WLAN-ylläpitäjä sittenkin vastuussa waretuksesta?

Ho­vi­oi­keu­den mie­les­tä ei ole mah­dol­lis­ta, et­tä jo­ku wa­ret­tai­si toi­sen avoi­mes­sa WLAN:is­sa liit­ty­män­omis­ta­jan etu­ni­meä muis­tut­ta­val­la ni­mi­mer­kil­lä. Täs­tä hy­väs­tä kuo­pio­lais­mies tuo­mit­tiin mak­sa­maan yli 10 000 €.

Kuva: Squallwc: Wifi Router. CC By-NC-ND 2.0

Kirjoitin toukokuussa käräjäoikeuden päätöksestä, jossa todettiin, ettei WLAN-verkon ylläpitäjä ole vastuussa verkon käyttäjän waretuksesta. Nyt hovioikeus on vastaavanlaisessa tapauksessa päätynyt päinvastaiseen. Tietoviikko uutisoi tänään aiheesta.

Kuopiolaismies tuomittiin maksamaan tekijänoikeushyvityksiä, oikeudenkäynti- ynnä muita kuluja kaikkiaan yli 10 000 euroa, sillä oikeus ei pitänyt uskottavana, että joku voisi jakaa DC++-verkossa musiikkia käyttäen miehen salaamatonta WLAN-yhteyttään ja hänen etunimeään muistuttavaa nimimerkkiä.

Vaikkakaan minulla ei ole asiasta ensi käden tietoa, vaan perustan kirjoitukseni Tietoviikon uutiseen, pidän kummallisena sitä, että miehen kertomusta ei pidetty uskottavana:

Itä-Suomen hovioikeus katsoi, että tuomitun kertomus lähiverkon
hyväksikäytöstä on hypoteettinen tapahtumainkulku, jonka tueksi ei ollut
esitetty mitään konkreettista näyttöä. Tämän lisäksi oikeus kiinnitti
erityistä huomiota sen epätodennäköisyyteen, että joku muu käyttäisi toisen
nettiyhteyttä nimimerkillä, joka olisi juuri hänen luvattomasti käyttämänsä
nettiliittymän haltijan etunimeen sopiva.

Käsittääkseni länsimaiseen oikeuskulttuuriin kuuluu syyttömyysolettama, ja tällainen ”sun pitää todistaa se” -logiikka ei siihen oikein istu. Hieman uskomattomaltahan miehen kertomus vaikuttaa, muttei mitenkään mahdottomalta.

Ensinnäkin suojaamattoman WLAN-yhteyden käyttö on helppoa ja laillista. Siksi en pitäisi mitenkään eriskummallisena, että joku haluaisi warettamisensa tehdä naapurin verkkoa lainaamalla – onhan kiinnijääminen huomattavasti epätodennäköisempää.

Oikeus ei myöskään pitänyt mitenkään todennäköisenä, että joku voisi valita sattumalta miehen etunimeä muistuttavan nimimerkin. Itse pidän tuollaista yhteensattumaa jopa melko todennäköisenä – riippuen tosin miehen etunimestä ja etunimen ja nimimerkin poikkeavuuden määrästä. Neljän-viiden kirjaimen etunimestä muutaman kirjaimen vaihtamalla kun saadaan melko monta erilaista nimimerkkiä, joihin osua. Ja onhan toki mahdollista, että tämä todellinen warettaja olisi tarkoituksella käyttänyt miehen nimen kaltaista nimimerkkiä peitelläkseen omia jälkiään ja/tai lavastaakseen miehen syylliseksi.

Uskonko sitten itse miehen olevan warettaja? Näillä tiedoilla se vaikuttaa kyllä varsin todennäköiseltä, mutten kyllä lähtisi mätkäisemään miestä kymppitonnin laskulla, varsinkin kun vaikuttaa siltä, että miestä ilmeisestikin pidetään syyllisenä ainoastaan sen takia että:

  1. Hänen liittymälleen oli assosioitu IP, jota kautta jaettuihin tiedostoihin pääsi käsiksi, ja että
  2. DC++-käyttäjällä oli miehen etunimeä muistuttava nimimerkki.

