Musiikki osana laajakaistaliittymää, osa 2

Kirjoitin joku aika sitten DNA:n lanseeraamasta Musiikkilaajakaistasta, jossa siis käyttäjä pääsee lataamaan ”ilmaiseksi” DRM-suojattua musiikkia DNA:n musiikkikaupasta. Samassa kirjoituksessani kerroin omasta konseptistani, jossa käyttäjä voisi ostaa laajakaistaansa lisäpalvelun, ja sen ansiosta ladata p2p-verkosta musiikkia mielin määrin niinkuin tykkää.

Techdirtin uutisen mukaan Warner Music on työstämässä hieman samanlaista konseptia. Heidän ideassaan yhdysvaltalaiset yliopistot voisivat kerätä opiskelijoiltaan musiikkiveroksi nimettyä korvausta, ja yliopisto luonnollisesti tilittäisi tämän summan tekijänoikeusjärjestöille. Tästä hyvästä musiikkiteollisuus tekisi sopimuksen olla haastamatta oikeuteen kampusverkossa musiikkia warettavia käyttäjiä.

Ideana tuo kuulostaa hyvältä, mutta eräs vika siitä pitäisi ensin korjata: Kaikkien pitää maksaa – kaikkien sopimuksen tehneen oppilaitoksen opiskelijoiden pitäisi maksaa tuota ”veroa”, myös niiden, jotka eivät käytä P2P-verkkoja. Oikeampi toteutusmalli olisi sellainen, että sopimukset tehtäisiin jonkin tahon (tässä vaikka sitten yliopiston) välityksellä oppilaskohtaisesti. Eli ne, jotka haluavat tällaista turvaa, maksavat. Näin kenenkään ei tarvitsisi maksaa oikeudesta, jota eivät tarvitse.

Myöskin ensisijaisen tärkeää tuollaisessa on saada kaikki musiikkifirmat mukaan, jotta käyttäjä säästyisi päänvaivalta, että mitä saakaan warettaa ja mitä ei. Palvelun tarjoamista ei myöskään kannata rajoittaa vain yliopiston kampuksella asuville, sillä Yhdysvalloista löytynee varmasti paljon muitakin asiakkaita.

Suomessa tällaista ei varmasti hetkeen nähdä, mutta Jenkeissä asiat tämän suhteen tuntuvat pitkästä aikaa menevän oikeaan suuntaan.

Waretus lailliseksi?

IT-viikko uutisoi tänään siitä, kuinka Ruotsissa puolueiden nuoret haluaisivat laillistaa ei-kaupallisen – eli siis ihmisen ja ihmisen välisen – tiedonsiirron ilman rajoituksia. Mielestäni tämä on juurikin oikea linja, ja muutenkin tekijänoikeuslaissa on paljon muitakin vikoja niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Ensinnäkin ärsyttää suunnattomasti tämä nykyinen ”tekijänoikeudet lakkaavat olemasta 70 vuotta tekijän kuolemasta” -käytäntö, jonka takia materiaali tulee aikaisintaan 100 vuoden päästä tekemisestään vasta kaikkien vapaaseen käyttöön.

Paljon parempi raja olisi 10 vuotta teoksen ensimmäisestä julkisesta esittämisestä, enkä näkisi viittäkään vuotta mitenkään mahdottomana. Tällöin tekijän tulisi tehdä muuta kuin suojella tekemäänsä ts. tehdä jotain uutta ja ihmeellistä. Tällöin tekijänoikeuslainsäädäntö todella edistäisi innovatiivisuutta.

Mutta takaisin uutisaiheeseen. Tällaista samanlaista keskustelua nykyisen ©-lain järkevyydestä kaipaisin Suomeenkin. Mutta en sellaista kun Ruotsin isot pamput aikovat toteuttaa:

Torstaina Ruotsin oikeusministeriössä järjestetään keskustelutilaisuus, jossa useat teleoperaattorit ja tekijänoikeusjärjestöt yhdessä pohtivat vapaaehtoispohjaisia ratkaisuja laittoman tiedostovaihdon hillitsemiseksi ja lailliselta pohjalta toimivien verkkopalveluiden edistämiseksi.

Niin juuri! Se on hauskaa että aina kun keskustellaan tekijänoikeuksista, keskusteluun saa osallistua vain Tekijänoikeusmafia® ja muut TO-mafian eduista hyötyvät. Ketä yllättää se, että tuon keskustelun lopputulos on varmasti se, että operaattoreiden tulee tarkkailla liikennettä ja mahdollisimman pian pienestäkin epäilyksestä joko haastaa koko käyttäjä oikeuteen tai vähintäänkin katkaista Internet-yhteys heti ja ilman mitään perustelua.

Aina pistää yhtä vihaksi se, että tavallisen pulliaisen mielipide ei tässä kapitalistisessa maailmassa kiinnosta ketään. Miksi ihmeessä ei voisi järjestää keskustelua, missä olisi saman pöydän ääressä TO-mafia, EFF, levy-yhtiön edustaja, Lindén ja rivikansalaisia? Ja tarkoitan tässä nimenomaan keskustelua, enkä suinkaan ”keskustelua”. Jokaisella siis pitää olla yhtäläinen oikeus sanoa mielipiteensä riippumatta siitä, kuinka paljon rahaa kantaa minnekin päin.

Tätä keskustelua en tule näkemään. Tavallinen ihminen on lopullisesti heitetty kapitalismikoneiston rattaiden alle. Surullista, mutta totta.