Mennyttä ja tulevaa, osa 2012

Jou­lu on taas, jo­ten on ai­ka ve­tää hen­keä ja käy­dä vä­hän lä­pi ku­lu­nut­ta vuot­ta. Pal­jon on sat­tu­nut ja ta­pah­tu­nut.
Kuva: Openclipart

Taas on yksi vuosi käymässä vähiin, ja parilta edellisvuodelta tuttuun tapaan vedän hiukan vuotta yhteen. Tänäkin vuonna on paljon kirjoittamisen arvoista tapahtunut, mutta vain murto-osaan niistä olen ottanut blogissani kantaa: tämä on vuoden 62. kirjoitus. Lyhyempiä mietteitäni ja linkkivinkkejä olen tänä vuonna alkanut julkaista myös Twitter- ja Facebook-tileiltäni.

Vuosi sitten ennustin kirjoittavani tänä vuonna…

— siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja
maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja
miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen
todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia
elävästä elämästä.

On selvää, että Raspberry Pi on blogissani vuoden hehkutetuin laite: kirjoitin siitä tänä vuonna 19 artikkelia, eikä siinä − aika mullistava vehjehän se on. Nykyään haluaisin kovasti päästä kokeilemaan Nintendon uutta Wii U -konsolia, mutta EU- ja Suomi-veroineen1 se on sen verran tyyris vehje, että pukinkontista sitä ei löydy.

Tekijänoikeusmafian toiminta on tänäkin vuonna herättänyt minussa (kuten myös maailmalla) suuria, lähinnä negatiivisia, tunteita. Vuoden alkupuoliskolla operaattorit, Elisa etunenässä, aloittivat asiakkaidensa The Pirate Bay -sivustolle pääsyn estämisen. Tutkin asiaa, ja kirjoitin estojen kiertämiseen ohjeen sekä päivityksen siihen. Nyt kerään lukijakyselyllä muiden kokemuksia estosta, ja entistä parempaa ohjetta sopii odottaa julkaistavaksi helmikuun aikana.

Eniten TTVK:n ja kumppanien toiminnassa suuren yleisön huomiota herätti marraskuinen Chisugate, jossa pikkutyttö latasi tietokoneelleen vahingossa Chisun CD:n torrent-ohjelmalla, ja vajaata vuotta myöhemmin poliisit tulivat hakemaan tytön läppärin. Tapaus herätti paljon kaipaamaani julkista keskustelua nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön ja sen valvonnan järkevyydestä, mutta valitettavasti keskustelu käytännössä kuivui kasaan tytön isän ja TTVK:n tehtyä sovinnon 300 euron hintaan.

Maailman tapahtumien kommentoinnin lisäksi kirjoitin muutaman ohjeen: muun muassa vaiheet rikkinäisen Ubuntun tiedostojen kopiointiin ja uudelleenasennukseen, lunttilapun Linux-päätteeseen ja ohjeen nyttemmin korjatulta Java-haavoittuvuudelta suojautumiseen.

Hyvää kuuluu, kiitos kysymästä

Kulunut vuosi on ollut minulle henkilökohtaisestikin varsin mielenkiintoinen: aloitin syksyllä tietojärjestelmätieteen opiskelun Jyväskylän yliopistossa, ja tekemistä ainakin on riittänyt.

Vuosi sitten kirjoitin tyytymättömyydestäni Ubuntua hallinnoivan Canonicalin tapaan kehittää jakelua, ja väläytin silloin Debiania tulevaisuuden jakeluvalinnakseni. Tänä vuonna Debian on ollut se jakelu, jota kavereille suositellaan. Lisäksi se on ensisijainen käyttöjärjestelmä niin työpöytäkoneessani (Fukushimassa) kuin miniläppärissäni (Eee:ssä). Molemmissa käytössä on vakaa squeeze-versio, ja tyytyväinen voin sanoa olevani.

