Pelistriimiä Debianilla

Tietokone- ja konsolipelaamisen lähettäminen Twitchin ja YouTuben kaltaisiin videopalveluihin suorana katseltavaksi eli striimaaminen on nykyään varsin yleistä hupia. Suurimmaksi osaksi lähettämiseen käytetään Windows-koneita, mutta suosituimmat videopalvelut eivät ole sinänsä rajoittuneet minkään tietyn lähetysohjelmiston käyttöön. Päätin kokeilla, onnistuuko striimaaminen Debian-koneeltani, ja onnistuihan se. Ei ihan kivuttomasti, mutta kuitenkin.

Jatka lukemista >>

Anthyllä japania kirjoittamaan, osa 2: Jessie

De­bi­anin uu­des­sa Jes­sie-ver­sios­sa ja­pa­nin kir­joit­ta­mi­nen Ant­hyl­lä on hiu­kan eri­lais­ta − hel­pom­paa­kin, sa­noi­sin. Asen­ta­mi­nen ja käyt­töön­ot­to su­ju­vat kä­den kään­tees­sä. 簡単だ。

Kuva: Kuvakaappaus

Kirjoitin vuonna 2013 ohjeen japanin kirjoittamiseen Anthyn avulla Debianin Wheezy-version mukana tulevalle Gnomelle. Tänä keväänä Debianista julkaistiin uusi, Jessie-koodiniminen, 8.0-versio, ja samalla myös Gnome-työpöytäympäristö päivittyi 3.14-versioon.

Uudessa Gnomessa syöttötavan valitseminen tapahtuu hieman eri tavalla, joten näin tarpeelliseksi saattaa ohjeeni ajan tasalle. Tämä ohje on hieman aikasempaa tiiviimpi − osittain siksi, että Anthyn viritteleminen on nyt aiempaa helpompaa.

Jatka lukemista >>

Musiikit soimaan Debianista Androidiin

Mu­sii­kin soit­ta­mi­nen De­bi­an-pöy­tä­ko­neel­ta ver­kon yli And­roid-tab­le­til­le on­nis­tuu kyl­lä, mut­ta hie­man sää­tö­jä täy­tyy teh­dä.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Tykkään tiskata kuulokkeet korvilla. Yleensä pistän soittolistan pyörimään Android-tabletin Grooveshark-sovelluksesta1, josta musiikki kantautuu langattomasti Bluetooth-palikkaan ja sieltä kuulokkeisiin. Sovelluksen kautta ei voi kuitenkaan kuunnella Broadcast-lähetyksiä (esim. GIGA:n lähetystä), mikä on vähän harmi.

Debian-pöytäkoneeni täyskokoisella selaimella Broadcastit luonnollisesti toimivat, mutta Bluetoothia tuossa koneessa ei ole, eikä yhteys etäisyyden puolesta toimisi välttämättä kuitenkaan. En myöskään mielelläni vetäisi kuulokejohtoa koneelta asunnon läpi tiskipöydän ääreen, joten jonkinlainen langaton ratkaisu on siis tarpeen.

Spesifejä PulseAudio→Android -sovelluksia on olemassa, mutta näistä yksikään ei vaikuttanut ensisilmäyksellä kelvolliselta: olisi asennettava ohjelmistoja Debianiin pakettivarastojen ulkopuolelta, ja ostettava Android-sovelluksen Pro-versio mainosten poistamiseksi. Siispä digitaaliset legopalikat esiin ja tehään itte!

Debian-säädöt

PulseAudio-äänet saa vietyä UPnP-striimiksi Rygelin ja sen GSTLaunch-liitännäisen avulla. Rygel on asennettuna valmiiksi, mutta GSTLaunch-osa on asennettava erikseen. Asennetaan samalla muut tarvittavat työkalut:

sudo apt-get install rygel-gst-launch pavucontrol paprefs

Sitten kytketään PulseAudion UPnP-tuki päälle. Helpointa tämä on graafisella paprefs-sovelluksella, jonka Verkkopalvelin-välilehdeltä valitaan valintalaatikot Tarjoa paikalliset äänilaitteet saataville DLNA/UPnP-mediapalvelimena ja Luo erillinen äänilaite median DLNA/UPnP-suoratoistoa varten.

