Paperilaskulla, kiitos

Mo­net suo­ma­lai­set − ku­ten mi­nä − ha­lua­vat edel­leen las­kun­sa en­nem­min pa­pe­ri­se­na kuin säh­köi­se­nä, ku­ka mis­tä­kin syys­tä.
Kuva: Maurina Rara: invoice.jpg. c b 2.0

Tietoviikko kertoi tänään vertailusta, jossa me suomalaiset emme oikein menestyneet:

Suomessa kaikki laskut sähköisesti haluaa vaivaiset 14 prosenttia vastaajista[.] — [L]ähes kaksi
kolmesta tutkimukseen osallistuneista hyväksyy edes jotain laskuja
sähköisessä muodossa[.]

Tanskalaiset osoittautuivat eräällä tapaa edelläkävijöiksi tässä asiassa, sillä sikäläisistä ”melkein kolmannes [- -] haluaa kaikki laskut sähköisesti ja kaksi
kolmannesta haluaa ainakin jotain laskuja sähköisessä muodossa”.

Onko suomalaisten tykästyminen vanhaan kunnon paperilaskuun sitten huono asia? Ei mielestäni − itsekin haluan kaikki laskuni kirjeenä kotiin kannettuna, enkä näe siinä mitään ongelmaa. Riittäähän meillä Suomessa puuta paperilaskua ja kirjekuorta varten.

Paperilaskun selvin etu e-laskuun on se, että kuluttajan kannalta se on täysin immuuni teknologian puutteisiin. Jos tietokoneeni ja puhelimeni hajoaisi, enkä pystyisi vastaanottamaan sähköposteja tai tekstiviestejä, jäisi tieto uudesta laskusta saamatta. Sen sijaan paperilasku kolahtaa postiluukusta, vaikka eläisin kokonaan ilman sähköä.

Olen vuosien saatossa oppinut selvän rutiinin laskunmaksuun liittyen, ja tuo rutiini vaatii, että laskusta on olemassa fyysinen kappale. Karkeasti ottaen toimin näin:

  1. Lasku kolahtaa muun postin mukana postiluukusta.
  2. Lajittelen postista mainokset ja muille osoitetut kirjeet, ja käteeni jää näin nolla tai enemmän kirjettä, jotka vaativat huomiotani. Valtaosa näistä on laskuja.
  3. Avaan kuoret ja tarkistan laskun perusteet1. Tämän jälkeen laitan laskun magneetilla jääkaapin oveen, jossa se muistuttaa olemassaolostaan aina keittiössä ollessani.
  4. Kun aika on kypsä2, nappaan laskut jääkaapin ovesta, kirjaudun verkkopankkiin ja maksan laskut pois. Kunkin laskun päälle merkitsen ensinnäkin ruksin summan päälle merkiksi, että olen laskun maksanut, sekä lisäksi maksamispäivämäärän eräpäivän alle.
  5. Asun yhdessä avovaimoni kanssa, ja kumpikin hoitaa omat raha-asiansa itse. Osa laskuista on kuitenkin ”yhteisvastuullisia”3, vaikkei niissä molempien nimiä lukisikaan. Jos tarpeen on, annan tämän merkityn laskun avovaimolleni, joka sitten maksaa aikanaan oman osansa takaisin minulle.
  6. Lopulta laskut päätyvät paperinkeräyksen kautta kierrätykseen.

Sähköinen lasku ei toimi tuossa toimintatavassa, vaan se vaatisi kokonaan oman käsittelytapansa. En ole toistaiseksi keksinyt, miten pitää e-laskun olemassaolo mielessä − ilman, että tulostaisin sen. Verkkolaskuun ei myöskään voi tehdä merkintöjä, vaikkei kahdesti maksaminen sen tapauksessa ongelma olekaan.

Ainakaan nykyään ei myöskään ole mahdollisuutta tehdä laskutuksen suhteen täydellistä leap of faithiä, vaan osa laskuista tulee paperisena myös nettilaskupuristeille4. Kahden laskunmaksutottumuksen pyörittäminen tekisi ainakin omasta elämästäni vaikeampaa, vaikka e-lasku toki piirun verran paperilaskua nopeampi olisikin maksaa.

Tietenkään noiden vähienkin nettilaskuja suosivien suomalaisten ei tarvitse siirtyä takaisin paperilaskuihin, ja on tärkeää, että verkkolaskujen kehitystyötä jatketaan. Pidän kuitenkin kohtuullisena, että yhteiskunta ja yritykset suostuvat hyväksymään5 myös meidät, jotka hoidamme laskujen maksun ”mummomallilla”, sillä se on osalle ihmisistä paras tapa.


1) Ei kannata sokeasti luottaa, että laskuttaja osaisi laskea. Useammin kuin kerran vuodessa saan minäkin soitella laskujen perään.
2) Eli kun tililläni on tarpeeksi rahaa − näin ei aina ole, olenhan päätoiminen opiskelija.
3) Esim. sähkö- ja laajakaistalaskut.
4) Enkä nyt tarkoita -puristetta vaan -puristia, jos sitä mietit.
5) Mieluiten ilman mitään kahden euron lisämaksua.

