Blogini päivitystahti on näemmä nykyään vakiintunut tähän postaus per vuosi -tahtiin, sillä vaikka tänä vuonna hyviä kirjoittelun aiheita olisi ollut viime vuotta enemmän, en kaikilta kiireiltäni ole ehtinyt kirjoittaa näistä pitkiä pätkiä. Jos kaipaat tiuhempaa tahtia, kannattaa meikäläistä seurata Twitterin puolella. Tässä postauksessa kuitenkin tutulla kaavalla vuoden 2017 kohokohdat.
Avainsana: poliisi
Mennyttä ja tulevaa, osa 2016
Vuonna 2016 blogini on viettänyt hiljaiseloa, ja tähän on oikeastaan kolme syytä, johon pureudun alla. En myöskään anna sellaista uudenvuodenlupausta, että vuonna 2017 kirjoittaisin yhtään nykyistä aktiivisemmin, mutta onhan kaikki aina mahdollista. Kaikesta huolimatta näin silti aiheelliseksi käydä tutulla kaavalla mennyttä vuotta läpi ja arvioida tulevaa.
Kiakkovierasjuhla paljasti poliisin mielivallan
 |
| Poliisi vaati foorumin käyttäjien henkilötietoja Poliisilain 36 § 1. momenttiin perustuen. Pyynnön paljastuminen toi puheeksi vähän puhutun mutta paljon käytetyn yksityisten tietojen keräyskeinon.
Kuvasta on sumennettu poliisimiesten nimet ja yhteystiedot heidän suojakseen; tiedot ovat nähtävissä alkuperäisessä kuvassa Punk in Finland -foorumilla. Kuva: Colocolo, Keskusrikospoliisi1 |
Lauantaina 21. elokuuta kello 0.14 käyttäjänimi (a)-tiimi lähettää suomalaiselle Punk in Finland -keskustelufoorumille viestin. Viestissä hän kertoo Linnan juhlille kaavaillusta vastatapahtumasta:
Ajateltiin, että kun tärkeämmät ihmiset pitävät kekkereitään
Tampere-talossa, voisi lähistöllä pistää pystyyn omat kekkerit johon on
kuka tahansa tervetullut ihonväriin, kansalaisuuteen tai varallisuuteen
katsomatta.Nähdään Näsilinnankadulla puoli kuuden maissa. Kaikki
ovat tervetulleita paitsi tiätty natsit ja fasistit. Toivotaan kanssa,
että tulet omana itsenäsi etkä esim. puolueen tai järjestön edustajana.Elikkäs tiistaina 27.08. 2013 kello 17:30 tavataan Näsilinnankatu 22:ssa ja aletaan juonimaan porvareitten päänmenoksi!
Seuraavan viikon aikana käyttäjät Mahnon heppa, lumbo, eipä vissii ja tiistai…murekepäivä vastaavat viestiketjuun lyhyin viestein. Sitten eräs foorumin ylläpitäjistä, Colocolo, tiputtaa pommin:
Salassapitorikos tai ei, tää on mun mielestä liian paksua.
Keskusrikospoliisi vaatii Punk in Finland -keskustelufoorumin ylläpitoa
luovuttamaan tähän viestiketjuun postanneiden käyttäjien henkilö- ja
tunnistetiedot Pirkanmaan poliisilaitokselle.
Viestin ohessa on kuva Poliisin foorumin ylläpidolle lähettämästä tietopyynnöstä, joka on merkitty punaisin kirjaimin salassa pidettäväksi. Pienen pohdinnan jälkeen mediatkin heräsivät orastavaan uutisaiheeseen, ja soppa oli valmis.