Tämän jälkeen GSTLaunch-liitännäinen on otettava käyttöön muokkaamalla ~/.config/rygel.conf -tiedostoa (esim. nanolla tai geditillä). Jos Rygelin asetuksia ei ole koskaan säädetty, saattaa tiedosto puuttua. Tällöin kannattaa käynnistää ja sulkea rygel-preferences kertaalleen, jolloin ohjelma luo oletusasetukset näppärästi. rygel.conf-tiedostosta poistetaan tämän jälkeen koko tiedoston lopussa oleva [GSTLaunch]-osio, ja korvataan se seuraavalla pätkällä:

[GstLaunch]
enabled=true
launch-items=myaudioflac
myaudioflac-title=FLAC-ääni laitteelta @HOSTNAME@
myaudioflac-mime=audio/flac
myaudioflac-launch=pulsesrc device=upnp.monitor ! flacenc

Jos GStreamer-liukuhihna on tuttu, saa striiminsä halutessaan myös muissa muodoissa. Itse päädyin kuitenkin FLAC:iin, sillä se on oletuksena tarpeeksi korkealaatuinen, mutta mahtuu kuitenkin vaivatta kulkemaan WLAN:issa tabletille.

Tässä vaiheessa on varminta käynnistää Rygel ja PulseAudio uudelleen:

killall rygel
pulseaudio –kill
pulseaudio –start
nohup rygel &
Oh­jel­man saa tuut­taa­maan ään­tä verk­koon vaih­ta­mal­la sen ulos­tu­lo­lait­teen. Sa­mal­la ta­val­la ää­net saa myös ta­kai­sin kai­ut­ti­miin.
Kuva: Kuva­kaappaus pavucontrol-ohjelmasta

Seuraavaksi laitetaan musiikit soimaan Groovesharkista. Oletuksena äänet tulevat koneen kaiuttimista, joten käännetään Grooveshark soittamaan verkkoon: avataan pavucontrol, ja valitaan Toisto-välilehden ALSA plug-in [plugin-container] -ohjelman kohdelaitteeksi sisäisen äänentoiston sijaan DLNA/UPnP Streaming. Tässä vaiheessa kaikki on valmista Debianin puolesta.

Android-säädöt

Ole­tus­ase­tuk­sil­la Rygel syy­tää verk­koon usei­ta UPnP-lait­tei­ta. Ko­ti­ver­kos­sa­ni nii­tä on run­saas­ti jo en­nes­tään­kin.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Androidilla ei tarvitse paljoa tehdä. Käynnistetään aluksi UPnP-toistosovellus − itse suosittelen BubbleUPnP:tä − ja valitaan lähdelaitteeksi GST Plugin ja soitettavaksi kappaleeksi FLAC-ääni laitteelta laitteennimi. Pienen puskuroinnin jälkeen musiikin pitäisi lähteä raikaamaan Android-laitteesta, josta sen voi sitten halutessaan ohjata vaikkapa Bluetooth-kuulokkeisiin.

Kannattaa huomata, että puskuroinnin takia ääni tulee muutaman sekunnin viiveellä, joten esimerkiksi kappaleenvaihdot tapahtuvat pienellä viiveellä. Tämä ei itseäni haittaa, sillä tiskatessa harvemmin viitsin köpötellä kappaletta vaihtamaan.

Silloin tällöin BubbleUPnP ei lähde soittamaan kappaletta, vaan tarjoaa sen sijaan Action Timeout -virhettä. En ole keksinyt toistaiseksi ongelmaan ratkaisua, mutta stop-play -kierros auttaa yleensä. Käsittääkseni ongelma on sovelluksessa. Jos soittoa haluaa kokeilla toisella sovelluksella, saa äänivirran URL-osoitteen näkyviin napsauttamalla keskeltä ruutua. URL kelpaa esimerkiksi Androidin VLC-soittimelle.

1) Sovellus vaatii GS Anywhere -tilauksen, noin kympin kuussa. Suosittelen kokeilemaan!

Anthyllä japania kirjoittamaan

Ja­pa­nin kir­joit­ta­mi­nen Li­nu­xil­la on­nis­tuu kä­te­väs­ti An­thyn avul­la, vaik­ka hiu­kan al­ku­sää­tä­mis­tä tar­vi­taan.

