TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.

Suomalaiset artistit Groovesharkissa

Groovesharkissa on paljon musiikkia,
joista valtaosa on jaossa laittomasti.

Kuva: Openclipart

Kirjoitin aiemmin Grooveshark-musiikkipalvelusta, ja siinä ohimennen mainitsin, että palvelussa oleva musiikki on suurelta osin jaossa ilman sopimusta – toisin sanoen laittomasti. Groovesharkin sivuilta löytyy lista, jossa sopimuksen tehneet yhtiöt listataan, mutta suurista levy-yhtiöistä vain EMI komeilee listalla.

Mitähän sitten suomalaisten artistien musiikkia kustantavat yhtiöt oikeastaan ajattelevat Groovesharkista? Lähestyin viittä merkittävää Suomessa toimivaa levy-yhtiötä sähköpostitse.
Tiedusteluviestissä kysyttiin yhtiön suhtautumista Groovesharkissa olevaan musiikkiin ja mahdollisista suunnitelmista musiikin lisensoimiseksi Groovesharkiin.

Kotimaiset artistit ovat suurimmaksi osaksi kansainvälisten suurlevy-yhtiöiden suomalaisten osastojen listoilla. Tiedustelu lähetettiin seuraaville levy-yhtiöille¹:

  • Warner Music Finland: Antti Tuisku, Chisu, HIM, Juha Tapio, Laura Voutilainen, Sturm und Drang, Vesa-Matti Loiri ja muita.
  • Sony Music Entertainment Finland: Anna Abreu, Egotrippi, Indica, Katri Ylander, Pariisin kevät, Teleks, Waldo’s People ja muita.
  • EMI Music Finland: CMX, Haloo Helsinki!, Jorma Kääriäinen, Lovex, Mikko Kuustonen, Neljä ruusua, Topi Sorsakoski ja muita.
  • Universal Music: Kolmas nainen, Lauri Tähkä & Elonkerjuu,  Maria Lund, Munamies, Olavi Uusivirta, Puhuva kone, Stella ja muita.
  • Playground Music Finland: Apulanta, Ezkimo, Jarkko Martikainen, Poets of the Fall, The Rasmus, Rytmihäiriö, YUP ja muita.

Tiedusteluun oli vastannut tätä kirjoittaessa Sony Music Entertainment Finlandin digital director Saara Pekkonen ja Playground Musicilta Tom Pannula.

Pannula ilmoitti, että heillä on sopimus Merlin Network -yhtiön kanssa, joka puolestaan ilmeisesti kokeilee Groovesharkia ainakin jollain asteella. Merlin Network on indieartisteja edustava voittoa tavoittelematon yhtiö. Tiedustelin Merlin Networkiltä lisätietoja asiaan liittyen, mutta tätä kirjoittaessa ei vastausta vielä oltu saatu.

Sony Music Entertainment Finlandin Pekkonen kertoi, että heidän artistiensa musiikki on palvelussa tällä hetkellä luvatta ja vasten heidän tahtoaan. Kuitenkin heillä on hyviä kokemuksia Spotifyn suhteen, ja he uskovat pilvimusiikkipalvelujen yleistyvän edelleen:

Streamauspalvelut tulevat varmasti olemaan edelleen ja tulevaisuudessa olemaan vielä entistä vahvempia – syy piilee ihmisten tavasta käyttää/kuluttaa ja ”omistamisen[” ]ajatuksen muutoksesta.

Pekkonen kuitenkin on sitä mieltä, että Grooveshark ei – ainakaan vielä – ole sen mittaluokan palvelu, että siihen mukaan lähdettäisiin. Pekkonen käyttää tässä termiä ”lähikuukausina”, jonka näen kertovan omaa kieltään Internetin mukanaantuomasta hektisyydestä myös musiikkibisnekseen.

