Avainsana: musiikki

Musiikit soimaan Debianista Androidiin

Posted onLeave a comment

Mu­sii­kin soit­ta­mi­nen De­bi­an-pöy­tä­ko­neel­ta ver­kon yli And­roid-tab­le­til­le on­nis­tuu kyl­lä, mut­ta hie­man sää­tö­jä täy­tyy teh­dä.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Tykkään tiskata kuulokkeet korvilla. Yleensä pistän soittolistan pyörimään Android-tabletin Grooveshark-sovelluksesta1, josta musiikki kantautuu langattomasti Bluetooth-palikkaan ja sieltä kuulokkeisiin. Sovelluksen kautta ei voi kuitenkaan kuunnella Broadcast-lähetyksiä (esim. GIGA:n lähetystä), mikä on vähän harmi.

Debian-pöytäkoneeni täyskokoisella selaimella Broadcastit luonnollisesti toimivat, mutta Bluetoothia tuossa koneessa ei ole, eikä yhteys etäisyyden puolesta toimisi välttämättä kuitenkaan. En myöskään mielelläni vetäisi kuulokejohtoa koneelta asunnon läpi tiskipöydän ääreen, joten jonkinlainen langaton ratkaisu on siis tarpeen.

Spesifejä PulseAudio→Android -sovelluksia on olemassa, mutta näistä yksikään ei vaikuttanut ensisilmäyksellä kelvolliselta: olisi asennettava ohjelmistoja Debianiin pakettivarastojen ulkopuolelta, ja ostettava Android-sovelluksen Pro-versio mainosten poistamiseksi. Siispä digitaaliset legopalikat esiin ja tehään itte!

Debian-säädöt

PulseAudio-äänet saa vietyä UPnP-striimiksi Rygelin ja sen GSTLaunch-liitännäisen avulla. Rygel on asennettuna valmiiksi, mutta GSTLaunch-osa on asennettava erikseen. Asennetaan samalla muut tarvittavat työkalut:

sudo apt-get install rygel-gst-launch pavucontrol paprefs

Sitten kytketään PulseAudion UPnP-tuki päälle. Helpointa tämä on graafisella paprefs-sovelluksella, jonka Verkkopalvelin-välilehdeltä valitaan valintalaatikot Tarjoa paikalliset äänilaitteet saataville DLNA/UPnP-mediapalvelimena ja Luo erillinen äänilaite median DLNA/UPnP-suoratoistoa varten.

Tämän jälkeen GSTLaunch-liitännäinen on otettava käyttöön muokkaamalla ~/.config/rygel.conf -tiedostoa (esim. nanolla tai geditillä). Jos Rygelin asetuksia ei ole koskaan säädetty, saattaa tiedosto puuttua. Tällöin kannattaa käynnistää ja sulkea rygel-preferences kertaalleen, jolloin ohjelma luo oletusasetukset näppärästi. rygel.conf-tiedostosta poistetaan tämän jälkeen koko tiedoston lopussa oleva [GSTLaunch]-osio, ja korvataan se seuraavalla pätkällä:

[GstLaunch]
enabled=true
launch-items=myaudioflac
myaudioflac-title=FLAC-ääni laitteelta @HOSTNAME@
myaudioflac-mime=audio/flac
myaudioflac-launch=pulsesrc device=upnp.monitor ! flacenc

Jos GStreamer-liukuhihna on tuttu, saa striiminsä halutessaan myös muissa muodoissa. Itse päädyin kuitenkin FLAC:iin, sillä se on oletuksena tarpeeksi korkealaatuinen, mutta mahtuu kuitenkin vaivatta kulkemaan WLAN:issa tabletille.