Mutta mistä oikeastaan on kysymys? Poliisilaki määrittää Poliisin tehtäviä, velvollisuuksia ja oikeuksia, ja sen kolmas luku keskittyy tietojen saamiseen eri tavoin: esimerkiksi valeostoin, tarkkaillen, ja telekuuntelun avulla. Pyynnössä perusteeksi kerrottu 36. pykälän ensimmäinen momentti kuuluu:
Poliisilla on oikeus saada päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä
rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tarvittavia tietoja yhteisön
jäsentä, tilintarkastajaa, toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai
työntekijää velvoittavan yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden
estämättä. Poliisilla on sama oikeus saada 37 §:ssä tarkoitetussa
poliisitutkinnassa tarvittavia tietoja, jos tärkeä yleinen tai
yksityinen etu sitä vaatii.
Toisin kuin Pakkokeinolain mahdollistamia menetelmiä käytettäessä, ei tällaisen tiedonkeruun aloittamiseksi tarvita tuomioistuimen päätöstä, vaan poliisi voi lähetellä pyyntöjä itsenäisesti, vieläpä melko löyhin perustein. Koska pyynnöt ovat salaisia, on niiden määrää hankalaa arvioida. Helsingin Sanomien haastattelema pyynnön hakija, rikoskomisario Ari Luoto, kertoo pyyntöjen kuitenkin olevan ”normaalia poliisitoimintaa”.
Voisin kuvitella, että kynnys sille, että jokin asia on tärkeä yleinen tai yksityinen etu, on varsin matala: Kiakkovierasjuhlien osalta Tampere-talolla järjestettävä itsenäisyyspäivän vastaanotto riittänee hyvinkin syyksi tietopyynnölle. Pyyntöjä voi lähettää kenelle tahansa, niistä ei voi valittaa eikä kertoa muille, ja niihin on pakko vastata. Poliisilla puolestaan ei ole mitään velvollisuutta kertoa tietopyynnöstä kellekään koskaan; näin ollen pyynnön kohteet jäävät autuaan tietämättömiksi siitä, että heidän yksityiset tietonsa eivät olekaan enää niin yksityisiä.
Minä en siis voi mitenkään tietää, onko yksityisiä tietojani päätynyt Poliisin salaisiin arkistoihin, ja jos on, miten noita tietoja aiotaan käyttää nyt tai tulevaisuudessa. Voisiko esimerkiksi jokin huolimaton ajatus anonyymillä keskustelufoorumilla vuosia sitten estää minua saamasta aselupaa2?
Ongelma laajenee entisestään, kun ajatellaan ilmaisunvapautta: jos poliisi voi mielivaltaisesti pyytää nimimerkkien takana olevien henkilötietoja, on tulenaroista mutta laillisista3 asioista keskusteleminen vaikeaa. Pyynnön julkaissut Colocolo kertoo Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa:
Sananvapauslaissa on määritelty yksityiskohtaisesti, miten viranomaisen
tulee toimia halutessaan selvittää anonyymien verkkokeskustelijoiden
henkilöllisyyksiä. Se, että poliisi voi poliisilakiin vedoten kävellä
mielivaltaisesti muun lainsäädännön yli, on mielestäni väärin. Tällaisia
viranomaiskäytäntöjä ei saisi olla olemassa[.]
Artikkelissa Colocolo toivoo Poliisilakia muutettavan sellaiseksi, ettei ”tällainen mielivaltainen toiminta [-] ole enää mahdollista”. Vaikka pyyntöön on helppo yhtyä, on lain muuttuminen varsin epätodennäköistä, ja toteutuessaankin hidasta, sillä muutoksia tarvittaisiin luultavasti myös Pakkokeinolakiin.
Colocolon temppu on kuitenkin vähintään hatunnoston arvoinen. Se, että tämä epäkohta on hetken aikaa kansakuntamme kollektiivisessa työmuistissa, on ensimmäinen askel kohti parempaa. Ehkä Poliisissakin havahdutaan tilanteeseen, ja luodaan tiukempia pelisääntöjä, ken tietää4?
Varsinainen postaus loppuu tähän. Alla pari lisähuomiota.
× × ×
Mitäs nyt tehdään?
