Tekijä: Riku Eskelinen

Monipuolinen mediakeskus XBMC

Posted onLeave a comment

Koto­nani kat­se­len vide­oita koneel­tani ja Inter­netistä mie­lui­ten Full HD-ruudusta kauko­säätimellä XBMC-­media­keskus­ohjel­mistoa käyttäen.

Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Kun Raspberry Pi aikanaan saapuu1, aion valjastaa sen multimediakäyttöön, todennäköisesti Raspbmc:n avustuksella. Raspbmc on Debian-pohjainen Linux-jakelu, joka on tarkoitettu tasan yhteen käyttötarkoitukseen: XBMC-mediakeskusohjelmiston pyörittämiseen Raspberry Pi -tietokoneella.

Raspbmc:n julkaisu on sen verkkosivujen mukaan aivan nurkan takana, mutta sen sijaan XBMC on ollut jo pidemmän aikaa varsin käyttökelpoinen mediakeskusohjelmisto. Varsinaisella työpöytäkoneellani, Fukushimalla, olen XBMC:tä pyörittänyt Ubuntun päällä menestyksekkäästi jo lähes vuoden. Voin tunnustaa, että pidän XBMC:stä hyvin paljon, ja tässä kirjoituksessa paljastan syyt siihen.



Käyttöliittymä XBMC:ssä on miellyttävä silmälle, ja se pyörii sujuvasti Full HD -ruutuni 1920×1080 -resoluutiollakin. Edes HD-tasoisen videon toisto valikkoselailun taustalla ei aiheuta suurtakaan nykimistä. Suorituskyky on toki paljon kiinni koneesta ja näytönohjaimesta, mutta väittäisin, ettei koneeni ATi Radeon HD 3450 tänä päivänä ihan tykeimmästä päästä ole.

Ulkoasuskininä käytän oletuksena olevaa Confluencea, vaikka muitakin ulkoasuja olisi lisäosina asennettavissa. Mielestäni Confluence-ulkoasu on kuitenkin näitä tyylikkäämpi ja käytännöllisempi. XBMC on lisäksi käännetty monelle kielelle, eikä suomea käytettäessä suuria virheitä näy joitakin yhdys␣sana␣virheitä lukuunottamatta.

XBMC toimii mukavasti ja intuitiivisesti niin hiirellä kuin näppäimistöllä – hankkimani USB-näppäimistönä ja -hiirenä tietokoneelle näkyvä kaukosäädin on kaikki, mitä käyttöön tarvitaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nuolilla liikutaan, Enterillä valitaan, Escillä peruutetaan ja Tabilla vaihdetaan eri näkymien välillä. Lisäksi toistoa voi ohjata näppäimistön multimedianäppäimillä.

XBMC:n aloitus­näkymästä voi valita nopeasti halua­mansa toimin­non, oli se sitten musii­kin kuuntelu, kuvien tai videoi­den katselu tai vaikka sää­en­nusteen tarkis­taminen.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

XBMC:n aloitusnäkymä on jaettu kuuteen eri osaan tehtävien mukaan: Säähän, Kuviin, Videohin, Musiikkiin, Ohjelmiin (sekalaisia sovelmalisäosia) ja Järjestelmään (asetukset ym.). Vaikka XBMC hoitaa mediacenterinä myös kuvat ja musiikin mukiinmenevästi, on videoiden toistaminen XBMC:ssä suorastaan hämmentävän hienosti toteutettu.

Paikallisia videoita voi XBMC:ssä selailla kansiopuun mukaisesti, jonka lisäksi omille videokansioilleen voi luoda pikavalinnat Videot-listaan. Myös erilaisia videolisäosia on XBMC:n lisäosavarastossa pilvin pimein, ja muualla Internetissä vielä enemmän. Omassa käytössäni ovat lähinnä lisäosavarastosta löytyvä YouTube-lisäosa, sekä erikseen ladattava ja asennettava Elisa Viihde -lisäosa.

