 |
| Viime aikoina on puhuttu paljon Internet-vakoilusta. Paljastukset ovat kuitenkin vain pintaraapaisu isompaan ongelmaan, joka koskettaa valtioiden ja yritysten lisäksi myös yksittäisiä ihmisiä. Kuva: Mike_fleming: CCTV Camera. c ba 2.0 |
PRISM:n ja kumppaneiden tuleminen ihmisten tietoon on herättänyt monissa yrityksissä keskustelun siitä, missä luottamuksellista tietoa voidaan digitaalisesti säilyttää ilman, että jokin valtio on sitä urkkimassa. On hyvä, että asiasta nyt puhutaan, vaikka todellisuudessa sen aika olisi ollut paljon aiemmin.
Kun vielä 5-10 vuotta sitten tieto varastoitiin yrityksen omilla paikallisilla palvelimilla, niin nykyään ulkopuolisen palveluntarjoajan on annettu ottaa haltuun sähköpostit, ja tiedostotkin ovat kätevästi jonkun toisen hostattavana. Käteväksi homma käy myös NSA:lle tai muulle vakoilijalle: kun pääsyn saa − tavalla tai toisella − yhteen palveluun, pääsee käsiksi usean organisaation tietoihin. Myös yksittäiset ihmiset kärsivät vakoilusta joko suorasti tai epäsuorasti.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että Yhdysvallat urkkisi muiden valtioiden puolustussalaisuuksia, vaan paljastunut vakoilu pitää nähdä osana laajempaa kokonaisuutta − jäävuoren huippuna. Jokaisella kohtuukokoisella valtiolla (ja myös joillakin yksityisillä yrityksillä) on varmasti tiedustelu- ja vakoilutoimintaa. Ajan hengen mukaisesti tämä sisältää myös Internet-vakoilun, tapahtuipa se linjoja kuuntelemalla tai palveluihin murtautumalla. Toiminta koskettaa valtioiden ja suuryritysten lisäksi myös pienempiä yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä.
”Mutta eihän minulla yksilönä ole mitään salattavaa tai muita kiinnostavaa”, saatat nyt ajatella, etkä välttämättä ole täysin väärässä. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja tulevaisuudessa nyt vähäpätöiset seikat voivat muuttua merkityksellisiksi − jopa vaarantaa yksilön oman turvallisuuden: Entä, jos rotuhygienia keskitysleireineen ja Zyklon B -myrkkyineen palaa muotiin? Kaukaa haettua, ehkä, mutta esimerkiksi Kiinassa jo ”vääränlainen” postaus keskustelufoorumeille saattaa aiheuttaa lähettäjälle tukalat oltavat.
Nyt jos koskaan on tartuttava toimeen, ja ryhdyttävä toimiin Internet-vakoilua vastaan, sillä pelkkä passiivinen ”ei kosketa minua” -ajattelu mahdollistaa orwellistisen Isoveli valvoo -maailman kehittymisen edelleen. Yksi ihminen ei voi pysäyttää muutosta, eikä edes oikeastaan estää omien tietojensa vakoilua. Omalla toiminnallaan voi kuitenkin laittaa NSA:n agentit ahkeroimaan koko rahan edestä.
Tärkeintä on lähteä ajatuksesta, että mikään Internetiin kytketty ei ole täysin turvassa. Salaamalla tietoja voi kuitenkin hankaloittaa niiden hyödyntämistä väärissä käsissä: esimerkiksi pilvipalveluihin lähetetyt valokuvat voi salakirjoittaa ennen lähettämistä. Näin palveluntarjoajakaan ei pääse tiedostojen sisältöihin käsiksi. Salaus ei ole ainoa eikä pomminvarma keino, mutta hyvä alku.
