Kuukausi: helmikuu 2013

Oman .fi-domainin hankinta vie puoli tuntia ja 12 euroa

Posted on5 Comments

Oman suo­ma­lai­sen .fi-do­mai­nin va­raus − vaik­ka­pa blo­gil­leen − mak­saa vuo­del­ta vain 12 eu­roa, ei­kä vaa­di hir­muis­ta tek­nis­tä osaa­mis­ta.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus

Varsin moni suomalainen oman kotisivun tai blogin ylläpitäjä käyttää palvelun mukana tullutta palveluntarjoajan omaan verkkotunnukseen perustuvaa alidomainia, vaikka suomalaisen .fi-tunnuksen hankkiminen olisi täysin mahdollista ja ehkä ihan fiksuakin.

Omien havaintojeni perusteella vaikuttaa siltä, että .fi-verkko-tunnuksiin ja niiden hankkimiseen liittyy harhaluuloja, jotka on syytä kumota.

  1. Verkkotunnuksia voivat hakea vain yritykset. Väärin: kuka tahansa vähintään 15-vuotias suomalainen voi hakea verkkotunnusta.
  2. Verkkotunnus maksaa paljon. Väärin: Tunnus suoraan Viestintävirastosta haettuna maksaa 12 euroa vuodessa. Tunnuksen voi hakea ja maksaa myös kolmeksi tai viideksi vuodeksi, jolloin laskennallinen vuosihinta on edullisempi.
  3. Verkkotunnuksen pitää perustua omaan nimeen. Väärin: Verkkotunnuksen nimen saa melko vapaasti itse valita. Tunnukselle on muutamia rajoituksia, joista merkittävimpänä tunnus ”ei saa oikeudettomasti perustua toisen suojattuun nimeen tai merkkiin taikka luonnollisen henkilön nimeen”. Verkko-osoitteen pitää muutenkin olla asiallinen. Viestintävirasto on määritellyt sallitut ja kielletyt osoitteet suhteellisen tarkasti.
  4. Hyvät/lyhyet verkkotunnukset on jo viety. Väärin: Kolmekirjaimisia tunnuksia on vapaana vaikka kuinka paljon, ja jopa jotkut kaksimerkkisetkin domainit odottavat yhä ottajaansa. Muutamalla yrityksellä vapaa domain löytyy aiheeseen kuin aiheeseen.
  5. Domainin hankkiminen on vaikea/ aikaavievä prosessi. Väärin. Kun hankin itselleni kingi89.fi -verkkotunnuksen, aikaani meni vajaa puoli tuntia. Hieman teknistä tietoa ja osaamista vaaditaan, mutta muuten homma on varsin suoraviivainen.
  6. En tarvitse omaa .fi-verkkotunnusta. Makuasia, mutta: Paitsi omaa verkkosivustoa tai blogia varten, oma verkkotunnus voi olla näppärä keino esimerkiksi kotikoneen ja sen tiedostojen etäkäyttöön. Verkkotunnuksella ei tarvitse olla periaatteessa mitään palveluja, vaikka kieltämättä aika hyödytöntä domainin hankinta tuolloin on.

Jos verkkotunnuksen hakeminen tuntuu turhan työläältä, tai haluaa sen liitettäväksi esimerkiksi web-hotellipalveluunsa, voi tunnuksen hankkia osana muuta palveluaan. Useimmat suomalaiset web-hotellipalveluntarjoajat hankkivat haluttaessa .fi-verkkotunnuksen ja tekevät tarvittavat määritykset pientä korvausta vastaan asiakkaansa puolesta.

Jos sen sijaan haluaa hankkia verkkotunnuksen vaikkapa Blogger-blogiaan varten (kuten itse olen tehnyt tämän itQ-blogin kanssa), tai haluaa oman .fi-osoitteen kotipalvelimelleen (kuten kingi89.fi), kannattaa haku hoitaa suoraan Viestintäviraston kanssa itse. 5 helppoa vaihetta, ja homma on hoidossa.

