Apple ja vendor lock-in

Monien ”muotitietoisten” suosikkiteknologiafirma Apple on jälleen kerran todistanut olevansa loppujen lopuksi melkoisen paha toimintamalliltaan. It-viikko uutisoi tänään tapauksesta, jossa iTunesin toiminnan analysoimiseen keskittynyt sivusto ajettiin Applen uhkailemana alas. Sivuston omistaja kun ei ole halukas taistelemaan suuryhtiön juristiarmeijaa vastaan.

Mitenkään uutta ei ole se, että Apple haluaa rajoittaa vehkeidensä toiminnan vain tietyille käyttöjärjestelmille ts. linuxisteille Apple on haistattanut muutakin kuin kukkasia aina ja ikuisesti. Tämä ei ole kuitenkaan ollut este vaan hidaste iPodin käyttämiselle Linuxissa, sillä kehittäjät ovat iTunes-ohjelmaa analysoimalla löytäneet tavan käsitellä ainakin valtaosaa nykyisistä iPodeista. Tämän voi jokainen todeta kytkemällä soittimensa Amarokilla varustettuun Linux-työpöytään.

Mielestäni ei ole mitenkään asiallista – ei edes laillista – sanoa jollekin että ”meidän ohjelman toimintatavoista ei sitten keskustella.”. Saahan jokainen kirjoittaa vaikka 100 kirjaa Ladan moottorin toimintamalleista ilman että Ladalla on oikeutta mussuttaa siitä yhtään mitään kenellekään. Valitettavasti Yhdysvalloissa näin ei ainakaan teknologia-alalla useinkaan käy, vaan ”uhat” uhkaillaan hiljaisiksi.

En ymmärrä, miten Applelle tästä syntyy haittaa. Apple ei kuitenkaan ole juurikaan kiinnostunut kehittämään iTunes-ohjelmastaan Linux-versiota saatika julkaisemaan soittimensa speksejä. Tällöin on mielestäni vähintäänkin oikeus ja kohtuus että käyttäjällä on oikeus käyttää haluamiaan keinoja saadakseen soittimensa toimimaan haluamallaan tavalla.

Itse olen jo pitkän aikaa ollut hyvin Apple-vastainen (vaikkakin tietokoneiden kotelot ovat ihan hienoja) juurikin sen takia, että Apple haluaa mahdollisimman pitkälle rajoittaa käyttäjän ja kehittäjän oikeuksia tehdä mitään Applen laitteilla. Eikä iPod ole ainoa rajoituksienalainen tuote: viime aikoina uutisissa on puhuttu paljon Applen tavasta päättää, mikä on soveltuvaa iPhonen sovelluskauppaan ja mikä ei, ja taktiikkana näyttääkin olevan se, että jos muun kehittäjän ajatus on tuotteistettavissa Applelle, se hyväksikäytetään ja sanotaan kehittäjälle että ”sori, ohjelmasi löytyy jo tulevasta iPhonen softaversiosta, joka maksaa vain sen 100 taalaa.”.

Oikea ratkaisu lapsiporno-ongelmaan?

IT-viikko uutisoi tänään ohiolaisesta tapauksesta, jossa 15-vuotias tyttö on ottanut itsestään alastonkuvia ja lähettänyt niitä kavereilleen. Tästä bonuksena tytölle lyötiin epäily lapsipornosta.

Olen itsekin miettinyt välillä sitä samaa, että mitä jos alaikäinen ottaisi itsestään alastonkuvia, niin olisiko se lapsipornon tuotantoa. Ohion poliisiviranomaisten mielestä ainakin on. Surullista tässä on se, että kaverit, joille tyttö on kuviaan lähettänyt, mielletään myös pedofiileiksi. Itse olen sitä mieltä, että ei voi pitää mitenkään luonnon- eikä näin myöskään lainvastaisena sitä, että alaikäinen henkilö pitää lähinnä omanikäistensä ihmisten ulkoasusta seksuaalisesti, ja kun noilla ihmisparoilla ei ollut mitään tapaa välttyä siltä niin minkäs teet.