Tässä vaiheessa on varminta käynnistää Rygel ja PulseAudio uudelleen:

killall rygel
pulseaudio –kill
pulseaudio –start
nohup rygel &
Oh­jel­man saa tuut­taa­maan ään­tä verk­koon vaih­ta­mal­la sen ulos­tu­lo­lait­teen. Sa­mal­la ta­val­la ää­net saa myös ta­kai­sin kai­ut­ti­miin.
Kuva: Kuva­kaappaus pavucontrol-ohjelmasta

Seuraavaksi laitetaan musiikit soimaan Groovesharkista. Oletuksena äänet tulevat koneen kaiuttimista, joten käännetään Grooveshark soittamaan verkkoon: avataan pavucontrol, ja valitaan Toisto-välilehden ALSA plug-in [plugin-container] -ohjelman kohdelaitteeksi sisäisen äänentoiston sijaan DLNA/UPnP Streaming. Tässä vaiheessa kaikki on valmista Debianin puolesta.

Android-säädöt

Ole­tus­ase­tuk­sil­la Rygel syy­tää verk­koon usei­ta UPnP-lait­tei­ta. Ko­ti­ver­kos­sa­ni nii­tä on run­saas­ti jo en­nes­tään­kin.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Androidilla ei tarvitse paljoa tehdä. Käynnistetään aluksi UPnP-toistosovellus − itse suosittelen BubbleUPnP:tä − ja valitaan lähdelaitteeksi GST Plugin ja soitettavaksi kappaleeksi FLAC-ääni laitteelta laitteennimi. Pienen puskuroinnin jälkeen musiikin pitäisi lähteä raikaamaan Android-laitteesta, josta sen voi sitten halutessaan ohjata vaikkapa Bluetooth-kuulokkeisiin.

Kannattaa huomata, että puskuroinnin takia ääni tulee muutaman sekunnin viiveellä, joten esimerkiksi kappaleenvaihdot tapahtuvat pienellä viiveellä. Tämä ei itseäni haittaa, sillä tiskatessa harvemmin viitsin köpötellä kappaletta vaihtamaan.

Silloin tällöin BubbleUPnP ei lähde soittamaan kappaletta, vaan tarjoaa sen sijaan Action Timeout -virhettä. En ole keksinyt toistaiseksi ongelmaan ratkaisua, mutta stop-play -kierros auttaa yleensä. Käsittääkseni ongelma on sovelluksessa. Jos soittoa haluaa kokeilla toisella sovelluksella, saa äänivirran URL-osoitteen näkyviin napsauttamalla keskeltä ruutua. URL kelpaa esimerkiksi Androidin VLC-soittimelle.
—
1) Sovellus vaatii GS Anywhere -tilauksen, noin kympin kuussa. Suosittelen kokeilemaan!

Groovesharkin Broadcast – laitontako?

Posted onLeave a comment

Groove­sharkin Broad­cast-toi­min­nol­la ku­ka ta­han­sa voi ryh­tyä tis­ki­ju­kak­si ja soit­taa muil­le käyt­tä­jil­le ha­lua­mi­aan kap­pa­lei­ta. Mut­ta ku­ka vas­taa te­ki­jän­oi­keuk­sis­ta? Otin asias­ta sel­vää.

Kuva: Kuva­kaap­paus erääs­tä Groove­sharkin Broad­cast-lä­he­tyk­ses­tä.

Ylistämäni Grooveshark-musiikkipalvelu julkaisi kesällä Broadcast-nimisen1 toiminnon, jossa käyttäjä voi luoda kanavan, johon muut voivat liittyä, ja kuunnella samoja kappaleita lähes reaaliajassa. Toisin sanoen kyseessä on eräänlainen nettiradio.

Käytän itse toimintoa usein − joskin vain kuuntelijan roolissa − ja olen malliin tykästynyt: kappalevalinnat ovat automaattisesti kappaleita soittolistan jatkoksi lätkivää Radio-toimintoa parempia, ja onhan toiminnossa hieman yhteisöllisyyttäkin.

