Mennyttä ja tulevaa, osa 2018

Niin on taas yksi vuosi kulunut heilahtaen, ja näin on aika vuosittaisen tilannekatsaukseni blogikirjoituksen muodossa. Tänäkään vuonna ei varsinaisista aiheista olisi ollut pulaa, kuten ohesta ilmi käy.


Tokiota iltahämärässä

Omassa elämässäni vuosi 2018 jää muistoihin ennen kaikkea elokuussa tekemäni kolmeviikkoisen Japanin matkani ansiosta. Kiersin tuolloin Tokion Yamanote-linjan kaikki 29 asemaa ja tutustuin näiden ympäristöihin kirjoitellen näkemästäni ja kokemastani yamanote.fi-sivulle.

Vuotta laajemmin tarkastellessani nousee muutamia tapahtumia ja uutisia ylitse muiden. Näistä ajallisesti ensimmäiseksi sijoittuu tammikuun puolessavälissä tapahtunut ”inhimillinen erehdys”, jossa testin sijaan havaijilaisille lähetettiin puhelimiin hätätiedote lähestyvästä ballistisesta ohjuksesta. Tarkemmassa tarkastelussa virhettä on − ainakin IT-piireissä − pidetty lähinnä huonon käyttöliittymäsuunnittelun lopputuloksena, mitä en epäile yhtään.

Työttömyysturvan aktiivimalli aiheutti alkuvuodesta Suomessa paljon puhetta ja kipinöintiä maamme hallituksen, työntekijä- ja työnantajajärjestöjen välillä. Riitely meni lopulta niin pitkälle, että perjantaina 2. helmikuuta järjestetty poliittinen lakko pysäytti mm. oman kotikaupunkini Jyväskylän paikallisliikenteen. Myös itse lakon kohtuullisuudesta käytiin noihin aikoihin kiivasta keskustelua − väläyteltiinpä jopa poliittisten lakkojen ylipäänsäkin olevan vailla oikeutusta. Vaikka omasta mielestäni lakko oli jokseenkin ylimitoitettu ase, on samaan hengenvetoon todettava, että lakkoilu samoin kuin muutkin mielenilmaukset kuuluvat osaksi demokraattista ja vapaata yhteiskuntaa − myös silloin, kun ”syyttömät” (tässä tapauksessa työnantajat sekä esim. paikallisliikenteen käyttäjät) joutuvat sijaiskärsijöiksi.

Toinen mielenilmauksen väline on mielenosoitus, josta pitää jatkossa ilmoittaa nykyisen kuuden tunnin sijaan vuorokautta ennen aloitusta. Hallituksen esityksessä tätä perustellaan turvallisuudella, mikä kuulostaa joko naiiviudelta tai sitten tekosyyltä käytännössä rajoittaa mielenosoitusoikeutta.

Yksityisyyden ja tietosuojan saralla vuoden isoin tapahtuma on ilman muuta EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen GDPR:n astuminen voimaan toukokuun lopussa. Yritykset ja yhteisöt Suomessa, muualla EU:ssa ja sen ulkopuolella panikoivat koko alkuvuoden säätäessään järjestelmiään vaatimusten mukaisiksi. Häsellys alkoi saada jopa koomisia piirteitä kun jopa rappukäytävien nimitaulujen laillisuutta ruvettiin kyseenalaistamaan. Lopulta hyvin vähän muuttui itse tietojen käsittelyssä, ja tietojen keräyksen kohteille käteen jäi vain nippu tietosuojakäytännön muutoksista kertovia sähköposteja ja uudet lukematta suljettavat popup-ikkunat joka nettisivulla (aiempien ”käytämme evästeitä”-ilmoitusten lisäksi). Itse kuvailin Twitterissä tilannetta toukokuussa, sähköpostispämmin käydessä kuumimmillaan, näin:

Kaksi lukkoa. Kuvituskuva.

2018 jää historiankirjoihin vuonna, jona salaamattomasta HTTP:stä tuli ”epäturvallinen”, ja salatusta HTTPS:stä eräänlainen tietoturvan uusi minimitaso. Tästä käy kiittäminen mm. Chrome-selaimen käytöksen muutosta: nykyään selain ilmoittaa salaamattomien sivustojen olevan ei turvallisia. Osansa muutoksessa on myös Let’s Encryptin ilmaisvarmenteilla. Nyt kun katsoit osoiteriville ja ihmettelet siellä kimmeltävää Ei turvallinen -ilmoitusta, voin (teko-)syyksi ilmoittaa sen, että monen samalla palvelimella toimivan verkkotunnuksen kanssa näiden varmenteiden kanssa pelaaminen ei ole ihan triviaalia.