Eri asia olisi, jos esimerkiksi miehen koneelta olisi näitä jaossa olevia tiedostoja löytynyt. Nyt tarina ei kerro, että näin olisi ollut, joten lienee turvallista olettaa, että mitään tuontasoista todistusaineistoa ei yksinkertaisesti ole.

On ehkä jollain sairaalla tavalla huvittavaakin, miten kerta toisensa jälkeen tekijänoikeusmafia toimii naruistavetelijän roolissa, ja oikeusistuimet toimittavat käytännössä kumileimasimen virkaa. Sen sijaan tätä kuopiolaismiestä kymmenen tuhannen euron velat – kasvavine korkoineen – tuskin naurattavat.

TPB myös Soneran ja DNA:n estolistoille, kostoksi kierto-ohjeita

Oi­keus mää­rä­si So­ne­ran ja DNA:n liit­ty­mään Eli­san seu­rak­si ope­raat­to­rei­hin, jois­ta on The Pi­rate Bay­hin pää­sy kiel­let­ty – teo­rias­sa. Käy­tän­nös­sä es­toa ei ole vie­lä edes to­teu­tet­tu, ja to­teu­tu­es­saan­kin se oli­si help­po kier­tää.
Kuva: The Pirate Bay -logo/ The Pirate Bay

IT-viikko uutisoi tänään, että Helsingin käräjäoikeus on määrännyt myös Internet-operaattorit DNA:n ja Soneran estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -sivustoon TTVK:n käskystä. Yllätyshän tämä ei ollut, sillä jo Elisan tuomion aikoihin viime vuoden lokakuussa TTVK uhosi lähtevänsä muiden operaattorien kimppuun.

Toistaiseksi operaattorit eivät ilmeisesti ole ryhtyneet estotoimenpiteisiin, mutta voisi kuvitella, että käyttöön tulisi aika lailla Elisan nykyisen virityksen kanssa identtinen estomenetelmä.

Etukäteisvastauksena siihen, miten The Pirate Bay -esto kierretään DNA:n tai Soneran liittymistä, ja toisaalta myös päivityksenä Elisa-eston kierto-ohjeeseen kerron tässä muutamia keinoja.

Todettakoon kuitenkin, että ymmärrykseni mukaan kielto tarjota ohjeita tehokkaan teknisen suojaustoimenpiteen kiertämiseksi koskee ainoastaan teoksien sisältämiä suojia, eikä siis ole laitonta puhua, miten tällainen sensuurityyppinen esto kierretään. Jos on, niin sitten raastuvassa tavataan. Tai jotain.

Tuntematta tapoja, jolla DNA ja Sonera tulevat TPB:n estämään, on hankalaa antaa täysin sataprosenttisen toimivia ohjeita. Jos jokin ohje ei toimi, tai mielessäsi on jokin toinen idea, antaa tulla palautetta kommenteissa.

1. Vanhalla niksillä: thepiratebay.ee

Kerroin Elisan estojen tullessa käyttöön, että eston voi ohittaa käyttämällä thepiratebay.ee -proxyä. Osoite latautui Elisan liittymästäni ainakin kirjoitushetkellä. Muitakin vaihtoehto-osoitteita toki löytyy.

2. Uudella IP:llä: 194.71.107.81

The Pirate Bayllä on käytössään runsaasti IP-osoitteita, joista erään he ovat ottaneet käyttöön juuri tämän takia. IP-osoitetta 194.71.107.81 ei ainakaan Elisan listalta löydy.

Osoitteeseen voi selata joko suoraan, tai käyttää jotakin nimipalvelinta, joka palauttaa joko tuon tai jonkin muun estämättäolevan osoitteen, kuten vaikkapa 194.71.107.50:n.