En kuitenkaan ole itse koskaan Broadcast-lähetystä luonut, sillä pelko tekijänoikeusmafian hyökkäävän kimppuuni saman tien on estänyt sen: vaikka toistaminen tapahtuukin täysin Groovesharkin palvelinten kautta, on lähetyksen isäntä silti tiskijukan roolissa. Joku voisi tulkita asiaa niin, että kanavan perustaja olisi tällöin myös tekijänoikeudellisessa vastuussa, ja tarvitsisi asianmukaiset luvat ja lisenssit.

Hain tekijänoikeusasioihin selvyyttä kysymällä asiasta kolmelta suomalaiselta organisaatiolta: äänitetuottajien kattojärjestö Musiikkituottajilta, sekä tekijänoikeusjärjestö Gramexilta ja Teostolta. Lähetin tiedustelun myös Groovesharkille, mutta en saanut heiltä vastausta.

Gramexin kanta on, että asia ei kuulu heille. Viestiini vastasi medialisensointipäällikkö Juhani Ala-Hannula:

Kyselemäsi kaltaiset interaktiiviset musiikkipalvelut ja niissä mahdollisesti mukana olevat erilaiset lisä- ja kanavapalvelut eivät kuulu Gramexin hallinnointiin tai lisensoinnin piiriin [–].

Musiikintuottajien puolesta vastasi toiminnanjohtaja Lauri Rechardt. Hänelle Broadcast-toiminto oli toimintatavaltaan tuntematon, minkä johdosta hän ei ottanut sen laillisuuteen kantaa. Rechardt kommentoi kuitenkin Grooveshark-palvelun ja sen käyttäjien tekijänoikeusvastuuta yleensä:

Mikäli Groovesharkin käyttäjät saattavat musiikkia yleisön saataville ilman lupaa, ovat myös palvelun käyttäjät vastuussa loukkauksista — tosin ainoastaan niiden äänitteiden osalta joita käyttäjät itse saattavat yleisön saataville.

Käytännössä kanteiden nostaminen yksittäisiä käyttäjiä vastaan on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, koska palvelun ylläpitäjät ovat tiedossa ja heitä vastaan on siis jo nostettu kanteita Yhdysvalloissa.

Teoston palvelukehityspäällikkö2 Jouni Sirén huomautti, ettei Groovesharkilla ole tarvittavaa toimintalisenssiä Suomessa. Se on kuitenkin Groovesharkin itsensä, ei palvelun käyttäjän, ongelma:

Lisensioinnin tulisi tapahtua GrooveSharkin toimesta, elleivät he sitten
itse erikseen selkeästi konseptoi palveluaan siten että loppukäyttäjän
tulisi tämä lisensiointi hoitaa. Meidän kannaltamme kiinnostava taho tässä
tapauksessa on palvelun tarjoaja, ei yksittäinen käyttäjä.

Vastauksista päätellen näyttäisi siis siltä, ettei Broadcast-lähetyksen isännän tarvitse hankkia lupaa touhulleen, vaan kuka tahansa voi hyvillä mielin perustaa oman Broadcast-kanavan, ja soittaa tilaajille musiikkia Groovesharkin laajasta valikoimasta.

Groovesharkilla itsellään sen sijaan olisi tekijänoikeuksien selvittämisessä tehtävää, mistä sekä Teoston Sirén että Musiikintuottajien Rechardt muistivat mainita vastauksissaan. Sääli, ettei Groovesharkilta saatu vastausta tähän kirjoitukseen− olisi ollut mielenkiintoista tietää, onko suomalaisten tahojen kanssa edes yritetty neuvotella.

En tiedä, onko ”laillisissa” suoratoistopalveluissa, kuten Spotifyssa, vastaavaa toimintoa. Jos toiminto löytyy, on käyttäjän tietenkin vielä turvallisempaa käyttää tuollaista palvelua. Itse en voisi harkita Groovesharkista pois vaihtamista tuolloinkaan, sillä mistään muualta ei löydy käytännössä lainkaan aasialaista musiikkia, kuten itseäni kiehtovaa j-poppia3.

