Blogini päivitystahti on näemmä nykyään vakiintunut tähän postaus per vuosi -tahtiin, sillä vaikka tänä vuonna hyviä kirjoittelun aiheita olisi ollut viime vuotta enemmän, en kaikilta kiireiltäni ole ehtinyt kirjoittaa näistä pitkiä pätkiä. Jos kaipaat tiuhempaa tahtia, kannattaa meikäläistä seurata Twitterin puolella. Tässä postauksessa kuitenkin tutulla kaavalla vuoden 2017 kohokohdat.
Avainsana: teosto
Groovesharkin Broadcast – laitontako?
Groovesharkin Broadcast-toiminnolla kuka tahansa voi ryhtyä tiskijukaksi ja soittaa muille käyttäjille haluamiaan kappaleita. Mutta kuka vastaa tekijänoikeuksista? Otin asiasta selvää.
Kuva: Kuvakaappaus eräästä Groovesharkin Broadcast-lähetyksestä. |
Ylistämäni Grooveshark-musiikkipalvelu julkaisi kesällä Broadcast-nimisen1 toiminnon, jossa käyttäjä voi luoda kanavan, johon muut voivat liittyä, ja kuunnella samoja kappaleita lähes reaaliajassa. Toisin sanoen kyseessä on eräänlainen nettiradio.
Käytän itse toimintoa usein − joskin vain kuuntelijan roolissa − ja olen malliin tykästynyt: kappalevalinnat ovat automaattisesti kappaleita soittolistan jatkoksi lätkivää Radio-toimintoa parempia, ja onhan toiminnossa hieman yhteisöllisyyttäkin.
En kuitenkaan ole itse koskaan Broadcast-lähetystä luonut, sillä pelko tekijänoikeusmafian hyökkäävän kimppuuni saman tien on estänyt sen: vaikka toistaminen tapahtuukin täysin Groovesharkin palvelinten kautta, on lähetyksen isäntä silti tiskijukan roolissa. Joku voisi tulkita asiaa niin, että kanavan perustaja olisi tällöin myös tekijänoikeudellisessa vastuussa, ja tarvitsisi asianmukaiset luvat ja lisenssit.
Hain tekijänoikeusasioihin selvyyttä kysymällä asiasta kolmelta suomalaiselta organisaatiolta: äänitetuottajien kattojärjestö Musiikkituottajilta, sekä tekijänoikeusjärjestö Gramexilta ja Teostolta. Lähetin tiedustelun myös Groovesharkille, mutta en saanut heiltä vastausta.
Gramexin kanta on, että asia ei kuulu heille. Viestiini vastasi medialisensointipäällikkö Juhani Ala-Hannula:
Kyselemäsi kaltaiset interaktiiviset musiikkipalvelut ja niissä mahdollisesti mukana olevat erilaiset lisä- ja kanavapalvelut eivät kuulu Gramexin hallinnointiin tai lisensoinnin piiriin [–].
Musiikintuottajien puolesta vastasi toiminnanjohtaja Lauri Rechardt. Hänelle Broadcast-toiminto oli toimintatavaltaan tuntematon, minkä johdosta hän ei ottanut sen laillisuuteen kantaa. Rechardt kommentoi kuitenkin Grooveshark-palvelun ja sen käyttäjien tekijänoikeusvastuuta yleensä:
Mikäli Groovesharkin käyttäjät saattavat musiikkia yleisön saataville ilman lupaa, ovat myös palvelun käyttäjät vastuussa loukkauksista — tosin ainoastaan niiden äänitteiden osalta joita käyttäjät itse saattavat yleisön saataville.
Käytännössä kanteiden nostaminen yksittäisiä käyttäjiä vastaan on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, koska palvelun ylläpitäjät ovat tiedossa ja heitä vastaan on siis jo nostettu kanteita Yhdysvalloissa.
Teoston palvelukehityspäällikkö2 Jouni Sirén huomautti, ettei Groovesharkilla ole tarvittavaa toimintalisenssiä Suomessa. Se on kuitenkin Groovesharkin itsensä, ei palvelun käyttäjän, ongelma:
Lisensioinnin tulisi tapahtua GrooveSharkin toimesta, elleivät he sitten
itse erikseen selkeästi konseptoi palveluaan siten että loppukäyttäjän
tulisi tämä lisensiointi hoitaa. Meidän kannaltamme kiinnostava taho tässä
tapauksessa on palvelun tarjoaja, ei yksittäinen käyttäjä.
Vastauksista päätellen näyttäisi siis siltä, ettei Broadcast-lähetyksen isännän tarvitse hankkia lupaa touhulleen, vaan kuka tahansa voi hyvillä mielin perustaa oman Broadcast-kanavan, ja soittaa tilaajille musiikkia Groovesharkin laajasta valikoimasta.
