Mennyttä ja tulevaa, osa 2019

Se on taas se aika vuodesta, kun joululaulut raikaa, pirtit täyttää piparkakun ja porkkanalaatikon tuoksu, ihmisillä on hyvä ja rauhallinen mieli – ja mikä tärkeintä – itQ:n jokavuotinen tilannepäivityspostaus julkaistaan. Eli tässä tutulla kaavalla katsaukseni menneeseen vuoteen sekä ennustukseni tulevalle vuodelle.

Kirsikankukkia Hirosakin puistossa keväällä 2019

Ensin henkilökohtaisesta vuodestani. Japanissa kävin tänä vuonna peräti kahdesti: ensin pääsiäisen tienoilla juhlistamassa paitsi japanilaisen Heisei-aikakauden vaihtumista Reiwaan, myös omaa 30-vuotiasta taivaltani. Tämä reissu starttasi varsinaisesti Hokkaidōn Sapporosta, josta lähdin etelään tavoitteenani yhyttää kirsikankukat. Parhaat sakura-partyt löytyivät Aomorin maakunnan Hirosakista, josta myös oheinen kuva. Tästä reissusta voi lukea lisää Twitterissä hashtagilla #heiheiheisei.

Elokuussa kesälomallani poikkesin puolestaan  Kreikan Ateenassa, koska viimevuotisesta kokemuksesta tiedän Japanin olevan turhan kuuma menomesta tuohon aikaan. Vaan eipä jättänyt kylmäksi Kreikkakaan: taulussa oli lähestulkoon yötä päivää 35-40°C, ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Turistirysä Akropolis ja monet piilotetummat helmet tuli kierreltyä ja hankittua tiukka T-paitarusketus.

Vielä kolmaskin ulkomaanreissu mahtui vuoteen 2019: marraskuun alussa työnantajani Secapp Oy lähetti kolmihenkisen tiimin Japanin Sendaissa järjestettyyn katastrofivarautumiseen ja -suojautumiseen keskittyvään Safe and Sound -ongelmanratkaisukilpailuun. Ja voittohan sieltä tietenkin napsahti (japaniksi; Google Translate). Samalla reissulla pääsin tutustumaan myös vuoden 2011 maanjäristyksen ja suurtsunamin tuolla alueella aiheuttamiin tuhoihin, jotka olivat paikoitellen melko sanattomaksi vetäviä.

Reissujen päälle pari pikaista mainintaa muusta meiningistäni: investoin tänä vuonna pari tuhatta euroa uuteen RTX-2070:llä ja 16 gigan muistilla varustettuun akatsukiksi ristimääni pöytäkoneeseen, sillä edeltäjänsä, jo lähes kymmenvuotias ­­fukushima ei varsinkaan neligigaisen muistinsa puolesta enää oikein taipunut tähän web-sovellusaikaan. Sen sijaan web-palvelinta pyörittävä vanha kunnon Compaq DeskPro vuodelta 1999 käy ja kukkuu edelleen (kotelotuulettimen laakerit öljysin tänä vuonna). Rahaa iskin kiinni myöskin Patentti- ja rekisteriviraston suuntaan: nimimerkkini kingi89 on nykyään (ja seuraavat kymmenen vuotta) rekisteröity tavaramerkki.


Se itsestäni. Vuoden aikana on näet tapahtunut yhtä jos toista mielenkiintoista myös oman välittömän elinpiirini ulkopuolella, mistä seuraavassa muutama poiminta.

Matti Nykänen

Vaikken suuri urheiluihminen olekaan, niin tuoltakin saralta mieleeni jäi kaksi suurta uutista, tärkeimpänä tietenkin Suomen nappaama jääkiekon maailmanmestaruus, jota olin myöskin Helsingissä seuraavana maanantaina tuhansien muiden kanssa juhlistamassa. Toinen, varsinkin täällä Jyväskylässä puhuttanut, tapahtuma oli tietenkin mäkihyppymestari Matti Nykäsen poismeno helmikuussa.