0. Esivaatimukset

Ennen verkkotunnuksen hankkimista täytyy olla selvillä, mihin sitä osoitettaan haluaa käyttää. Yleensä tarkoituksena on kuitenkin jonkinlaisen verkkosivuston tarjoaminen, ja tällöin täytyy palveluntarjoajaltaan selvittää, miten hankittu verkkotunnus saadaan osoittamaan verkkosivustoon. Esimerkiksi Googlen Blogger-palveluun oman domainin saa käyttöön suhteellisen helposti ja ilmaiseksi, mutta tilanne vaihtelee palveluntarjoajittain. Kaikki eivät tällaista mahdollisuutta tarjoa lainkaan.

Kun on varmaa, että domain voidaan sivustoon kytkeä, pitää löytää sopiva vapaanaoleva verkkotunnus. Vapaita tunnuksia voi etsiä Viestintäviraston palvelun avulla, tai käyttää käyttöjärjestelmän whois-työkalua. Kun vapaa osoite löytyy, pitää vielä tarkistaa, että se on kelvollinen (eikä esimerkiksi jonkin yrityksen toiminimi tai tavaramerkki). Rekisterien tarkistaminen onnistuu helpoiten varsinaisen tunnuksen haun yhteydessä.

1. Nimipalvelinten hankinta

Jotta verkkotunnusta vastaava IP-osoite voitaisiin määritellä, tarvitaan vähintään kaksi nimipalvelinta. Nimipalvelimia tarjoavat useatkin yritykset, joista itse suosittelen Woima Hosting Oy:n palvelua, sillä se ei maksa mitään. Ainakaan itse en ole mitään moitittavaa palvelunlaadusta löytänyt.

Nimipalvelimet on oltava tiedossa jo ennen kuin verkkotunnuksen voi hankkia. Nimipalvelimilla täytyy ainoastaan olla tieto verkkotunnuksesta, joten varsinaisia palvelinten osoitteita ei vielä tässä vaiheessa tarvitse niille määritellä.

2. Verkkotunnuksen haku ja maksaminen

Ennen kuin verkkotunnusta voi hakea, täytyy Viestintäviraston palveluun rekisteröityä. Rekisteröitymissivulla valitaan Rekisteröidy verkkotunnuksen haltijana ja Rekisteröidy yksityishenkilönä. Henkilötietojen antamisen jälkeen salasana lähetetään valinnan mukaan joko kirjeitse tai sähköpostilla1. Salasana vaihdetaan ensimmäisen kirjautumisen yhteydessä.

Kirjautumisen jälkeen verkkotunnuksen haku voidaan aloittaa klikkaamalla Hae verkkotunnusta -painiketta. Verkkopalvelu ohjaa tunnuksen hakemisen, nimipalvelinten asettamisen ja maksamisen, ja samalla valitaan domainin varausaika2 (1, 3 tai 5 vuotta). Maksaminen tapahtuu luottokortilla tai verkkopankissa. Maksamisen jälkeen verkkotunnus on saman tien varattu.

3. Verkkopalvelun ja nimipalvelinten asetusten säätö

Verkkotunnuksen hankkimisen jälkeen on aika määritellä sille tuleva palvelu. Tämä tapahtuu asettamalla ja muuttamalla nimipalvelinten valintoja. Oikeat nimipalvelinasetukset selviävät yleensä sivuston palveluntarjoajan (kuten Bloggerin) ohjeista. Nimipalvelinasetusten teko riippuu nimipalvelinpalveluntarjoajasta, mutta esimerkiksi Woimalla hallinta löytyy Poweradminin List zones -toiminnon alta.