Kuva­kaappauksen videon 720p-laatuinen Matroska-paketti toimi XBMC:ssä heittä­mällä ja ilman pätki­mistä AAC-äänineen, ASS-teksti­tyksineen ja H264-videoineen.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

XBMC käyttää videotoistossa FFmpeg-kirjastoon pohjautuvaa omaa soitintaan, mikä luultavasti onkin ohjelmiston monialustaisuuden kannalta paras vaihtoehto. Eri toistoformaatit eivät ole aiheuttaneet päänvaivaa, vaan jopa AAC-ääni, MKV-paketit, ASS/SSA-tekstitykset ja H264-video toistuvat ilman ongelmia.

HD-videotkin pyörivät mallikkaasti ilman repimistä tai nykimistä – ainoastaan joissain H264-videoissa oli jossain vaiheessa havaittavissa artefakteja, mutta tuota ongelmaa en onnistunut toistamaan blogikirjoitusta edeltävän testailun aikana kertaakaan.

Toisto­valinnat ovat laajat, ja ne ilmaan­tuvat heti tarvit­taessa ruutuun joko hiirtä heilaut­tamalla tai Enteriä painamalla.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

Videotoiston aikana kontrollit ovat luonnollisesti oletuksena piilossa, mutta ilmestyvät heti, jos liikutetaan hiirtä tai painetaan Enteriä. Toistonaikaiset valinnat ovat laajahkot: valintoja löytyy normaalien toistopainikkeiden lisäksi mm. tekstityksen valintaan ja videotoiston asetuksiin. Harmillisesti äänenvoimakkuuden säädölle ei tosin ole omia painikkeitaan, vaikka voimakkuutta voikin säätää multimedianäppäimin.

Eri­laisia lisä­osia XBMC:n omassa lisä­osa­kirjas­tossa on runsaasti. Ihan kaikki eivät kuiten­kaan välttä­mättä ole kaikille hyödyl­lisiä.
Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

Lisäosiensa ansiosta XBMC:ssä riittää käytännössä katsoen rajattomasti musiikkia kuunneltavaksi ja videoita katseltavaksi. Musiikkipuolella kovalevyn kappaleiden sijaan voi lisäosien avulla kuunnella vaikkapa SoundCloud- tai Grooveshark-musiikkia. Samoin erilaisia Internet-videolähdelisäosia XBMC:n lisäosakirjastossa on runsaasti.

Lisäosat eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään erilaisten Internet-medioiden toistoon, vaan niitä löytyy lähes joka lähtöön. Omassa käytössäni tutuksi on tullut XBMC Audio Mixer -lisäosa, joka paikkaa XBMC:n puutteita äänenvoimakkuuden säätöjen saralla.

Säädet­tävää on asetuk­sissa tarpeeksi, ja eri valinnat ovat pää­osin help­poja ymmär­tää. Tekniset säädöt voivat kuiten­kin vaatia pereh­tymystä.

Kuva: Kuvakaappaus XBMC:stä

XBMC:n tarjoamat asetukset ovat melko monipuoliset. Asetusten kautta onnistuu ulostulojen säätäminen, kuten myös vaikkapa ulkoasun tai kielen mukauttaminen. Myös ne paljon puhutut lisäosat löytyvät asetuksista. Suurimmilta osiltaan asetukset ovat tarpeeksi selkeitä, jotta kuka tahansa voi niitä säätää, mutta esimerkiksi äänilaitteen valinta ei välttämättä ole kaikista suoraviivaisinta, jollei ALSA:n ja PulseAudion ero ole selvä.

Kokonaisuutena tarkastellen XBMC on lähes kaikki HTPC-tarpeet tyydyttävä mediakeskusohjelmisto, jonka käyttömukavuus on huippuluokkaa. Ohjelmisto on saatavilla niin Windowsille, Macille kuin Linuxille, ja onpa siitä saatavilla myös Ubuntu-pohjainen Live-CD XBMCbuntu. Jos suunnittelee kyhäävänsä HTPC:tä, tai haluaa muuten katsella videoita nautinnollisen käyttöliittymän läpi, on XBMC ehdottomasti vähintäänkin kokeilun arvoinen.

—
1) Kirjoitushetkellä arvioidut/ vahvistetut toimitusajat ovat nähtävissä blogini sivupalkissa.