Groovesharkilla itsellään sen sijaan olisi tekijänoikeuksien selvittämisessä tehtävää, mistä sekä Teoston Sirén että Musiikintuottajien Rechardt muistivat mainita vastauksissaan. Sääli, ettei Groovesharkilta saatu vastausta tähän kirjoitukseen− olisi ollut mielenkiintoista tietää, onko suomalaisten tahojen kanssa edes yritetty neuvotella.
En tiedä, onko ”laillisissa” suoratoistopalveluissa, kuten Spotifyssa, vastaavaa toimintoa. Jos toiminto löytyy, on käyttäjän tietenkin vielä turvallisempaa käyttää tuollaista palvelua. Itse en voisi harkita Groovesharkista pois vaihtamista tuolloinkaan, sillä mistään muualta ei löydy käytännössä lainkaan aasialaista musiikkia, kuten itseäni kiehtovaa j-poppia3.
—
Disclaimer: En ole lakimies, eikä tätä kirjoitusta kannata pitää absoluuttisena totuutena. En ota vastuuta, jos joku haastaa sinut oikeuteen.
1) Suomenkielinen käännös puhuu livelähetyksestä.
2) Käänsin tämän itse ”Head of Service Development” -tittelistä.
3) Tai ainakaan en ole törmännyt moiseen palveluun. Jos sinä olet, kerro asiasta kommenteissa.
Kamalaskuri: näin paljon maksat TO-mafialle
Kirjoitin web-sovelluksen, jolla voi laskea Suomesta ostamiensa tallennusvälineiden ja -tarvikkeiden kasettimaksun osuuden. Kuva: Openclipart |
Blogissani olen aiemminkin käsitellyt yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun, kavereiden kesken kasettimaksun, järjettömyydestä. Esimerkiksi helmikuisessa Tämän takia tyhjät levyt maksavat niin h-sti -kirjoituksessani laskin, että ostaessani Suomesta 100 tyhjää DVD:tä, on hinnasta lähes kaksi kolmasosaa tätä Teostolle tilitettävää haittamaksua.
Kasettimaksu ei kuitenkaan rajoitu vain tyhjiin CD-, DVD- ja BluRay-levyihin, vaan se maksetaan myös lähes jokaisessa Suomesta ostetussa ulkoisessa kiintolevyssä, tallentavassa digiboksissa, MP3-soittimessa, erilaissa kaseteissa ja muutamissa muissa tallennusvälineissä. Määrä vaihtelee välineen tai laitteen tyypin ja kapasiteetin mukaan.
Jotta olisi helpompaa ymmärtää, kuinka paljon oikestaan tätä TO-mafiamaksua kerätään eri tuotteista, koodasin HTML5- ja JavaScript-pohjaisen web-sovelluksen, joka määrän näppärästi laskee. Nimesin sovelluksen Kasettimaksulaskuriksi, eli Kamalaskuriksi. Sovellus toimii kaikilla JavaScriptiä ja HTML5:tä tukevilla selaimilla.
Palveluun voi syöttää haluamansa määrän erilaisia tallennusvälineitä, ja se laskee niiden hinnassa olevan yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun suuruuden. Esimerkiksi Verkkokauppa.comin tyhjien levyjen hinnoissa kasettimaksun osuus on huomattava:
Verkkokauppa.comin tarjonnasta kootun esimerkkipaketin hinnasta yli puolet on yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua.
Kuva: Riku Eskelinen/ PD |
Vastaavanlaisen paketin saisi tilattua Nierlen verkkokaupasta 44 eurolla. Huvin vuoksi kuvitelkaamme, että Nierle olisi suomalainen verkkokauppa:
Jos Nierle olisi suomalainen verkkokauppa, sen pitäisi myydä levyjä melkoisella tappiolla tarjotakseen nykyisen hintatasonsa. Kuva: Riku Eskelinen/ PD |
—
1) Taipuuko tämä sana näin?
Blogipoiminta: Hippasilla Gramexin kanssa
Juhani Keski-Rahkonen kertoo tuoreessa blogissaan Gramexin ja kumppanien hänelle aiheuttamasta päänvaivasta. Kuva: Openclipart |
Ensimmäiset onnekkaat ovat jo saaneet Raspberry Pi -koneet käyttöönsä, mutta itse joudun vielä odottamaan – RS Componentsilta tai Farnellilta ei ole kuulunut lisätietoja sitten viimeisimmän kirjoitukseni.