Toistaiseksi elämme siis maassa, jossa poliisi kulkee yksityisyydensuojan ohituskaistaa, voiden vaatia keneltä tahansa mitä tahansa. Internet-keskustelujen osalta olen laatinut seuraavat suositukset, tavoitteena vähentää luovutuskelpoisen tiedon määrää ja heikentää sen laatua.
Ohjeet keskustelijalle
- Älä tallenna käyttäjäprofiiliisi tietoja, joista sinut voidaan tunnistaa (esim. sähköpostiosoite), vaikka tiedot eivät näkyisikään muille käyttäjille.
- Käytä eri käyttäjätunnuksia tai kirjoita anonyyminä.
- Käytä anonymisoivaa välityspalvelinta tai vastaavaa palvelua; esimerkiksi TOR:ia.
Ohjeet verkkopalvelun ylläpitäjälle
- Älä tallenna käyttäjästä kuin välttämättömät tiedot.
- Tallenna salasanasta (ja IP-osoitteesta) vain suolatut tiivisteet.
- Poista HTTP-pyyntöjen kirjaaminen (access-loki) käytöstä.
Se toinen momentti
Poliisilain 36 § 1. momentti on vain kevyttä alkulämmittelyä ennen sitä seuraavaa 2. momenttia5, jos esimerkiksi Aamulehteä (ja sen haastattelemaa Itä-Suomen yliopiston informaatio- ja tietoteknologiaoikeuden professori Tomi Voutilaista) on uskominen:
[–] momentin perusteella poliisi voi saada
palveluntarjoajalta verkkokeskustelijan sähköpostiosoitteen,
IP-osoitteen tai puhelinnumeron, joka ei löydy julkisesta luettelosta.
Tämä edellyttää sitä, että poliisi tarvitsee esimerkiksi yhteystietoa,
jotta se voi suorittaa poliisille kuuluvan tehtävän.Mitään rikosepäilyä ei tarvita.
En halua mitenkään aliarvoida Voutilaisen ammattitaitoa tai osaamista, mutta pidän varsin epätodennäköisenä, että 2. momenttia käytettäisiin vastaavanlaisissa tilanteissa tiedonsaannin perusteena. Vaikkakin sen käytön edellytykset ovat jopa löyhemmät kuin 1. momentin vastaavat, ei sitä voi lähettää mielivaltaisesti kelle tahansa, vaan ainoastaan teleyritykselle tai yhteisötilaajalle. Esimerkiksi keskustelufoorumi ei ole kumpaakaan.
Toki pyyntö voitaisiin lähettää foorumin alustan palveluntarjoajalle, joka puolestaan voidaan nähdä eräänlaisena teleyrityksenä. Tämän hosting-firman puitteet tietojen keräämiseen ovat kuitenkin rajoittuneemmat kuin palvelimen tilaajalla. Näin ollen en jaksa uskoa, että 2. momenttiin perustuvia tietopyyntöjä lähetettäisiin keskustelufoorumeille juurikaan − muita käyttöjä tuollaisille pyynnöille toki on olemassa.
—
1) Mitä ihmettä tällaiseen pitäisi edes kirjoittaa kuvalähteeksi?
2) Poliisille tiedoksi: ensinnäkään en usko ikinä hankkivani pyssyä itselleni, toisekseen en kirjoittele ”vaarallisia” ajatuksia siten, että minua voitaisiin niistä tunnistaa (esim. TOR ja kirjoituksenvääristäjät ovat avuksi).
3) On myös laittomia tapoja ilmaista itseään: esimerkiksi en saa postata lapsipornoa edes poliittisena kannanottona. Aivan oma lukunsa on organisoitu keskustelu kopiosuojauksen kiertämisestä − laitonta sekin.
4) Olisi hyvä, jos esim. Poliisihallituksesta joku jonkunlaisen lausuman yleisölle antaisi.
5) Joo-o, ykkösen jälkeen tulee kakkonen.
Poliisikin vakoilee sinua pian
 |
| Vuodenvaihteesta alkaen poliisi voi asentaa haittaohjelman epäillyn koneelle seuratakseen tätä. En hyväksy, koska muutkin joutuvat kärsimään.