RS Components -Raspi tilattu ja maksettu

Posted on1 Comment

RS Com­po­nents pääs­ti vii­mein ti­laa­maan Rasp­berry Pi:n. Hin­taa sil­le tu­li lä­hes 40 eu­roa.
Kuva: Kuva­kaap­paus RS Com­po­nent­sin ti­laus­si­vus­tos­ta

Kuten niin monet muutkin, myös minä odottelen edelleen sitä, että pääsisin hipeltämään ultraedullista Raspberry Pi -tietokonetta. Kirjoitin viime kuun lopulla, että Farnell kertoi toimitusajaksi kesäkuun ensimmäisen täyden viikon. Tähän asiaan ei ole mitään päivityksiä siltä suunnalta kuulunut. Sen sijaan RS Components yllätti kertomalla eilen sähköpostilla, että voin vihdoin tilata Raspberry Pin.


Tilaus kävi sutjakkaasti, ja maksu tapahtui PayPalilla. Myös erilaiset Visa- ja Mastercard-kortit olisivat kelvanneet. Veroton hinta laitteelle oli 27,40 euroa, jonka päälle tulevat verot (5,48 €) ja toimituskulut (6,28 €) tekivät lopulliseksi hinnaksi 39,16 euroa. Tämä on hieman enemmän kuin aiemmin laskemani 38,30 €, mutta heitto selittyy punnan ja euron välisillä kurssimuutoksilla.

Toimitusaikaan liittyen tilausvahvistus kertoi, että ”Despatch expected within 3 week(s)”, eli tämän yksilön saanen käsiini samoihin aikoihin kuin Farnellin toimittamankin. Lupailivatpa vieläpä seurantakoodinkin lähettää, kunhan paketti lähtee liikkeelle, ja onkin mielenkiintoista seurata, mikä firma tuon pienen paketin kuljettaa ja kuinka nopeasti.

Onneksi kesäkuuhun ei ole enää montaakaan päivää.

NFS4 ja kadonneiden omistajanimien arvoitus

Posted onLeave a comment

Kuvan KServer-Fuku­shima oik­kui­li verk­ko­kan­si­oi­den­sa kans­sa, kun idmapd käyt­ti vää­rää verk­ko­ni­meä. Lop­pu hy­vin, kaik­ki hy­vin: yli tun­nin ih­met­te­le­mi­sen ja yh­den kon­fi­gu­raa­tio­ri­vin muut­ta­mi­sen jäl­keen hom­ma toi­mii taas.

Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Kotonani työasemakoneet tuovat kotikansiot NFS4-tiedostopalvelimeltani, KServer-Mythbusterilta. Tänään kuitenkin kiinnitin huomiota KServer-Fukushima-ykköstyöasemakonettani (Debian squeeze) käyttäessäni, ettei kotikansioni ollut aivan kunnossa.

Pikaisella tarkistuksella (ls -ld ~) selvisi, että kotikansion omistajaksi oli merkitty nobody:nogroup oman käyttäjä- ja ryhmätunnukseni sijaan. Koska uudelleenkäynnistys yleensä auttaa kaikkeen, komensin1:

$ sudo service nfs-common restart
$ sudo mount -a -t nfs4 -o remount

Komennot suorittuivat ilman sen ihmeellisempiä virheilmoituksia, mutta ongelma pysyi samana: NFS-asiakas oli vahvasti sitä mieltä, että kotikansiot omistaa ei-kukaan. Siispä NFS-palvelimeni kimppuun.

NFS-jaoissa on oletuksena käytössä niin kutsuttu root_squash, jossa asiakkaan ilmoittamat root-käyttäjän oikeudet muunnetaan lennossa asetetun anonyymikäyttäjän ja -ryhmän (asetusoptiot anonuid ja anongid, oletuksena nobody:nogroup) oikeuksiksi. Tietoturvan kannalta asetus on hyvä pitää päällä, ja näin toki kaikilla jaoillani asia onkin. Musiikki- ja videojakojen osalta käytän vielä valintaa all_squash, jolloin kaikki käyttäjät voivat vapaasti kirjoitella ja lukea näitä kansioita.