Olen menettänyt toivoni

Kirjoitin jokunen kuukausi sitten siitä, kuinka Yhdysvalloissa käytössä oleva Digital Millenium Copyright Act eli DMCA on kuluttajan riiston huippuunsa vievä tekijänoikeuslainsäädäntö:

— jos tekisin Youtube-videon, jossa näkyy tai kuuluu mitä tahansa jonkun tekijänoikeuden alaista, se voidaan vaatia poistettavaksi koska ”ei tarvitse miettiä”. Odotan, koska ©-holderit ainoalle Youtube-videolleni poistattavat sen, onhan kyseessä törkeä ja anteeksiantamaton siteeraus. — Mutta ehkä tässä maailmassa on vielä hiukan toivoa –.

Odotukseni on nyt päättynyt ja videoni on poistettu YouTubesta tekijänoikeusrikkomuksena. Kyseessähän oli massiivinen yhden lyhyen kohtauksen sisältävä pätkä elokuvasta The Simpsons Movie, jossa The Comic Book Guy (Sarjakuvahemmo) lausuu jotain niin koskettavaa että tällaisella nörtti-friikillä tulee tippa linssiin: I’ve spent my entire life doing nothing but collecting comic books. And now, there’s only time to say: …Life well spent!

Pituuttahan pätkällä oli ehkä reilut kymmenen sekuntia, joten tämä nyt varmasti oli suoranaista tekijän riistoa ja suorastaan työn pilkkaa. En voi ymmärtää miten Twentieth Century Fox Film Corporation perustelisi väitteensä siitä, ettei tuo sovi fair use:n piiriin, mutta valitettavasti minulla ei ole tarpeeksi resursseja lähteä asiaa eteenpäin ajamaan.

Yritän löytää jostain hyvän suomalaisen videopalvelusivuston, jossa tuollainen video saisi olla turvassa Suomen lainsäädännön alla, mutta sitä odoteltaessa joudun vain masentuneena katsomaan, kuinka rahanahneudella ei ole mitään rajaa.

Yhdysvallat ja ”fair use”

Yhdysvalloissa on käytössä suomalaista siteerausoikeutta vastaava ”fair use”-oikeus, jonka mukaan tietyissä tilanteissa, tarpeellisuus punnittuna, tekijänoikeuksien alaista materiaalia voidaan käyttää kysymättä tekijänoikeuksien omistajalta lupaa.

Kuitenkin Universal-levy-yhtiö vetoaa DMCA:han kovin kummin perustein IT-viikon uutisen mukaan:

Universal kuitenkin totesi perjantaina oikeudessa, että videopalveluille jätettävissä poistovaatimuksissa ei tarvitse miettiä, ovatko videot ”reilun käytön” suojeluksessa.

Tässä siis lapsi oli tanssinut kyseisen yhtiön artistin biisin tahtiin jopa 29 sekunnin ajan, eli kyseessä on selkeästi lain tarkoittama reilu käyttö, ja lapsen äiti yhdessä EFF:n kanssa veti jutun oikeuteen, jossa tuo Universalin loistoperustelu nähtiin.

Eli periaatteessa Universalin maailmassa jos tekisin Youtube-videon, jossa näkyy tai kuuluu mitä tahansa jonkun tekijänoikeuden alaista, se voidaan vaatia poistettavaksi koska ”ei tarvitse miettiä”. Odotan, koska ©-holderit ainoalle Youtube-videolleni poistattavat sen, onhan kyseessä törkeä ja anteeksiantamaton siteeraus:

Mutta ehkä tässä maailmassa on vielä hiukan toivoa, eikä edes yhdysvaltalainen oikeus näe Universalin toiminnassa mitään järkeä.