Kurkistetaanpa kristallipalloon

Koska maailmanloppu jäi tulematta, kirjoitteluni jatkuu myös ensi vuonna. Tällä hetkellä vuosi 2013 vaikuttaa aika normaalilta IT-näkökulmasta. Jos suinkin saan jostain tarpeeksi kultaa kerättyä (ja hintojen laskettua järkevälle tasolle), koitan hankkia Wii U -konsolin itseäni viihdyttämään. Toinen ensi vuoden kiinnostuksen kohde pelaamisen suhteen on, miten Valve lähtee Linux-Steamiaan oikein pyörittämään.

Toivon todella, että tulevana vuonna suomalaiset Internet-operaattorit vihdoin tajuavat, että IPv4 ja IPv6 -osoitteet eivät ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Toisaalta pelkään, että ISP:t haluavat väkisin pitää kiinni perinteistään, ja antavat joka liittymälle korkeintaan viisi IPv6-osoitetta − valtavasta poolista satunnaisesti valittuja tietenkin. Mitään kokonaisia (tai varsinkaan staattisia) /64-aliverkkoja on turha toivoa ainakaan ilman lisämaksuja.

Mutta miten käy TPB-sensuurin? Vahva veikkaukseni on, että estoa jatketaan loputtomasti, mutta sen teho ennen pitkää heikkenee (näin on jo alkanut käydä). Todennäköistä on, että TO-mafia alkaa vaatia samanlaisia estoja myös moniin muihinkin palveluihin, jotka tuomioistuin luonnollisesti määrää tarkemmin tutkimatta.

Blogissani muutosten vuosi

Vakituisten lukijoideni silmiin eniten pistänyt muutos lienee se, kun kesäkuussa päätin hankkia blogilleni oman .fi -verkko-osoitteen. Hämmästyin suunnattomasti, kun itq.fi-osoite ei ollut kenellekään kelvannut, joten varasin sen. Uuden osoitteen myötä blogi vaihtoi nimensä Linux&IT:stä lyhyempään itQ:un (lausutaan itgu). Samalla loin lähinnä omaa tviittailuani varten blogipostausten osoitteet lyhentävän s.itq.fi -linkinlyhennyspalvelun.

Nimenmuutos on kuitenkin pientä siihen verrattuna, millaisen vastaanoton blogini tänä vuonna on saanut: kun vuosi sitten kirjoitin, että blogiani oli luettu koko sen olemassaoloaikana (silloin vajaa 4 vuotta) 5800 kertaa, on luku kirjoitushetkellä käsittämättömät yli 26 000! Pelkästään tänä vuonna blogiini on siis tultu nelisen kertaa useammin kuin neljän edellisvuoden aikana yhteensä. Kiitos siitä.

Myönnettävä on, että lukukerrat painottuvat kovasti tietyille, tänä vuonna julkaisemilleni, artikkeleille. Alla nykyinen kaikkien aikojen top-5 (sulkeissa käyntimäärä koko olemassaoloajalta):

  1. TPB myös Soneran ja DNA:n estolistoille, kostoksi kierto-ohjeita (2500)
  2. TPB-esto: millainen se on ja miten se kierretään (1700)
  3. Jäitkö ilman Raspia? Toimi näin (1700)
  4. Raspberry Pi hyppysissä (900)
  5. Vattenfall soitti (500)

Kesäkuussa ryhdyin myös käyttämään Googlen Analytics -palvelua. Palvelu tarjoaa jossain määrin tarkempia tietoja sivustoni kävijöistä2, mutta syy käyttöönotolle oli Blogger-alustan tilastojen aikaikkunan kehnot vaihtoehdot. Toki palvelu tarjoaa myös hiukan uusia (ja vanhoja) tilastotietoja, joista muutamia tässä (kesäkuun alusta saakka):