Pienellä vaivalla IP-osoitteen voi naputella vastaamaan thepiratebay.se -sivuston nimeä lisäämällä tietokoneensa hosts-tiedostoon (/etc/hosts tai C:Windowssystem32driversetchosts) rivin:

194.71.107.81 thepiratebay.org www.thepiratebay.org thepiratebay.se www.thepiratebay.se

Itselläni on tuo rivi verkkoni DNS-palvelimen hostsissa, jolloin osoitteet toimivat automaattisesti kaikilla verkkoon kytketyillä koneilla.

Päivitys 31.7.: Soneran listalta .81-osoite löytyy, sen sijaan mainitsemani vaihtoehto-osoite 194.71.107.50 pitäisi toimia.

3. Magnet-linkkejä Googlesta metsästämällä

Monet BitTorrent-ohjelmat toimivat myös pelkillä Magnet-linkeillä. Näitä linkkejä voi hakea esimerkiksi Google-hakusanoilla »site:thepiratebay.se ”info hash” hakutermi». Sopivasta Google-tuloksesta sitten kopioidaan tuo ”Info Hash:” -tekstiä seuraava kirjain- ja numeroröykkiö ja syötetään latausohjelmassa sille sopivaan kenttään.

4. Toista sivustoa käyttäen

The Pirate Bay ei ole ainoa Internetin BitTorrent-hakukone, toisin kuin voisi median ja TO-mafian toimien perusteella kuvitella. Muita suosittuja hakukoneita ovat IsoHunt ja suomalainen Torrentz.eu. Englanninkielisessä Wikipediassa on artikkeli, jossa eri BitTorrent-sivustoja vertaillaan tarkemmin.

* * *
Eston kiertäminen ei siis ole mitenkään erityisen vaikeaa, enkä tässä edes maininnut kuin kourallisen erilaisia kiertotapoja. Tekijänoikeusmafian eri jäsenten, mutta erityisesti TTVK:n, olisikin aika herätä ja tajuta, että tämä taistelu The Pirate Baytä vastaan on hävitty jo.
Maailmalla uutisoidaan (ExtremeTech), että The Pirate Bay on ottanut käyttöön myös oman IPv6-osoiteavaruuden, joten tulevaisuudessa estäminen tulee olemaan entistä vaikeampaa.

Muokattu 31.7.: Tarkistettu tietoja Soneran tiedotetta vasten, ja päivitetty artikkelia.

WLAN-verkon ylläpitäjä ei vastuussa waretuksesta

Avoi­mia WLAN-verk­koja voi Suo­mes­sa­kin pyö­rit­tää il­man pel­koa sa­tun­nai­sen wa­ret­ta­jan te­ko­jen mak­su­mie­hek­si jou­tu­mi­ses­ta, ai­na­kin tois­tai­sek­si.
Kuva: Squallwc: Wifi Router.
CC By-NC-ND 2.0

Avointen WLAN-verkkojen käyttäminen ilman erillistä lupaa on ollut laillista jo jonkin aikaa, ja eilen kysymys siitä, kuka on avoimessa WLAN-verkossa vastuussa laittomuuksista, sai ainakin tilapäisesti lisää selvyyttä.

Käräjäoikeus näet katsoi, ettei laittomasta kopioinnista voi viedä hirteen sitä, joka pitää warettajan käyttämää avointa WLAN-verkkoa pystyssä. Tapauksen kantajana oli luonnollisesti TO-mafian ykkösnyrkki TTVK, ja vastaajana Turre Legalin avustamana ihan tavallinen yksityishenkilö. Turre Legal kiteyttää hyvin päätöksen tärkeyden blogissaan:

Toppista tapauksessa avustanut Turre Legalin Ville Oksanen toteaa: ”Tällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia suomalaisen
tietoyhteiskunnan avoimuuden kannalta. Tämän päätöksen jälkeen avoimen
WLAN-yhteyden tarjoaminen on edelleenkin mahdollista. Päinvastainen
tuomio olisi tarkoittanut, että avoimen yhteyden tarjoaminen olisi
muuttunut oikeudellisesti mahdottomaksi.”

