Mennyttä ja tulevaa, osa 2020

No olipahan erikoinen vuosi tämä 2020. Yksi asia on kuitenkin ja pysyy, nimittäin tämä vuosittainen katsaukseni menneeseen ja kurkistus kristallipallooni.

Lakisääteinen kuvapankkikuva koronaviruksesta.

Korona dominoi vuotta, opettaen kovalla kädellään ihmiset ja organisaatiot sopeutumaan uuteen normaaliin, jonka merkitys vaihtui – ja vaihtuu edelleenkin – päivittäin. Omassa elämässä tämä on näkynyt lähinnä niin, että valmiuslain tullessa ensimmäistä kertaa olemassaolonsa aikana käyttöön maaliskuun puolessavälissä siirryin tekemään päivätöitäni työnantajani konttorin sijasta kotiin. Poikkeusolot päättyivät kesäkuussa, mutta etätöitä olen silti painanut siitä asti, eikä loppua näy. Oma työni kun koostuu lähinnä tietokoneen näpyttelystä kuulokkeet korvilla, on järjestelystä vaikea löytää miinuspuolia. Sen sijaan erilaisille terveydenhuollon ammattilaisille valmiuslain työpakkopykälät eivät varmasti ole herkkua olleet muutenkin kovan kuormituksen alla, ja kyllä hyvin ymmärrän, miksi valmiuslain väläyttely joulun ajan toiminnan turvaamiseksi ei sieltä ole riemunkiljahduksia aiheuttanut.

Valmiuslaki itsessään on hyvin poikkeuksellinen mekanismi, jota pitää käyttää vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, sillä sen työkalut – esimerkiksi liikkumisen rajoittaminen – menevät vapaan yhteiskunnan kaikkein pyhimmille osa-alueille. Jälkikäteen on aina helppoa sanoa, missä mentiin pieleen ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin, ja tämä keskustelu onkin tietenkin tarpeen. Oma näkemykseni kuitenkin on, että yleisesti ottaen tältä osin moitittavaa ei juuri ole. Kritiikittä ei sen sijaan selviä ensinnäkään tapa, jolla rajoituksista, ohjeista ja suosituksista on viestitty: paras esimerkki lienee Suomen ja Ruotsin rajan ylitykseen liittyvät epämääräisyydet, josta apulaisoikeusasiamies vihdoin marraskuussa ärähti.

Toinen miinus on annettava aluehallintovirastoille, joiden vastuulla olisi tehdä juurikin niitä alueellisia päätöksiä. Kesän aikana kuitenkin osoittautui, että nämä seitsemän itsenäistä virastoa ovat käytännössä kumileimasimia: kesällä koronatilanteen ollessa rauhallisempi STM lähetti AVI:lle ohjauskirjeen, josta puuttui kirjoitusvirheen takia nolla, ja näin AVI:t päätyivät asettamaan kokoontumisrajoituksen 500 hengen sijasta 50 henkeen. Kun tieto mokasta tuli ilmi ja irvileuat alkoivat kysellä AVI:en itsenäisen päätöksenteon perään, osoittivat nämä ”päätöksentekokykynsä” olemalla noudattamatta STM:n korjattua ohjauskirjettä ja pitämällä rajoitukset ennallaan.

Viestinnässä paremmin ovat valitettavasti onnistuneet disinformaation levittäjät: maailmalla yleisin salaliittoteoria lienee, että koronavirus leviää 5G-verkkojen välityksellä, mikä on saanut kovimmat foliohatut jopa tuhoamaan tukiasemia. Kun koronarokotukset nyt hiljalleen alkavat, on odotettavissa vähintään yhtä kovaa älämölöä, etenkin Suomessa, jossa sikainfluenssarokotteen narkolepsiatapaukset ovat vielä hyvin muistissa. Uutisten mukaan tällainen huru-ukkojen vaikuttaminen onkin jo oikeastaan meillä alkanut.

Suomalaisittain isoin tietosuojapommi putosi lokakuussa, kun kävi ilmi, että psykoterapiakeskus Vastaamon asiakas- ja potilastietoihin oli murtauduttu – myöhemmin kävi ilmi, että jopa kahteen kertaan. Suomessa ennennäkemättömästä tietomurrosta tehtiin rikosilmoituksia niin, että poliisin järjestelmät tukkiutuivat. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa kuka tai ketkä murron sekä myöhemmän kiristyksen takana olivat, ja tokkopa tuo koskaan selviääkään, vaikka poliisi kertookin tehneensä kotietsintöjäkin. Vastaamon omaa vastuuta tullaan todennäköisesti setvimään eri oikeusasteissa vielä pitkään, joten sitäkään kautta uhrit tuskin nopeasti oikeutta saavat.

Foodoran polkupyörälähetti toimeksiannolla.

Tietoturvasta puheenollen, niin ikään lokakuussa kerroin itse Foodoran vuotavan lähettiensä henkilötietoja ruokaa tilanneille. Pitkällisen dialogin myötä yritys päätyi parantamaan hiukan käytäntöjään, mutta tekemistä jäi vielä.