Kuva: Openclipart |
”Poliisi hankkii oman vakoiluohjelman”, uutisoi Helsingin Sanomat tänään nettisivuillaan. Mistään NSA:n PRISM-vakoiluohjelmasta ei kuitenkaan ole kyse, vaan otsikolla HS koittaa kalastella lukijoita Facebookista.
Aihe on kuitenkin vakava: ensi vuodesta alkaen poliisi voi asentaa salaa haittaohjelman tietyistä rikoksista epäiltyjen tietokoneelle, mobiililaitteille ja kahvinkeittimiin. Ihan puskista ei tämä uusi mahdollisuus tullut, sillä esitykset poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön muuttamiseksi olivat tapetilla jo helmikuussa 2011, jolloin itsekin asiasta kirjoitin.
Ainakaan heti vuodenvaihteessa ei Ville Warettajan tarvitse pelätä, että poliisi ujuttaisi koneelle haitakkeita TTVK:n pyynnöstä, sillä HS:n mukaan ”[s]euranta voi kohdistua vain sellaisiin ihmisiin, joita epäillään muun
muassa terrorismirikoksesta, henkirikoksesta, törkeästä lapsen
seksuaalisesta hyväksikäytöstä, törkeästä talousrikoksesta, törkeästä
huumerikoksesta tai törkeästä vahingonteosta”, ja silloinkin vain oikeuden luvalla.
Oma näkemykseni on kuitenkin edelleen se, että kaikenlaisten ei-toivottujen ohjelmistojen asentaminen on aina paheksuttavaa riippumatta siitä, onko kohteena raskaan sarjan lastenraiskaaja, tekijänoikeustaparikollinen vai tavallinen kadunmies; tai siitä, toimiiko asentajana poliisi, tekijänoikeusmafia vai rikollisryhmä.
Suurin ongelma tässä sivulliset kärsijät, collateral damage. Käytännössä tietokoneeseen murtautuminen ynnä sen käytön ja tietosisällön vakoilu vaarantaa myös muiden kuin suunnitellun kohteen tietoturvan ja oikeuden yksityisyyteen. Esimerkkejä:
- Haittaohjelma asennetaan väärään laitteeseen. Esimerkiksi ISP:ltä saadun IP:n perusteella murtaudutaan Internetin välityksellä koneelle, joka ei olekaan epäillyn. IP voi olla vaihtanut haltijaa, tai piuhan päässä voi olla kyläilemässä olevan kone.
- Laitteella on useita käyttäjiä. Vaikka itselläni on tyystin omassa käytössäni useita tietokoneita, monissa kotitalouksissa samaa tietokonetta käyttää moni henkilö. Tällöin vakoilun rajaaminen vain epäiltyyn on vähintäänkin haasteellista.
- Laitteella on luottamuksellisia tietoja, esimerkiksi henkilörekistereitä. Varsinkin palvelinkoneissa on usein erilaisia tietokantoja ja muita rekistereitä, joista voi löytyä hyvinkin arkaluonteisia tietoja muistakin kuin epäillystä.
- Poliisimiehen uteliaisuus. Vaikka periaatteessa haittaohjelman käyttöön vaaditaan tuomioistuimen lupa, en usko että asentaminen ilman lupaa esimerkiksi julkkiksen tai oman vaimon koneelle olisi teknisesti mahdotonta. Korkean moraalitason olettaminen ei riitä.
Vaikka jollain tavoin varmistettaisiin, ettei oheisvahinkoa pääse syntymään, ei haittaohjelma siltikään ole ”syyttömille” vaaraton, sillä lainsäädäntö voi muuttua. Tulevaisuudessa, kun lippalakin hallussapito on laitonta, voidaan uusia rikosepäilyjä lisätä listalle lakia muuttamalla. Voisin kuvitella, että vaikkapa TTVK olisi kiinnostunut haittaohjelman käytöstä jo nyt.