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä oli vasta käräjäoikeuden tuomio, ja voisin kuvitella, että TTVK:lla intoa riittää päätöksestä valittaa hovioikeuteen. Ehkä hyvä niin, sillä mitä korkeammalta oikeusasteelta tällainen päätös saadaan, sitä vahvempi signaali se on TTVK:lle ja kumppaneille, että ihan summamutikassa ei voi tällaisia ”raha-anomuksia” heitellä. Käräjäoikeuden päätöksestä nimittäin huokuu, ettei se kovin vaikea ollut:

Johtopäätöksinään näytöstä käräjäoikeus toteaa, että täysin mahdollista on, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin T. Kantajat eivät ole edes yrittäneet esittää aihetodistelua, jolla olisi pyritty näyttämään, että juuri T:n koneelta on jaettu musiikkikappaleita. Asiassa on siis jäänyt näyttämättä, että T on ollut musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö.

Pääpointtina asiassa olikin se, onko WLAN-verkon tarjoaja vastuussa siitä, mitä verkon käyttäjät sillä tekevät, ja ratkaisu oli selvä: ei tietenkään:

Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden
tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja  tekijänoikeuslain 2 §:n 3
momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä,  että tiedon
sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta,
jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä
hyödyntämällä.

Kun keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tietojen siirrossa on se,
että tiedosta vastaa sen lähettäjä, ei ole perusteita tulkita
tekijänoikeuslain 57 § 1 momenttia niin laajasti, että
WLAN-reitittimensä suojaamatta jättänyttä T:sta on pidettävä musiikkiteosten käyttäjänä.

Kuten todettu, äärimmäisen tärkeä ratkaisu ollakseen käräjäoikeudelta kotoisin. Jos se olisi ollut päinvastainen, olisi se ollut samalla myös kuolinisku kaikille avoimille WLAN-verkoille Suomessa. Kun asiaa ajattelee hieman abstraktimmin, voisi kuvitella, että samanlainen vastuukysymys elää vaikkapa TOR-verkon noodin pyörittämisessä yhtä lailla, ja myös tällaisten ”palveluntarjoajien” kannalta on hyvä, että asiaan ollaan edes tilapäisesti saatu jonkinlaista selvyyttä ja rotiakin.

Yllättäen1 TTVK ei itse tiedotetta tapauksesta julkaissut, vaikka päinvastaisessa tilanteessa räyhähenkinen lehdistötiedote olisi ollut selviö. Tällaisen anti-antipiraatin näkökulmasta TTVK sai siis myös sopivan näpäytyksen.

1) Ei oikeasti yllättänyt juurikaan.

TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.

Brittiä ollaan häätämässä kotimaastaan USA:han ilman kunnon syytä

On­ko oi­kein, et­tä kan­sa­lai­nen, joka ei ole teh­nyt maas­saan ri­kos­ta, sil­ti luo­vu­te­taan ko­ti­maas­taan toi­seen maa­han ran­gais­ta­vak­si, näin pi­la­ten hä­nen elä­män­sä? Mie­les­tä­ni ei, brit­ti­tuo­mio­is­tui­men mie­les­tä kyl­lä.

Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani, CC-By-NC-ND-2.0

Isosta-Britanniasta kuuluu kummia: maa on luovuttamassa oman kansalaisensa, 23-vuotiaan Richard O’Dwyerin, Yhdysvaltoihin vastaamaan syytteisiin. Tilanne on monilta osin sietämätön, ja mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ihmisoikeudet eivät tuossa saarivaltiossa toteudu järkevästi.