  • Blogiani luettiin eniten Helsingissä (29 % käynneistä). Toisena Tampere (9 %), ja kolmantena Oulu (6 %).
  • Valtaosa (85 %) kävijöistä tuli blogiini ensimmäistä kertaa, mutta ihan kunnioitettava osa lukijoistani oli siis käynyt ennenkin.
  • Suosituin selain oli Firefox (40 %), ja heti kannoilla Chrome (33 %). Kolmantena olevalla IE:llä on valitettavasti jopa 11 % osuus.
  • Windows oli suosituin käyttöjärjestelmä (76 %). Linuxilla oli 9 %, ja OSX:llä 7 % osuus.
  • Mobiililaitteita (puhelimia ja tabletteja) käytti 8 % lukijoista. Tuosta kakusta Androidilla on 50 % osuus, IOS:llä 44 prosenttia. Windows Phone ja Symbian jakoivat loput mobiilikäyttäjät.
  • Hakukoneiden kautta palveluun saapui 81 % kävijöistä. Näistä Googlea käytti 99 %.

Lopuksi

Tietotekniikka on kiinteä osa nykyaikaista elämää, ja tänäkin jouluna monet varmasti löytävät kuusen alta kovan paketin, jonka sisällä on jonkinsorttinen elektroninen vempain: tabletti, kännykkä, pelikonsoli, Bluray-soitin tai muuta vastaavaa. Ja mukavaahan uusilla vempeleillä leikkiminen on.

Myös meillä Suomessa on kuitenkin sellaisiakin ihmisiä, jotka viettävät jouluaan olosuhteiden pakosta ilman kuusta, minkäänlaisista lahjoista puhumattakaan. Näin joulun aikaan − ja toki muulloinkin − kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään, onko joulun idea se, että annetaan ja vastaanotetaan kalliita lahjoja, vai jokin muu. Johtopäätökset jääkööt jokaisen omaan harkintaan.

Nauttikoon kukin kuitenkin joulusta3 ja myös alkavasta vuodesta. Ensi vuonna itQ jatkuu. YouTuben Rewind 2012 -videon kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tämän vuoden osalta:


1) Ihan oikeasti: jos Wikipedian mukaan Wii U:n Premium-mallin suositusmyyntihinta Jenkeissä on 349,99 dollaria (263,60 EUR), niin miten ihmeessä Euro-hinta on 349,99 euroa (464,70 USD)? Ja koska Suomen on oltava tässäkin maailman kallein maa[lähde?], myyvät täkäläiset puljut konsolia kohtuulliseen 400 euron hintaan.
2) Ei mitään sellaista, mistä yksittäinen käyttäjä voitaisiin tunnistaa, vaan ihan tilastotietoja.
3) Jos joulu (eli talvijuhla) todella aiheuttaa ongelmia, kannattaa pipoa ruuvata pykälä löysemmälle.

Ohje: Tiedostot turvaan ja puhdas Ubuntu alle

Jos käyt­tö­jär­jes­tel­mä ei suos­tu käyn­nis­ty­mään, on puh­das asen­nus eh­kä pai­kal­laan. En­nen si­tä tär­keät tie­dos­tot pi­tää ko­pi­oi­da tur­vaan. Täs­sä oh­jees­sa ker­ron, mi­ten kaik­ki tä­mä ta­pah­tuu.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus Ubun­tun asen­ti­mes­ta.

Tänään törmäsin tilanteeseen, jossa eräällä Ubuntu-peruskäyttäjällä oli ongelmana, että tietokone käynnistyi jatkuvasti uudelleen, oletettavasti käyttöjärjestelmän vioittumisen seurauksena. Helpointa olisi tehdä puhdas uudelleenasennus, mutta ennen sitä pitäisi saada tärkeät tiedostot talteen.

Kun työpöydälle ei kerran pääse, tarvitaan hiukan aikaa ja vaivannäköä. Mitenkään ylivoimaisen vaikeaa se ei ole: tässä ohjeessa kerron, kuinka varmuuskopioidaan tiedostot, ja asennetaan sitten käyttöjärjestelmä uudelleen.