Verkko-osta­misen tur­val­li­suu­des­ta huo­leh­ti­mi­nen on helppoa

Verk­ko­kaup­po­jen käyt­tö on tur­val­lis­ta, kun­han osaa huo­leh­tia omas­ta tur­val­li­suu­des­taan. Ko­vin vai­ke­aa se ei ole.
Kuva: 401(K) 2012: Credit Card Debt. CC BY-SA 2.0

Verkkokaupoista ostaminen on suomalaisille tuttua puuhaa, ja ymmärtäähän sen: välimatkat ovat pitkiä, ja kotimaisten kivijalkakauppojen hintataso korkea.

Verkko-ostaminen on yleensä turvallista, kunhan ostaja tietää, mitä on tekemässä. Olen kuitenkin huomannut, että valitettavan usein ostokset tehdään Internetissä ”hasardilla” perehtymättä sen enempää omaan turvallisuuteensa.

Toisin kuin perinteisessä myymälässä asioidessa, verkkokauppaa käydessä myyjä saattaa kadota tuhkana tuuleen ostajan rahojen kanssa. Koska verkko-ostamiseen liittyy monta muutakin muuttujaa ostajan ja myyjän lisäksi, ei ostaja voi täysin riskittä ostoksiaan tehdä, mutta pienellä valveutumisella vaaranpaikkojen välttäminen onnistuu.

Kaikista turvallisintahan olisi toki olla ostamatta mitään verkkokaupoista, mutta tällöin pitäisi tyytyä vain kulkumatkan päässä oleviin myymälöihin tai postitilauskatalogien1 tarjontaan. Jos haluaa Suomessa tai Suomeen hankkia edullisesti laadukasta tavaraa, on verkkokaupan käyttäminen näin ollen lähes välttämätöntä. Monia harvinaisempia tuotteita ei Suomeen edes maahantuo kukaan, jolloin ostaminen verkkokaupasta on ainoa vaihtoehto.

Ensisijaisesti kannattaa luottaa tunnettuihin, mielellään kotimaisiin, verkkokauppoihin. Kotimaisilla toimijoilla toimitus (varastossa olevalla tavaralla) on yleensä nopeampaa kuin kaukomailta tilattaessa, ja kuluttajansuojan toteutuminen on varmempaa2. Lisäksi maksu tapahtuu tyypillisesti verkkopankin e-maksu -toiminnolla, jolloin maksukorttia ei edes tarvita ostosten tekoon – verkkopankkitunnukset riittävät.

On kuitenkin mahdollista, että jotain tiettyä tuotetta ei saa kuin valmistajan omasta verkkokaupasta, tai sitä ei jostain muusta syystä tuoda Suomeen. Tällöin kotimaiset pankkikohtaiset verkkopankkimaksupalvelut eivät ole käytettävissä. Erilaisia verkkomaksuratkaisuja on lukematon määrä, ja ostajan kannattaakin olla tarkkana, miten maksu tapahtuu, ennen kuin maksukorttinsa numeroa alkaa nettiin syöttää.

Yleensä niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa PayPal-maksupalvelu on käytettävissä. PayPal on turvallinen tapa maksaa, eikä sen käyttö vaadi palveluun rekisteröitymistä (joskin rekisteröityminen on ilmaista ja mielestäni ihan hyödyllistä). Käytännössä PayPal-tiliin joko siirretään tilisiirtona rahaa tai PayPal veloittaa suoraan maksukorttia, ja verkkokauppa taas ottaa rahat PayPal-tililtä. Etuna palvelussa on se, ettei maksun saaja näe luotto- tai pankkikortin tietoja, eikä näin voi aiheuttaa yllätyksiä, sillä kaikki maksut hyväksytään PayPalin oman verkkopalvelun kautta.

PayPal huolehtii myös ostajan turvallisuudesta: jos tilattu tavara ei saavu perille tai on väärä tai viallinen, voi ostaja ”riitauttaa” tapahtuman. PayPal, ostajan ja myyjän kanssa asiaa selvitettyään, ratkaisee asian, ja tarvittaessa palauttaa maksetun summan ostajalle.

Jos PayPal-maksuvaihtoehtoa ei ole saatavilla, kannattaa selvittää, onko verkkokauppa Verified by Visa– tai MasterCard SecureCode -yhteensopiva (kortista riippuen). Tällaiset palvelut lisäävät maksutapahtumaan yhden käyttäjän ja maksajan välisen vaiheen, jolloin maksu on turvallisempaa.

