Sähköistä äänestystä ei näköpiirissä – hyvä niin

Vaik­kei tu­le­vis­sa kun­nal­lis­vaa­leis­sa ole­kaan mah­dol­lis­ta ää­nes­tää säh­köi­ses­ti, on syy­tä pi­tää mie­les­sä säh­köi­sen ää­nes­tä­mi­sen vaa­rat tu­le­vai­suut­ta aja­tel­len.
Kuva: Openclipart

Kunnallisvaalit ovat hiljalleen saapumassa, ja mieleeni tulee edellisten vaalien yhteydessä tehty sähköisen äänestyksen pilotti, joka sitten meni nätisti reisille 252 äänen jouduttua teille tietämättömille.

Iltalehti.fi:n tämänpäiväinen uutisartikkeli osaa kertoa, ettei ainakaan lähitulevaisuudessa uusia kokeiluja ole luvassa:

Oikeusministeriöstä kerrotaan, että mitään sähköiseen äänestämiseen liittyviä hankkeita ei ole vireillä.
– –
[Sähköisen äänestyksen uuteen tulemiseen] voi mennä aikaa, koska tietojärjestelmien kehittäminen ja kaikki
hankinnat voivat kestää. Järjestelmää ei ole seuraavissa eikä
välttämättä sitäkään seuraavissa kunnallisvaaleissa, [Oikeusministeriön tutkija Anne] Rautiainen arvioi.

Hyvä niin, sillä edellisten kokemusten perusteella sähköisellä äänestämisellä saavutettaisiin lähinnä itänaapurista tuttu vaalituloksen oikeellisuus.

Sähköisessä äänestämisessä ei lähtökohtaisesti ole mitään väärää, ja idean tasolla se onkin hyvä: tulokset saadaan saman tien, eikä inhimillistä virhetekijää ole. Todellisuudessa on kuitenkin monia asioita, jotka voivat aiheuttaa äänestyksen epäonnistumisen – joko vahingossa tai tarkoituksella.

Viimekertainen järjestelmä oli Tiedon salassa kehittämä viritelmä. Tällaisissa suljetuissa ohjelmistoissa voi olla toimintoja, joista ei tiedä kukaan muu kuin valmistaja itse. Ilman avoimuutta ja tarkkaa ja kaikille vapaata auditointia ei voida varmistaa, ettei äänestystulosta voida muokata. Täysin avoimesti kehitettäessäkään ei voida välttyä siltä, etteikö äänestyspaikalle tuotaisi muunneltu kappale, joka ei antaisikaan täysin oikeita tuloksia.

Toinen ongelma, joka suljetusti kehitettyyn järjestelmään liittyy, on salassa kerättävät tiedot: järjestelmän valmistaja saattaa voida tallentaa erilaisia tietoja siitä, kuka äänesti ketäkin, ja käyttää näitä oikeastaan miten haluaa kenenkään tietämättä. Vaalisalaisuudelle kuvaamani mahdollisuus onkin suurin uhka.

Vaikka järjestelmä olisikin teknisesti täydellisen täsmällinen, ja toimisi aina oikein, pitää muistaa, että sähköistä äänestysjärjestelmää käyttää lopulta tavallinen äänestäjä – ihminen, jonka oikeasta toiminnasta ei voi koskaan mennä täysin takuuseen. Edelliskunnallisvaaleissa merkittävä syypää epäonnistuneisiin äänestyskertoihin olikin juuri käytettävyysongelmat.

Miten sitten tehdä käytettävyydeltään täysin aukoton järjestelmä? Yksinkertaista: sellaisen järjestelmä tekeminen, jota jok’ikinen ihminen osaisi käyttää, on mahdotonta. Laajalla ja avoimella testauksella niin maallikoiden kuin käytettävyysammattilaisten avustuksella voidaan päästä huomattavan lähelle sataprosenttista käytettävyyttä, mutta aina löytyy niitä hömelöitä, jotka painavat ykköspainiketta, kun haluavat äänestää kakkosehdokasta, eivätkä ymmärrä tekevänsä väärin.

Onkin tärkeää, että vaikka joskus tulevaisuudessa sähköistä äänestystä ryhdyttäisiin jälleen virittelemään, tulee kaikille äänestäjille tarjota aina ja ikuisesti mahdollisuus myös klassiseen ”numero lappuun, leima päälle ja uurnaan” -äänestämiseen ilman syrjimistä tai sormella osoittamista.

Lopuksi vielä ajatukseni sähköiseen äänestämiseen liittyen tiivistettynä:

  • Avoin järjestelmä
  • Kaikille vapaa, laaja auditointi lähdekoodia myöten
  • Äärimmäisen tarkka käytettävyystestaus
  • Äänestyspaikan ohjelman oikeellisuus voitava taata
  • Mahdollisuus äänestää paperilipulla säilytettävä

Avoin ja suljettu lähdekoodi rinta rinnan

Johtuen taloudellisesta tilanteestani, laitteistohankinnat ovat olleet melko vähäisiä viime aikoina, ja tämän takia pöytäkoneessani pyörii vanha NVidian GeForce2 MX400 -näytönohjain.