—
Disclaimer: En ole lakimies, eikä tätä kirjoitusta kannata pitää absoluuttisena totuutena. En ota vastuuta, jos joku haastaa sinut oikeuteen.
1) Suomenkielinen käännös puhuu livelähetyksestä.
2) Käänsin tämän itse ”Head of Service Development” -tittelistä.
3) Tai ainakaan en ole törmännyt moiseen palveluun. Jos sinä olet, kerro asiasta kommenteissa.

Tapaus Chisugate

Posted onLeave a comment

Chi­su­gate läh­ti liik­keel­le pik­ku­ty­tön la­dat­tua il­mei­ses­ti va­hin­gos­sa lait­to­mas­ti Chi­sun Kun va­lais­tun 2.0 -le­vyn. Ty­tön isä ei suos­tu­nut mak­sa­maan 600 eu­roa, po­lii­sit vei­vät ko­neen, nou­si me­dia­myl­läk­kä, so­vin­to teh­tiin ja isä pu­lit­ti TTVK:lle 300 eu­roa.

Kuva: Albumi­kansi ko. levystä

Noin viikko sitten Internetissä kuohui, kun poliisi paukkasi takavarikoimaan pikkutytön kannettavan tietokoneen, jonka Nalle Puh -koristelu on muistettu joka uutisartikkelissa mainita. Kyttäjutun takapiruna oli TTVK, jonka mielestä tyttö oli ladannut koneelleen Chisun levyn laittomia keinoja pitkin. Ilmeisesti TTVK oli kirjeitse vaatinut tytön isää maksamaan 600 euroa, ja isän kieltäydyttyä poliisit tulivat ovelle.

Isä nosti asiasta Facebookissa metakan, ja pian myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta. Noin viikon verran saatiin nauttia pitkästä aikaa terveestä keskustelusta liittyen suomalaiseen tekijänoikeuskulttuuriin ja -lainsäädäntöön. Monelta − esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen − suunnalta kuultiin kuuluisa ”jotain tarttis tehdä”.

Tänään kuitenkin esimerkiksi Digitoday uutisoi, että TTVK ja tytön isä ovat päässeet sopuun tässä Chisugateksi nimetyssä keississä:

TTVK:n mukaan poliisitutkinnasta on luovuttu ja korvauksista on tehty
sopimus. Osapuolet sopivat, että alkuperäinen korvausvaatimus 600 euroa
puolittuu 300 euroon.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko TTVK:lla riittänyt pokkaa viedä asiaa oikeuteen asti, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että TTVK voitti tämän erän.

Suurella todennäköisyydellä sopimuksessa isää kielletään antamasta mitään lausuntoja tapaukseen liittyen, joten julkisuuteen päätyvät tiedot tulevat olemaan joko huhupuheita tai TTVK:n käsialaa. Toisin sanoen keskustelu on päättynyt, mikä on sääli, sillä puhuttavaa olisi varmasti vielä riittänyt.

TTVK:n omasta tiedotteesta päätellen tapaus olisi Team Kotilaiselle jotain opettanut:

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, että [–] nyt viimeistään on syytä
vakavissaan ottaa puheeksi vaihtoehtoiset keinot piratismin
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Millaisia sitten mahtavat olla TTVK:n ”vaihtoehtoiset keinot”? Aiemminhan yhdistys on vaatinut Suomeen kolmesta-poikki -rangaistusta, mutta tällä kertaa esiteltiin pari muuta ideaa (korostukset omiani):

Huomautuskirjemenettelyssä teleoperaattori lähettää
liittymänhaltijalle
huomautuksen havaitusta tekijänoikeudenloukkauksesta, jolloin
liittymänhaltijalla olisi mahdollisuus puuttua tilanteeseen esim.
keskustelemalla asiasta perheen lasten kanssa.
[–]
Toinen tehokas tapa puuttua piratismiin on estää pääsy laittomille
sivustoille. EU:n ulkopuolisten sekä ylläpitäjiltään tuntemattomien
piraattisivustojen blokkaus ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu.

