Musiikit soimaan Debianista Androidiin

Posted onLeave a comment

Mu­sii­kin soit­ta­mi­nen De­bi­an-pöy­tä­ko­neel­ta ver­kon yli And­roid-tab­le­til­le on­nis­tuu kyl­lä, mut­ta hie­man sää­tö­jä täy­tyy teh­dä.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Tykkään tiskata kuulokkeet korvilla. Yleensä pistän soittolistan pyörimään Android-tabletin Grooveshark-sovelluksesta1, josta musiikki kantautuu langattomasti Bluetooth-palikkaan ja sieltä kuulokkeisiin. Sovelluksen kautta ei voi kuitenkaan kuunnella Broadcast-lähetyksiä (esim. GIGA:n lähetystä), mikä on vähän harmi.

Debian-pöytäkoneeni täyskokoisella selaimella Broadcastit luonnollisesti toimivat, mutta Bluetoothia tuossa koneessa ei ole, eikä yhteys etäisyyden puolesta toimisi välttämättä kuitenkaan. En myöskään mielelläni vetäisi kuulokejohtoa koneelta asunnon läpi tiskipöydän ääreen, joten jonkinlainen langaton ratkaisu on siis tarpeen.

Spesifejä PulseAudio→Android -sovelluksia on olemassa, mutta näistä yksikään ei vaikuttanut ensisilmäyksellä kelvolliselta: olisi asennettava ohjelmistoja Debianiin pakettivarastojen ulkopuolelta, ja ostettava Android-sovelluksen Pro-versio mainosten poistamiseksi. Siispä digitaaliset legopalikat esiin ja tehään itte!

Debian-säädöt

PulseAudio-äänet saa vietyä UPnP-striimiksi Rygelin ja sen GSTLaunch-liitännäisen avulla. Rygel on asennettuna valmiiksi, mutta GSTLaunch-osa on asennettava erikseen. Asennetaan samalla muut tarvittavat työkalut:

sudo apt-get install rygel-gst-launch pavucontrol paprefs

Sitten kytketään PulseAudion UPnP-tuki päälle. Helpointa tämä on graafisella paprefs-sovelluksella, jonka Verkkopalvelin-välilehdeltä valitaan valintalaatikot Tarjoa paikalliset äänilaitteet saataville DLNA/UPnP-mediapalvelimena ja Luo erillinen äänilaite median DLNA/UPnP-suoratoistoa varten.

Tämän jälkeen GSTLaunch-liitännäinen on otettava käyttöön muokkaamalla ~/.config/rygel.conf -tiedostoa (esim. nanolla tai geditillä). Jos Rygelin asetuksia ei ole koskaan säädetty, saattaa tiedosto puuttua. Tällöin kannattaa käynnistää ja sulkea rygel-preferences kertaalleen, jolloin ohjelma luo oletusasetukset näppärästi. rygel.conf-tiedostosta poistetaan tämän jälkeen koko tiedoston lopussa oleva [GSTLaunch]-osio, ja korvataan se seuraavalla pätkällä:

[GstLaunch]
enabled=true
launch-items=myaudioflac
myaudioflac-title=FLAC-ääni laitteelta @HOSTNAME@
myaudioflac-mime=audio/flac
myaudioflac-launch=pulsesrc device=upnp.monitor ! flacenc

Jos GStreamer-liukuhihna on tuttu, saa striiminsä halutessaan myös muissa muodoissa. Itse päädyin kuitenkin FLAC:iin, sillä se on oletuksena tarpeeksi korkealaatuinen, mutta mahtuu kuitenkin vaivatta kulkemaan WLAN:issa tabletille.

Tässä vaiheessa on varminta käynnistää Rygel ja PulseAudio uudelleen:

killall rygel
pulseaudio –kill
pulseaudio –start
nohup rygel &
Oh­jel­man saa tuut­taa­maan ään­tä verk­koon vaih­ta­mal­la sen ulos­tu­lo­lait­teen. Sa­mal­la ta­val­la ää­net saa myös ta­kai­sin kai­ut­ti­miin.
Kuva: Kuva­kaappaus pavucontrol-ohjelmasta

Seuraavaksi laitetaan musiikit soimaan Groovesharkista. Oletuksena äänet tulevat koneen kaiuttimista, joten käännetään Grooveshark soittamaan verkkoon: avataan pavucontrol, ja valitaan Toisto-välilehden ALSA plug-in [plugin-container] -ohjelman kohdelaitteeksi sisäisen äänentoiston sijaan DLNA/UPnP Streaming. Tässä vaiheessa kaikki on valmista Debianin puolesta.