Näytönohjain ei ole enää tuettuna NVidian uusimmassa Linux-ajurissa, eikä edes ihan toisiksikaan uusimmassa, vaan viimeinen tätä ohjainta tukeva ajuri oli 96-sarjaa. NVidia on kuitenkin ihan hienosti tukenut myös 96-ajuriansa näihin päiviin asti.

Kuitenkin uusin Ubuntu toi mukanaan uuden X.org-ikkunointipalvelimen (versio 1.9), joka ei ole yhteensopiva NVidian 96-ajurin kanssa. NVidia on ilmoittanut kehittävänsä päivitystä ajurista, mutta että se on matalan prioriteetin tehtävä.

Ok, on olemassa avoimiakin vaihtoehtoja, kuten nv, jota nyt käytän, mutta joka taas ei taivu GLX:ään ja näin lähes kaikki se vähä potentiaali, mitä näytönohjaimessani on, menetetään. Nouveau-ajuri taas ei tue näin vanhoja näytönohjaimia.

Jos NVidian 96-ajuri olisi avoin, tähän yhteensopivuusongelmaan oltaisiin saatu todennäköisesti korjaus jo aikoja sitten ja tavallisten käyttäjien ei tarvitsisi murehtia asiasta. Mutta menettäisikö NVidia mitään, jos se nyt julkaisisikin ajurinsa lähdekoodin ja sanoisi ”tehkää ite”?

En usko, että menettäisi. Päin vastoin, NVidialle jäisi enemmän resursseja parantaa Linux-ajuria niille näytönohjaimille, joita kauppojen hyllyiltä löytyy tänä päivänä. Lisäksi avoimen lähdekoodin yhteisö voisi ottaa ajurin hellään huomaansa ja tehdä siitä vieläkin paremman. Tämä tuskin NVidian mainetta huonontaisikaan. En usko, että AMD (eli entinen ATi) tai Intel ovat menettäneet kassavirtojaan siksi, että kehittävät yhteisön kanssa avointa ajuria.

NVidian vastahakoisuuden syy lienee siis jossain muualla. Tuota lienee turhaa NVidialta tentata, sillä vastaus olisi ”liikesalaisuuksia, liikesalaisuuksia”. Ehkä NVidia ei uskalla julkaista ajurin tietoja ohjelmistopatenttioikeudenkäyntien pelossa (kiitos USA:ssa tavallisen ohjelmistopatenttitrollailun) tai ajuri on yksinkertaisesti niin huonosti tehty, että maine voisi kärsiä.

NVidian pitäisikin kerätä rohkeutensa ja siirtyä ”hyvisten” puolelle avoimen lähdekoodin pariin. Edes julkaisemalla vanhoista korteistaan sellaiset speksit, että avointen ajurien kehittäjien on mutkatonta niihin tarttua ja tehdä ne parannukset, joihin NVidia ei itse vaikuta pystyvän.

Avoimen lähdekoodin takuu

Euroopan komissio haluaisi (ZDNet) asettaa ohjelmistot niiden hämärine euloineen samalla tapaa kuluttajansuojan piiriin kuin muutkin tuotteet. Ehdotusta ovat punkeneet maailmalle komissaarit Viviane Reding ja Meglena Kuneva seuraavalla perusteella (käännetty suomeksi, alkuperäinen lainaus ZDNetin jutussa):

Lisensoinnin tulisi taata kuluttajille samat perusoikeudet kuin heidän ostaessaan tuotetta: oikeus saada tuote, joka toimii normaaleissa kaupallisissa oloshuteissa.

Tänä päivänä moni ohjelmisto ilmoittaa käyttöehtosopimuksessaan, että tekijät eivät ota mitään vastuuta mistään vahingosta, olipa se suoraan tai epäsuoraan ohjelmiston käytöstä johtuvaa, mutta jos ehdotus menee läpi (toivottavasti samanlainen vastarinta nähdään kuin Telecoms-paketin kanssa), tällaiset ehdot eivät olisi enää mahdollisia.

Sen sijaan tuotteen valmistajan pitäisi taata sille sama takuu kuin mille tahansa muullekin tuotteelle: 24 kuukautta. Eli ohjelmiston kuin ohjelmiston tulisi käytännössä tarjota päivityksiä ainakin kahden vuoden ajan – ilmaiseksi. Ja tuo kattaisi myös avoimen lähdekoodin sovellukset.

Tuollainen ei kyllä edistäisi kilpailua millään tavalla, mutta en mene siihen nyt. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuu avoin lähdekoodi, jota monet vapaaehtoiset tekevät vapaa-ajallaan. Jos heiltä odotetaan, että ohjelmisto toimii kaksi vuotta turvallisesti ja vakaasti, aletaan päästä pisteeseen. jossa avoin lähdekoodi ei vain kannata.