Ennen kuin aloitat

  • Jos tiedostosi ovat salatulla osiolla, ei tämä ohje sovellu sinulle.
  • Jos haluat säilyttää vioittuneen käyttöjärjestelmäsi, ei tämä ohje sovellu sinulle.
  • Suositeltavaa on, että tietokone on kytkettynä Internetiin koko operaation ajan.
  • Tietokoneen tehosta ja varmuuskopioitavien tiedostojen määrästä riippuen varaa aikaa puolesta tunnista useisiin tunteihin.
  • Suositeltavaa on käyttää USB-muistitikkua tai -kiintolevyä, mutta myös muistikortit toimivat yleensä.
  • Ohje on tehty Ubuntu 12.04 LTS:n asennusta varten (tarkemmin i386:n työpöytäversio). Voit ladata sen Ubuntun lataussivulta. CD:n polttoa ym. esitoimenpiteitä ei käsitellä tässä ohjeessa.
  • Jos sinulla ei ole toista tietokonetta, jolla seurata tätä ohjetta toimenpiteiden aikana, kannattaa tämän ohjeen PDF-versio tulostaa.
  • Teet kaikki toimenpiteet omalla vastuullasi. En anna ohjeelle mitään takuuta.

 Tiedostojen varmuuskopiointi

Tie­dos­to­jen var­muus­ko­pi­oin­ti ta­pah­tuu ve­tä­mäl­lä ja pu­dot­ta­mal­la ha­lu­tut tie­dos­tot esim. muis­ti­ti­kul­le. Vai­kein­ta on löy­tää van­ha ko­ti­kan­sio.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus Ubun­tun Li­ve-työ­pöy­däs­tä.
  1. Käynnistä tietokone ja syötä polttamasi CD (tai DVD) asemaan. Varmista, että tietokone käynnistyy syöttämältäsi levyltä. Lisätietoja englanniksi Ubuntun ohjeissa.
  2. Odota hetki, kun asennin latautuu.
  3. Valitse aukeavasta ikkunasta kieleksi suomi, ja klikkaa sen jälkeen Kokeile Ubuntua.
  4. Odota, kun työpöytä latautuu.
  5. Klikkaa vasemman palkin kansion kuvaketta (Home folder). Tiedostoselainikkuna aukeaa.
  6. Klikkaa Devices-otsikon alta (seuraavaksi) isoin laite, kuvassa 8,2 GB Filesystem.
  7. Jos kansio nimeltään home löytyy, kaksoisklikkaa sitä siirtyäksesi siihen. Jos ei löydy, älä tee mitään.
  8. Jos käyttäjätunnustasi (yleensä etunimesi pienin kirjaimin) vastaava kansio löytyy, kaksoisklikkaa sitä siirtyäksesi siihen. Jos ei löydy, siirry seuraavaksi suurimpaan laitteeseen: jatka kohdasta 6. Jos olet käynyt kaikki laitteet läpi, ei tiedostojasi voi palauttaa tämän ohjeen avulla.
  9. Sinun pitäisi nyt olla vanhassa kotikansiossasi. Aseta nyt muistikortti, muistitikku, ulkoinen kiintolevy tms asemaan/porttiin.
  10. Syöttämäsi massamuistin pitäisi ilmestyä Devices-otsikon alle. Siirry massamuistiin klikkaamalla siitä.
  11. Palaa nyt vanhaan kotikansioosi klikkaamalla Edellinen-nuolta (kuvassa ympyröity sinisellä).
  12. Etsi ne tiedostot, jotka haluat kopioida. Vedä ja pudota ne edellä mainittuun massamuistiin kopioidaksesi ne.
  13. Kun kaikki tiedostot on kopioitu, siirry massamuistiin kohdan 10 ohjeen mukaisesti. Varmista, että löydät kaikki haluamasi tiedostot.
  14. Irrota nyt massamuisti klikkaamalla sen nimen vieressä olevaa Irrota-kuvaketta (⏏). Tämän jälkeen poista massamuisti portista/asemasta.
  15. Käynnistä nyt tietokone uudelleen klikkaamalla oikean yläkulman Asetukset-kuvaketta (kuvassa ympyröity punaisella), sen jälkeen klikkaamalla valintaa Shut down…, ja lopuksi klikkaamalla aukeavasta dialogista Restart-painiketta.
  16. Älä poista CD:tä/DVD:tä asemasta. Älä myöskään kytke varmuuskopiot sisältävää massamuistia uudelleen ennen kuin näin ohjeistetaan tekemään.