Kun kerran kotikansiollekin omistajaksi näkyivät NFS-anonyymikäyttäjä ja -ryhmä, päätin tarkistaa, etten vahingossakaan ollut laittanut kotikansioille all_squash:ia päälle. NFS-verkkojaothan määritellään tiedostossa /etc/exports, ja siellä kotikansioiden osalta jako-optiot olivat kunnossa:

/export/homes   <koneet>(rw,sync,insecure,no_subtree_check)

OK, vika siis ei ollut palvelimessa, joten jatkoin selvittelyä Fukushiman osalta.

Käyttäjätunnusten koneidenvälinen mäppäily tapahtuu NFS4:ssa (ainakin Debianissa) rpc.idmapd:illa, joka kuuluu aiemmin uudelleenkäynnistettyyn nfs-common -pakettiin. Jotta idmapd:ia käytettäisiin, pitää asiakaskoneen /etc/default/nfs-common -tiedostossa se olla kytkettynä päälle. Kun kyseisen tiedoston avasin, ei NEED_IDMAPD=-kohdassa ollut määritelty mitään. Asetustiedoston mukaan tällöin käytetään automaattista tunnistusta, mutta ajattelin muuttaa tämän varmuuden vuoksi muotoon NEED_IDMAPD=yes.

Päätin tässä välissä rebootata Fukushiman, ja katsoa mitä tapahtuu. Noin minuutti myöhemmin2 päädyin raapimaan päätäni uudelleen, sillä asetusmuutos ei tuottanut toivottua tulosta. Tässä vaiheessa päätin vilkaista /var/log/syslog:ia, jota kahlaamalla löytyikin johtolanka:

May 17 14:55:11 kserver-fukushima rpc.idmapd[1161]: nss_getpwnam: name ’<käyttäjänimi>@kserver.dy.fi’ does not map into domain ’localdomain’

Kotiverkossani käytän verkkonimenä kserver.dy.fi:ä, ja kaikkien verkkoon tulevien koneiden pitäisi saada tietää tämä DHCP-vastauksen mukana. Olisiko sitten niin, että Fukushima jättäisi jostain syystä DHCP:n kertoman verkkonimen huomiotta, ja päätyisi jonkinlaisen oletusasetuksen kautta käyttämään localdomain:ia?

$ dnsdomainname
kserver.dy.fi

Ei, kyllä kone tietää olevansa kserver.dy.fi-verkossa. Tässä vaiheessa jouduin turvautumaan Googleen, jota kautta päädyin selaamaan RHEL:n postituslistan ketjua. Eräs viesti alkoi sanoin:


/etc/idmapd.conf is configured the same way on both the NFSv4 Server & Client correct?

/etc/idmapd.conf, vai? Katsotaanpa, mitä Fukushiman tiedosto tietää:

[General]

Verbosity = 0
Pipefs-Directory = /var/lib/nfs/rpc_pipefs
Domain = localdomain

[Mapping]

Nobody-User = nobody
Nobody-Group = nogroup

Kas niin, löytyihän se syyllinen lopultakin. Domain-rivi muotoon Domain = kserver.dy.fi, reboottaus, ja kas:

$ ls -ldh ~
drwx—— 261 <käyttäjänimeni> <ryhmänimeni> 36K 17.5. 15:05 /home/<käyttäjänimeni>

Näin helposti ja mukavasti tämäkin asia saatiin kuntoon.

—
1) Tässä ensin käynnistetään NFS-jakojen oheispalvelut uudelleen, ja sen jälkeen liitetään kaikki fstab:in nfs4-muotoiset liitospisteet uudelleen.
2) Niin, Debian buuttaa huomattavasti Ubuntua nopeammin sekä ylös että alas, ainakin itselläni.