Warnerilta, EMI:ltä ja Universalilta ei saatu vastausta. EMI:llä on sopimus Groovesharkin kanssa, joten olisikin ollut mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään asiasta.²

Oma näkemykseni Groovesharkin suhteen on, että levy-yhtiöiden kannattaisi ennemminkin ottaa rahaa ja antaa musiikin soida kuin taistella laitonta kuuntelua vastaan – tai vain passiivisena möllöttää taustalla. Uskoisin, että myös artisteilla – varsinkin niillä pienemmillä – voisi olla suurtakin mielenkiintoa pilvipalveluja kohtaan, jotta heidän musiikkinsa tulisi ylipäänsä kuulluksi.

Ohessa vielä tiivistelmä tämän ”kyselykierroksen” tuloksista taulukkomuodossa:

Levy-yhtiö Musiikkia GS:ssa? Sopimus GS:n kanssa? Suhtautuminen GS:ssa olevaan musiikkiin
Warner Kyllä Ei Ei tied.
Sony Kyllä Ei Kielteinen
EMI Kyllä Kyllä Ei tied.
Universal Kyllä Ei Ei tied.
Playground Kyllä Epäselvä Epäselvä


1) Mainitut artistit ovat vain valitsemiani otoksia levy-yhtiön kotimaisista artisteista.
2) Vinkiksi Warnerille, EMI:lle ja Universalille: mahdolliset vastineet ja oikaisut voi jättää myös kommentteihin 😉

Päivitys H-Townin palvelinmurtoon liittyen

H-Townilta vastattiin heille esittämiini
kysymyksiin.

Kuva: Davide Restivo: A Modern Hacker #1
CC-By-SA 2.0

Kirjoitin viikko sitten perjantaina 8.7. H-Townin palvelimelle murtautumisesta. Tiedustelin samalla H-Townilta lisätietoja asiaan liittyen. H-Townin Sales and marketing director Antti Peltomäki vastasi kysymyksiini.

Tässä päivityksessä käyn lyhyesti läpi nämä uudet tiedot. Edellistä kirjoitustani on myös päivitetty.


Peltomäki kertoo, että heidän näkemyksensä mukaan palvelimelle todennäköisesti ei murtauduttu varsinaisesti käyttäjätietojen hankkimista varten:

Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että tietomurto oli enemmänkin kohdistettu serveriä kohtaan ja sitä käytettiin hyväksi floodaukseen. Ennen kuin meillä on tarkempaa tietoa, niin täytyy kuitenkin lähteä siitä, että myös käyttäjätiedot on saatu haltuun.

Mediassa asiasta kirjoitettiin vaihtelevalla luetun- ja kuullunymmärtämisellä, ja Peltomäki haluaa selventää myös mahdollisesti menetettyjen tietojen luonnetta:

Toisaalla uutisoinneissa taas oli kirjoitettu, että luottokorttitietojen ei epäillä joutuneen rikollisten haltuun. Tähän taas voi vastata suoraa, että tasan varmasti ei joutunut, sillä sellaisia tietoja emme ole koskaan keränneetkään. Ja asiakas- sekä tilaajatiedot taas sijaitsevat täysin toisella serverillä ja ovat siis turvassa.

Vaikka siis mitään ”kriittisiä” tietoja ei tässä menetetty, hoiti H-Town tämän asian mielestäni ihailtavan asiallisesti ja vakavasti.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö salasanojen vaihtamista silti kannattaisi tehdä, jos edellisessä kirjoituksessa mainitsemissani palveluissa tunnus on. Saman salasanan käyttö monessa paikassa on myös sellainen ongelma, johon saatan pureutua joku päivä kirjoituksessani.

Suomalaisten salasanoja väärissä käsissä

Tietomurto – todennäköisesti SQL-
injektio – aiheutti suomalaisen H-Townin
verkkosivujen käyttäjien tietojen vuotamisen.
Kuva: Davide Restivo: A Modern Hacker #1
CC-By-SA 2.0

IT-viikko uutisoi tänään, että suomalainen H-Town on joutunut tietomurron kohteeksi. Kohteena olivat yhtiön Pelaaja-, Anime- ja WoW-lehti -verkkosivujen käyttäjien käyttäjätunnukset ja salasanat. Yhtiö on ajanut verkkopalvelunsa alas ja laatinut oman tiedotteen asiasta.