Puhdas asennus

Puh­taas­sa asen­nuk­ses­sa tie­to­ko­neen kiin­to­le­vy tyh­jen­ne­tään ko­ko­naan, ja sa­mal­la van­ha käyt­tö­jär­jes­tel­mä hä­vi­ää.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus Ubun­tun asen­ti­mes­ta.
  1. Käynnistä tietokone CD:ltä/DVD:ltä, kuten edellä kohdissa 1-2.
  2. Valitse kieleksi suomi, ja sitten klikkaa Asenna Ubuntu-painiketta.
  3. Aukeavalta sivulta valitse valintalaatikot Lataa päivitykset asennuksen aikana ja Asenna nämä ylimääräiset ohjelmistot. Klikkaa sitten Jatka-painiketta.
  4. Seuraavalta sivulta valitse vaihtoehto Korvaa käyttöjärjestelmä «järjestelmäsi nimi» käyttöjärjestelmällä Ubuntu. Klikkaa sitten Jatka.
  5. Varmista, että esitetyt tiedot ovat oikeat, ja aloita asennus klikkaamalla Asenna nyt.
  6. Asennus alkaa. Asennuksen aikana sinua pyydetään tekemään järjestelmäkohtaiset määrittelyt esim. näppäimistön ja aikavyöhykkeen suhteen. Syötä pyydetyt tiedot sivuille.
  7. Tietojen syöttämisen jälkeen asennus jatkuu. Voit odottaessasi tutustua Ubuntun esittelyyn.
  8. Kun asennus on valmis, klikkaa Käynnistä uudelleen nyt. Poista asennuslevy asemasta, kun tietokone syöttää sen ulos.
  9. Tietokone käynnistyy uudelleen, tällä kertaa uudelleenasennettuun järjestelmään.

Varmuuskopioiden palautus

  1. Kun olet kirjautunut ensimmäisen kerran sisään, syötä varmuuskopiot sisältävä massamuisti. Voit nyt kopioida tiedostot siltä omaan kotikansioosi.

Mennyttä ja tulevaa, osa 2011

Joulu ja uusivuosi ovat jokavuotiseen
tapaansa ovella. Tänäkin vuonna on
tapahtunut kaikenlaista kirjoittamisen
arvoista.

Kuva: Openclipart

Vuosi 2011 on käymässä vähiin, ja nyt onkin hyvä hetki joulun- ja uudenvuodenvieton ohessa kerrata hieman, mitä tänä vuonna on tapahtunut, ja toisaalta arvailla ensi vuoden asioita.

Kirjoitin samanlaisen artikkelin viime vuonna, ja lähdenkin liikkeelle siinä heitetyistä ennustuksista tälle vuodelle.

Piraattipuolueelle ei eduskuntavaaleissa paikkoja tullut, mutta Perussuomalaisten jytky on omiaan kyllä herättämään ajatuksia ihmisissä. Ehkä ensi eduskuntavaaleissa paikkoja jo heltiäisi, ellei sitä ennen äänikynnystä ole ruuvattu liian korkeaksi.

Esitin myös viime vuonna arveluja siitä, että Ubuntu voisi vaihtua toiseen distribuutioon. Näin ei – lähinnä omasta laiskuudestani johtuen – tapahtunut, vaikka olenkin ollut julkaisu julkaisulta tyytymättömämpi Canonicalin tapaan ajaa muutoksia läpi muiden mielipiteistä välittämättä. Debianiin siirtyminen on kuitenkin ainakin palvelimien osalta mahdollista, sitten kun ohjelmistojen päivittäminen tulee ajankohtaiseksi.

Mediamaksua ei tullut, mutta sen sijaan vähin äänin juonittu Yle-vero herätti ainakin minussa kuumia tunteita. Näillä näkymin reilun vuoden päästä nykyinen TV-talouskohtainen TV-maksu vaihtuu veronmaksajakohtaiseen Yle-veroon.