Android-säädöt

Ole­tus­ase­tuk­sil­la Rygel syy­tää verk­koon usei­ta UPnP-lait­tei­ta. Ko­ti­ver­kos­sa­ni nii­tä on run­saas­ti jo en­nes­tään­kin.
Kuva: Kuva­kaappaus BubbleUPnP-sovel­luksesta

Androidilla ei tarvitse paljoa tehdä. Käynnistetään aluksi UPnP-toistosovellus − itse suosittelen BubbleUPnP:tä − ja valitaan lähdelaitteeksi GST Plugin ja soitettavaksi kappaleeksi FLAC-ääni laitteelta laitteennimi. Pienen puskuroinnin jälkeen musiikin pitäisi lähteä raikaamaan Android-laitteesta, josta sen voi sitten halutessaan ohjata vaikkapa Bluetooth-kuulokkeisiin.

Kannattaa huomata, että puskuroinnin takia ääni tulee muutaman sekunnin viiveellä, joten esimerkiksi kappaleenvaihdot tapahtuvat pienellä viiveellä. Tämä ei itseäni haittaa, sillä tiskatessa harvemmin viitsin köpötellä kappaletta vaihtamaan.

Silloin tällöin BubbleUPnP ei lähde soittamaan kappaletta, vaan tarjoaa sen sijaan Action Timeout -virhettä. En ole keksinyt toistaiseksi ongelmaan ratkaisua, mutta stop-play -kierros auttaa yleensä. Käsittääkseni ongelma on sovelluksessa. Jos soittoa haluaa kokeilla toisella sovelluksella, saa äänivirran URL-osoitteen näkyviin napsauttamalla keskeltä ruutua. URL kelpaa esimerkiksi Androidin VLC-soittimelle.
—
1) Sovellus vaatii GS Anywhere -tilauksen, noin kympin kuussa. Suosittelen kokeilemaan!

Mitä tehdä toiselle tarkoitetulle sähköpostille?

Posted onLeave a comment

Saan vä­lil­lä säh­kö­pos­tia, jo­ka ei ole tar­koi­tet­tu mi­nul­le. Mi­tä vies­teil­le saa ja pi­täi­si teh­dä? La­ki­kir­jas­ta apua ei ai­na­kaan löy­dy.

Kuva: RaHuL Rodriguez: Buenas noticias – email marketing. c ba 2.0

Saan joka päivä paljon sähköpostia kolmelle sähköpostitililleni: opiskelu- ja työsähköposteja jyu.fi-osoitteeseeni, mainoksia ja muita vähemmän tärkeitä viestejä GMailiin, ja kaiken muun omaan1 KServer-sähköpostiin. Näistä jälkimmäinen kerää kaikki kserver.dy.fi-, itq.fi– ja kingi89.fi-domaineille lähetetyt viestit @-merkkiä edeltävästä osasta2 riippumatta.

Catch-all -osoite on kätevä paristakin syystä. Ensinnäkin voin ”luoda” itselleni uusia, toimivia, sähköpostiosoitteita yksinkertaisesti keksimällä paikallisen osan päästäni. Tämän lisäksi vakioituihin rooliosoitteisiin (kuten abuse@… tai hostmaster@…) lähetetyt viestit napsuvat samaan, seuraamaani, postilaatikkoon.

Täysin vailla vaikeuksia ei tällainen kikkailu ole: yleensä suurin murhe on lisääntynyt roskaposti − tyhmempikin roskapostittaja osaa pommittaa satunnaisia osoitteita − mutta Googlen spämmifiltterien teho on mielestäni ollut riittävä, enkä siis itse ole toistaiseksi hukkunut Viagra-tarjouksiin.

Yksityisyydestä ja viestinnänsuojasta välittävänä ihmisenä minua vaivaa enemmänkin sähköpostiviestit, joita ei ole tarkoitettu minulle vaan jollekin aivan muulle. Tämä ongelma on itselleni kiusallinen ja todellinen: saan kuukausittain viestejä, joiden sisällöstä käy äkkiä ilmi, että viesti ei kuulu minulle. Tässä vaiheessa tietenkin lopetan viestin lukemisen.