Jos ei käytetä ulkopuolista sivustopalveluntarjoajaa, esimerkiksi oman kotipalvelimen tapauksessa, tarvitsee nimipalvelimille kertoa palvelimen IP- tai olemassaoleva DNS-osoite. IPv4-osoite määritellään A-rivinä, IPv6-osoite AAAA-rivinä ja DNS-osoite CNAME-rivinä. Esimerkiksi itQ:n lyhytosoitepalvelu s.itq.fi on nimipalvelimille määritelty seuraavasti:

s.itq.fi IN CNAME kserver.dy.fi

4. Sitten odotellaan

Nimipalvelinasetusten päivittyminen kaikkialle Internetiin vie aikansa, sillä käyttäjän ja sivuston nimipalvelinten välissä on useita muita nimipalvelimia, jotka pitävät tietoja välimuistissa. Tiedot kuitenkin vanhenevat niistä aikanaan, tyypillisesti muutamassa tunnissa, ja tämän jälkeen palvelun pitäisi olla saatavilla uudesta verkkotunnuksesta.

5. Kaikki kunnossa seuraavan vuoden

Jos sivusto toimii, on kaikki kunnossa: jos palvelimen osoite säilyy samana, ei nimipalvelimien asetuksia tarvitse käydä sörkkimässä. Tarvittaessa esimerkiksi alidomaineja voi käydä lisäämässä, ja nämä päivittyvät päädomainin tapaan muutaman tunnin viiveellä.

Mielessä kannattaa kuitenkin pitää, että domainvaraus ei uudistu automaattisesti. Itsensä kannattaa pitää tietoisena siitä, milloin osoite on viimeistään uusittava, jotta ikävää käyttökatkoa ei pääse syntymään. Uusiminen maksaa saman verran kuin domainin hakeminen, ja sen voi tehdä aikaisintaan puoli vuotta ennen varauksen vanhenemista.

* * *

Jos siis markonkotisivut.ilmainenhosting.example.com -osoite alkaa käydä hermoille, kannattaa rohkeasti harkita omaa .fi-osoitetta. Hinta on varsin kohtuullinen, eikä se ole juurikaan oman verkkosivuston ylläpitämistä vaikeampaa. Tulevaisuudessa lyhyiden .fi-verkkotunnusten saatavuus tulee joka tapauksessa huononemaan, joten on perusteltua varata mieluisa osoite jo varmuudenkin vuoksi.
—
1) On itsestäänselvää, että kannattaa valita sähköpostivaihtoehto, sillä silloin salasanan saa heti eikä kolmen päivän päästä.
2) Suosittelen varaamaan domainin aluksi vuodeksi, sillä jos jostain syystä Viestintävirasto mitätöi verkkotunnusvarauksen, ei maksettua summaa palauteta. Jos kukaan ei ensimmäisen vuoden aikana tule verkkotunnusta itselleen vaatimaan, voi varausta jatkaa hieman huolettomammin pidemmissä pätkissä.

Repputarkastus, kännykkä­taka­varikko ja koululaisen oikeudet

Posted onLeave a comment

OKM ha­lu­ai­si opet­ta­jil­le oi­keu­den tar­kis­taa pe­rus­kou­lu­op­pi­laan vaat­teet ja re­put se­kä ta­ka­va­ri­koi­da häi­rit­se­vät tai vaa­ral­li­set esi­neet. Mut­ta mi­ten huo­leh­di­taan kou­lu­lai­sen oi­keuk­sis­ta ja yk­si­tyi­syy­des­tä?
Kuva: bnilsen: open backpack. c ba 2.0

Opetus- ja kulttuuriministeriö opetusministeri Jukka Gustafssonin johdolla esittää opetukseen liittyvän lainsäädännön muuttamista, ja OKM:n tiedotteen perusteella valtaosa muutoksista vaikuttaa ihan järkeenkäyviltä:

Perus­opetus­laissa säädet­täisiin kasvatus­keskustelusta, joka olisi uusi kasvatuk­sellinen keino
puuttua ja ennalta­ehkäistä oppilaan häiritsevää tai epä­asiallista käyttäy­tymistä. Jälki-istuntoon
liittyvää säätelyä tarken­nettaisiin siten, että mm. kirjallisten ja suullisten tehtävien ja
harjoitusten teettäminen oppilailla tulisi mahdolliseksi.
[–]
Oppilaiden ja opiskelijoiden osallisuuden lisäämiseksi ja heidän vaikutus­mahdolli­suuksiensa
parantamiseksi ehdotetaan, että jokaisessa perus­koulussa tulisi olla oppilas­kunta. Tämän lisäksi
oppilaiden ja opiskeli­joiden oikeutta sekä samalla opetuksen ja koulutuksen järjestäjien
velvollisuutta kehittää osallisuutta vahvistet­taisiin nykyisestä.
[–]
Opetuksen järjestäjä velvoitettaisiin järjestämään mm. mahdollisuuksia osallistua
opetussuunnitelman ja siihen liittyvien suunnitelmien sekä koulun tai oppilaitoksen
järjestyssäännön valmisteluun.
[–]
Perusopetuslakia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että sairaalan sijaintikunnan velvollisuus
järjestää opetusta kattaisi aina sairaalassa potilaana olevan oppilaan opetuksen siinä määrin kuin
hänen terveydentilansa sallii.

Kuten sanoin, nämä ovat ihan järkeviä ja ilmeisesti paljon kaivattujakin muutoksia. Näiden lisäksi ehdotuksessa on kuitenkin eräs − mediahuomionkin varastanut − kohta.

[– O]pettajille ja rehtorille säädettäisiin toimivaltuudet takavarikoida
häirintään käytettäviä tai vaarallisia esineitä ja aineita, sekä tietyin edellytyksin tarkastaa
oppilaan tai opiskelijan tavarat ja päällisin puolin vaatetuksen tällaisten esineiden tai aineiden
löytämiseksi.

Ymmärrän kyllä, että jos opettajien oikeus ottaa haltuunsa esimerkiksi puukot ja muut vaaralliset tavarat on tervetullut uudistus. Samoin opetuksen häiritseminen kännykän räpläämisellä on varmasti ikävää. Mutta mutta…

Kun mennään sörkkimään vajaavaltaisen1 oikeuksia, täytyy muutosten olla hyvin perusteltuja ja välttämättömiä, sillä tällaisilla henkilöillä ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia tai ymmärrystä itsensä ja omien oikeuksiensa suojelemiseen – lapsi tai nuori, joka näkee opettajan auktoriteettina, saattaa mukisematta hyväksyä myös väärinkäytökset. En sano, että suomalaiset opettajat olisivat lähtökohtaisesti läpimätiä hyväksikäyttäjiä2, mutta ”inhimillinen tekijä” kannattaa kuitenkin pitää mielessä.

Asiaa ei millää tapaa helpota se, että kyseessä on niinkin fundamentaalisen oikeuden kuin koskemattomuuden rajoittaminen. Vaikka ”[t]arkastamisessa ja poisottamisessa olisi
noudatettava hienotunteisuutta ja kunnioitettava henkilökohtaista koskemattomuutta ja
yksityisyyttä”, on väärinkäytösten mahdollisuus ilmeinen: Opettaja saattaa esimerkiksi rankaista oppilasta viemällä tämän kännykän tai muun henkilökohtaisen välineen − jopa repusta tai taskusta! Jos oppilas ei uskalla ”tehdä asiasta numeroa”, saattaa tällainen omintakeinen rangaistuskeino yleistyä ja levitä. Mainitsemani skenaario on vain eräs vaihtoehto: jokainen voi itse keksiä lisää variaatioita.