Nämäkin keinot ovat lievästi sanottuna huonoja ideoita. ”Hei jätkä, sä waretat. Kohta häkki heilahtaa!” -kirjeitä inhosin jo pari vuotta sitten, eikä myöskään Internet-sensuuri ole koskaan mieltäni lämmittänyt. Esimerkiksi TTVK:n usein käyttämä TPB=laiton palvelu -argumentti ärsyttää itseäni suunnattomasti.

Sen sijaan jossain määrin kelvollisen ­− ja ehkä kaikkein konkreettisimman − ehdotuksen ilmoille heitti Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti. Kirjoituksessaan hän esittää nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön muutoksia, jotka voisivat olla omiaan tuomaan jonkinlaista rotia nykymeininkiin.

Kuten totesin, nyt tämä sovinto on yleisen keskustelun kannalta harmillinen, vaikkakin täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä isän kannalta. Samalla se toimii eräänlaisena hiljaisena mandaattina TTVK:lle jatkaa valitsemallaan ei-niin-miellyttävällä linjalla.

Tarve tekijänoikeuksien ja niihin liittyvän lainsäädännön järkevöittämiselle ei ole poistunut mihinkään, ja tällaiset konkreettiset varoittavat esimerkit − vaikkakin tällä kertaa vähän ylilyötynä, myönnettäköön − ovat paikallaan herättämään ihmiset huomaamaan, millaisessa ympäristössä elämme. Mutta mistä löytyisi 8-vuotias poika Puuha-Pete -kannettavineen lataamaan Anna Puun albumia?

Blogipoiminta: Hippasilla Gramexin kanssa

Posted onLeave a comment

Ju­ha­ni Kes­ki-Rah­ko­nen ker­too tuo­rees­sa blo­gis­saan Gra­mex­in ja kump­pa­ni­en hä­nel­le ai­heut­ta­mas­ta pään­vai­vas­ta.
Kuva: Openclipart

Ensimmäiset onnekkaat ovat jo saaneet Raspberry Pi -koneet käyttöönsä, mutta itse joudun vielä odottamaan – RS Componentsilta tai Farnellilta ei ole kuulunut lisätietoja sitten viimeisimmän kirjoitukseni.

Onneksi blogattavia aiheita riittää, ja tällä kertaa ajattelin kertoa miehestä, joka on omien sanojensa mukaan ”hippasilla Gramexin kanssa”: Juhani Keski-Rahkonen pyörittää työkseen liikuntakeskusyritystä, ja työssään hän on kiinnittänyt huomiota epäkohtaan, josta kertoo blogissaan:

Musiikki on minulle sekä harrastus, että työväline. Arvostan musiikin tekijöitä ja heille kuuluu asianmukainen korvaus tekemästään työstä. Tässä blogissa puutun epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin tuon korvauksen jaossa ja postaan myös päivityksiä siitä kuinka tämä asia etenee.

Pääpiirteissään Keski-Rahkosta hiertää tilanne, jossa Gramex ja Teosto haluavat kerätä sekavin periaattein rahaa kaikesta siitä musiikista, jota mm. liikuntakeskuksissa soitetaan. Jos miestä on uskominen, ja miksei olisi, on tilanne kieltämättä suhteellisen sietämättömällä tolalla:

[Gramexin vastauksen koskien tiedustelua CC-lisensoitua musiikkia] tulkitsee helposti niin, että mikäli käyttää Jamendosta ladattua/ostettua Creative Commons musiikkia niin myös näistä tulisi Gramexin maksut maksaa.
Näin asia ei vaan voi olla!
Jamendo ei kuulu Gramexin alaisuuteen minkään lain nojalla.