Kuva: Kuva­kaappaus

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut japanilaisesta kielestä ja kulttuurista1, kuten kunnon nörtin kuuluu, mutta japanin kieli on itselleni ollut varsin vieras. Tänä syksynä ryhdyin korjaamaan tilannetta aloittamalla japanin opiskelun yliopistossani. Japani 1 -kurssin jälkeen kielitaitoni toki rajoittuu yksinkertaisiin Mitä kello on?2- ja En syönyt kalaa aamulla3 -lauseisiin ja muutamaan kanjiin4, mutta nekin olisi mukavaa voida kirjoittaa tietokoneella. Onneksi 日本語-tuen asentaminen onnistui vaivatta.

Päivitys 19.5.2015: Tämä ohje käsittelee Debianin Wheezy-versiota. Uudelle Jessie-versiolle on oma ohjeensa.

Aivan näppäimistöasettelua vaihtamalla ei työpöytäkoneeni Debian Wheezyä saa japania tuottamaan, vaan kirjoittamiseen tarvitaan erikseen asennettava syöttömetodisovellus5. Aiemmin olen kokeeksi käyttänyt SCIM:iä, mutta Gnome3:n kanssa en sitä saanut toimimaan. Näin ollen päädyin IBus:iin, joka ei loppukäyttäjän kannalta eroa SCIM:istä millään tapaa.

Syöttömetodityökalun lisäksi on asennettava vielä kielikohtainen editori6, joka hoitaa varsinaisen näppäinpainallusten muunnon esimerkiksi hiraganoiksi tai kanjeiksi. Anthy on japanin kirjoittamiseen ehkä yleisin, joten päädyin käyttämään sitä.

Kirjoitustuen asentaminen ja alkusäädöt

IBus ja Anthy asentuvat päätteessä yhdellä komennolla78:

sudo apt-get install ibus-anthy

Asennuksen valmistuttua IBus voidaan käynnistää Toiminnot-valikon kautta, jolloin näppäimistökuvake ilmestyy yläpalkkiin. Omalla kohdallani oli tarpeen vielä kirjautua ulos ja sisään, jotta IBusin sai toimimaan kunnolla9. Seuraavalla kirjautumiskerralla IBus latautuu automaattisesti.

IBus li­sää ku­vak­keen­sa ylä­palk­kiin. Näp­päi­mis­tö tar­koit­taa, et­tä IBus ei ole käy­tös­sä; Aち puo­les­taan il­mai­see, et­tä Anthy on käy­tös­sä.Kuva: Kuva­kaappaus

Kun IBus on saatu käyntiin, täytyy vielä Anthy ottaa käyttöön. Klikkaamalla hiiren kakkosella näppäimistökuvaketta aukeaa pudotusvalikko, josta valitaan Asetukset-valinta.

Aukeavaa IBus Preferences10 -dialogia käyttämällä voi muuttaa myös esimerkiksi pikanäppäimiä11, mutta siirtykäämme nyt Input Method -välilehdelle, jonka Select an input method -pudotusvalikosta valitaan japani > Anthy ja klikataan Lisää. Seuraavalla Advanced-välilehdellä olevalla Share the same input method among all applications -valintalaatikolla säädellään, täytyykö syöttötapa aktivoida joka sovellukselle erikseen. Riippuu käyttötavasta, kumpi valinta on parempi, mutta suosittelen valitsemaan laatikon, jotta syöttötapa pysyy samana ohjelmien välillä vaihdettaessakin. Muita muutoksia ei tarvitse tehdä, joten asetusdialogin voi tässä vaiheessa sulkea.

Kirjoittaminen

Oletuksena Anthy-syöttö ei ole käytössä; tällöin yläpalkissa näkyy näppäimistön kuva, ja suomeksi kirjoittaminen onnistuu tavalliseen tapaan.

Japanin kirjoittamiseksi painetaan Ctrl+Space, jolloin näppäimistökuvake muuttuu Anthyn Aち12-kuvakkeeksi. Tällöin kirjoitetut tavut muutetaan hiraganoiksi.