Jos olet edellä mainittujen lehtien verkkosivujen rekisteröitynyt käyttäjä, lue postaukseni lopusta toimintaohjeet tietojesi suojaamiseen.

IT-viikon uutisesta voidaan päätellä, että kyseessä olisi ollut nimenomaan verkkosivujen käyttäjätunnuksiin liittyvä murto, ja näin ollen todennäköinen hyökkäystapa olisi ollut SQL-injektio.

Huom: Tähän kirjoitukseen liittyen olen julkaissut tarkennuksen omana kirjoituksenaan.

Käyttäjätietojen tallennus ja suojaus verkkopalveluissa

Useat verkkopalvelut vaativat esim. foorumia tai rajattua sisältöä varten luomaan käyttäjätunnuksen ja salasanan. Tässä tapauksessa käyttäjätunnuksena lisäksi on vaadittu sähköpostiosoitetta. Kun käyttäjä rekisteröityy palveluun, palvelu tallentaa kirjautumistiedot tietokantaan, josta se niitä tarkistaa käyttäjän kirjautuessa.

Salasana voidaan tallentaa tietokantaan usealla tavalla. Yksinkertaisinta ja vaarallisinta on tallentaa salasana sellaisenaan. Tällöin tietokantaan murtautumalla saadaan suoraan käyttäjätunnus ja salasana.

Salasanat voidaan suolata tieto-
murrosta aiheutuvien vahinkojen
pienentämiseksi.

Kuva: Riku Eskelinen/ Salasanan
suolaus. PD/CC-0

Rikollista käyttöä voidaan vaikeuttaa tallentamalla salasanasta vain sen tarkastussumma, jota ei voida suoraan muuttaa takaisin salasanaksi. Tällöin jos tiedot joutuvat vääriin käsiin, salasanan saanti vaikeutuu, muttei muutu mahdottomaksi: rikollinen voi omalla järjestelmällään kokeilla silmänräpäyksessä tuhansia variaatioita, ja ennen pitkää oikea salasana löytyy.

Yleisesti käytössä oleva tapa on ”suolata” salasana palvelimen tuntemalla sisällöllä: salasanaan sekoitetaan palvelimen tietämällä tavalla palvelimen tietämä vakiosuttu, ja tämän jälkeen koko sisällöstä lasketaan tarkastussumma. Kun tietomurto kohdistuu vain tietokantaan, tätä erillään säilytettävää ”suolaa” ei saada käyttöön, ja tietovarkaan on huomattavasti vaikeampi – joskaan ei täysin mahdoton – saada salasanaa tietoonsa.

Tätä kirjoittaessa ei ole tiedossa, millä tavoin salasana oli suojattu. Tiedustelen asiaa H-Townilta, ja päivitän postaustani vastauksen mukaan.

H-Town kertoi, että salasanat olivat MD5-tarkastussummattuja ja suolattuja. Lisäksi yhtiön kertoman mukaan hyökkäys oli todennäköisemmin kohdistettu palvelinta kuin käyttäjätietoja vastaan. Yhtiö toimi kuitenkin vastuullisesti ottaessaan käyttäjätietojen vuotamisenkin huomioon.

Kuinka tietokannasta sitten saadaan tietoja?

Jos palvelun kirjautumislomakkeen syötteentarkastus on huonosti ohjelmoitu, on mahdollista, että pahantahtoinen käyttäjä voi syöttää esim. salasanakenttään tietokannalle tarkoitettuja komentoja. Sopivasti muotoilemalla on mahdollista näin muotoilla sellainen käyttäjätunnus tai salasana, joka saa palvelimen paljastamaan tietokannan sisällön. Tällaista hyökkäystä kutsutaan SQL-injektioksi, johon viittasin kirjoituksen alussa.

Huonosti käyttäjän syöttämien tietojen tarkistava
sivusto on altis väärinkäytöille SQL-injektioiden
kautta. Kuvakaappaus ei ole todellisesta verkko-
palvelusta.

Kuva: Kuvakaappaus (ei ylittäne teoskynnystä).

