Tie miniläppäristä tablettiin

Maa­il­ma muut­tuu, ja jos­kus mi­nun­kin on pak­ko muut­tua mu­ka­na. Kun mi­ni­läp­pä­rei­tä ei kau­pois­ta löy­ty­nyt, ryh­dyin tab­le­tin omis­ta­jak­si.

Kuva: Riku Eskelinen, c b

Vuonna 2008 innostuin hankkimaan itselleni mobiililaajakaistan ja Eee-miniläppärin muun muassa silloisia datanomiopintojani piristämään. Valmistuttuani keväällä 2009 edessä oli lähes saman tien inttiin lähtö, ja miniläppäri mokkuloineen toi kasarmi-iltoihin paljon piristystä ja yhteyden ulkomaailmaan.

Kesällä 2010, asepalveluksen suorittaneena ja työttömänä, en enää tarvinnut mobiililaajakaistaa kotini nopean laajakaistan rinnalle, mutta miniläppäri täytti edelleen tehtävänsä sohvanpohjadatailussa. Mitään hyödyllistä Eee:llä ei tokikaan voinut tehdä, mutta YouTube-videoita sillä välttävästi katsoi ja Facebookkia vahtasi.

Vuodet vierivät, ja Internet-sivustojen laitteistovaatimukset alkoivat käydä ylivoimaiseksi Eee:n 900 megahertsin suorittimelle ja ennen kaikkea vain 512 megatavun muistille. En kuitenkaan raaskinut ostaa uutta läppäriä vain satunnaista netin selailua varten, joten syvään hengittäen käyttöni jatkui.

Syksyllä 2012 kyllästyin työttömänä oloon, ja lähdin opiskelemaan tietojärjestelmätiedettä Jyväskylän yliopistoon. Miniläppäri sai jälleen uuden tehtävän, sillä luentomuistiinpanojen kirjoittaminen käy ainakin itseltäni huomattavasti luontevammin näppäimistöllä kuin kynällä. Kun muistiinpanot kirjoittaa text/plain-muodossa1, ei koneeltakaan paljoa vaadita. Näppäimistö toki oli nafti, mutta siedettävä.

Nyt alkukeväästä 2013 vaikuttaa kuitenkin siltä, että aika on vihdoin ajamassa Eee:n ohi, ja jo miniläppärin ulkonäöstä on havaittavissa, että laite alkaa olla täysinpalvellut. Vaikka läppäri teoriassa toimiikin, alkaa siihen vuosien aikana kertyneet pikkuviat, kuten näytön häiriöt2, jo haitata käyttämistä. Siispä uutta miniläppäriä metsästämään.


Kolusin suomalaisia verkkokauppoja vain huomatakseni, että miniläppärien aikakausi on jo ohi. Toki myynnissä on monia kevyitä ja muutoinkin pieniä kannettavia, ultrabookkeja, mutta niiden 1000 eurosta lähtevä hintataso ei varsinaisesti vastaa opiskelijan budjettiani. Alle 500 eurolla saa tänä päivänä vain vanhoja romuja, enkä varsinaisesti sellaistakaan ollut hakemassa.

Minulta on usein kysytty mielipidettä tablettikoneen soveltuvuudesta siihen-ja-siihen käyttötarkoitukseen, ja vastaukseni on ollut järjestään jyrkän kielteinen: miksi tyytyä kömpelöön tablettiin, eikä ostaa kerralla oikeaa tietokonetta, jolla pystyy tekemään kunnolla haluttua hommaa ja paljon muutakin?

Vierailtuani Gigantin kivijalkaliikkeessä huomasin kuitenkin yhden, melko merkittävänkin, tabletin kilpailuedun − hinnan. Myyjä tarjosi minulle Samsungin Android-alustaista Galaxy Tab 2:ta3 mielestäni varsin kohtuulliseen 195 euron hintaan. Hipelöityäni näytelaitetta hetken aikaa huomasin piteleväni käsissäni kaksipiippuista miekkaa4: toisessa vaakakupissa laitteen pienuus, akkukesto ja hinta; toisessa alustan rajoitukset, omat periaatteeni ja kosketusnäytön kömpelyys.