Avattuani viestin vahinko − viestisalaisuuden rikkoutuminen − on jo kuitenkin tapahtunut, eikä kumoaminen onnistu Ctrl+Z:aa3 painamalla. Sitten seuraa moraalia ja oikeudentajua koetteleva ongelma: mitä tehdä viestille? Pitäisikö se poistaa? Vastata lähettäjälle ja kertoa tilanteesta? Uudelleenohjata tarkoitetulle vastaanottajalle? Soittaa poliisille tai palokunnalle? Vai olla tekemättä yhtään mitään ja jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Oikeaa vastausta − jos sellaista onkaan − en tiedä, mutta lähtekäämme liikkeelle vaikkapa Suomen perustuslain kymmenennen pykälän toisesta momentista:

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Rangaistus viestisalaisuuden loukkaamisesta löytyy puolestaan Rikoslaista (38 luku 3 §):

Joka oikeudettomasti
1) avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun
viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla
vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta
viestistä taikka
2) hankkii tiedon televerkossa välitettävänä olevan
puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan
televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai
vastaanottamisesta,
on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.

Okei, ehkä itsensä ilmiantaminen poliisille olisikin the right thing to do, mutta vuoden vankilareissu kerran kuussa sopii aikatauluuni hieman huonosti. Toisaalta oikeudettomuuden ja toiselle osoittamisen osalta kriteerien täyttyminen on vähintäänkin kyseenalaista4. Sähköisen viestinnän tietosuojalaki (2 luku, 5 §, 1 mom.) sanoo lisäksi näin:

Se, joka on ottanut vastaan tai muutoin saanut tiedon
luottamuksellisesta viestistä tai tunnistamistiedosta, jota ei ole
hänelle tarkoitettu, ei saa ilman viestinnän osapuolen suostumusta
ilmaista tai käyttää hyväksi viestin sisältöä, tunnistamistietoa tai
tietoa viestin olemassaolosta, ellei laissa toisin säädetä.

Edellä mainitun puolesta helpointa ja turvallisinta olisi jättää viesti tyystin huomiotta, mutta ainakin omasta mielestäni mitääntekemättömyys on ikävä vaihtoehto: tällöin tarkoitettu vastaanottaja ei saa koskaan viestiään, ja lähettäjä saattaa jäädä siihen luuloon, että mahdollisesti tärkeäkin viesti on tavoittanut kohteensa.

Tarkoitettu vastaanottaja olisi yleensä melko yksiselitteisesti määritettävissä, sillä noin yhdeksän viestiä kymmenestä on tarkoitettu erään organisaation5, jonka verkkotunnus muistuttaa omaani, jollekulle jäsenelle. On kuitenkin mahdollista, että arvaukseni osuu väärään, ja viesti päätyy jälleen väärään osoitteeseen. Riskien välttämiseksi tarkoitettua vastaanottajaa ei siis voi asiasta tiedottaa.

Viestin lähettäjä on varmuudella6 oikein, joten hänelle tieto viestin päätymisestä väärään osoitteeseen on toimitettavissa. Vai onko? Jos Sähköisen viestinnän tietosuojalakia tulkitaan kuin Piru Raamattua7, voidaan tulla siihen lopputulokseen, etten voi kertoa edes viestin lähettäjälle hänen virheestään ennen kuin saan hänen lupansa. Muna-vai-kana -ongelma on valmis.

Olen toistaiseksi toiminut tällaissa tilanteissa pienimmän pahan periaatteella: varsinaista viestiä mitenkään yksilöimättä olen ottanut yhteyttä lähettäjään seuraavanlaisella viestillä:

Vastaanotin sähköpostitse lähettämänne viestin, jota ette olleet
tarkoittaneet minulle, sillä olitte syöttäneet kyseiseen viestiin
vastaanottajan osoitetiedon virheellisesti. Virheenne johdosta tämä
yksityinen viestinne on päätynyt tietooni, ja sen luottamuksellisuus on
näin ollen vaarantunut.

Kehotan teitä ottamaan välittömästi yhteyttä tarkoittamaanne
vastaanottajaan, ja ilmoittamaan hänelle tästä ongelmasta.

Viestissä tarjoan myös mahdollisuuden pyytää yksilöintitietoja viestistä − sellaisten antaminenhan on lähettäjän luvalla sallittua − kirjallisen lomakkeen kautta. Jos lähettäjä ei kerro kaipaavansa tietoja, poistan viestin sähköpostilaatikostani8.

Toistaiseksi yksikään lähettäjä ei ole tarjoukseen tarttunut. Pelkään tämän tarkoittavan myös sitä, ettei mihinkään muihinkaan toimenpiteisiin, varsinkaan tarkoitetun vastaanottajan varoittamiseen tilanteesta, ole ryhdytty. Näen kuitenkin asian olevan pois omista käsistäni, ja nukun kyllä yöni hyvin.