WLAN-verkon ylläpitäjä ei vastuussa waretuksesta

Posted onLeave a comment

Avoi­mia WLAN-verk­koja voi Suo­mes­sa­kin pyö­rit­tää il­man pel­koa sa­tun­nai­sen wa­ret­ta­jan te­ko­jen mak­su­mie­hek­si jou­tu­mi­ses­ta, ai­na­kin tois­tai­sek­si.
Kuva: Squallwc: Wifi Router.
CC By-NC-ND 2.0

Avointen WLAN-verkkojen käyttäminen ilman erillistä lupaa on ollut laillista jo jonkin aikaa, ja eilen kysymys siitä, kuka on avoimessa WLAN-verkossa vastuussa laittomuuksista, sai ainakin tilapäisesti lisää selvyyttä.

Käräjäoikeus näet katsoi, ettei laittomasta kopioinnista voi viedä hirteen sitä, joka pitää warettajan käyttämää avointa WLAN-verkkoa pystyssä. Tapauksen kantajana oli luonnollisesti TO-mafian ykkösnyrkki TTVK, ja vastaajana Turre Legalin avustamana ihan tavallinen yksityishenkilö. Turre Legal kiteyttää hyvin päätöksen tärkeyden blogissaan:

Toppista tapauksessa avustanut Turre Legalin Ville Oksanen toteaa: ”Tällä päätöksellä on merkittäviä vaikutuksia suomalaisen
tietoyhteiskunnan avoimuuden kannalta. Tämän päätöksen jälkeen avoimen
WLAN-yhteyden tarjoaminen on edelleenkin mahdollista. Päinvastainen
tuomio olisi tarkoittanut, että avoimen yhteyden tarjoaminen olisi
muuttunut oikeudellisesti mahdottomaksi.”

Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että kyseessä oli vasta käräjäoikeuden tuomio, ja voisin kuvitella, että TTVK:lla intoa riittää päätöksestä valittaa hovioikeuteen. Ehkä hyvä niin, sillä mitä korkeammalta oikeusasteelta tällainen päätös saadaan, sitä vahvempi signaali se on TTVK:lle ja kumppaneille, että ihan summamutikassa ei voi tällaisia ”raha-anomuksia” heitellä. Käräjäoikeuden päätöksestä nimittäin huokuu, ettei se kovin vaikea ollut:

Johtopäätöksinään näytöstä käräjäoikeus toteaa, että täysin mahdollista on, että musiikkia on jakanut joku muukin kuin T. Kantajat eivät ole edes yrittäneet esittää aihetodistelua, jolla olisi pyritty näyttämään, että juuri T:n koneelta on jaettu musiikkikappaleita. Asiassa on siis jäänyt näyttämättä, että T on ollut musiikkikappaleita verkkoon jakanut henkilö.

Pääpointtina asiassa olikin se, onko WLAN-verkon tarjoaja vastuussa siitä, mitä verkon käyttäjät sillä tekevät, ja ratkaisu oli selvä: ei tietenkään:

Varsin perusteltua on lähteä siitä, että tietoyhteiskunnan palveluiden
tarjoamisesta annetun lain 13 §:stä suoraan ja  tekijänoikeuslain 2 §:n 3
momentin 1 kohdan esitöistä ilmenevä periaate siitä,  että tiedon
sisällöstä vastaa se, joka tiedon on tuottanut, koskee myös tilannetta,
jossa verkkoon on siirretty tietoa yksityishenkilön WLAN-reititintä
hyödyntämällä.

Kun keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tietojen siirrossa on se,
että tiedosta vastaa sen lähettäjä, ei ole perusteita tulkita
tekijänoikeuslain 57 § 1 momenttia niin laajasti, että
WLAN-reitittimensä suojaamatta jättänyttä T:sta on pidettävä musiikkiteosten käyttäjänä.

Kuten todettu, äärimmäisen tärkeä ratkaisu ollakseen käräjäoikeudelta kotoisin. Jos se olisi ollut päinvastainen, olisi se ollut samalla myös kuolinisku kaikille avoimille WLAN-verkoille Suomessa. Kun asiaa ajattelee hieman abstraktimmin, voisi kuvitella, että samanlainen vastuukysymys elää vaikkapa TOR-verkon noodin pyörittämisessä yhtä lailla, ja myös tällaisten ”palveluntarjoajien” kannalta on hyvä, että asiaan ollaan edes tilapäisesti saatu jonkinlaista selvyyttä ja rotiakin.