Vietettyäni yön mietiskellen elämän syvintä olemusta tulin siihen tulokseen, että tablettihan se on saatava. Heti. Nordeasta 200 euroa käteen ja Gigantista paketti kouraan. Elämäni ei tulisi enää koskaan olemaan kuin ennen. Tablettivihaajasta olikin tullut sellaisen omistaja.

Gal­axy Tab 2 -tab­let­ti­ni on huo­mat­ta­vas­ti pie­nem­pi kuin Eee-mi­ni­läp­pä­ri­ni, mel­ko pie­ni se­kin.

Kuva: Riku Eskelinen, c b

Eihän Galaxy Tab 2 ole mitenkään uusinta uutta, mutta sitä en toisaalta ollut hakemassakaan, vaan enemmänkin surffailu- ja opiskeluvälinettä. Lisäksi olen jo pitkään, jopa hieman häpeissäni, harmitellut androidittomuuttani5, joten onkin jo korkea aika omistaa tuota Googlen alustaa käyttävä laite. Kotona pakettia avatessani nenääni leijaili muovin- ja liuottimenkäryinen uuden viihde-elektroniikan tuoksu6 − tuoksu, jota en hetkeen ollut haistanutkaan.

Yllätyin melkoisesti, kun huomasin laitteen käytännön suorituskyvyn ja vasteen olevan kokoonsa nähden todella hyvä, ja Eee:hen verrattuna moninkertainen. Asiaan vaikuttaa omalta osaltaan Android-alusta, mutta kyllä raa’assa laskentatehossakin GT2:n sisältämä TI:n 1 gigahertsin tuplaydinprosessori on parempi.

Hieman raakoja faktoja eroista:

Ominaisuus Asus Eee PC 4G Samsung Galaxy Tab 2
Hinta 269 € (2008) 195 € (2013)
Paino 936 g 344 g
Näytön koko 7″ 7″
Resoluutio 800×480 1024×600
Sis. levytila 4 Gt 8 Gt
RAM 512 Mt 1 Gt
Suoritin Intel Celeron-M @ 900MHz TI OMAP4430 @ 2×1GHz
Verkko LAN 100M, WLAN b/g WLAN b/g/n
Muut ulk. liitännät 3×USB 2.0; 3,5mm kuuloke ja mikrofoni; VGA; SD 3,5mm kuuloke; microSD, USB (proprietary)
Akku 4400 mAh 4000 mAh
Virrankul. latauksessa 23 W 7 W

Kaikenkaikkiaan Galaxy Tab 2 on kuin tehokkaampi ja pienempi miniläppäri, mutta ilman näppäimistöä. Juuri näppäimistöttömyys häiritsee itseäni eniten, sillä tuntumatonta virtuaalinäppäimistöä ei huvikseen näpyttele. Erillinen fyysinen näppäimistö onkin oikeastaan pakko-ostos tabletin kaveriksi.

Miniläppäriä epämukavampi tabletti on myös esimerkiksi YouTube-videoita katsottaessa, sillä miniläppärin näytön saa taitettua itselle sopivaan asentoon, mutta tablettia täytyy aktiivisesti pitää sopivassa katselukulmassa, mikä käy ennen pitkää käsien päälle.

Sen sijaan Internet-surffailuun tabletin nopeus ja suurempi resoluutio tuovat lähes työpöytäkoneen käytettävyystason. Kun laajemmankaan sivun jäsennys ei jäädytä laitetta, on uutissivustojen lukeminen mukavaa, eikä mainoksientäyttämää Iltalehti.fi:äkään tarvitse varoa.

Käy­tet­tä­vyy­del­tään tab­let­ti on kuin jät­ti­mäi­nen pu­he­lin − hy­väs­sä ja pa­has­sa.

Kuva: Kuvakaappaus

Eräs vaikeimpia paloja nieltäväksi minulle oli vaihtaminen täysin vapaasti muokattavasta Linux-työpöydästä varsin kiinteään Android-käyttöjärjestelmään. Siinä missä Eee:llä liikenteen tunnelointi kodin SSH-palvelimen kautta oli vain muutama Bash-rivi, ei vastaavaa voi tabletin Androidissa tehdä, vaan alusta on monilta osin lukittu. Laitteeseen pääsisi kunnolla käsiksi roottaamalla, mutta siihen taas liittyy riskejä, enkä halua muuttaa tablettiani verkonpainoksi7 heti alkuunsa.