Haluttu hiraganoin kirjoitettu sana tai fraasi voidaan muuttaa kanjeiksi13 painamalla Space; jos ensimmäinen ehdotus ei ollut oikea, voidaan ehdotusluettelo aukaista painamalla välilyöntiä uudelleen. Haluttu ehdotus hyväksytään painamalla Enter, jolloin alleviivaus katoaa. Toki myös hiraganakirjoitus voidaan hyväksyä: tällöin ei paineta välilyöntiä lainkaan. Rivinvaihto ja sanaväli14 voidaan syöttää Enterillä ja Spacella silloin, kun mikään sana ei ole aktiivisena. Valittu teksti voidaan muuttaa kokonaan hiraganoiksi painamalla F6, tai katakanoiksi painamalla F7.

Pienen totuttelun jälkeen kirjoittaminen onnistuu luontevasti. Kun halutaan jatkaa suomen kirjoittamista, poistetaan Anthy käytöstä painamalla uudelleen Ctrl+Space.

Huomioita

  • Oletusasetuksena IBus täytyy ottaa käyttöön kullekin ikkunalle erikseen. Jos jatkuva Ctrl+Space:n ränkkääminen ärsyttää, voi sen käyttötilan vaihtaa kaikkia ikkunoita koskevaksi asetuksia muuttamalla.
  • Java-ohjelmissa (esim. NetBeans) kuolleet näppäimet (esim. ¨-näppäin) eivät toimi IBusin kanssa. IBusin voi poistaa käytöstä tietylle ohjelmalle käynnistämällä ohjelman päätteessä XMODIFIERS=”” -etuliitteellä. Esim:
    XMODIFIERS=”” netbeans


1) Eli katsonut animea ja kuunnellut j-poppia.
2) なんじですか。
3) あさ、 さかなをたべませんでした。
4) Esim. 女, 男 ja 子 (nainen, mies ja lapsi).
5) Englanniksi Input Method tai IM.
6) Eli Input Method Editor, IME.
7) Käytän Debianissa Ubuntusta tuttua sudoa, enkä erillistä root-tiliä.
8) ibus-anthy -paketin riippuvuuksina tulee kaikki tarvittava, joten en niitä tässä ole erikseen luetellut.
9) Ilmeisesti ennen IBusia käynnistyneet ohjelmat eivät halua toimia sen kanssa yksiin. Saattaa olla, että pelkkä ohjelmien sulkeminenkin riittäisi.
10) IBusin suomenkielinen käännös on jokseenkin keskeneräinen, joten osa teksteistä on suomeksi, osa englanniksi.
11) Minulla esimerkiksi IBus↔normaali syöttö -vaihtaminen on asetettu Ctrl+Alt+Space -yhdistelmään, sillä oletusnäppäinyhdistelmä on mm. NetBeansin käytössä.
12) Vai onko se A5?
13) Esimerkiksi わたしのねこ:n ensimmäinen ehdotus on 私の猫.
14) Tai oikeastaan ideografiväli, ” ”.

Mennyttä ja tulevaa, osa 2012

Jou­lu on taas, jo­ten on ai­ka ve­tää hen­keä ja käy­dä vä­hän lä­pi ku­lu­nut­ta vuot­ta. Pal­jon on sat­tu­nut ja ta­pah­tu­nut.
Kuva: Openclipart

Taas on yksi vuosi käymässä vähiin, ja parilta edellisvuodelta tuttuun tapaan vedän hiukan vuotta yhteen. Tänäkin vuonna on paljon kirjoittamisen arvoista tapahtunut, mutta vain murto-osaan niistä olen ottanut blogissani kantaa: tämä on vuoden 62. kirjoitus. Lyhyempiä mietteitäni ja linkkivinkkejä olen tänä vuonna alkanut julkaista myös Twitter- ja Facebook-tileiltäni.

Vuosi sitten ennustin kirjoittavani tänä vuonna…

— siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja
maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja
miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen
todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia
elävästä elämästä.

On selvää, että Raspberry Pi on blogissani vuoden hehkutetuin laite: kirjoitin siitä tänä vuonna 19 artikkelia, eikä siinä − aika mullistava vehjehän se on. Nykyään haluaisin kovasti päästä kokeilemaan Nintendon uutta Wii U -konsolia, mutta EU- ja Suomi-veroineen1 se on sen verran tyyris vehje, että pukinkontista sitä ei löydy.