Tällaisilta hyökkäyksiltä on mahdollista suojautua tarkistamalla kaikki käyttäjän syötteet, ja poistaa turvallisuutta uhkaava sisältö. Nämä keinot ovat hyvin tunnettuja, ja yleisesti turvallisena pidettyjä.

Tätä kirjoittaessa en voi varmaksi sanoa, onko hyökkäys ollut SQL-injektiotyyppinen, mutta uskoisin näin IT-viikon uutisen ja H-Townin tiedotteen perusteella. Tiedustelen tätäkin asiaa H-Townilta.

H-Townin vastauksesta ei käynyt ilmi hyökkäystapaa, mutta vastauksessa kerrottiin, että ”– ennen kuin tarkempaa tietoa on, on varminta olettaa, että murtautujat ovat päässeet käsiksi kaikkeen mitä serverillä on.”

Miksi näin käy?

Vaikka suojautumismenetelmät ovat helposti käyttöönotettavissa ja hyvin tiedossa, ihminen on kuitenkin viime kädessä vastuussa palvelun tuotannosta. En tiedä, käyttikö H-Town omaa vai jonkun muun tuottamaa ohjelmistoa, mutta ohjelmiston kehittäjä on jostain syystä unohtanut tarkistaa tämän nimenomaisen syötteen.

Vaikka ohjelmoija on todennäköisesti ollut alan ammattilainen, tapahtuu silloin tällöin kuitenkin huolimattomuusvirheitä. Useimmiten tällaiset virheet ovat varsin huomaamattomia (jos ne olisivat selkeitä, ne korjattaisiin jo ennen käyttöönottoa), ja äärimmäisissä tapauksissa ne vaarantavat ihmisten tietosuojaa ja yksityisyyttä.

Olenko vaarassa? Mitä pitäisi tehdä?

Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä H-Townin verkkosivuilla, salasanasi on saattanut joutua vääriin käsiin ja tietosi ovat vaarassa. H-Town ohjeistaa seuraavaa:

Jos käytät samaa käyttäjätunnusta ja salasanaa muissa kuin H-Townin verkkopalveluissa, suosittelemme varatoimenpiteenä vaihtamaan salasananne välittömästi. Kaiken varalta olisi suotavaa myös vaihtaa H-Townin sivustoilla käytetyt salasanat palveluiden tullessa takaisin linjoille. 

Jos siis olet toiminut fiksusti, etkä käytä samaa salasanaa muualla, voit olla levollisin mielin – kunhan muistat vaihtaa salasanasi¹ sitten kun H-Town saa palautettua verkkopalvelunsa.

Jos käytät samaa salasanaa muuallakin (erityisesti rekisteröitymiseen käyttämässä sähköpostissasi), on tärkeää vaihtaa kaikkien näiden palvelujen salasanat saman tien. Tehtävä saattaa tuntua työläältä, mutta yksityisyytesi kannalta se on välttämätöntä.

Jos et pysty kirjautumaan johonkin palveluun, ja epäilet, että pahantahtoinen käyttäjä on muuttanut kirjautumistietojasi, ota yhteys palvelun palveluntarjoajaan. Yleensä palveluntarjoajat pitävät kirjaa siitä, mistä palveluun on milloinkin kirjauduttu, ja on mahdollista vielä pelastaa tilisi. Lisäksi jos käyttäjätunnuksiasi käytetään väärin, on kyseessä rikos, ja sinulla saattaa olla mahdollisuus yhteistyössä poliisin kanssa saattaa väärinkäyttäjä edesvastuuseen.

Yhteenvetoa

H-Townin verkkopalveluiden kirjautumistietoja on siis viety. Tässä vaiheessa en tiedä, miten hyökkäys tehtiin ja minkä muotoisena salasanat vietiin. Tiedustelen tätä asiaa H-Townilta ja päivitän postausta, kun lisää tietoa tulee saataville.

H-Townilta kerrottiin, että palvelimelle murtauduttiin, ja että saattaa olla mahdollista, että tietoja on viety, vaikka hyökkäys vaikuttikin kohdistuvan palvelinta, eikä käyttäjätietoja, vastaan.