Googlen Play-sovelluskaupasta on saatavilla sovellus lähes tarkoitukseen kuin tarkoitukseen, osa ilmaiseksi, osa maksua vastaan. Sovelluksia koskevat kuitenkin varsin tiukat rajoitukset jo pelkästään Androidin hiekkalaatikkoajattelun, mutta myös Google Play -kaupan sääntöjen takia. Esimerkkinä ajattelin saada NFS-jaot näkymään puhelimessani, mutta foorumeja aikani selattuani lopputulos oli lohduton: ei onnistu ilman roottausta. Myöskään en onnistunut siirtämään Grooveshark-sovelluksen offline-varastoa puhelimen muistista ulkoiselle SD-kortille edes luomalla symbolista linkkiä, sillä sekin on alustassa estetty.

Voin kuitenkin sanoa, että pääpiirteissään tabletti täyttää sille asetetut vaatimukset, ja se soveltuu siihen käyttöön, johon sen olen ajatellut. Eihän se oikea tietokone ole, mutta aika lähelle loppujen lopuksi. Tablettitietokonetta en edelleenkään pidä parhaana ratkaisuna kaikille tai edes useimmille, mutta löyhennän kantaani sen verran, että tietyissä käyttötarkoituksissa se on laite paikallaan.

Miniläppäri joutaa siis (heti hankittuani sen erillisen näppäimistön) viettämään ansaittuja eläkepäiviään romulaatikkoon8. Se on palvellut minua erinomaisesti: paremmin, monipuolisemmin ja ennen kaikkea sitkeämmin kuin koskaan uskalsin odottaa. Sen kanssa on tullut vietettyä kirjaimellisesti tuhansia tunteja monessa paikkaa, ja on se muutaman kerran minut pelastanut pinteestäkin. Haikeaksi vetää. Nähtäväksi jää, miten hyvin sen seuraaja onnistuu esi-isän saappaissa astelemaan: ehkä taas viiden vuoden päästä on aika kirjoittaa vastaavanlainen postaus.


1) Eli txt-muodossa, eli ilman fonttimuotoiluja sun muita kikkareita.
2) Pimenemistä, värivirhettä ym.
3) Siis ”kakkosta”.
4) Sanavalintani on tarkoituksellinen. This is hjüümor.
5) Meniköhän tämä nyt oikein? Mietin tätä myös Facebookissa.
6) Olen aivan varma, että tätä aromia laitetaan tarkoituksella uusiin viihdevimpaimiin. Mistäköhän sitä saa ostaa itselleen?
7) Eikä se oikeastaan siinäkään kovin kaksinen olisi reilun 300 gramman painollaan. 
8) Romulaatikossa sitä odottaa mm. se vuonna 2008 hankkimani Huawein mokkula.

Jaunty Eee 701:ssä

Lähdinpä asentamaan Jauntyä (eli 9.04-versiota Ubuntusta) miniläppäriini (Asus Eee 701 4G). Heti alkuun sain tutustua Busybox-kehotteeseen ilman mitään virheviestejä, mikä on tilanne johon normaalin käyttäjän ei pitäisi koskaan törmätä. Googlettamalla selvisi kuitenkin erään Ubuntu-foorumilaisen epämääräinen, mutta toimiva workaround:

On the menu screen, I pressed f6 to configure the kernel mode line and removed splash, quiet, persistent, and the one about using cdrom/usb.

Not sure which one fixed it, but it booted up fine after that.

Latautuminen onnistui kun siis painamalla F6 ja Esc pääsin muuttamaan optiorivin muodosta
noprompt cdrom-detect/try-usb=true persistent file=/cdrom/preseed/ubuntu.seed initrd=/casper/initrd.gz quiet splash —
muotoon
noprompt file=/cdrom/preseed/ubuntu.seed initrd=/casper/initrd.gz —
Siltikin käynnistyminen USB-muistilta kesti pienen ikuisuuden, mutta sen voin antaa anteeksi kun kyseessä on kertaluonteinen tapahtuma.