En halua kuitenkaan täysin tyrmätä käytönseurantaohjelmien käyttöä poliisin apuna. Tällaista ohjelmaa voitaisiin käyttää samaan tapaan kuin seurantapantaa, eli tuomitun rikollisen suostumuksella ja tämän tietäen. Toki tällöin haittaohjelman käyttötarkoitus pitäisi miettiä uudelleen, mutta näin olisi mielestäni hyvä tehdä joka tapauksessa.
Kotimaisen valtiontroijalaisen torjumiseen ei ole oikeastaan mitään uusia keinoja. Pitämällä käyttöjärjestelmän ja sen ohjelmistot ajan tasalla pääsee jo pitkälle, ja tietoturvaohjelmistokin auttaa. Hesarin uutisessa F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen kertoo:
Tarkoituksenamme ei ole auttaa levittämään haittaohjelmia. Sillä ei ole
merkitystä, minkä maan viranomainen niitä käyttää. Jos tekisimme Suomen
viranomaisten kanssa yhteistyötä, niin sitten varmasti Ruotsikin
haluaisi samaa. Ja Viro. Ja Saksa. Ja Italia. Ja Israel. Ja Syyria.
Silti siihen kannattaa totutella, että tietokoneellasi ja Internetissä tekemistäsi kyttäävät lähitulevaisuudessa − tai jo nyt − niin rikolliset, poliisi, mainostajat kuin palveluntarjoaja. Kuka liittyy listaan seuraavaksi?
Neljä riskiä vapaudelle
 |
| George Orwellin kirja Vuonna 1984 on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Kuva: Tuntematon ajattelija |
Haluan esittää muutaman huolestuttavan esimerkin siitä, miten yksityisyyteemme puututaan tai halutaan puuttua. Vastaavanlaisia suunnitelmia on toki muitakin, mutta nämä nousivat itselleni – median avustuksella tai ilman – mieleen ensimmäisenä. Kommentteihin voi jättää omia huolenaiheitaan.
Sormenjälkirekisteri
 |
| Suomalaisen passin biotunnistee- seen kuuluu myös asianomaisen sormenjäljet, jotka tallennetaan rekisteriin. Kuva: Noble. Public Domain |
Jos haluaisin matkustaa Schengen-maiden ulkopuolelle, pitäisi minun hankkia passi. Mutta nykyään myönnettävä ”biopassi?” ei oikeastaan houkuttele. Sen sijaan, että kitisisin RFID-sirun tietoturvasta, huolettaa itseäni enemmänkin passin myöntämiseen vaadittu sormenjälkien tallentaminen tietokantaan.
Kun sormenjälkirekisteriä otettiin käyttöön vuonna 2009, olivat poliitikot ja muut virkaapitävät kilvan julistamassa kansalle, että tämä kaikki on vain heidän edukseen, eikä tietoja käytetä heitä vastaan. Nyt, vuonna 2011, kuitenkin eduskunnassa mietitään, tulisiko poliisin sittenkin päästä käsiksi rekisteriin vakavien rikosten tutkinnassa.
Lapsipornofiltteri
Vuonna 2007 tuli voimaan Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista, ja Internet-operaattorit alkoivat asentaa omia DNS-suodattimiaan vuotta myöhemmin. Asiasta pidettiin mekkalaa, eikä vähiten suomalaisen lapsiporno.info -sivun jouduttua ilman pätevää syytä estolistalle.
Jo tuolloin valveutuneet kansalaiset huolestuivat sensuuriteknologian käytöstä muihinkin tarkoituksiin, vaikka heille vakuuteltiinkin muuta. Aika ajoin maamme päättäjät keksivät, miten kansan oloja voitaisiin entisestään parantaa laajentamalla estolista koskemaan milloin vihapuheita, milloin nettipokeria. Viimeksi asia nousi tapetille sisäasiainministeri Päivi Räsäsen tutustuttua Iltalehden uutiseen Onion-verkossa sijaitsevasta Thorlaudasta, ja keksittyään että lainsäädäntöä täytyy muuttaa1.