Disclaimerina kerrottakoon, että tässä postauksessa kertomani tilannearviot ovat omiani, ja perustuvat vahvasti tekemiini oletuksiin yleiseen IT-alan ja verkkopalvelujen tuntemukseeni pohjautuen. Mikäli kirjoituksessani on puutteita tai virheitä, jätä kommenttia. Myös muutenkin kommentointi on luonnollisesti sallittua.

1) Itse olisin palvelujen palauttamisen aikaan yksinkertaisesti pakottanut jokaisen käyttäjän vaihtamaan salasanansa.

Edit 8.7.11 17.02: Älä hämäänny linkin osoitteesta. Google keksii osoitteet puolestani, ja tällä kertaa se on tuollainen. 

Edit 14.7.11 18.08: Tietoja päivitetty H-Townilta saamieni lisätietojen perusteella. Lue lisäksi kirjoittamani päivitys.

Lex Nokia: Game over

Olisiko hienoa asua maassa, jossa kansalaisten oikeudet ovat turvattu perustuslailla? On varmasti niin, että monille ulkomaalaisille turisteille ja ehkä joillekin suomalaisillekin tulee Suomi mieleen kansalaisoikeuksien tyyssijana, mutta minä olen menettänyt luottamukseni suomalaiseen järjestelmään – ainakin toistaiseksi, paremman näytön puuttuessa.

Eduskunta hyväksyi tänään lain, joka myös Lex Nokiana tunnetaan (asiasta uutisoi mm. IT-viikko) äänin 96-56. Lakia vastustivat kiivaimmin Perussuomalaiset, SDP ja Vasemmistoliitto, joista yksikään ei ”Jaa”-ääntä käyttänyt. Vastaavasti Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n yhtenäinen linja ei rakoillut yhtään, kaikki paikallaolijat hyväksyivät ilomielin lain.

Vihreillä ja Kristillisdemokraateilla ei tuollaista yhtenäistä linjaa ollut, mutta molemmissa puolueissa ei:tä äänesti vähemmistö.

Poissaolijoita oli paljon, kaikkiaan 24% kaikista edustajista. Vihreistä poissa oli 43% ja RKP:stä 30%. Tunnollisimmin paikalle hipsivät keskustalaiset äänestämään jaa, ja vasemmistoliittolaiset äänestämään ei (poissa 18%).

Jänniä pylväsdiagrammeja tein kaksi, jokainen vetäköön niistä omat johtopäätöksensä:
Suhteellinen äänestyskäyttäytyminen puolueittain (PNG, 167,3 kt)
Äänet valintakohtaisesti puolueittain (PNG, 120,4 kt)

Nyt kun laki on käytännössä (presidentin allekirjoitusta vaille) hyväksytty – kaikista vastalauseista huolimatta – lienee aiheellista kysyä, kenen intressejä kansanedustajat ajavat? Kansaa heistä suurin osa ei edusta.

Ikävä tosiasia on se, että Suomessa vallassa ovat elitistit, jotka ovat kuuroutuneet ”rahvaan” huudoille, vaikka nimellisesti heidän juuri sitä pitäisi tehdä. Itse en tällaista tilannetta voi sietää, sillä se on omien etujeni, ja enemmistön etujen myös, vastainen kaikin puolin. Luokkayhteiskuntaa on Suomen historiassa jo kokeiltu, ja tasa-arvoisuutta arvostetaan käsittääkseni enemmän. Miksi siis palata takaisin huonoihin aikoihin?

Tilanne voitaisiin ratkaista nk. raa’alla voimalla, ellei suomalainen kansa olisi niin laiskistunut ja tottunut leipäänsä ja sirkushuveihinsa, ettei viitsi tehdä asialle mitään. Valitettavasti tilanne on tällä hetkellä tämä, joten toiseksi ratkaisuksi jää jaloilla äänestäminen: maastamuutto.

Itse olen jo pidemmän aikaa punninnut potentiaalisia maita tulevaa kansalaisuuttani varten, sillä Suomen nykytilanne ei houkuttele yhtään jäämään. Ehdotuksia saa laittaa vaikka kommentteihin 😉

Mutta summa summarum: ”Suomi on paska maa, täällä on kaikki ihan perseestä”.