Itse Live-istunnon työpöydällä sitten vaikuttaakin toimivan kaikki: WLAN, web-kamera (joskaan en testannut sitä, mutta tunnistui ainakin), pikanäppäimet (Ne Fn:n takana olevat) ja virtanäppäin sekä valmiustila.

Laitan asennuksen rullaamaan nyt ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Androidista Googlen käyttöjärjestelmä miniläppäreille?

IT-viikko uutisoi tänään VentureBeatin tekemästä sovitustyöstä, jolla Googlen Android-mobiilikäyttöjärjestelmä saatiin rullaamaan Asuksen Eee:ssä. Jutussa mainitaan myös, että koodiin on lisätty käytösmalli niinkutsutuille MID-laitteille (Mobile Internet Device), joten Google saattaa julkaista Androidin käytettäväksi myös mobiilikannettavilla.

Tämä saattaa olla pitkään huhuttu GoOS, Googlen tekemä käyttöjärjestelmä, ja sitä uumoillaan tietokoneisiin käyttöön jo vuonna 2010 – siis samaan aikaan kuin Windows 7:aa. Tosin Androidia tuskin koskaan markkinoidaan pelkästään käyttöön, vaan se tulee Googlen kavereiden miniläppäreiden mukana.

Androidhan on Linux-pohjainen – siinä on Linux-kernel. Se ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu oikein normaaliin työpöytäkäyttöön, sillä Androidin käyttöliittymä toimii framebufferin päällä, eikä siis tavanomaisen X:n päällä. Näin tehojen hyödyntäminenkin jää vähiin, kun framebuffer ei pysty sellaisenaan näytönohjaimen kykyjä juuri hyödyntämään.

Google haluaa tällä tavoin luultavasti hakea Applen kaltaista vendor lock-in -asemaa, jolloin se voisi keskittää kaikkien ohjelmien jakelun Android Markettiinsa, joka ei kuulu avoimen lähdekoodin Android-versioon. Tällöin kehittäjät joutuisivat tekemään juuri Googlen speksien mukaisia ohjelmia, ja Google pitäisi kaikki narut käsissään. Edellämainittu tilanne vaan ei ole hyvästä.

Toivoa sopii, että Androidin MID-versioon onnistutaan ujuttamaan kiinteänä osana jonkinlainen X-palvelin, jotta ohjelmia voitaisiin kääntää sille normaalien GNU-työkalujen avulla. Mutta Google on rahanahne firma, joten pelkään pahoin, että edellisessä kappaleessa mainittu skenaario on enemmän kuin todennäköinen.

Kotiinsoittaminen on välillä ihan hyvä asia

Mietiskelin eräänä kauniina (tainno, ei tässä maassa taida sellaisia ollakaan, ainakaan tähän vuodenaikaan) päivänä, mitä tapahtuisi jos Asus Eee -kannettavani joutuisi hukkaan – tai even worse – varastettaisiin. Sen takaisin saaminen saattaisi olla jokseenkin hankalaa.

Näinpä päätin että koneeni saa luvan soittaa kotiin? kerran viidessä minuutissa. Tässä tapauksessa se ottaa yhteyden KServer-Secondary-kotipalvelimeeni ja välittää sille koneen ajan ja senhetkisen ulkoverkon IP-osoitteen jäljittämistä varten. Tämä kaikki tapahtuu CRON-työnä automaattisesti koko ajan, joka käynnistyskerralla. Luonnollisesti jos verkkoa ei ole saatavilla, ei kuvia myöskään siirretä.

Kuin pisteenä I:n päällä, koneeni web-kameraa käytetään tässä hyödyksi. (Pienen kikkailun jälkeen) sain sen ottamaan kuvan, johon nuo tiedot liitetään ja se sitten siirretään palvelimelle. Eee:n kamera pystyy jopa 640×480 -resoluutioiseen kuvaan, joten siitä saa jo varsin hyvin – suotuisissa valaistusolosuhteissa – selvää, kuka konettä käyttää.