Jyväskylässä, tarkemmin ottaen Jyväskylän yliopistossa, porinaa − etten sanoisi jopa kiehuntaa − on kesän ja syksyn mittaan tuottanut myös yliopiston sisäisesti kehittämän opintohallintajärjestelmä Korpin korvaaminen uudella useamman yliopiston yhteisellä Sisu-järjestelmällä. Muutos ei juuri kehuja kerännyt opiskelijoiden tai henkilöstön suunnalta, ja äänekkäimpänä (teräväkielisimpänäkin) vastustajana toimi lehtori Vesa Lappalainen, jota voisi aiemman Korppi-järjestelmän isänäkin pitää. Onnekseni omat opiskeluni päättyivät kyseisessä talossa jo hyvissä ajoin ennen Sisun tuloa, sen verran kaaoksensekaisia kuvaelmia olen saanut pitkin syksyä kuulla.

Hallitus ja sote-lakipaketti ehtivät kaatua ennen kevään eduskuntavaaleja, mutta sen sijaan poliisin ja puolustusvoimien harjoittaman vakoilun sallivat tiedustelulait saatiin survottua läpi perustuslaillisista ongelmistaan huolimatta. Keväällä huonon uutisen tarjoili myös EU-parlamentti, joka päätti tekijänoikeusmafian manipuloimana hyväksyä tekijänoikeusdirektiivin, joka heikentää merkittävästi erityisesti sosiaalisen median palveluntarjoajien asemaa ja sitä kautta vahingoittaa varsinkin pienempiä sisällöntuottajia, vaikka virallisesti juuri sisällöntuottajien aseman parantamisen pitikin olla direktiivin tarkoitus.

Piraattipuolue ei harmillisesti saanut ketään läpi kevään eduskuntavaaleissa, ja murheellista katsottavaa oli myöskin puoluetta syksyllä repinyt riita siitä, pitäisikö toimintaa jatkossa tehdä Liberaalipuolueen siipien suojasta Petrus Pennasen vision mukaisesti, vaiko jatkaa itsenäisenä puolueena − ylimääräinen puoluekokous päätyi jälkimmäiseen. Hyvä niin, koska kaikkein vähiten Piraatit kaipaa nyt fokuksen karkaamista entistä pahemmin; jo nyt ajatukset ja linjaukset ovat turhan laaja-alaisia puolueen alkuperäiseen ajatusmaailmaan peilattuna.

Mediahuomiota syksyllä keräsivät myös poliitikkojen ”vihapuheet”: erityisesti KD:n Päivi Räsäsen vuosia vanhan raamatuntulkinnaksi menevän kirjoituksen tutkiminen kansanryhmää vastaan kiihottavana tekstinä kertoo mielestäni paitsi varsin eriskummalliseksi ja polarisoituneeksi ajautuneesta keskustelukulttuuristamme, myös siitä, että moinen laki on ns. huono idea sananvapauden kannalta. Siihen kun kuuluu myös se, että saa sanoa asioita, joita joku saattaa pitää väärinä, epämiellyttävinä, jopa loukkaavinakin.

Maailmalta − tai oikeastaan Aasiasta, pari nostoa vuodelta 2018: ensinnäkin Yhdysvaltain ja Kiinan välinen kauppasodaksikin kutsuttu nokittelu, jossa Huaweille on satanut lunta tupaan. Tästä lannistumatta kiinalaisfirma päätti alkaa lyödä puhelimiinsa omat korvikkeensa kielletyille Googlen palveluille. Hyvää tässä on se, että jatkossa on puhelinkaupoilla varaa valita, antaako yksityisyytensä Kiinan vai Yhdysvaltain valtion viranomaisten käsiin.

Henkilökohtaisesti jopa pysäyttävin uutinen tuli heinäkuussa, kun animetuotantoyhtiö Kyoto Animationin studion tuhopoltto vaati 35 ihmisen − monet näistä nuoria lahjakkuuksia − hengen, ollen rauhanajan tuhoisin joukkosurma Japanissa. Tapahtunut keräsi nopeasti fanit Japanissa ja maailmalla yhteen: esimerkiksi yhdysvaltalaisen Sentai Filmworksin keräyksen kautta KyoAnin ”parantumista” tuettiin yli 2 miljoonalla dollarilla. Aika näyttää, miten studio pääsee todella jälleen jaloilleen, mutta mm. Chu2:n ja Haruhin fanina toivon pikaista paranemista.