Tietoturvasta puheenollen: varsin suositusta ja paljon mediahuomiota saaneesta japanilaisen SoftBank Roboticsin Pepper-humanoidirobotista paljastui alkukesästä useita haavoittuvuuksia ja muita tietoturvamurheita. Tämähän ei tietenkään sinänsä ole suurikaan murhe, sillä eihän kukaan tällaista härveliä mihinkään ihmisten arkaluontoisuuksia käsittelevään paikkaan, sanotaan vaikka terveyskeskukseen, sijoittaisi. Vai mitä, Helsingin kaupunki?

Sairaalassa salakuuntelevaa robottia suurempi uhka suomalaisten yksityisyydelle on kuitenkin edelleen työn alla olevat poliisille ja puolustusvoimille laajat vakoiluoikeudet antavat tiedustelulait. Vuoden aikana parannusta itse lakeihin on hieman tapahtunut, mutta eräs keskeinen ongelma on mukana yhä uusimmassakin versiossa: jos viranomainen tulee ”vahingossa” vakoilleeksi tietoliikennettä, jossa ei sitten lopulta mitään vaarallista ollutkaan, ei näistä tarvitsisi kertoa uhrille (ja kyllä, se on mielestäni kuvaavin termi tässä) koskaan yhtään mitään. Muutoinkin toiminnan valvonta perustuu lähinnä ajatukselle, että viranomainen ei koskaan tekisi mitään vahingossa tai ainakaan tahallaan väärin. En haluaisi puhua mistään uudesta Stasista, mutta sehän tästä suhmuroinnista nyt ensimmäisenä mieleen tulee, kun hiukan historiankirja kädessä mielikuvitustaan käyttää. Esimakua saatiin jo syksyllä, kun eduskunta hyväksyi lakimuutosten edellyttämien muutosten tekemisen perustuslakiin kiireellisenä − vieläpä lainvastaisella menettelyllä. Mitään todellista kiirettä perustuslain muuttamisella ei toki olisi ollut, sillä on varsin todennäköistä, että tiedustelulakipaketti raukeaa eduskuntavaalien yhteydessä siinä yhä olevien lukemattomien ongelmiensa tähden.

Mieleni tekisi raottaa sanaista arkkuani vielä Githubin myynnistä Microsoftille, NPM-pakettivarastoa hyödyntäen tehdyistä murroista ja muista ilkeyksistä, EU:n tekijänoikeusdirektiiviväännöstä ja ehdotukseen kuuluvien muutosten ongelmallisuudesta, suomalaisten operaattorien 5G-kokeiluista sun muusta, mutta ehkä en paisuta tätä vuoden ainoaa postausta tältä osin tämän pidemmäksi.

Siirtykäämme sen sijaan ennustusosastolle. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan viime vuoden rivi osui varsin vaihtelevasti:

  1. ”Laura Huhtasaari on Niinistön kanssa presidentinvaalin 2-kierroksella”: Koko kansan Paavosta ei todentotta tullut Suomen tasavallan presidenttiä, vaan Sauli Niinistö vei voiton heti ensimmäisellä kierroksella. Laura Huhtasaaresta ei haastamaan 6,9 prosentin äänisaaliilla ollut, vaikka hänen ja Niinistön väliin kiilasikin vain Pekka Haavisto.
  2. ”Tiedustelulakeja ajetaan kovaa eteenpäin, mutta kiireellinen perustuslakimuutos ei mene läpi”: #turpo-kohinan puutteesta huolimatta tiedustelulait, kuten edellä todettua, nytkähtivät eteenpäin ja perustuslakiakin mentiin kiireellisenä rukkaamaan.
  3. ”HS:n toimittajille sakkoja Viestikoelaitos-jutusta”: Vuosi sitten Helsingin Sanomien toimittajien Laura Halmisen ja Tuomo Pietiläisen tilanne Viestikoelaitos-jutussa lienee edelleen auki − tai ainakaan mitään lopullista tuomiota asian tiimoilta ei pistänyt silmiini. Nopealla googlauksella käy kuitenkin ilmi, että Halmiselle tehdyn kotietsinnän laillisuutta puitiin hovioikeudessa lokakuussa, ja tällöin oikeus totesi poliisin menetelleen oikein, ja että takavarikoitua materiaalia saa käyttää esitutkinnassa.
  4. ”Bitcoin romahtaa, Ethereum nousee”: Bitcoinin arvo on tullut alas vuodentakaisesta paljonkin, mutta mainitsemani tuhannen taalan alla ei hinta ole painunut. Viime kuukausina hinta on ollut 4000 dollarin tuntumassa, mikä on hieman vähemmän kuin veikkaukseni (5000-7000 USD). Ethereum sai alkuvuodesta kovan piristysruiskeen, mutta hinta putosi pikaisesti, ja on nyt jopa viime vuoden vastaavaa tasoa alempana (n. 140 dollarissa).
  5. ”Suositusta IOT-laitteesta löytyy tietoturva-aukko”: IOT-vehkeistä ei paljastunut ainakaan sen kokoluokan aukkoja, että Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus olisi niistä varoittanut.
  6. ”Iso infraprojekti lähtee liikkeelle”: Helsinki−Tallinna-tunnelista on tänä vuonna puhuttu paljon, ja ainakin Peter Vesterbackan visiossa tunneli on toiminnassa jo vuonna 2024. Tänä vuonna vähän joka suunnasta on lähinnä haluttu mukaan soppaa hämmentämään, mutta konkretiaa saamme vielä odotella.
  7. ”Urheilukisoihin kohdistuu valtiollisen toimijan tekemä kyberisku”: Kuten vuosi sitten arvelin, Etelä-Korean talviolympialaisten avajaisten aikaan todella nähtiin ainakin jonkinasteinen ”kyberhyökkäys”, jonka alkuperäksi on huhuttu Venäjää.

Vuodelle 2019 ennustan seuraavaa:

  1. Tiedustelulakipakettia ei saada, kuten ei sote-uudistustakaan, valmiiksi ennen vaalikauden vaihtumista. Näin ollen myöskään maakuntavaaleja ei keväällä pidetä.
  2. Sen sijaan eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi nousee odotetusti SDP, joka yhdessä Keskustan ja muutaman pienemmän kanssa muodostaa punamultahallituksen, jota johtaa pääministeri Antti Rinne.
  3. Google heikentää (käyttäjän kannalta) joko Androidia tai Chromea jostain käsittämättömästä mutta tunteita herättävästä syystä.
  4. Operaattorit tuovat (taas) myyntiin 5G-liittymiä, mutta verkkopeitto on koko vuoden 2019 niin onneton, että rahalle ei saa käytännössä mitään vastinetta.
  5. Kellojen siirtelystä ei luovuta ensi vuoden aikana. Tämä johtuu siitä, että alkaa löytyä kaiken maailman kännissä ja läpällä VB6:lla koodattuja virityksiä pankeista, lennonjohdoista ja sairaaloista, mikä aiheuttaa lähes Y2K:hon vertautuvan hysterian.
  6. Uusi (tai toistaiseksi suurelle kansalle tuntematon) suomalainen pelifirma kehittää hittipelin ja tekee nipusta hupparipäisiä nörttejä erittäin varakkaita.
  7. Jokin minulla kovassa soitossa oleva japanilaisbändi tai -artisti tulee musiikillisen tiensä päähän, ja olen kuolla vitutukseen.

En ennusta vaan melkeinpä lupaan, että itQ viettää hiljaiseloa myös ensi vuoden (mutta ei toki katoa mihinkään). Siispä taas vuodeksi näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Jos et malta odottaa ensi uuteenvuoteen, voit lukea tiheämpitaajuisia tarinointejani myös:

Twitterissä: @kingi89
Facebookissa: facebook.com/kingi89



Kansikuva: Jdmoar: Fireworks. Public domain.
Muu kuvitus:
– Riku Eskelinen/Yamanote-projekti: Tokiota iltahämärässä
Leonid Mamchenkov: Locks. CC BY 2.0.

1 thought on “Mennyttä ja tulevaa, osa 2018”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.