Kun kuitenkin opettajat tarvitsevat lisää puuttumiskeinoja, ei tätä takavarikko-oikeutta kannata lähteä täysin kuoppaamaankaan. Kaksi tarkennusta on kuitenkin tarpeen:

  1. Ne tilanteet, joissa tarkastus- ja poisotto-oikeuksia voidaan käyttää, tulee määritellä tarkasti. Ei välttämättä täysin konkreettisella tasolla, jotta tarvittava pelivara taataan, mutta kuitenkin niin tarkasti, ettei väärinkäytöksiä voi käytännössä tapahtua.
  2. Väärinkäytöksien estämiseksi pitää ehdottomasti opettajan laatia jokaisesta ”takavarikosta” ja ”tarkistuksesta” kirjallinen selitys, joka sitten annetaan tiedoksi niin oppilaalle itselleen, kotiin, kuin koulun johtoonkin. Oppilaat pitää toki opettaa myös vaatimaan nämä selitykset. Lisäksi jonkinlainen valituspolku tulee oppilaan oikeusturvan toteutumiseksi määritellä ja kertoa.

Uskoisin, että kun kynnys tällaisten, oppilaan koskemattomuuden ja yksityisyyden suojaa rajoittavien, oikeuksien käytölle asetetaan tarpeeksi korkeaksi, ei niitä juurikaan väärinkäytetä.

Toisaalta uhkana on, etteivät opettajat uskalla oikeuksiaan hyödyntää silloinkaan, kun se olisi tarpeen. Myös tämän takia on tärkeää, että uusien oikeuksien käytölle on selvät ja konkreettiset ohjeet. Näiden ohjeiden määrittelyssä avoin kommunikaatio opetuslaitosten sisällä ja niiden välillä on välttämätöntä.

Koululaisen oikeuksiin pitää kajota äärimmäisellä varovaisuudella. Kun se nyt kuulemma3 on tarpeen, on tärkeää huolehtia kaikenlaisten väärinkäytösten ehkäisystä. Oppimis- ja opetusrauha pitää toki taata, mutta ei millä hinnalla tahansa.

Ennakoiva vastamussutus: Itselläni ei ole lapsia, eikä toivottavasti hetkeen olekaan, joten joku voisi väittää minun olevan epäpätevä sanomaan yhtään mitään. Hämärien muistikuvien perusteella epäilen joskus kuitenkin olleeni hieman nuorempi, joten ihan tuulesta temmattuja ajatukseni eivät ole. Lisäksi on ikävää, että niin monet näyttävän kannattavan ideaa siksi, että ehdotuksen tasolla se vaikuttaa hyvältä, eikä nähdä riskejä käytännön toteutuksessa. Jos silti olet eri (tai samaakin) mieltä, kerro kommenteissa.
—
1) Tässä tapauksessa vajaavaltaisuus johtuu alaikäisyydestä.
2) Selvennykseksi: Kyseisen tilanteen hyväksikäyttäjiä.

Estot eivät vaikuta TPB:n käyttöön

Posted onLeave a comment

The Pi­rate Bay -ky­se­ly­ni mu­kaan oi­keu­den lan­get­ta­ma si­vus­tol­le pää­se­mi­sen es­tä­mi­nen ei suu­rim­paan osaan ih­mi­sis­tä ole vai­kut­ta­nut mi­ten­kään.

Kuva: The Pi­rate Bay -lo­go/ The Pirate Bay

Puolisentoista kuukautta kestänyt kyselyni The Pirate Bay -sivuston estoihin liittyen on nyt päättynyt. Ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan päivitettyä kierto-ohjetta, on paikallaan hieman esitellä kyselytuloksia.

Kaikkiaan kyselyyn saatiin vastaukset 25 henkilöltä, ja arvontaan näistä vastaajista osallistui 131. Vastaajamäärä jäi hieman alhaisemmaksi kuin suunnittelin, mikä johtuu osittain siitä, että blogiani saavutaan tyypillisesti lukemaan Googlen hakutuloksesta, eikä välttämättä sitoutumista tai luottoa kirjoituksiani kohtaan löydy2.