Tekijänoikeusmafian toiminta on tänäkin vuonna herättänyt minussa (kuten myös maailmalla) suuria, lähinnä negatiivisia, tunteita. Vuoden alkupuoliskolla operaattorit, Elisa etunenässä, aloittivat asiakkaidensa The Pirate Bay -sivustolle pääsyn estämisen. Tutkin asiaa, ja kirjoitin estojen kiertämiseen ohjeen sekä päivityksen siihen. Nyt kerään lukijakyselyllä muiden kokemuksia estosta, ja entistä parempaa ohjetta sopii odottaa julkaistavaksi helmikuun aikana.

Eniten TTVK:n ja kumppanien toiminnassa suuren yleisön huomiota herätti marraskuinen Chisugate, jossa pikkutyttö latasi tietokoneelleen vahingossa Chisun CD:n torrent-ohjelmalla, ja vajaata vuotta myöhemmin poliisit tulivat hakemaan tytön läppärin. Tapaus herätti paljon kaipaamaani julkista keskustelua nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön ja sen valvonnan järkevyydestä, mutta valitettavasti keskustelu käytännössä kuivui kasaan tytön isän ja TTVK:n tehtyä sovinnon 300 euron hintaan.

Maailman tapahtumien kommentoinnin lisäksi kirjoitin muutaman ohjeen: muun muassa vaiheet rikkinäisen Ubuntun tiedostojen kopiointiin ja uudelleenasennukseen, lunttilapun Linux-päätteeseen ja ohjeen nyttemmin korjatulta Java-haavoittuvuudelta suojautumiseen.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä

Kulunut vuosi on ollut minulle henkilökohtaisestikin varsin mielenkiintoinen: aloitin syksyllä tietojärjestelmätieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja tekemistä ainakin on riittänyt.

Vuosi sitten kirjoitin tyytymättömyydestäni Ubuntua hallinnoivan Canonicalin tapaan kehittää jakelua, ja väläytin silloin Debiania tulevaisuuden jakeluvalinnakseni. Tänä vuonna Debian on ollut se jakelu, jota kavereille suositellaan. Lisäksi se on ensisijainen käyttöjärjestelmä niin työpöytäkoneessani (Fukushimassa) kuin miniläppärissäni (Eee:ssä). Molemmissa käytössä on vakaa squeeze-versio, ja tyytyväinen voin sanoa olevani.

Kurkistetaanpa kristallipalloon

Koska maailmanloppu jäi tulematta, kirjoitteluni jatkuu myös ensi vuonna. Tällä hetkellä vuosi 2013 vaikuttaa aika normaalilta IT-näkökulmasta. Jos suinkin saan jostain tarpeeksi kultaa kerättyä (ja hintojen laskettua järkevälle tasolle), koitan hankkia Wii U -konsolin itseäni viihdyttämään. Toinen ensi vuoden kiinnostuksen kohde pelaamisen suhteen on, miten Valve lähtee Linux-Steamiaan oikein pyörittämään.

Toivon todella, että tulevana vuonna suomalaiset Internet-operaattorit vihdoin tajuavat, että IPv4 ja IPv6 -osoitteet eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Toisaalta pelkään, että ISP:t haluavat väkisin pitää kiinni perinteistään, ja antavat joka liittymälle korkeintaan viisi IPv6-osoitetta − valtavasta poolista satunnaisesti valittuja tietenkin. Mitään kokonaisia (tai varsinkaan staattisia) /64-aliverkkoja on turha toivoa ainakaan ilman lisämaksuja.

Mutta miten käy TPB-sensuurin? Vahva veikkaukseni on, että estoa jatketaan loputtomasti, mutta sen teho ennen pitkää heikkenee (näin on jo alkanut käydä). Todennäköistä on, että TO-mafia alkaa vaatia samanlaisia estoja myös moniin muihinkin palveluihin, jotka tuomioistuin luonnollisesti määrää tarkemmin tutkimatta.

Blogissani muutosten vuosi

Vakituisten lukijoideni silmiin eniten pistänyt muutos lienee se, kun kesäkuussa päätin hankkia blogilleni oman .fi -verkko-osoitteen. Hämmästyin suunnattomasti, kun itq.fi-osoite ei ollut kenellekään kelvannut, joten varasin sen. Uuden osoitteen myötä blogi vaihtoi nimensä Linux&IT:stä lyhyempään itQ:un (lausutaan itgu). Samalla loin lähinnä omaa tviittailuani varten blogipostausten osoitteet lyhentävän s.itq.fi -linkinlyhennyspalvelun.