Lain näkökulmasta on epäselvää, onko toimintani oikein. Pidän kuitenkin, kuten sanoin, tärkeämpänä ja moraalisesti oikeampana ongelmasta kertomista kuin lain pilkuntarkkaa seuraamista. Arkaluonteisen viestin luottamuksellisuutta en voi kuitenkaan millään teoin palauttaa9, vaikka viestin sisällön pidänkin visusti salassa − se on lupaus!

—
1) Oikeastaan tämäkin on Googlen tarjoamalla alustalla.
2) Viralliselta nimeltään local part, paikallinen osa.
3) Lausutaan ”kontroltset|aa”, jos päätteen muoto kummastuttaa.
4) En ole asianajaja, katso disclaimeri alta.
5) Kyseinen organisaatio jääköön nimettömäksi. Heille ongelma on yleisellä tasolla kyllä tehty äärimmäisen selväksi, mutta he eivät ole halunneet siihen reagoida mitenkään.
6) Okei, onhan tuokin väärennettävissä, mutta silloin saa lähettäjä kyllä puolestani kärsiä.
7) Ja näinhän Suomessa yleensä vähänkin Internetiä liippaavissa oikeudenkäynneissä juuri tehdään.
8) Viesti ei tietenkään lopullisesti katoa mihinkään ainakaan heti, mutta onpahan ainakin minun saavuttamattomissani.
9) Ainakaan ennen kuin täsmämuistintyhjennyspillerit keksitään.

Disclaimer: En ole juristi enkä muutenkaan lainoppinut, eikä näitä sepustuksia kannata ottaa oikeudellisina neuvoina. Toisin sanoen virheet ovat mahdollisia, ja lakia tulkitaan viime kädessä oikeudessa.

Mitä Heartbleed tarkoittaa netinkäyttäjälle

Posted onLeave a comment

Lu­ke­mat­to­mat verk­ko­pal­ve­lut − niin isot kuin pie­net − ovat ol­leet alt­tii­na mm. käyt­tä­jien tie­to­jen vien­ni­lle Heart­bleed-ni­mi­sen tie­to­tur­va-au­kon ta­kia. Ne­tin­se­laa­jan­kin täy­tyy ryh­tyä ko­viin toi­men­pi­tei­siin.

Kuva: Heartbleed logo, CC0

Viime päivät ovat olleet verkkopalvelujen pyörittäjille vaikeita. Mylläkkä sai alkunsa, kun Googlen turvallisuusyksikössä työskentelevä Neel Mehta huomasi, ettei verkkoliikenteen salauksessa usein käytetty OpenSSL-ohjelmistokirjasto toimii pahasti väärin: pahantahtoinen käyttäjä voisi laatia kyselyn, jolla saisi palvelimen lähettämään hänelle ohjelmiston muistista dataa, esimerkiksi yksityisiä viestejä ja salasanoja. Haavoittuvuus sai kutsumanimekseen Heartbleed, sydänvuoto.

IT-piireissä uutinen levisi kulovalkean tavoin, ja järjestelmänvalvojat kiirehtivät paikkaamaan ohjelmistojaan. Harmi vain, että vahinko oli jo ehtinyt tapahtua: pahimmassa tapauksessa noin 80 prosenttia verkkopalveluista on ollut haavoittuvaisia viimeiset pari vuotta. Sitä, kuinka monesta palvelusta on tietoja viety, ei tiedä kukaan.

Näin äkkiseltään ei tule mieleen pahempaa tietoturva-aukkoa: voidaan sanoa, että Heartbleed-haavoittuvuus koskee jok’ikistä Internetin käyttäjää. Pahimmassa tapauksessa siis kaikkien Internet-käyttäjien tietoja on viety. Tilanne on paha ennen kaikkea käyttäjien kannalta, joten toimettomaksi ei kannata jäädä.

Heartbleed-haavoittuvuuden toimintatapa

Johtuen ohjelmointivirheestä OpenSSL-kirjastossa, voi tietynlaisella pyynnöllä saada kirjaston lukemaan muistiaan vastaukselle varatun tilan yli, ja lähettämään tuon datan paluupostissa. Vastaukselle varatun muistitilan jälkeen ohjelman muistissa voi olla mitä tahansa, ja tuota ”mitä tahansa” voidaan pyytää jopa 64 kilotavua. Hyökkääjä voi lähettää pyyntöjä yhä uudelleen ja uudelleen, saaden aina uuden siivun muistia tutkittavakseen.