Verk­ko­kau­pas­sa asi­oi­des­sa kan­nat­taa var­mis­taa, et­tä yh­teys on vä­hin­tään­kin sa­lat­tu, mie­lel­lään tun­nis­tet­tu. Ku­vas­sa tun­nis­te­tun Vies­tin­tä­vi­ras­ton Do­main.fi -pal­ve­lun tie­dot Fi­re­fox 14:lla kat­sot­tu­na.
Kuva: Kuvakaappaus: Domain.fi/ Firefox 14

Hyvin harvoin on tarpeen syöttää maksukortin numeroa suoraan verkkokaupan omille sivuille, ja tällaisen tilanteen sattuessa kannattaa käyttää hetki sen tarkistamiseen, että toinen osapuoli on luotettava, ja että on varmasti myyjän virallisella sivulla (eikä esim. kalastelusivustolla). Osoiterivi kannattaakin katsoa kirjain kirjaimelta, ja varmistaa että yhteys on salattu (lukon kuva) ja mielellään tunnistettu (verkkokauppiaan nimi ennen osoitetta osoiterivillä). Tällaiset toimenpiteet on hyvä tehdä myös muulla tapaa maksettaessa – varmuuden vuoksi.

En ole itse törmännyt maksukortin numeroa suoraan ruinaaviin, mutta rehellisiin, myyjiin kuin muutaman kerran elämässäni. Siksi suosittelenkin, että jos aiemmin mainitsemani maksutavat eivät ole mahdollisia, kannattaa harkita ostoksiensa tekemistä jostain muualta, ellei luottamus myyjää kohtaan ole äärettömän suurta.

Kun maksu on veloitettu ja tuote saapunut, kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä. Rikolliset ovat kuitenkin ovelia, ja on mahdollista, että kaikesta huolellisuudesta huolimatta maksukortin tiedot ovat päätyneet vääriin käsiin. Oman tilinsä tapahtumia kannattaakin aktiivisesti seurata, vaikkei olisikaan ostanut mitään vähään aikaan. Jos huomaa outoja veloituksia, kannattaa ottaa saman tien yhteyttä pankkiin, kuten myös myyjään, jos se on tiedossa, ja selvittää asia.

Kerron vielä oman niksini, jolla rajaan maksukortin käyttöön liittyviä riskejä: pankissani on kaksi tiliä, joista vain toiselle on pankkikortti. Korttitilillä pidän rahaa vain sen verran kuin tarvitsen, jolloin kortin tai sen tietojen joutuminen vääriin käsiin ei syökse minua vararikkoon. Keinon olen todennut hyväksi myös oman talouden hallintaan. Myöskin nosto- ja ostorajat kannattaa pitää järkevinä: jos kriisi iskee, pankkikonttorissa asioimalla saa kyllä tarvittaessa vaikka tilinsä tyhjäksi.

Verkko-ostamisvinkkini vielä tiivistettynä:

  • Suosi suomalaisia verkkokauppoja – maksa pankkisi e-maksulla.
  • Ulkomailta tilatessasi käytä PayPal-tiliä, tai vähintäänkin Verified by Visa- tai MasterCard SecureCode -maksua.
  • Asioi vain luotettavien kauppiaiden kanssa. Varmista että olet varmasti oikealla sivustolla, ja että sivusto on turvallinen: salattu ja tunnistettu.
  • Valvo tilisi käyttöä. Ota heti yhteys pankkiisi, jos huomaat jotain poikkeavaa.
  • Älä pidä korttitililläsi enempää rahaa, kuin tarvitset. Säilytä suuria rahamääriä eri tilillä, ja siirrä sieltä tarvittaessa.

Lisää hyviä ohjeita verkkomaksamiseen antaa Luottokunnan Korttiturvallisuus.fi-sivuston Usein kysyttyä– ja Verkossa-sivut. Lisäksi kannattaa käyttää 2 minuuttia 2 sekuntia seuraavan CERT-FI:n videon katsomiseen:


1) Vieläkö tällaisia julkaistaan?
2) Eli yhtä varmaa kuin kivijalkamyymälässä asioidessa. Toiset liikkeet hoitavat asiansa kunnialla, toiset eivät, mutta kuluttajansuojaviranomaisien avulla asiat yleensä ratkeavat, viime kädessä oikeusteitse.

In other news: OP:lla ongelmia rahan kanssa

Osuuspankilla on ollut lähiaikoina
muitakin ongelmia palveluissaan.
Kuvakaappaus on tammikuun
ongelman aikaan otettu.

Kuva: Kuvakaappaus/ op.fi

Iltalehden uutisen mukaan Osuuspankilla on vaikeuksia mm. korttien maksu­tapahtuma­varmennuksessa, käteisnostoissa ja verkkopankissa. Osuuspankin omilta verkkosivuilta lisätietoa oli tätä kirjoittaessa turhaa etsiä. Koska itselläni ei tiliä kyseisessä pankissa ole, en voi myöskään verkkopankin toimintaa testata.

Pahoin pelkään – vaikken varma voi ollakaan – että yhteistyöllä erään viisikirjaimisen yrityksen kanssa on taas jotain tekemistä tämän kanssa, kuten silloin tammikuussakin.