Toisin kuin eräät1, Keski-Rahkonen on tehnyt muutakin kuin piessyt näppistään blogiinsa: hän on ollut lukuisia kertoja yhteydessä eri organisaatioiden eri henkilöihin selvittäessään asiaa, ja tällainen toiminta on mielestäni vähintäänkin kunnioitettavaa. On mielenkiintoista seurata, millaisia piirteitä Keski-Rahkosen blogi saa, ja suosittelenkin seuraamaan sitä.
—
1) Itseironia on tarkoituksellista, mutta itse itseäni itseltäni puolustaakseni on sanottava, että aika ajoin käyn keskusteluja myös suoraan kirjoitusten kohteiden kanssa.

Clementine: musiikkisoitin täyttä timanttia

Posted onLeave a comment

Amarok 1.4:stä esikuvanaan pitävä Clementine-
musiikkisoitin on tähän mennessä paras kokei-
lemani soitin.
Kuva: Clementine-logo/ Clementine-player.org

Ennen KDE4-aikakautta pidin KDE 3.5:n Amarok-musiikkisoitinta maailmankaikkeuden parhaana soittimena. Sitten julkaistiin liian raskas ja ruma KDE4, ja hieman myöhemmin uusi Amarok, josta en samoista syistä myöskään pitänyt.

Tuossa vanhemmassa Amarokissa (1.4-sarjassa) olivat ominaisuudet kohdillaan: siinä oli nopea musiikkikokoelmanhallinta, ja soittolistan suodattaminen lennossa eri kriteereillä oli helppoa. En muista, mitä toimintoja uuteen KDE4-Amarokiin siirtyi ja mitä ei, mutta lopetin sen käytön lähinnä epäkäytännöllisyyden takia.

Olen kuitenkin jo hyvän aikaa sitten löytänyt uuden musiikkisoitinten helmen: Clementinen. Clementine näyttää ja tuntuu siltä ”hyvältä Amarokilta”, mutta siinä on paljon myös sellaista, joka tekee siitä vieläkin paremman musiikkisoittimen. Minun onkin jo korkea aika kirjoittaa sitä ylistävä blogipostaus.
Clementinen käyttöliittymä on tehty Nokian1 Qt-toolkitillä, kuten KDE4:kin. Koska olen lähinnä Gnome3- ja näin ollen GTK+-käyttäjä, Clementinen Qt-riippuvuudet luovat pientä overheadia, eikä se istu niin hyvin Gnome-työpöydälle kuin ”natiivit” sovellukset. Qt:n hyvyydestä ja huonoudesta voidaan väitellä maailman tappiin asti, mutta tosiasia on kuitenkin se, että se toimii niin Windowsilla, OSX:llä kuin Linux-työpöydillä. Myös Clementine on saatavilla kaikille mainituille.

Clementine ei ole musiikkisoitin niille, joiden mielestä tulitikkuaskin kokoinen ”Edellinen, Tauko, Seuraava” -ikkuna on oikea valinta: jotta sivupaneeli, soittolista ja muut osat mahtuvat järkevästä näkymään, täytyy ikkunaa pitää laajennettuna koko näytölle ainakin omalla 1152×864 -resoluutiollani.

Kuva paljastaa Clementinen ulkoasun
lisäksi myös hieman musiikkimaustani,
klikkaa kuvaa suurentaaksesi. Kuvan
kappaleet ovat Grooveshark-soittolistal-
tani.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.

Toisaalta onpa Clementinellä paljon näytettävää ja kosketeltavaa: hakupalkki, sivupaneeli, joka on jaettu useisiin välilehtiin, soittolista – tai useita välilehtiä soittolistoja, albumikuvitus, äänen visualisointi ja kontrollit. Parhaiten tämän sekavan kuuloisen mutta yllättävän käyttäjäystävällisen käyttöliittymän ymmärtää näkemällä ja kokeilemalla.

