Mennyttä ja tulevaa, osa 2016

Vuonna 2016 blogini on viettänyt hiljaiseloa, ja tähän on oikeastaan kolme syytä, johon pureudun alla. En myöskään anna sellaista uudenvuodenlupausta, että vuonna 2017 kirjoittaisin yhtään nykyistä aktiivisemmin, mutta onhan kaikki aina mahdollista. Kaikesta huolimatta näin silti aiheelliseksi käydä tutulla kaavalla mennyttä vuotta läpi ja arvioida tulevaa.

Ensiksi siitä hiljaiselosta. Kuten sanoin, syitä on kolme: ensinnäkin vuosi 2016 on ollut minulle henkilökohtaisesti varsin kiireinen, kun keväällä kirjoittelin kandidaatintutkielmaa web-sovelluskehityksestä ja näin nappasin KTK:n paperit taskuuni. Kesällä ahersin töissä Jyväskylän yliopiston palkkalistoilla nyt vuodenvaihteessa lakkautettavassa Agora Centerissä Human Technology -lehden verkkosivustouudistuksen parissa. Syksy meni uutta työtä etsiessä ja nyt alkutalvesta aloitin ohjelmistokehityspuuhissa web- ja mobiiliohjelmistoihin keskittyneessä Versine Oy:ssä. Tämän kaiken ohella en yksinkertaisesti ole ehtinyt panostaa blogikirjoitteluun niin paljoa, että omat julkaisulaatukriteerini postauksille täyttyisivät.

Toisekseen olen siirtänyt pienempiä pulinoita melko voimakkaasti tuonne sosiaalisen median puolelle: 140-merkkisenä verbaaliakrobatiana Twitterissä ja hiukan laveammin Facebookissa. Kun tällä tavalla saa isoimmat höyryt purettua pään sisältä, rajoittuvat mielekkäät blogiyhteensopivat kirjoittelunaiheet kovasti. Kolmas syy onkin juuri sopivaisten aiheiden vähyys: tänä vuonna omasta mielestäni merkittäviä tapahtumia blogin aihealueella on ollut lopulta varsin vähän.

Vuoteen on kuitenkin mahtunut muutamia aiheita, joita olisin mieluusti käsitellyt, jos resurssit olisivat riittäneet. Käydäänpä ne nyt pikakelauksella läpi, ettei jää kaivelemaan:

  • .fi-verkkonimijuuren siirtyminen ns. välittäjämalliin, eli että verkkotunnuksia ei syksystä alkaen ole enää voinut varata suoraan Viestintävirastosta, vaan tunnusten hallinnointiin on tarvinnut välittäjän. Tämä diileri luonnollisesti haluaa harjoittaa kannattavaa liiketoimintaa, mikä näkyy verkkotunnusten varaamisen kasvaneina kustannuksina. Itseäni homma kypsytti sen verran kovaa, että ryhdyin itse itseni verkkotunnusvälittäjäksi. Vaikka välittäjäksi ryhtyminen ei vaadikaan suuria taloudellisia investointeja, sen verran suuritöistä on välittäjänä toimiminen, että jos omalle ajalle ja vaivalle laskee yhtään mitään hintaa, ei tällaisella harrastelulla kyllä säästä pennin jeniä, mutta enemmänhän kyse onkin periaatteesta.
  • Opiskelijan toimeentulon rajut leikkaukset. En harmittele enää yhtään alkuun varsin kipeää päätöstäni siirtyä toistaiseksi koulun penkiltä työelämään, sillä sen verran niukaksi käy opiskelijalle jaettavien hilujen virta. Hyväpalkkaisten professorien ”korkotaso on alhaalla → ota lainaa niin paljon kuin ikinä pystyy → ilmaista* rahaa” -huutelulle ei myöskään meikäläiseltä ymmärrystä löydy. Enkä malta olla mainitsematta myöskään sitä pistävää kusetuksen hajua ja makua, joka leijailee yhä tänäkin päivänä Arkadianmäeltä aina tänne Jyväskylään saakka (havaintoja on saatu myös pohjoisemmasta, ks. esim. tämä FB-ryhmä).
  • Poliisille ja puolustusvoimille jatkuvasti hingutut valtuudet Internetin massavalvontaan. Joo, maailmalla on terroristeja ja kaiken maailman rikollisia, ja olisi hirveän kiva että Suomi pysyisi ikuisesti lintukotona, mutta fakta on se, että ei suomalainen viranomaisverkkovakoilu pysäytä yhtään määrätietoista ja asiansa miten-kuten osaavaa terroristia. En sano, etteikö keinoja estää tänä vuonna Euroopassa nähtyjen surullisen ja vihaksi pistävien tapahtumien kaltaisiin iskuihin olisi, mutta verkkovalvonta ei ole yksi niistä. Huolenani on, että tuollaisella mekanismilla napataan kiinni ihan toisenlaisia kriminaaleja: ens’alkuun vaikka ulkomaisilla nettikasinoilla pelaavia, myöhemmin − sitten kun lippiksen käyttö on kielletty − ruotsalaisia lätsätrokareita.
  • {Elisa|Sonera|DNA Welho|Penan Grilli} Viihde -pakettien nykytila ja hinta-laatusuhde. Lainsäädännön tuomat rajoitukset tallenteiden säilymiseen ja ©-mafialle maksettavat korvaukset, kuin myös operaattorien omat puuhastelut, ovat muuttaneet tarjontaa sen verran kovasti, että olisi varmaankin syytä ajan kanssa käydä läpi, että mitä rahalla saa, ja onko tällaisissa viihdepaketeissa mitään ideaa nykyään ylipäätään. Koitan saada jotain tällaista kirjoiteltua ensi vuonna, mutten lupaa mitään.
  • Nyt viime päivinä taas esiin noussut ajatus autoilijoiden GPS-kyttäämisestä. Vaikka karsastan myös ajatusta siitä, että valtio on jälleen kerran myymässä kriittistä infraa¹ − tällä kertaa tieverkkoa − yksityisille voittoa tavoitteleville yrityksille, on yksityisyydensuojan kannalta pelottavin osa uudistusta kaavailtu GPS-pakko autoihin jopa varsin nopealla aikataululla. Virallisen selityksen mukaan tällä tavoin kerättäisiin tietoa vain tienkäytön määrästä, mutta saattaapa tuohon tietomassaan löytyä muutakin kiinnostusta − sekä viranomaisten että hämärähemmojen suunnalta.