Onneksi blogattavia aiheita riittää, ja tällä kertaa ajattelin kertoa miehestä, joka on omien sanojensa mukaan ”hippasilla Gramexin kanssa”: Juhani Keski-Rahkonen pyörittää työkseen liikuntakeskusyritystä, ja työssään hän on kiinnittänyt huomiota epäkohtaan, josta kertoo blogissaan:
Musiikki on minulle sekä harrastus, että työväline. Arvostan musiikin tekijöitä ja heille kuuluu asianmukainen korvaus tekemästään työstä. Tässä blogissa puutun epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin tuon korvauksen jaossa ja postaan myös päivityksiä siitä kuinka tämä asia etenee.
Pääpiirteissään Keski-Rahkosta hiertää tilanne, jossa Gramex ja Teosto haluavat kerätä sekavin periaattein rahaa kaikesta siitä musiikista, jota mm. liikuntakeskuksissa soitetaan. Jos miestä on uskominen, ja miksei olisi, on tilanne kieltämättä suhteellisen sietämättömällä tolalla:
[Gramexin vastauksen koskien tiedustelua CC-lisensoitua musiikkia] tulkitsee helposti niin, että mikäli käyttää Jamendosta ladattua/ostettua Creative Commons musiikkia niin myös näistä tulisi Gramexin maksut maksaa.
Näin asia ei vaan voi olla!
Jamendo ei kuulu Gramexin alaisuuteen minkään lain nojalla.
Toisin kuin eräät1, Keski-Rahkonen on tehnyt muutakin kuin piessyt näppistään blogiinsa: hän on ollut lukuisia kertoja yhteydessä eri organisaatioiden eri henkilöihin selvittäessään asiaa, ja tällainen toiminta on mielestäni vähintäänkin kunnioitettavaa. On mielenkiintoista seurata, millaisia piirteitä Keski-Rahkosen blogi saa, ja suosittelenkin seuraamaan sitä.
—
1) Itseironia on tarkoituksellista, mutta itse itseäni itseltäni puolustaakseni on sanottava, että aika ajoin käyn keskusteluja myös suoraan kirjoitusten kohteiden kanssa.
Tämän takia tyhjät levyt maksavat niin h-sti
Suomesta tyhjien DVD:iden ostaminen tuntuu lähinnä ryöstetyksi joutumiselta, ja siksi ostankin levyni ulkomailta. Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0 |
En ole aikoihin ostanut tyhjiä CD- tai DVD-levyjä Suomesta, lähinnä johtuen niiden törkeistä hinnoista verrattuna ulkomailta ostamiseen. Suomi toki on muutenkin maailman kalleimpia maita, mutta erityisesti tyhjien levyaihioiden suhteen tuntuu, että hinnat ovat täysin hatusta revittyjä.
Hintojen Suomi-bonukselle on tosin myyjästä riippumaton syy, jonka paljastan postaukseni lopussa.
Vertaillaan kuitenkin aluksi levyjen hintoja hieman. Vertailin nopeasti 10, 25, 50 ja 100 levyn cakebox1-pakkauksia suomalaisen Verkkokauppa.comin ja saksalaisen Nierlen välillä, tarkemmin seuraavalla tavalla:
- Valittiin edullisin Verbatimin valmistama cakebox kustakin kokoluokasta.
- CD:t ovat 700Mt CD-R:iä, DVD:t 4,7Gt DVD+R:iä ja BD:t 25Gt BD-R:iä.
- Hinnat ovat myyntihintoja, ja ne kaiken järjen mukaan sisältävät arvonlisäverot.
- Hintoihin on laskettu edullisin toimitustapa (ei kuitenkaan nouto) siten, että tilataan vain tämä nimenomainen tuote. Nierlellä tämä on ”DHL/Post (tilisiirto)” 9,95 €, Verkkokauppa.comilla ”Nouto postista” 2,00 €.
- Sulkeissa on yksittäiselle levyaihiolle saatava laskennallinen hinta (hinta/kpl).
Tyyppi | Määrä | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
10kpl | 25kpl | 50kpl | 100kpl | |||||
Vk.com | Nierle | Vk.com | Nierle | Vk.com | Nierle | Vk.com | Nierle | |
CD | 7,90€ (0,79€) |
13,44€ (1,34€) |
15,90€ (0,64€) |
16,44€ (0,66€) |
29,90€ (0,60€) |
21,94€ (0,44€) |
55,90€ (0,56€) |
31,94€ (0,32€) |
DVD | 14,90€ (1,49€) |
13,44€ (1,34€) |
32,90€ (1,32€) |
17,44€ (0,70€) |
58,90€ (1,18€) |
21,44€ (0,43€) |
105,90€ (1,06€) |
37,94€ (0,38€) |
BD | 39,99€ (4,00€) |
24,94€ (2,49€) |
N/A | 42,94€ (1,72€) |
N/A | 74,94€ (1,50€) |
N/A | N/A |
Kalliimmista toimituskuluista johtuen Saksasta tilaaminen ei aivan pienillä määrillä kannata, mutta jo 50 CD:llä tai 25 DVD:llä Nierlestä tilaaminen tulee selvästi edullisemmaksi kuin Verkkokauppa.comista. Lisäksi on hyvin huomattavissa se, että Nierlessä ostamalla isompia pakkauksia säästää, mutta Verkkokauppa.comista taas ei juurikaan. Myös tämä selittyy osittain postimaksuilla, mutta silti jotain mätää Suomi-hinnoissa silti on. Mutta mitä?