Nimenmuutos on kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisen vastaanoton blogini tänä vuonna on saanut: kun vuosi sitten kirjoitin, että blogiani oli luettu koko sen olemassaoloaikana (silloin vajaa 4 vuotta) 5800 kertaa, on luku kirjoitushetkellä käsittämättömät yli 26 000! Pelkästään tänä vuonna blogiini on siis tultu nelisen kertaa useammin kuin neljän edellisvuoden aikana yhteensä. Kiitos siitä.

Myönnettävä on, että lukukerrat painottuvat kovasti tietyille, tänä vuonna julkaisemilleni, artikkeleille. Alla nykyinen kaikkien aikojen top-5 (sulkeissa käyntimäärä koko olemassaoloajalta):

  1. TPB myös Soneran ja DNA:n estolistoille, kostoksi kierto-ohjeita (2500)
  2. TPB-esto: millainen se on ja miten se kierretään (1700)
  3. Jäitkö ilman Raspia? Toimi näin (1700)
  4. Raspberry Pi hyppysissä (900)
  5. Vattenfall soitti (500)

Kesäkuussa ryhdyin myös käyttämään Googlen Analytics -palvelua. Palvelu tarjoaa jossain määrin tarkempia tietoja sivustoni kävijöistä2, mutta syy käyttöönotolle oli Blogger-alustan tilastojen aikaikkunan kehnot vaihtoehdot. Toki palvelu tarjoaa myös hiukan uusia (ja vanhoja) tilastotietoja, joista muutamia tässä (kesäkuun alusta saakka):

  • Blogiani luettiin eniten Helsingissä (29 % käynneistä). Toisena Tampere (9 %), ja kolmantena Oulu (6 %).
  • Valtaosa (85 %) kävijöistä tuli blogiini ensimmäistä kertaa, mutta ihan kunnioitettava osa lukijoistani oli siis käynyt ennenkin.
  • Suosituin selain oli Firefox (40 %), ja heti kannoilla Chrome (33 %). Kolmantena olevalla IE:llä on valitettavasti jopa 11 % osuus.
  • Windows oli suosituin käyttöjärjestelmä (76 %). Linuxilla oli 9 %, ja OSX:llä 7 % osuus.
  • Mobiililaitteita (puhelimia ja tabletteja) käytti 8 % lukijoista. Tuosta kakusta Androidilla on 50 % osuus, IOS:llä 44 prosenttia. Windows Phone ja Symbian jakoivat loput mobiilikäyttäjät.
  • Hakukoneiden kautta palveluun saapui 81 % kävijöistä. Näistä Googlea käytti 99 %.

Lopuksi

Tietotekniikka on kiinteä osa nykyaikaista elämää, ja tänäkin jouluna monet varmasti löytävät kuusen alta kovan paketin, jonka sisällä on jonkinsorttinen elektroninen vempain: tabletti, kännykkä, pelikonsoli, Bluray-soitin tai muuta vastaavaa. Ja mukavaahan uusilla vempeleillä leikkiminen on.

Myös meillä Suomessa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka viettävät jouluaan olosuhteiden pakosta ilman kuusta, minkäänlaisista lahjoista puhumattakaan. Näin joulun aikaan − ja toki muulloinkin − kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, onko joulun idea se, että annetaan ja vastaanotetaan kalliita lahjoja, vai jokin muu. Johtopäätökset jääkööt jokaisen omaan harkintaan.

Nauttikoon kukin kuitenkin joulusta3 ja myös alkavasta vuodesta. Ensi vuonna itQ jatkuu. YouTuben Rewind 2012 -videon kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän vuoden osalta:


1) Ihan oikeasti: jos Wikipedian mukaan Wii U:n Premium-mallin suositusmyyntihinta Jenkeissä on 349,99 dollaria (263,60 EUR), niin miten ihmeessä Euro-hinta on 349,99 euroa (464,70 USD)? Ja koska Suomen on oltava tässäkin maailman kallein maa[lähde?], myyvät täkäläiset puljut konsolia kohtuulliseen 400 euron hintaan.
2) Ei mitään sellaista, mistä yksittäinen käyttäjä voitaisiin tunnistaa, vaan ihan tilastotietoja.
3) Jos joulu (eli talvijuhla) todella aiheuttaa ongelmia, kannattaa pipoa ruuvata pykälä löysemmälle.