Yllättäen1 TTVK ei itse tiedotetta tapauksesta julkaissut, vaikka päinvastaisessa tilanteessa räyhähenkinen lehdistötiedote olisi ollut selviö. Tällaisen anti-antipiraatin näkökulmasta TTVK sai siis myös sopivan näpäytyksen.
—
1) Ei oikeasti yllättänyt juurikaan.

Elisan huoltotiedotteet tulevat liian puskista

Posted onLeave a comment

Elisan verkko­huolto­tiedot­taminen ei ole mieles­täni oikein onnis­tunut viime aikoina.
Kuva: Kuvakaappaus/ elisa.fi

Yleensä olen ollut tyytyväinen siihen, miten käyttämäni ISP Elisa toimii ja palvelee asiakkaitaan. On kuitenkin eräs asia, joka on saanut minut välillä hermoromahduksen partaalle: Elisan tiedottaminen suunnitelluista verkonhuolloistaan.

Elisahan huoltaa nykyään verkkoaan kahtena yönä joka kuukausi, ja huollot ovat omiaan aiheuttamaan Internet-yhteyden pätkimistä. Jos nettiyhteys ei yöllä toimi, tämä tarkoittaa sitä, että esim. varmuuskopioiden ajo pilveen tai päivitysten lataaminen valmiiksi yön aikana jää suorittamatta.


Omassa verkossani automaattinen järjestelmien- ja verkonvalvonta huomaa, jos Internet-yhteys ei toimi, ja huomauttaa siitä minulle (ja muille lähistöllä oleville) äänimerkillä, jotta osaan käydä potkaisemassa reititintä, modeemia tai muuta laitteistoa tarpeen mukaan. Tavallisesti tällaista tapahtuu ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuukaudessa plus Elisan verkonhuoltoöinä.

Koskapa on kovin ärsyttävää herätä yöllä siihen, että verkonvalvonta huutaa Elisan verkonhuollon takia, tuppaan sovinnolla säätämään varmuuskopioinnin ja verkonvalvonnan pois päältä niinä öinä, joina Elisa verkkoa rukkailee, jotta saan nukuttua mukavasti. Tällaisiin etukäteistoimenpiteisiin ryhtyminen kuitenkin edellyttää sitä, että Elisa kertoo edes jotenkuten etukäteen, minä öinä se aikoo nettiäni pätkiä yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa. Viime aikoina Elisa ei ole oikein pystynyt tähän.

Vaikka Elisan häiriötiedote-RSS on tilauksessa syötteenlukijassani, en kyttää syötteitä vuorokauden ympäri. Näin ollen tarvitsisin mielellään vähintään pari päivää aikaa valmistautua. Tällainen aika on ilmeisesti Elisan mielestä liikaa vaadittu.

Helmikuun huoltokatkosta tiedote julkaistiin kyllä yli vuorokausi (33 h 48 min) etukäteen, mutta sen jälkeen tiedot ovat tulleet enemmän-vähemmän viime tingassa, jos silloinkaan:

  • Maaliskuun 1. huoltoyö: 29 min ennen ilmoitettua huollon alkamisaikaa.
  • Maaliskuun 2. huoltoyö: 14 h 17 min alkamisajan jälkeen.
  • Huhtikuun 1. huoltoyö: 12 h 23 min ennen alkamisaikaa.
  • Huhtikuun 2. huoltoyö: 14 h 3 min ennen alkamisaikaa.
  • Toukokuun 1. huoltoyö: 15 min ennen alkamisaikaa.
Elisa on julkaissut tiedot­teen keski­määrin noin 9½ tuntia ennen suunni­teltua huollon alku­aikaa. Vaihtelu on lisäksi valtavaa.
Kuva: Riku Eskelinen/ Public Domain

Lähetän Elisalle tästä asiasta palautetta, ja täytyy toivoa että tulevaisuudessa asia saadaan edes jotenkuten järkevälle tolalle. Kunnollisessa ja hyvissä ajoin tehdyssä tiedottamisessa suunnitelluista käyttökatkoista on nimittäin sitä paljon puhuttua ideaa.