Sivupaneelin välilehdet esittelevät käyttäjälle eri verkkopalveluista kerättyjä tietoja soivasta kappaleesta ja artistista: Wikipedia-artikkelit ja kappaleen sanoitukset ovat aina parin klikkauksen päässä. Saman sivupaneelin kautta soittolistalle voi lisätä kappaleita niin Clementinen ylläpitämästä musiikkikirjastosta, kansioista kuin myös esimerkiksi Groovesharkista, Spotifystä ja Magnatunesta. Oletettavasti myös kappaleiden tuonti ja vienti soitinlaitteille onnistuu – tätä en kuitenkaan ole kokeillut laitekantani puutteiden takia.

Monissa muissakin musiikkisoittimissa on automaattisesti tiettyjä kansioita seuraava musiikkikirjasto, jonka ansiosta uusia kappaleita ei tarvitse itse etsiä ja siirtää soittolistoille. Olen kuitenkin omassa käytössäni huomannut, että tämä toiminto on usein toteutettu kehnosti: kun soitin alkaa skannaamaan tuhansia tiedostoja NFS-levyjakokansioista, alkaa 100-megainen lähiverkko äkkiä takkuilla, ja iowait2 hyppää taivaisiin. Siirryttyäni gigabittiseen verkkoon pullonkaula siirtyi tiedostopalvelimen suorituskykyyn. Siispä minulle on tärkeää, ettei kirjaston skannaus aiheuta järjetöntä verkkoliikennettä. En tiedä, miten Clementine teknisesti tämän on toteuttanut, mutta se toimii.

Eräänä olennaisena toimintona pidän myös jononhallintaa. Yleensä kuuntelen koko kirjastoani Grooveshark-kokoelmalla höystettynä Sekoita kaikki -toiminto päällä. Jos haluan kuunnella jonkin tietyn kappaleen, etsin sen ja kaksoisklikkaan sitä, mutta jos kappaleita onkin kaksi tai useampia, taktiikka ei toimi. Siksi arvostankin mahdollisuutta asettaa kaikki haluamani kappaleet jonoon, jolloin Clementine soittaa ne toistensa perään ja jatkaa sitten satunnaista toistoa.

Clementinen asetukset ovat moni-
puoliset, mutta melko selkeät.
Kuva: Kuvakaappaus Clementinestä.

Clementine on mielestäni lähes täydellinen soitin: se on mukautettavissa ja tukee lähes mitä tahansa musiikkiin liittyvää. Se on myös lähes täysin suomennettu: kirjoitushetkellä käännössivuston mukaan käännettynä oli 90 % merkkijonoista.

On soittimessa toki omat puutteensa: suurimpana näkisin Grooveshark-toiston ajoittaiset ongelmat, esimerkiksi kappaleen tauottaminen johtaa usein siihen, että sitä ei toisteta loppuun asti. Myöskin PulseAudio kaatuu välillä Clementinen käynnistyksessä, mutta en tiedä kumpi on oikea syyllinen.

Nimeän silti Clementinen parhaaksi musiikkisoittimeksi, jota olen koskaan käyttänyt. Tietooni ei myöskään ole tullut, että jokin soitin vielä parempaan esitykseen pystyisi. Jos näin kuitenkin on, palautetta voi jättää kommentteihin.

Clementinen lataussivulta löytyy asennuspaketit kaikille alustoille, kuten myös ohjelman lähdekoodi. Suosittelen Ubuntu-käyttäjiä käyttämään PPA:ta, jolloin Clementine päivittyy käytännössä päivittäin. Lataussivu opastaa ottamaan PPA:n käyttöön näin:

sudo add-apt-repository ppa:me-davidsansome/clementine
sudo apt-get update
sudo apt-get install clementine

—
1) Tiedän, jotkut pitävät loukkauksena kutsua Qt:ta Nokian omaisuudeksi, mutta niin se vain on.
2) Input/Output Wait, se aika, jolloin suorittamista ei voida jatkaa I/O-pyynnön odottamisen takia.