Ohjelman muistissa voi olla esimerkiksi itse salaukseen käytetty yksityinen avain tai käyttäjien salasanoja, mutta myös mitä tahansa muuta. Hyökkäyksestä ei tyypillisesti jää uhripalvelimeen mitään jälkiä, joten jälkikäteen ei voida sanoa, onko palvelua vastaan hyökätty vai ei. Tietoturva-asioissa kannattaa kuitenkin lähteä pahimmasta mahdollisesta tilanteesta, eli olettaa kaiken arkaluonteisen olevan hyökkääjän tiedossa.

Haavoittuvuuden aiheuttanut OpenSSL:n ohjelmointivirhe on sittemmin korjattu, ja kaikki valveutuneet verkkopalvelujen ylläpitäjät ovat asentaneet korjauspäivityksen. Enää tietojen vienti ei siis enää ole mahdollista. Sen sijaan jo viedyt tiedot on menetetty, eikä verkkoliikenteen salauskaan ole luotettavaa, ennen kuin palvelu vaihtaa salausavaimensa.

Haavoittuvuudesta kärsineet palvelut

Kirjoitushetkellä varsin harva palvelu on julkisesti kertonut, koskettaako haavoittuvuus sitä. Tämä voi johtua muun muassa seuraavista:

  • Palvelu ei käyttänyt haavoittuvaista versiota, eikä näin näe tarvetta tiedottaa käyttäjiään.
  • Palvelun tuottaja ei tiedä, koskettaako haavoittuvuus heitä.
  • Palvelun tuottaja tietää, että palvelu on (ollut) haavoittuvainen, muttei halua tiedottaa käyttäjiään.

Esimerkiksi Mashable on koonnut luetteloa palveluista, jotka ovat varmuudella olleet uhattuna. Listalla ovat mm. Pinterest, Tumblr, Google ja Yahoo.

Uskon, että monet edellä mainittuja pienemmät toimijat (mm. kotimaiset verkkokaupat, yliopistot, hosting-yritykset…) ovat niin ikään käyttäneet reikäistä OpenSSL-versiota.

Ohjeita käyttäjälle (eli kaikille)

Kannattaa seurata sähköpostia ja verkkosivujen tiedotteita, ja vaihtaa salasana heti, jos verkkopalvelun ylläpito niin suosittelee. Verkkokauppojen asiakkaiden kannattaa myös seurata tiliotteitaan, ja mitätöidä maksukortti, jos outoja maksutapahtumia ilmestyy.

Salasanaansa ei kannata vielä vaihtaa joka paikkaan, sillä kaikki palvelut eivät vielä ole päivittäneet ohjelmistojaan − muuten riskinä on, että uusikin salasana joutuu ulkopuolisten käsiin. Jos verkkopalvelu ei aiemmin pyydä niin tekemään, suosittelen vaihtamaan kaikkien verkkopalvelujen salasanat huhtikuun viimeisellä viikolla.

Mitään sellaista verkkopalvelua2 ei pidä käyttää, jolle seuraavat kriteerit täyttyvät:

  • palvelu vaatii käyttäjätunnuksen tai muun tunnistautumisen, ja
  • palvelu on ollut haavoittuvainen tai haavoittuvaisuustilanne ei ole tiedossa, ja
  • palvelun varmenne1 on julkaistu aiemmin kuin 9.4.2014.

Palvelua voi käyttää, kun varmenne on korvattu uudella. Tällöin kannattaa ensi töikseen vaihtaa salasanansa. Sanomattakin lie selvää, ettei samaa salasanaa kannata käyttää eri paikoissa.

—
1) Varmenteen tietoja pääsee useimmissa selaimissa katsomaan klikkaamalla salauksesta kertovaa lukonkuvaa ja sitten sopivia painikkeita painelemalla.
2) Joo, netin käytöstä tuli juuri aika paljon ikävämpää. Tai sitten vetelet riskillä ja toivot parasta.

Elisa Viihteen synkkä ja sumea tulevaisuus

Posted on8 Comments

TV-oh­jel­mien net­ti­tal­len­nuk­set ovat vaa­ras­sa. Yle sa­noo, et­tei sen ka­na­via saa tal­len­taa. Tal­len­nus­rii­ta­pu­ka­rien so­vin­to­kaan ei tuo käyt­tä­jäl­le kuin har­me­ja.