Julian Assangekaan ei ole mediasta mihinkään kadonnut, ja Britannian korkein oikeus tehnee ratkaisunsa Assangen Ruotsiin luovuttamisen suhteen ensi vuoden alkupuolella. Toivoa sopii, että Assangea ei luovuteta, sillä siitä seuraisi todennäköisesti vangitseminen Guantanamo Bayhin Ruotsin luovuttaessa hänet USA:han vastaamaan syytteisiin mm. terrorismista.

IPv4:n osoiteavaruuden loppuminen ei vielä loppukäyttäjää kosketa, koska ISP:illä IP-osoitteita vielä riittää jaettavaksi. Internet-käytön lisääntyessä ja päätelaitekirjon laajentuessa on kuitenkin todennäköistä, että IPv6:n laajempi käyttöönotto on lähivuosina tehtävä.

Tänä vuonna kirjoitin muunmuassa seuraavista aiheista: Nokian päätös ottaa WP7 ensisijaiseksi alustakseen, Grooveshark-online-musiikkipalvelu, käräjäoikeuden päätös estää TPB Elisan verkossa ja Raspberry Pi -tietokone. Lisäksi olen käsitellyt sananvapaus-, yksityisyydensuoja-, tekijänoikeus- ja monia muita asioita IT-maailmasta ja toisinaan sen ulkopuolelta.

Kirjoittelu jatkuu myös ensi vuonna samalla linjalla, ja todennäköisesti ensi vuonna blogistani saa lukea kirjoituksia siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia elävästä elämästä.

Vielä hieman tilastoja blogini olemassaoloajalta:

  • Sivunäyttöjä yhteensä 5800.
  • Suosituimmat artikkelit ovat ”Vattefall soitti” (486) ja ”Suvi Linden angstii” (239).
  • Suosituimmat selaimet: Firefox (52 %), Chrome (20 %), Internet Explorer (17 %).
  • Suosituimmat käyttöjärjestelmät: Windows (66 %), Linux (14 %), Muu Unix (9 %).

Lainaan lopuksi vuoden takaista itseäni:

Tietokone ei joulun olemassaoloon huomiota kiinnitä, mutta onneksi me ihmiset emme ole koneita. Jääköön hetkeksi verkkokortin valot palamaan vilkkumatta, sillä on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin se, mikä palvelimen keskikuorma on 5 minuutin aikajaksolla. Ehkä nyt on hyvä aika keskittyä niihin. Tässä vaiheessa lienee aiheellista kiittää kaikkia blogini säännöllisiä ja satunnaisia lukijoita ja kommentoijia mielenkiinnosta ja toivottaa hyvää joulua ja uuttavuotta.

Ubuntu 11.10: Liian rikki ollakseen hyvä

Oselotinpennut syntyvät Wikipedian
mukaan sokeina. Uusin Ubuntukin
tuntuu olevan vielä kovin kesken-
kasvuinen.

Kuva: US Fish & Wildlife Service,
Public Domain

Ca­no­ni­cal jul­kai­si hil­jat­tain Ubun­tun vii­den­nen­tois­ta jul­kai­su­ver­si­on, ver­si­on 11.10, jo­ka kan­taa lem­pi­ni­meä ”Oneiric Ocelot” (”Unen­kal­tai­nen ose­lot­ti”). Täl­lä ker­taa Uni­tyn ot­ta­mi­nen ei ole enää vaih­to­eh­to, vaan ole­tus­asen­nuk­sen jäl­keen is­tun­noik­si tar­joil­laan vain ”Ubun­tu” (Uni­ty Com­pi­zin kans­sa) ja ”Ubun­tu 2D” (Uni­ty il­man Com­pi­zia).