Yhdysvalloissa O’Dwyerin epäillään syyllistyneen tekijänoikeusloukkausrikoksiin pyörittäessään TVShack-verkkopalvelua, jossa oli linkkejä laittomasti jaossa olevaan materiaaliin1 – käytännössä elokuviin ja tv-sarjoihin.

Todennäköisesti miestä odottaa Yhdysvalloissa vankilatuomio, sekä miljooniin tai miljardeihin kohoavat vahingonkorvausvelat2. O’Dwyerin elämän voidaankin käytännössä katsoa olevan pilalla: BBC:n uutisen mukaan O’Dwyerin äiti kertoi tiistaina näin:

Richard’s life – his studies, work opportunities, financial security –
is being disrupted, for who knows how long, because the UK Government
has not introduced the much-needed changes to the extradition law.

Huolestuttavinta asiassa on, että Richard O’Dwyer ei ole varsinaisesti tehnyt kotimaassaan mitään rikosta: Uutissivusto TorrentFreak huomauttaa uutisessaan, että vastaavanlaisessa tapauksessa vuonna 2010 ylläpitäjien ei katsottu syyllistyneen rikokseen:

The extradition is controversial because under certain circumstances
merely linking to copyright material isn’t an offense in the UK. In
2010, linking website TV-Links was deemed to be a ‘mere conduit’ of
information and its admins were acquitted.

Luovutus perustuu isobritannialaiseen 2003 Extradiction Actiin, joka on aiheuttanut vastaavanlaisia ongelmia aiemminkin, kuten BBC:n uutisen ohessa kuvaillaan:

— [T]his is the controversial act under which Christopher Tappin, the 65-year-old
British businessman was also recently extradited. Gary McKinnon the
alleged computer hacker, his extradition is also being sought under that
act, and it is an act which many people say is a lopsided relationship
which favours the United States.

Ei Isoa-Britanniaa suotta kutsuta Yhdysvaltain 51. osavaltioksi. Olisikin ehkä paikallaan esimerkiksi EU-tasolla harkita, onko maan ihmisoikeus- ja oikeusturva-asiat sillä tasolla, että sen kanssa voidaan ylipäänsä yhteistoimintaa harjoittaa. Toisin sanoen: olisi aiheellista harkita pakotteita maata vastaan, jotta se hoitaa asiansa kuntoon.

Nykyisellään tilanne on sietämätön, jos maan oman kansalaisen pitää noudattaa myös vieraan valtion lainsäädäntöä. Kun lisäksi Yhdysvalloissa lait syntyvät pitkälti lobbaamisella ja isolla rahalla, joutuu Iso-Britannian kansalainen elämään jatkuvasti peläten laillisen Internet-toimintansa seurauksia.
Lopuksi voin lohduttautua sillä, että vastaava tilanne ei – ainakaan toistaiseksi – ole mahdollista Suomessa, sillä Laissa rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta (7.7.1970/456), toisessa pykälässä säädetään jämäkästi: ”Suomen kansalaista ei saa luovuttaa.”3. Tämä on mielestäni tärkeä asia, ja soisin Ison-Britanniankin mahdollisimman pian hakeutuvan samanlaiselle linjalle.


1) Oikaisen tässä hieman, sillä käsittääkseni näiden ”laittomien materiaalien” laittomuusstatusta ei ole missään vahvistettu.
2) Sitä voi olla hankala uskoa, mutta USA:ssa tällaiset vahingonkorvaukset ovat jopa enemmän järkeä vailla kuin Suomessa. Esimerkiksi Megauploadin ylläpitäjä Kim Dotcomilta penätään puolta miljardia dollaria korvauksena palvelun aiheuttamista vahingoista.
3) Tietyin rajoituksin suomalainen voidaan luovuttaa EU:n ja Pohjoismaiden sisällä, mutta näiden ulkopuolelle, kuten Yhdysvaltoihin, luovutus ei ole mahdollista.