Suurella varmuudella voin sanoa, että näistä aiheista kolme jälkimmäistä pyörii tviiteissäni ja Facebook-päivityksissäni myös tulevana vuonna, jos eivät blogikirjoitukseksi asti pääse.

Ennustin vuosi sitten vähän kaikenlaista, eikä ihan pieleen mennyt tuolla kertaa, jos nyt ei ihan lottovoittoakaan tullut:

  1. Suomalaisen peli-startupin läpilyönti: vuonna 2016 ei käsittääkseni tullut ihan vihaisten lintujen kaltaista suomalaista peli-ilmiötä, mutta vähintäänkin kunniamaininnan arvoinen on 90-luvun Suomen kesään sijoittuva selvitymispeli My Summer Car, joka on noussut suureen suosioon paitsi meillä, myös maailmalla, huolimatta Early Access -tilastaan
  2. ©-mafian uhkailukirjekampanja jäi toteutumatta. Uskon tämän selittyvän sillä, että piratismi ylipäätään on Suomessa vähentynyt, kun laillista, laadukasta ja kohtuuhintaista viihdettä on saatavilla yhä enemmän kuluttajan ehdoilla.
  3. Nintendon NX-konsolin julkistaminen tapahtui, joskaan ei E3:ssa, vaan vasta syksymmällä. Toistaiseksi Nintendo Switch -konsolista tiedetään vasta varsin vähän, mutta markkinoille käsikonsoli-kotikonsoli-hybridin pitäisi tulla jo ensi vuoden alkupuolella. Heti vuoden vaihteen jälkeen on odotettavissa, että Nintendo alkaa kertoa konsolille speksejä ja launch titlejä, jolloin myös kilpailuasetelmaa on helpompi arvioida. Jo nyt on kuitenkin selvää, että omaleimaisuudestaan ja sitä kautta first-party-painotuksestaan ei japanilainen, alkujaan pelikortteja valmistanut, teknologiafirma ole luopumassa.
  4. Gen’ei Ibun Roku ♯FE julkaistiin nimellä ”Tokyo Mirage Sessions ♯FE” Suomessakin juhannuksen tienoilla, joten en joutunut japanilaista Wii U -konsolia ostamaan. Sinänsä ihan hyvä, sillä elämäni on ollut siksi hektistä, etten ole joutanut peliä edelleenkään pelaamaan läpi, vaikka se Fortissimo Editionina hyllyssäni komeileekin.
  5. Google+ on edelleen saattohoidossa, mutta kyllä Googlellakin jo hiljalleen aletaan myöntää projektin epäonnistuminen. Myöskään YouTube Red -ennustukseni ei ihan osunut, sillä kyseinen palvelu ei ole edelleenkään saatavilla tänne Pohjolaan.
  6. Suositun pornosaitin korkkaaminen ei varsinaisesti tapahtunut tänä vuonna, mutta julkisuuteen aikuisviihdesivusto Brazzersin tietomurto tuli vasta nyt. Hakkerien mukaan lähti n. 800 tuhannen käyttäjän tunnukset.
  7. Elisalla ei ole ollut tänä vuonna isompia vikoja parhaan ymmärrykseni mukaan, mutta osaltaan tämä saattaa johtua siitä, että kesällä jouduin pakotettuna vaihtamaan ISP:ni Elisasta Soneraan. Jo aiemmin olen pitänyt Soneraa katsomatta paskana, muttei kokemukseni operaattorista ole kyllä katsomallakaan parantunut. Toki on myös niin, että Suomessa on vain huonoja Internet-operaattoreja: osa vähemmän, osa enemmän huonoja.