Ku­va: Ri­ku Es­ke­li­nen: Kau­ko – Vi­ri­tys­ku­va. c ba 3.0

Olen jo usean vuoden ajan ollut Elisa Viihde -asiakas, ja suhteemme Elisan kanssa on nähnyt jos jonkinlaista. Onpa aika ajoin sopimuksen irtisanominen ja jopa purku on käynyt mielessäni, tosin kilpailijan kelkkaan hyppääminen ei. Syy uskollisuudelleni löytyy palvelun käytön vapaudesta ja jopa Elisan avomielisyydestä asiakkaitaan kohtaan, varsinkin TV-tallenteiden kohdalla: katsominen ja koneelle lataus onnistuu Linuxilla ongelmitta, ja epävirallisista käyttöliittymistä saa puhua.

Ajat ovat kuitenkin kovat kaupalliselle TV:n etätallennukselle, sillä tekijänoikeusmafia ynnä TV-talot ovat huomanneet, että rahaa valuu heidän näppiensä ohi. Heidän näkemyksensä on, että TV-ohjelmia ei saa tallentaa asiakkaan puolesta, mikä tarkoittaisi nettitallennuspalvelujen olevan laittomia.

Palvelujen laittomana pitäminen ei ole uusi ajatus: Nyttemmin konkurssiin ajautunutta pelinavaaja TVKaistaa1 ja sen johtohenkilöitä vastaan on nostettu kovia syytteitä jo aikaa sitten. Elisakin on joutunut tekemään pieniä myönnytyksiä vuosien varrella turvatakseen Viihteen tulevaisuuden.

Tänä vuonna tallennesotku on kuitenkin saanut kaksi uutta, rajua käännettä. Nämä uhkaavat jo niitä mukavuusaspekteja, joiden takia jaksan Viihteestä 30 euroa kuussa2 maksaa.

Pienempi ongelmista: Ylen kanavia ei saa tallentaa

Kun Yleisradio aloitti kaikkien TV-kanaviensa HD-lähetykset, kertoi Elisa tuovansa uudet kanavat nettitallennuksen piiriin. Muut nettitallennusoperaattorit eivät tähän uskaltautuneet.

Digilelut.fi kertoi noin viikko sitten, että Yle ei salli minkään operaattorin tallentaa TV-ohjelmia. Kielto koskee sekä uusia HD-kanavia että niiden vanhoja SD-laatuisia sisaruksia.

Toistaiseksi Elisa ei kuitenkaan ole rajoittanut Ylen kanavien tallentamista tai tallenteiden katsomista millään tapaa. Myös Ylen HD-kanavien tallenteet ovat katsottavissa ja ladattavissa vapaasti; toisin kuin esim. MTV3 HD, jolta tallennetut ohjelmat näkyvät vain digiboksin kautta.

On epäselvää, miten ja milloin − jos milloinkaan − Elisa aikoo Viihde-palveluaan muuttaa vastaamaan Ylen vaatimuksia. Tiedustelin asiaa Elisan asiakaspalvelusta viikko sitten, mutten toistaiseksi ole saanut heiltä vastausta. Minkäänlaisia väliaikatietoja Elisa ei ole antanut myöskään asiakastiedotteen muodossa.

Se isompi ongelma: ”Nettitallennussovun” tuomat heikennykset

Tammikuussa Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tiedotteen, jonka mukaan nettitallennusoperaattorit, to-järjestöt ja mediatalot ovat päässeet sopuun ehdoista, joilla nettitallennusta voitaisiin pyörittää. Ehdotus vaatisi toteutuessaan muutoksia tekijänoikeuslakiin.

Kun ehdotuksen esittelyslaideja selaa läpi, käy selväksi, että Elisaa ja muita tallentajia on kyykytetty urakalla, ja ota-tai-jätä -mentaliteetti haisee matkojen päähän. Ehdotetut muutokset ovat kaikki asiakkaan kannalta silkkoja heikennyksiä:

  1. Operaattorit maksaisivat hyvitysmaksua tallentamisesta. Nettihuhujen mukaan tämä tarkoittaisi asiakkaalle viiden euron korotusta kuukausimaksuun.
  2. Tallenteiden säilytysaika rajattaisiin kahteen vuoteen. Esimerkiksi historiallisesti merkittävien uutistapahtumien arkistointi nettipalvelussa ei olisi enää mahdollista.
  3. Tallenteiden alkuun tulisi mainoksia, joiden yli ei voisi kelata. Jotta tämä olisi teknisesti toteutettavissa, olisi esimerkiksi Viihteen varsin avointa toimintamekanismia pakko lähteä sulkemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa DRM:ää, joka estäisi Linux-katselun ja tappaisi yhteisön luomat sovellukset.

Elisan asiakaspalvelulle lähettämässäni kyselyssä tiedustelin myös tähän esitykseen liittyvistä muutoksista Viihteessä, mutta kuten sanottu, eivät he toistaiseksi ole vastanneet. Myöskään asiakastiedotetta ei aiheesta ole.