Vuoden toivottavasti viimeinen hakkerointiuutinen pamahti Iltalehteen ollessani jo viimeistelemässä tätä kirjoitustani: eduskuntaan on syksyllä kohdistunut ”kyberhyökkäys” (mitä se ikinä tarkoittaakaan), ja kansanedustajienkin sähköpostitilejä vaarantui. Tiedotuslinja on suomalaiseen viranomaistyyliin niukka ellei olematon, mutta siitä, että jopa presidentti Sauli Niinistö on kokenut tarpeelliseksi asiaa kommentoida, voi vetää jotain johtopäätöksiä mittakaavasta. Käytännössä puhutaan siis jälleen kerran Venäjän touhuilusta, vaikka tätä ei saa ääneen sanoakaan.


Vuoden takaiset ennustukseni osuivat totuttuun tapaan, eli huonosti. Tänä vuonna voin kuitenkin hyvillä mielin laittaa kaiken koronan piikkiin.

Ennustus Miten kävi
1. Ei ongelmia Tokion olympialaisten tekniikassa Tyhjä Olympialaisia ei koronatilanteesta johtuen pidetty. Kisat on alustavasti siirretty ensi kesälle, mutta toteutuminen tällöinkään on lievästi sanottuna epävarmaa.
2. Suomalainen firma joutuu tietosuojaongelmiin Oikein Vastaamo ei ole vielä kirjoitushetkellä konkurssissa, mutta uskoisin tämän olevan lähinnä ajan kysymys
3. Venäjä katkaisee suomalaisten netin Huti Vuoden suurimmasta nettikatkosta huolehti Venäjän sijaan Ruotsi – tavallaan: huhtikuun lopulla Telialla oli käytännössä kaikki poikki useita tunteja.
4. Venäjä irtoaa Internetistä Huti Venäjä on kylläkin vahvistanut otettaan kansallisen ”internetinsä” suhteen, mutta täydellinen katoaminen kartalta jäi vielä odottamaan itseään.
5. Suomessa väläytellään uusia nettirajoituksia Huti Lähimmäksi taitaa mennä suunnitellut rahansiirtoestot ulkomaisille uhkapelisivustoille kansallisen rahapelimonopolin turvaamiseksi.
6. Kryptovaluutat huonoon valoon Suomessa Huti Korviini ei ole kantantunut oikein mitään tähän viittaavaakaan.
7. Reissu Ōsakaan ja Kiotoon Huti Japani sulki rajansa suomalaisilta keväällä, ja sama rajoitus on voimassa edelleen. Muutosta tähän lienee turha odottaa ennen kesää.

Kristallipalloni lupaa tulevalle vuodelle tällaista:

  1. Vastaamo menee konkurssiin ennen kuin mahdollisia GDPR-korvauksia ehditään ottaa edes käsittelyyn. Oikeudessa tullaan kyllä erilaisin kokoonpanoin istumaan vuosia, mutta firman kirstusta loppuvat kolikot jo vuonna 2021. Lopulta omansa saavat vain verottaja ja lakimiehet, kuten näillä tarinoilla on tapana päättyä.
  2. Suomalaiset ottavat innokkaina rokotteita sitä mukaa kuin niitä maahan saadaan, mutta juhannukseen mennessä vasta alle miljoona on saanut piikkinsä rokotteen saantivaikeuksien takia. Kesällä ei näin ollen vielä massapakoa ulkomaille nähdä.
  3. Suomi muiden EU-maiden muassa kieltää Huawein verkkolaitteiden käytön, ja suomalaiset operaattorit ovat hätää kärsimässä. Nokia ja sen osakkeenomistajat naureskelevat matkalla pankkiin.
  4. Amazon avaa vihdoin verkkokauppansa Suomessa. Suomalaiset verkkokaupat ovat saman tien itkemässä, miten epäreilua elämä onkaan.
  5. Kunnallisvaaleissa Piraattipuolue pitää pintansa: yksi paikka täällä Jyväskylässä, toinen Helsingissä. Keskusta haalii jälleen eniten valtuustopaikkoja.
  6. Vuoden loppuun mennessä Olkiluoto 3 ei ole tuottanut valtakunnanverkkoon wattiakaan sähköä. TVO antaa kesällä uuden ennusteen sähköntuotannon aloittamisesta: ”loppuvuodesta 2023”.
  7. Tokion olympialaisia ei koskaan pidetä, mutta menen vihdoin syksyllä rokotteen saatuani tsekkaamaan Ōsakan ja Kioton.

Kaiken koronakaaoksen keskelläkin on tärkeää kuitenkin pitää mielessä, mikä elämässä todella on tärkeää. Niinpä olen tähän kirjoituksen loppuun liittänyt videon, jossa erilaisia asioita ja esineitä rutistetaan hydraulipuristimella:


Kansikuva: Sean O Riordan: Northern Lights 2018 (CC0 1.0)
Muut kuvat:
CDC: Coronavirus (Pexels License)
Tiia Monto: Foodora Messenger (CC BY-SA 3.0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.