Tein jo­kais­ta hy­väk­syt­tyä ar­von­taan osal­lis­tu­jaa var­ten oman ar­van, jos­sa oli sa­tun­nai­nen merk­ki­jo­no. Nä­mä hei­tet­tiin hat­tuun, ja on­ne­tar nos­ti siel­tä oi­ke­as­sa ala­reu­nas­sa ole­van IJvI-ar­van.

Kuva: Riku Eskelinen

Arvonta suoritettiin siten, että onnettarena toiminut avovaimoni nosti hatusta yhden arvan. Arvoissa oli kussakin satunnainen merkkijono, ja merkkijonot puolestaan oli linkitetty vastaajiin. Näin kukaan muu kuin minä ei päässyt käsiksi henkilötietoihin. Voittava merkkijono oli muuten IJvI, ja voittajalle on ilmoitettu sähköpostitse.

Käyn tässä kirjoituksessa läpi tulokset yksitellen ja erillään toisistaan. Saatan myöhemmin analysoida tuloksia tarkemminkin.

Esto ei aiheuttanut operaattorin vaihtamista

Kyselystä taisi tulla hiukan puutteellinen, kun jo ensimmäisessä kohdassa, jossa kysyttiin nykyistä Internet-operaattoria, suosituin vaihtoehto oli Muu operaattori (36 %). Ovatko paikallispuhelinyhtiöt todella näin suosittuja, vai jätinkö jonkun suuren operaattorin kokonaan pois? Toiseksi suosituin valinta oli Elisa/Saunalahti (28 %), seuraajinaan Sonera (24 %) ja DNA (12 %).

Valtaosa vastaajista (60 %) ilmoitti, etteivät ole vaihtaneet operaattoria estojen tultua voimaan noin vuosi sitten. Niistäkin, jotka ovat operaattoria vaihtaneet, lähes kaikki (36 % kaikista vastaajista) tekivät vaihdoksen jostakin muusta syystä.

Vieraillaan viikoittain, estoilla ei vaikutusta tiheyteen

52 % vastaajista kertoi vierailleensa ennen estoja The Pirate Bayssä viikoittain. 8 % vieraili sivustolla päivittäin ja 24 % harvemmin kuin joka viikko. Muut (16 %) eivät joko käyttäneet sivustoa lainkaan, tai heidän operaattorinsa eivät estä pääsyä muutenkaan.

Sivuston estämisellä ei vaikuta olleen juurikaan vaikutusta sen käyttöön: 72 % vastaajista käytti sivustoa estojen voimaan tultua yhtä paljon kuin ennenkin. Käyttöä vähensi 12 % vastaajista, ja vain yksi vastaaja kertoi lopettaneensa palvelun käytön vasten tahtoaan.

Proxypalvelimella paikalle tai kilpailijan käyttäjäksi

Yleensä esto kierretään käyttämällä proxy- eli välipalvelinta: näin kertoi tekevänsä 52 % kaikista vastaajista. 28 % vastaajista kertoi, etteivät he kierrä estoa mitenkään tai operaattori ei estä heitä pääsemästä sivustolle muutenkaan.

Joka kolmas vastaaja on ryhtynyt eston johdosta käyttämään jotakin muuta torrent-sivustoa. Esto on lisäksi saanut kuudesosan lisäämään materiaalin hankkimista laillisista lähteistä.

Mitä tästä voidaan päätellä

Vastaajia oli vain neljännessata, joten kovin radikaaleja johtopäätöksiä ei voida vetää. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, ettei The Pirate Bayn estämisellä ole suurtakaan vaikutusta sen käyttämiseen.

Turhana en toki kyselyä pidä. Aikomukseni on kevään aikana kirjoittaa uusi, entistä kattavampi eston kierto-ohje, ja vastaukset antavat lisävalaistusta siihen, miten postausta kannattaa lähteä tekemään. Kiitokset siis kaikille vastanneille.
—
1) Näistä kaksi jouduttiin kylläkin hylkäämään: toinen virheellisten yhteystietojen, toinen poste restante -osoitteen takia.
2) Vaikka tietenkin pitäisi!