Astu esiin, Elisa

On suorastaan käsittämätöntä, ettei Elisa ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa asiakkailleen yhtään mitään asioiden kehittymisestä. Pelkonani onkin, että eräänä päivänä saan huomata Viihteen tulleen rampautetuksi käyttökelvottomaksi, ja puhelinpalvelun nauhoitteelta raikaa ”ei me olla koskaan luvattu mitään tommosia, deal with it”.

Elisan viestinnän pitäisikin nyt lopettaa mykkäkoulunsa, ja olla rehellisiä  asiakkailleen. On selvää, että osa asiakkaista tulee repimään pelihousunsa, ja näin ollen Elisan on taloudellisesti kannattavampaa lykätä vääjäämätöntä asiakaspakoa mahdollisimman pitkään. Millään tavalla kunnioitettavaa tällainen vitkuttelu ei kuitenkaan ole.

Sama koskee toki muitakin nettitallennusta tarjoavia firmoja. En ole kuullut Soneran tai DNA:n kertoneen omien palvelujensa kohtalosta sen enempää.

Asiakkaan aika painaa paniikkipainiketta

EV-Down­loader -skrip­ti­ni li­sää tal­len­ne­si­vul­le lin­kin, jos­ta vi­deon saa la­dat­tua ko­neel­leen.

Kuva: Kuva­kaap­paus elisaviihde.fi -netti­kälistä skriptin kanssa.

Jos on jo Elisa Viihteen, Sonera Viihteen, DNA Welho Viihteen3 tai muun vastaavan käyttäjä, kannattaa varautua ihan kaikkeen: esimerkiksi uusien maksukanavapakettien tilauksessa kannattaa olla maltillinen. Itselle tärkeät tallenteet, varsinkin vanhemmat sellaiset, kannattaa kopioida omalle koneelle talteen. EV-tallenteiden latailu onnistuu esimerkiksi asentamalla Firefoxiin GreaseMonkey-lisäosa ja siihen EV-Downloader -skriptini, joka luo tallenteen katselusivulle latauslinkin.

Niiden, jotka vasta haikailevat nettitallenteiden perään, kannattaa odottaa tilanteen selviämistä: jos lopputuloksena on pelkkää kuraa, alkaa kahden vuoden määräaikainen sopimus äkkiä tuntua pallolta jalassa. Oikean, omalle kiintolevylleen tallentavan, digiboksin voi toki käydä kikantin hyllyltä nappaamassa.
—
1) TVKaista-palvelu on edelleen olemassa ja käytössä. Tästä ja firman omistussuhdesotkusta voisi kirjoittaa yhden postauksellisen, mutta jääköön tällä kertaa.
2) Valokuidun vetämisen yhteydessä 2-megainen netti tuli vuokraan kuuluvaksi, ja Elisa Viihteeni hinnasta katosi tuolloin kymppi.
3) On siinä Soneralla ja DNA:lla oltu luovia, kun tuotteen nimeä on pohdittu.

Näin raportoit bugista, tavis

Posted onLeave a comment

Oh­jel­mis­to­vir­heet eli bu­git ovat usein är­syt­tä­viä. Löy­tä­mäs­tään bu­gis­ta kan­nat­taa ker­toa seik­ka­pe­räi­ses­ti oh­jel­man te­ki­jäl­le, jot­ta vi­ka voi­daan kor­ja­ta.

Kuva: gotsumbeers: Broken Computer- Day 273. c nd 2.0

Jokaiselle on varmasti joskus käynyt niin, että työpöytä- tai websovellus ”sekoaa” kesken käytön: ruudulle hyppii kryptisiä virheilmoituksia, toiminto aiheuttaa väärän lopputuloksen, ohjelma kaatuu vieden tallentamattomat työt mennessään… Käyttäjän kiusaajana on tällöin bugi eli ohjelmointivirhe.

Olen huomannut, että bugin osuessa omalle kohdalle suurin osa ihmisistä hakkaa päätä seinään, ja aloittaa alusta toivoen parempaa lopputulosta. Toiset taas kysyvät kaverilta apua, ja jos sekään ei auta, ottavat yhteyttä yrityksensä IT-tukeen tai ohjelmiston valmistajaan.