Uusi rivini on seuraavanlainen:

  1. Nintendo Switch floppaa isosti. Nintendo siirtyy yhä enemmän mobiilipelibisnekseen nykyisillä franchiseillään à la Super Mario Run. Nintendo-fanipojat − minä mukaan luettuna − itkevät verikyyneliä.
  2. Maailmalla tapahtuu jotain sellaista, että suomalaiset viranomaiset päättävät rajata Internet-liikennettä ulkomaille isolla kädellä. Tämä kansalaisissa kovaa metakkaa aiheuttava operaatio kestää parisen tuntia, kunnes Anne Berner tajuaa, että hänen suosikkinettipalvelunsa pyörivät ulkomaisissa pilvipalvelimissa. Mitään ei opita, mitään ei hyödytä.
  3. Nokia iskee patenttitrollausvaihteen kunnolla silmään ja alkaa tehdä kiusaa isoille kännykkäfirmoille.
  4. Piraattipuolue saa kuntavaaleissa paikkoja useampaankin kunnanvaltuustoon.
  5. Yhdysvaltain uusi presidentti Donald Trump alkaa isolla kädellä rukkaamaan vapaakauppasopimuksia, myös TTIP:iä. Mepit valittelevat tilannetta, mutta lopulta sopimusten kaatuminen tuo kaivattua hengähdysaikaa yhteiseurooppalaisen yksityisyydensuojan ja yksilönoikeuksien pohtimiselle.
  6. Autojen GPS-paikannus käyttömaksujen keräämistä varten kaatuu kansalaisten vastustukseen, kuten aiemminkin.
  7. Viimeisenä henkilökohtainen ja siksi vaikein ennustukseni: vuonna 2017 tapahtuu jompikumpi:
    a) saavutan StepManiaOnline.net:in rankingin top-100:n ja saan elämäni ensimmäisen AAAA-tuloksen², tai
    b) luovun sinkkuudestani kun taivaalta tipahtaa neitonen käsivarsilleni kuin animessa ikään.

Tänä vuonna en näe tarpeelliseksi julkaista tilastoja blogini katselumääristä, mutta tarvittaessa voin ne kyllä avoimuuden nimissä paljastaa. Sen verran voin kuitenkin kertoa, ettei blogini edelleenkään tee minulle voittoa mainostuloillaan (kuten ei ole tarkoituskaan):

Tällä kertaa haluan saatella sinut, blogini arvoisan lukijan, vuoteen 2017 seuraavan videon siivittämänä. Kyseinen kappale on aiheuttanut allekirjoittaneelle harmaita hiuksia Stepmaniassa, mutta toisaalta tutustuttanut vuoden parhaaseen j-pop-löytöön, Perfumeen.


1) Oma näkemykseni on, että valtion pitäisi omistaa tavalla tai toisella kaikki kriittinen infrastruktuuri. Arvioin sitä, kuuluuko jokin asia ”kriittiseen infraan” ajatusleikillä: jos tulee sota, niin alkaako arki vaikeutua jos (ja kun) yksityinen toimija lakkaa hoitamasta hommiaan? Esimerkiksi venäläisen sijoitusfirman into laittaa rahaa kiinni suomalaiseen tieverkkoon saattaa olla yllättävän vähäistä, kun paska ennen pitkää osuu tuulettimeen. [takaisin]

2) AAAA-tulos tarkoittaa, että vedossa on yksinomaan Flawless-tason painalluksia. Toisin sanoen jokainen n. 300-600 painalluksesta on osuttava 22 millisekunnin tarkkuudella. Kirjoitushetkellä olen käynyt parhaimmillaan kolmen Perfect-painalluksen (± 45 ms) päässä. [takaisin]

Kuvitus: Jdmoar: Fireworks. Public domain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.