Itse en ole toistaiseksi juurikaan lämmennyt Unitylle, sillä olen niin tottunut omiin paneeleihini tietyissä paikoissa. Unity kun tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkien elementtien sijoittelut on päätetty puolestani. Gnome3:n oman shellin, gnome-shellin, voi asentaa toki itse (Nattyssä tämä ei ollut mahdollista):

sudo apt-get install gnome-shell

Itselläni tosin Gnomen shell jäätyy heti kättelyssä, joten sitä en ole vielä toistaiseksi päässyt kokeilemaan. Kuitenkin Gnome-shellin asentamalla istuntoluetteloon ilmestyy myös perinteinen Gnome. Perinteisessäkään Gnomessa ei paneeleita voi muokata, joten Nattyn jäljiltä paneelit ja niiden sisältö on hujan hajan, eikä asialle voi mitään tehdä.

Mutta vielä Unitystä. ATi-näytönohjaimen ja DVI→VGA-sovittimen päässä olevan CRT-näytön toimimaan saaminen Compizin kanssa on varsinaista taistelua: Compiz kaatuilee useita kertoja päivässä ilman mitään ennakkovaroitusta. Kun näyttö ei voi kertoa sovittimen läpi omia resoluutioitaan, on joka kirjautumiskerralla jännitettävä, millaisen resoluution ruudulle saa.

Resoluutiota voi toki muokata asetuksista helposti, mutta ilmeisesti Gnome3:n kehittäjät ovat ajatelleet, ettei virkistystaajuus nykyään ole enää sellainen asia, jota käyttäjät haluaisivat muokata. Kuitenkin 60 hertsiä on melkoista painajaista kuvaputkinäytön kanssa, joten jollakin keinoin taajuus on ruuvattava ylöspäin. Itse käytän tähän XRandRia komentoriviltä:

xrandr –output CRT1 –mode 1152×864 –rate 75

Unityä voi käyttää myös ilman Compizia, ja tämä olisi muuten itselleni varsin sopiva järjestely, mutta jostain syystä Firefox ei suostu käynnistymään ilman Compizia ikkunointinaan. En tosin tiedä, onko vika 2D-ikkunointiohjelmassa (oletettavasti Metacity), vai Firefoxissa.

Unity on ihan hieno… tavallaan,
ja silloin kun sitä huvittaa toimia.
Kuva: Kuvakaappaus

Myös toinen painajainen itselleni oli se, että ulkoasu on päätetty lähestulkoon taustakuvaa vaille valmiiksi, eikä sitä voi juurikaan muokata oletussovelluksin. Ulkoasuasetuksista voi valita taustakuvan ja widgettien tyylin, ei muuta. Kun vielä kaikkialla käytetään mielestäni rumaa ja epäselvää Ubuntu-fonttia, alkaa uusi Ubuntu todella käydä silmien ja hermojen päälle.

Onneksi ulkoasua voi muokata vapaammin asentamalla Gnome Tweak Toolin:

sudo apt-get install gnome-tweak-tool

Toinen hyvä muokkaustyökalu on Compiz Config Settings Manager eli CCSM:

sudo apt-get install compizconfig-settings-manager

CCSM:llä voi muuttaa Compizin asetuksia laajemminkin, mutta sen Työpöytä-kategoriasta löytyvä Ubuntu Unity Plugin tarjoaa monia valintoja juuri Unityn muokkaamiseen: sitä kautta voi muuttaa esimerkiksi Unity-valikon läpinäkyvyyttä sekä erilaisia näppäinyhdistelmiä.

Kokonaisuutena tarkastellen Unity, Gnome3 ja Compiz vaikuttaa melko raakileelta, korkeintaan beta-tasoiselta. Vaikka säädettävien asetusten puutteeseen tottuu, pidän silti jatkuvaa eri komponenttien kaatuilua ja jäätymistä merkkinä siitä, että Oneiric on liian kesken työpöytäkäyttöön tällaisenaan.