Tuo kaikki on pakattu ohjelmistoon nimeltä KServer AntiTheft, ja sen voi ladata sen projektisivulta. Tein siihen palvelinkäyttöliittymänkin omaan käyttööni, ja tässäpä uusin kuva Eee:ltäni:

Oho, kuvaa ei saatu.

Uskoakseni noilla tiedoilla voisi jo toivoa koneen löytävän tiensä takaisin minulle, jos joku tyhmempi sen varastaa. Täydellistä turvaahan tämä ei tuo, mutta huomattava lisä kuitenkin. Kun vielä suojaa BIOS:in salasanalla ja estää käynnistymisen muualta kuin kiintolevyltä, ei koneeseen helposti asenneta muuta käyttöjärjestelmääkään päälle.

Vielä kun saisi tuunattua tuon web-kameran merkkivalon pois huomiota herättämästä, alkaisi paketti olla täydellinen.

Eee työpöytäkoneena

Olen aiemmin käyttänyt 1337topiksi nimeämääni kannettavaa (josta oma näyttö on rikki) työpöytäkoneenani liittämällä siihen kuvaputkinäytön sekä USB-näppäimistön ja -hiiren. Koska tuosta koneesta löytyi potkua olosuhteisiin nähden tarpeeksi, se hoiti tehtävänsä kunnialla. Perjantaina siitä kuitenkin hajosi kiintolevy, ja jouduin ottamaan Eee:ni käyttöön.

Piakkoin alkoi kuitenkin rasittaa Eee:n pieni näyttö, joten päätin kokeilla, miten se selviäisi työpöytäkoneena. Kirjoitan tätäkin juttua Eee:llä USB-näppäimistöllä ja -hiirellä katsoen kuvaa uskomattoman loisteliaasta kuvaputkiruudusta, mutta kerrotaanpa hieman säädöstä, joka tähän vaadittiin.

USB-näppäimistö ja -hiiri olivat aivat 100 % plug-and-play -kamaa, eivätkä vaatineet mitään säätöä, mutta sitten se näyttö… Kytkettyäni kuvaputken kiinni sain molemmilta ruuduilta massiivista 800×480 -kuvaa. Koskapa tämä ei vakuuttanut, ajattelin sammuttaa Eee:n oman näytön häiritsemästä. Sekin kävi helposti painamalla Fn+F5 pari kertaa (valinnat kiertävät CRT+LCD→LCD→CRD).

Mutta mitä ihmettä? Resoluutio oli ja pysyi tiukasti tuossa 800×480:ssa, joka ei tavalliselta 4:3-kuvaputkelta katsottuna oikein vakuuttanut, varsinkin kun hertsit olivat siinä 60:ssä jota myös silmägrillivirkistystaajuudeksi kutsutaan. ”Noh, sitten vain hallintapaneelista rukkaamaan”, ajattelin. Voi miten väärässä olinkaan:

Desktop Mode -säätöikkuna bugitti, ja valinnalla Manual ei ollut mitään vaikutusta mihinkään: resoluutiokenttä oli ja pysyi disabloituna. Sitten vain Googlea käyttöön ja ratkaisukin löytyi, komentorivillä pitää huutaa taikalause:
xrandr –output VGA –mode 1024×768
jonka jälkeen resoluutio on siedettävällä tasolla. Tuo taika pitää tehdä joka kerta kun näyttöä vaihtaa, Eee palauttaa aina oletukseksi tuon 800×480:n.

Mutta kyllä, kun Eee:tä käyttää yli kaksi kertaa suuremmalla resoluutiolla, on käyttömukavuus aivan eri tasolla. Firefoxissakin voi pitää monta välilehteä auki ja Pidginin keskusteluikkunaan mahtuu useita rivejä juttua. Tässäpä ruutukaappaus, alla vertailun vuoksi normaali ruutu:


Toki tästä Eee:stä loppuu silloin tällöin jyty, eli esimerkiksi silloin tällöin selailtessa webbiä ja musiikkia kuunnellessa jompi kumpi – tai kumpikin – alkaa nykiä ja pätkiä. Kuitenkin tämä välttää uutta kiintolevyä 1337topiin odotellessa.