Haittaohjelmat ja tietotekninen vakoilu
 |
| Saksassa poliisit jo tunkeu- tuvat troijalaisineen koneel- le. Koska Suomessa? Kuva: Openclipart |
Kirjoitin keväällä, että Suomessa on kaavailtu poliisille mahdollisuutta murtautua tietokoneelle rikoksenselvittelyä varten. Saksassa tällainen toiminta on jo käynnissä, ja saksalainen Deutsche Welle kertoi verkkosivuillaan, että joissakin Saksan osavaltioissa poliisi on käyttänyt hakkeriryhmän esille nostamaa haittaohjelmaa, ”Bundestrojania” (”Valtiontroijalainen”), jolla voidaan vakoilla käyttäjää laajemminkin kuin mitä laissa on esitetty. Poliisit ovat kuitenkin kiistäneet käyttävänsä troijalaista lain vastaisesti.
Autojen sijainnin seuraaminen tiemaksun määrittelemiseksi
 |
| Autonavigaattori on hyvä apuväline perille löytämiseen, mutta täytyykö Isoveljenkin tietää, minne menet? Kuva: Openclipart |
Silloin tällöin uutisiin nousee jonkun Tärkeän Ihmisen/Ryhmittymän ehdotus siitä, että autoveron sijaan/rinnalle pitäisi kehitellä sijaintiin ja ajankohtaan perustuva tie- tai ruuhkamaksu. Viimeksi tällaista julkisesti esitti liikenneministeri Merja Kyllönen.
Pääpiirteittäin idea on se, että satelliittipaikannuksen ja kaikkiin autoihin pakolla asennettavan laitteen avulla määriteltäisiin auton sijainti, ja sitten laskutettaisiin taajamissa ruuhka-aikaan ajelevia ihmisiä. ”Mut hei eiks olis hyvä idea, et valvottais nopeuksia samalla?” ja niin edelleen.
Mitä yritän sanoa
Nostin tässä esille neljä enemmän tai vähemmän ajankohtaista poimintaa siitä, miten aluksi luodaan lainsäädäntö, joka mahdollistaa yksilönvapauden ja -yksityisyyden valvomisen tai rajoittamisen teknisesti niin, että se vaikuttaa joko moraalisesti oikealta/neutraalilta, tai vaikuttaa vain marginaaliseen ryhmään. Tällä tavoin pyritään minimalisoimaan kohu, vaikkakin Suomessa erinäiset ryhmät ovat onneksi kiitettävän valveutuneita.
Sitten kun laki on saatu läpi ja käytäntöön, alkaa luodulle tekniikalle löytyä muitakin käyttötarkoituksia. Lakia rukataan koskemaan vähän sitä sun tätä, ja ultimaattisena tavoitteena rakkaassa isänmaassamme ei tapahdu enää lainkaan rikoksia.
Mutta eikö se ole hyvä että valvotaan? Vai oletko sä joku rikollinen? Kuka meistä ei ole rikkonut lakia ja päässyt kuin koira veräjästä, kun mitään järjestelmällistä valvontamekanismia ei ole? Ihan oikeasti. Minä ainakin olen rikollinen.
Ei myöskään ole minkäänlaista tapaa ennustaa, mikä tulevaisuudessa mahdollisesti muuttuu rikolliseksi, ja minkä selvittelyyn sitten käytetään sekalaisin perusteluin luotuja valvontajärjestelmiä. Tänäkin päivänä on maita, joissa vääristä mielipiteistä päätyy hirteen roikkumaan.
En halua, että minun jokaista askeltani ja näppäimenpainallustani valvotaan yleisen edun – tai minkään muunkaan – nimissä, ja siksi vastustankin jyrkästi kaikkia yksityisyyteen edes teoreettisesti puuttuvia rajoituksia.
—
1) En ole varma, mitä kaikkea Räsänen on tarkkaan ottaen asiaan lausunut, mutta Piraattipuolueen kannanotosta voinee vetää jotain johtopäätöksiä.