Syy löytyy Suomen lainsäädännöstä, jossa määritellään, että lähestulkoon kaikesta, johon voi jotain tallentaa, pitää maksaa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua. Tyhjissä CD:issä, DVD:issä ja BD:issä maksetaan ”oikeudenomistajille” (lue: TO-järjestöille) hyvitystä siitä haitasta, joka syntyy kun teosta kopioidaan omaan käyttöön. Eli koska artisti kärsii siitä, että kopioin kaupasta ostamani levyn jotta voin kuunnella sitä sekä kotona että autossani, täytyy tätä menetystä kompensoida.
Kaiken järjen mukaan yksityisestä kopioinnista ei juurikaan aiheudu haittaa kenellekään, joten voisi kuvitella tällaisen maksun olevan olemattoman pieni, ehkä korkeintaan promillen luokkaa. Kun kuitenkin elämme hyvinvointivaltiossa nimeltä Suomi, ei asia luonnollisestikaan ole näin.
Jokaisessa Suomessa myydyn tyhjän CD:n hinnassa tätä hyvitystä (ja hyvityksen arvonlisäveroa) on 22 senttiä. DVD:issä määrä on 65 senttiä ja Blurayssä käsittämättömät 1,96 euroa. Tämän päälle hinnassa on toki arvonlisävero 23 %. (Lähde)
Hyvitysmaksu paisuttaa tyhjän DVD:n hintaa yli kaksinkertai- seksi. Kuva: Riku Eskelinen/ PD |
Kun Nierle myy levyaihioita lähes hyvitysmaksun suuruisella hinnalla, on selvää, ettei suomalainen Verkkokauppa.com pysty kilpailemaan hinnalla. Nopealla laskutoimituksella näet selviää, että oikeastaan Verkkokauppa.comin levyt ovat edullisia: ilman veroa ja hyvitysmaksua esim. 100 kappaleen DVD-boksin yksi levy maksaa vain 19 senttiä. Muu osuus hinnasta on veroa (0,19€) ja hyvitysmaksua (0,65€). Hyvitysmaksun osuus hinnasta on siis käsittämättömät 63 prosenttia!
CD:ssä osuus on hieman DVD:tä pienempi, mutta silti yli 40 prosenttia. Kuva: Riku Eskelinen/ PD |
Niin ikään CD:issä ”teostovero” muodostaa suuren osan myyntihinnasta: 100 CD:n purkissa hyvitysmaksua on 100×0,22€, eli 22 euroa. Koko 53,90 euron hinnasta maksua on näin ollen vajaat 41 prosenttia.
Bluray-levyjä ei Verkkokaupassa myyty kuin 10 levyn seteissä, mutta niissäkin myös kasettimaksuksi kutsuttu lisämaksu on huomattava: vajaan 40 euron paketista TO-mafian taskuun kilahtaa 19,43 euroa, eli vajaat 52 prosenttia – yli puolet.
Jokainen voi itse miettiä, onko tällainen oikein ja ennen kaikkea kohtuullista. Ainakaan minun mielestäni ei. Kun vielä maksua ollaan vähintään vuosittain laajentamassa koskemaan uusia välineitä, päädyn miettimään, onko ahneudella mitään rajaa.
Olen sitä mieltä, että koko hyvitysmaksusta tulisi kokonaan luopua, ja Teoston miettiä itselleen uusia rahanlypsämismalleja. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen ja yleisesti maamme johdon toiminnasta johtopäätöksiä vetäessä on kuitenkin selvää, että ainakaan tällä hallituskaudella ei ole odotettavissa parannusta tilanteeseen, vaan päinvastoin.
—
1) Cakebox- tai spindle-pakkauksessa levyaihiot ovat reiästään ”ripustettuna” muovikotelon keskipiikistä. Levyillä ei siis ole omia koteloita, vaan ne maata mötköttävät toistensa päällä.
DISCLAIMER: Vaikka mielestäni laskinkin kaiken oikein, saattaa jossain olla virheitä. Virheistä voi kertoa kommenteissa.