Havaitut ongelmat kannattaa aina raportoida eteenpäin, jotta ohjelmiston kehittäjä voi ne ratkaista. Yleensä oikea osoite on ohjelmiston valmistaja, mutta töissä on kannattavampaa lähestyä omaa IT-tukea. Yhteydenotto kannattaa tehdä kirjallisesti (eli sähköpostitse) ja huolella. Ohjelmiston kehittäjät eivät näet ole selvänäkijöitä tai velhoja, vaan tarvitsevat runsaasti tietoa voidakseen paikantaa ja korjata vian. ”Tää ei toimi”, ”Siihen tuli joku ilmoitus” ja ”Korjaa toi” -tyyppiset viestit kirvoittavat − vastaanottajan mielentilasta riippuen − joko ilkeämielistä naurua tai ärräpäitä.

Bugi-ilmoituksesta pitäisi selvitä neljä asiaa:

  1. Käyttöympäristö: Millä laitteella1 ongelma tapahtui? Mikä käyttöjärjestelmä2 siinä on? Mikä versio3 ohjelmistosta on käytössä?
  2. Toisto-ohjeet: Seikkaperäinen vaiheittainen kuvaus siitä mitä teit, ennen kuin ongelma ilmeni.
  3. Lopputulos: Mitä tapahtui edellisten vaiheiden tekemisen jälkeen? Virheilmoitusten sisältö kannattaa kertoa sanatarkasti. Myös kuvakaappaus havainnollistaa usein tilannetta.
  4. Haluttu lopputulos: Mitä olisi pitänyt tapahtua?

Esimerkiksi4:

Hei.

Yritin tänään avata CSV-muotoista tiedostoa Microsoft Office 2010 Excelillä. Käytössäni on pöytäkone, jossa on suomenkielinen Windows 7. Taulukko avautuu kyllä, mutta koko rivin sisältö on aina kunkin rivin ensimmäisessä solussa. Rivin sisällön pitäisi jakautua usealle sarakkeelle. Tiedostoa käsitellessä ei tule virheilmoituksia.

Ystävällisin terveisin,
Erkki Esimerkki

Vastaanottaja käsittelee viestisi, ja arvioi korjaustarpeen. Tyypillisesti bugin status voidaan jakaa johonkin seuraavista lokeroista:

  • Korjattava: Ohjelmiston kehittäjä on tunnistanut vian ja aikoo korjata sen5.
  • Toimii suunnitellusti: Olet ymmärtänyt jonkin toiminnon väärin, eli saavuttamasi lopputulos on oikea.
  • Tarvitaan lisätietoja: Viankuvaustasi täytyy tarkentaa, jotta ohjelmistokehittäjä voi paikallistaa virheen.
  • Ei voida toistaa: Virhettä ei pystytty toistamaan ohjeittesi mukaan. Tällaisia vikoja on hankala korjata, ja ne saattavat jopa olla lähtöisin muualta kuin ohjelmistosta itsestään6.
  • Ei korjata: Kehittäjä ei näe korjaamista järkeväksi. Se saattaa esimerkiksi esiintyä vain vanhentuneessa versiossa, tai koskea vain marginaalista osaa käyttäjistä.

Kannattaa myös varautua siihen, että joudut vastailemaan erilaisiin jatkokysymyksiin, jotta virhe voidaan paikallistaa. Paikallistaminen − saatikka sitten virheen korjaaminen7 − saattaakin sitten kestää, eikä hoputus yleensä auta. Henkeä ei siis kannata varsinaisesti pidätellä.

Parhaassa tapauksessa bugi kuitenkin ennen pitkää korjataan, ja loppukäyttäjän − sinun − elämäsi helpottuu. Turhaa ajanhukkaa virheiden ilmoittaminen siis ei ole, mutta huolellinen siinä kannattaa olla.

—
1) Yrityksen IT-tuki arvostaa koneen laitenimeä, muuten riittää laitteen tyyppi (kannettava, tabletti, kännykkä, pöytäkone).
2) Kannattaa olla niin tarkka kuin osaa.
3) Myös ohjelmiston kieli on hyvä mainita, jos ohjelmistosta on useita kieliversioita.
4) Tässä tietoja on vielä suppeahkosti. Enemmänkin kannattaisi kertoa, jotta välttyisi jatkokysymyksiltä.
5) Korjaus tulee ennen pitkää. Toiminnan kannalta kriittiset bugit korjataan nopeammin kuin marginaalista käyttäjäryhmää haittaavat pikkuongelmat.
6) Esim. viallisesta laitteistosta.
7) Hiukankin ”ammattimaisemmissa” ohjelmistoissa muutoksia ei tehdä sormia napsauttamalla, vaan ne vaativat varsinaisen koodailun lisäksi mm. testausta ja erilaisia hyväksyntöjä.