Lopuksi vielä muutama muu omassa käytössä ilmi käynyt ongelma, ja kuinka ratkaisin ne:

1. Väärä ulkoasu tai näppäinasettelu
Tapa gnome-settings-daemon, ja toivo että sen uudelleenkäynnistyessä asetukset latautuisivat oikein (väliviiva tulee ”+”-näppäimestä tai numpadin miinuksesta):

killall gnome-settings-daemon

2. Ikkunakehykset puuttuvat
Compiz on kaatunut, TTY:ssä (Ctrl+Alt+F1) kirjautumisen jälkeen:

killall -SIGKILL compiz
export DISPLAY=:0
metacity –replace

Sitten takaisin työpöydälle (Alt+F7 tai Alt+F8, vaihtelee), terminaali auki ja

compiz –replace

3. Unity puuttuu
Jos Compiz näyttää olevan hengissä, on Unityn Compiz-liitännäinen jäänyt latautumatta. CCSM auki ja täppi takaisin Ubuntu Unity Pluginiin.

4. Kello puuttuu reunasta
Järjestelmäasetukset auki, Järjestelmä » Aika ja päiväys. Välilehdeltä Kello täppi ruutuun Näytä kello paneelissa.

5. Työpöydän kuvakkeet puuttuvat
Nautilus ei ole käynnissä. Valitse Kotikansio -kuvake tai selaa tiedostoja muuten. Tarvittaessa Nautiluksen voi käynnistää myös päätteessä:

nautilus

6. Käyttäjä väsyy kaikkeen kikkailuun voidakseen käyttää konettaan
Työpöytävaihtoehtoja on useita, esimerkiksi kevyttyöpöytäympäristö LXDE:

sudo apt-get install lubuntu-desktop

PC-speaker musiikintoistossa

Musiikkia voi kuunnella myös
PC-speakerista, jos kestää kaiuttimen
mitättömän äänenlaadun.
Kuva: Openclipart

PC-tietokoneisiin on kautta aikain kuulunut äänimerkkejä jakeleva kaiutin, niin kutsuttu PC-speaker, joka on yleensä toteutettu pietsoelektronisella kaiuttimella. Kaiutin sopii hyvin käyttötarkoitukseensa: antamaan yksiäänisiä piippauksia esimerkiksi käynnistyksen yhteydessä.

Nykyään näitä piippereitä tulee harvemmin koteloissa vastaan, mutta hankkimassani uudessa tiedostopalvelimessa tällainen kuitenkin mukana on. Ajattelin huvikseni kokeilla, miten saada moniäänistä musiikkia ulos tuosta laitteesta.

Käytössäni oli Ubuntu Server 11.04, johon asensin riippuvuuksineen tätä käyttötarkoitusta varten alsa-utils- ja mpg321-paketit:

sudo apt-get install alsa-utils mpg321

Koska yleisesti PC-speakerin ääntä ei ole pidetty tarpeellisena tällä vuosituhannella, sen kernelmoduuli on mustalistattu. Otin moduulin kuitenkin käyttöön käsin (mustalistauksen voi poistaa myös pysyvästi, mutten halunnut niin tehdä tällä kertaa):

sudo modprobe snd_pcsp

Jos jostain syystä kerneliin on ladattu jo piipperin toinen moduuli, ”pcspkr”, se pitää ottaa pois:

sudo modprobe -r pcspkr

Tämän jälkeen kaikki tuntui olevan melkein kunnossa, tosin aplay (ALSA:n äänentoisto-ohjelma) herjasi, ettei voinut avata äänikorttia 0. Googletuksen jälkeen kävi ilmi, että kyseessä oli ALSA:n asetuksiin liittyvä seikka, joka esti PC-speakeria olemasta ensimmäinen äänilaite. Tämä hämäsi ALSA:a, ja poistin tämän rajoituksen tiedostosta /etc/modprobe.d/alsa-base.conf kommentoimalla pois rivin ”options snd-pcsp index=-2”.

Sitten vain ALSA:n uudelleenkäynnistys:

sudo alsa force-reload

Tämän jälkeen mpg321 pystyi toistamaan ääntä piipperin kautta. Kun vielä nostin alsamixerillä äänenvoimakkuuden melkein tappiinsa, oli ääni kuultavissa ja paikoitellen jopa tunnistettavissa.

Ok, eihän PC-speakeria tuohon tarkoitukseen ole tarkoitettukaan, mutta tulipahan todettua, että tällainenkin on mahdollista.