Vuosi sitten ennustin seuraavanlaisia tapahtumia tälle vuodelle 2019:

EnnustusMiten kävi
1. Sote- ja tiedustelulakipaketit kaatuvatPuolittain oikein. Sotea ei saatu maaliin, mutta kuten yllä totesin, ei eripurainen hallitus saanut kuitenkaan valitettavasti tiedustelupakettia kaatumaan.
2. SDP voittaa vaalit, Kepu hallitukseen, Rinteestä pääministeriOikein. Toki Rinne sai kenkää pääministerin paikalta ennen vuoden loppua, mutta muuten ennustus osui kohdilleen.
3. Google huonontaa Chromea tai AndroidiaHuti. Toki Google edelleen pitää melko itsevaltiaallista linjaa dominoimissaan alustoissa, mutta en ainakaan muista kuulleeni tänä vuonna merkittävistä kuluttajan päähän potkimisista.
4. 5G-liittymät myyntiin, verkkopeitto onnetonOikein. Suuresta kolmesta Elisa ja Telia tarjoavat 5G-liittymiä, vaikka verkkoa on vain pistemäisesti siellä-täällä suurkaupunkien ydinkeskustoissa.
5. Kesä- ja talviajasta ei luovuta 2019Oikein. Vaikka Suomi onkin asiaa aggressiivisesti EU:ssa ajanut, ja vaikka vielä keväällä kellojen siirtelyn lopettaminen edes vuonna 2021 näytti mahdolliselta, nyt hanke on tyystin jäissä europäättäjien päässä.
6. Suomalainen pelifirma breikkaaHuti. Isoja IT-firmojen kauppoja on nähty tänäkin vuonna, mutta vuodentakaisen Small Giants Gamesin myynnin kaltaista jackpottia ei tänä vuonna pelipuolelta pudonnut.
7. Suosimani artisti tai bändi lopettaaHuti. Hyvä niin, sillä yllä mainitsemassani KyoAni-katastrofissa oli murhetta minulle riittämiin.

Vuodelle 2020 kristallipalloni lausuu seuraavaa:

  1. Tokion olympialaiset sujuvat ilman suurempia teknisiä kommelluksia. Eli homma toimii japanilaisella tarkkuudella, eikä edes Pohjois-Korea tee kyberhyökkäystä kisoihin (tai ainakaan onnistu tekemisissään).
  2. Suomalainen yritys joutuu ensimmäiseen isompaan tietosuoja-/GDPR-soppaan. Firma saa sakot ja ajautuu konkurssiin. Firman asiakkaat/käyttäjät saavat nuolla omat haavansa, kuten tapana on ollut ennen GDPR:ääkin.
  3. Venäläinen ”kalastaja-alus” katkaisee ”vahingossa” jonkun Suomen käyttämän tietoliikennekaapelin esim. Helsingin ja Tallinnan väliltä. Monen suomalaisen netti on rikki muutaman tunnin.
  4. Kun edellä mainittu asia alkaa länsimaissa herättää liikaa tunteita, irtautuu Venäjä muusta Internetistä kansalliseen turvallisuuteensa vedoten. Asiaan kriittisesti suhtautuvia venäläisiä ”katoaa”/”joutuu onnettomuuksiin”.
  5. Joku kovan profiilin poliitikko tästä innostuneena ehdottaa vakavissaan, että voisiko Suomeenkin saada samanlaisen järjestelyn nettiin poistamaan väärät ajatukset. Järki voittaa.
  6. Tavalla tai toisella kryptovaluutoista tehdään suomalaisessa mediassa kaiken pahan alku ja juuri. Vaihtoehtoisesti verottaja tai muu viranomainen alkaa rokottaa kovalla kädellä sellaisia, joiden hallusta Bitcoineja ja kumppaneita löydetään.
  7. Käyn Japanissa kurkkaamassa Kioton ja Ōsakan.

Siinäpä kai päällimmäiset mietteet vuodelta 2019, joten palataan asiaan taas vuoden kuluttua. Tai sitten voit ottaa Twitter-tilini @kingi89 seurantaan, ja seurata tätä hölmöilyä pienemmissä suupaloissa pitkin tulevaakin vuotta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin (Camellia feat. Nanahira – Kurisumasu nante kyōmi nai kedo; vapaasti suomennettuna Eipä joulu paljoa kiinnostele mut):


Kansikuva: Snowy winter landscape panorama – Riisitunturi, Tero Laakso, CC BY.
Artikkelin kuvat:
Kirsikankukkia Hirosakin puistossa keväällä 2019, Riku Eskelinen.
Matti Nykänen performing in Kirkkonummi 0495 (cropped), Uusijani, CC0.
Kyoto animation arson attack 1 20190721, L26, CC BY-SA.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.