Tekijä: Riku Eskelinen

OKM: Kasettimaksu kaikkeen

Posted onLeave a comment

OKM:n ni­meä­män rat­kai­su­neu­vot­te­li­ja Mar­kus Lei­ko­lan
hy­vi­tys­mak­su­rat­kai­su­mal­lis­sa ra­haa ke­rät­täi­siin ny­kyis­tä vä­hem­män
tal­len­nus­vä­li­neis­tä ulot­ta­mal­la mak­su kos­ke­maan esi­mer­kik­si eri­lai­sia
tie­to­ko­nei­ta, ku­ten tab­let­te­ja.

Kuva: oliverlindner: iPad. CC BY-SA 2.0

Opetus- ja kulttuuriministeriössä (OKM) on jo jonkin aikaa pohdittu sopivaa ratkaisua yksityisen hyvitysmaksun tulevaisuudesta. Nyt OKM tiedottaa, että hankkeen ratkaisuneuvottelijaksi nimetty filosofian kandidaatti Markus Leikola on saanut 30-sivuisen ratkaisumallinsa valmiiksi ja luovuttanut sen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäelle.

Ehdotuksessa lähdettäisiin muuttamaan koko hyvitysmaksukonseptia siten, että nykyisen vahvan laiteperusteisen maksun sijaan rahaa kerättäisiin vähän sieltä sun täältä: mukana listalla ovat nykyisten tallennusmedioiden ja -laitteiden lisäksi mm. pöytä-, tabletti- ja kannettavat tietokoneet, tulostimet, pilvitallennuspalvelut, ISP Viihde -palvelut, DRM:ttömät web-streamit, maksu-tv-kanavat, e-kirjat ja sanomalehdet. Kantavana ideana Leikolalla ilmeisesti on ollut, että jos tuotteen tai palvelun avulla on mahdollista kokea tai siirtää tekijänoikeussuojattua, mutta yksityisen kopioinnin piiriin kuuluvaa materiaalia, pitää siitä maksaa. Järjestelmää hän nimittää kolmipistemalliksi.

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua, ”kasettimaksua”1, kerätään tällä hetkellä erilaisista tallennusmedioista ja -välineistä kuten CD- ja DVD-aihioista, ja teoriassa sillä korvataan tekijöille aiheutuvaa rahallista menetystä siitä, kun ihmiset kopioivat näillä/-e tuotteilla/-e tekijänoikeussuojattua materiaalia omaan käyttöönsä: siis esimerkiksi CD:n biisien kopioiminen omaan MP3-soittimeen on yksityistä kopiointia.

Nykyisellään maksu aiheuttaa kohtuuttomia lisäkustannuksia tallennusvälineiden hintoihin: käsittelin aihetta viimeksi helmikuussa kirjoituksessani Tämän takia tyhjät levyt maksavat niin h-sti. Lisäkustannukset aiheuttavat sen, ettei suomalaisilla toimijoilla ole käytännössä mahdollisuutta kilpailla ulkomaisten verkkokauppojen kanssa. Kuitenkin Leikolan mallissa asioita oltaisiin viemässä mielestäni entistä huonompaan suuntaan.

Kolmipistemallin ideana on, että nykyistä kovaa hyvitysmaksurasitusta tallennusmedioiden ja -välineiden osalta kevennetään merkittävästi ottamalla hyvitysmaksun alle muitakin tuotteita ja palveluita. Nämä on jaettu kolmeen osaan, josta mallin nimi siis tulee:

  1. Laitteet ja tallennusalustat: Mallissa kulutuselektroniikkatuotteista valittaisiin sopivan kokoisia ryhmiä sen mukaan, millaista pottia halutaan tavoitella. Leikolan ehdotuksessa on laskettu nykyisten tallennustarvikkeiden lisäksi mukaan tietokoneet, kuten myös varauksin matkapuhelimet.
  2. Pilvisisältö- ja tallennuspalvelut: Tähän osaan Leikola laskee TV-viihdepalvelut ja erilaiset pilvitallennuspalvelut, kuten Dropboxin ja Google Driven.
  3. Kuluttajamaksulliset, DRM-suojaamattomat sisältöpalvelut: Leikola huvittavasti toteaa tämän osan palveluista:

    Periaatteessa rajaaminen on yksinkertaista: hyvitysmaksun piiriin – ja myös hyvitysmaksun saajiin kuuluvat kaikki sellaiset tuotteet ja palvelut, joissa käyttöehdot ja tekninen suojaus estävät tehokkaasti yksityisen kopioinnin ja joilla on markkinoilla todennettavissa oleva arvo kuluttajalle (maksullisuus).

    Hän kuitenkin, toivottavasti, tarkoittaa maksun piiriin kuuluvan ne tuotteet ja palvelut, joissa käyttöehdot tai tekninen suojaus eivät estä yksityistä kopiointia. Tähänhän voi sitten lukea kuuluvaksi melkein mitä tahansa.

Ymmärrän kyllä, että Leikola on halunnut ehdotuksessaan kehittää yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmää parempaan suuntaan, mutta tällaisenaan se on oikeastaan aika pelottava kaikkine keräysluokkineen. On myös totta, että hyvitysmaksu kaipaa kipeästi kehittämistä, ja lisäksi Elisa Viihteen kaltaisten palvelujen toimintaan olisi mukavaa saada selvyyttä hyvitysmaksuasian osalta.

Ei kuitenkaan voi olla hyväksi kuluttajalle, että hänen täytyisi maksaa entistä enemmän korvausta tyhjästä. En pysty tarjoamaan faktoja, mutta vahvalla mutu-tuntumalla väittäisin, että nykyisiin hyvitysmaksusummiin verrattuna yksityisestä kopioinnista aiheutuva todellinen haitta oikeuksienomistajille on hyttysen ininää.

Se taisi olla arkkipiispa Kari Mäkinen, joka vastikään sanoi mielestäni osuvasti kirkkoon kuulumattomien hautaamisen laskuttamiskeskusteluun liittyen jotakuinkin niin, että ihan kaikesta tässä elämässä ei tarvitse maksaa. Tämä Leikolan hyvitysmalli on siinä mielessä lähes päinvastainen, että kaikesta nimenomaan pitäisi maksaa (hyvitysmaksua). Juuri se on se syy, miksen pidä tästä mallista.

Yhdelle tai mielellään useammalle mietintämyssylle olisi siis vielä käyttöä, joten toivottavasti myös Arhinmäki tajuaa, ettei mallilla ole mielekästä
tulevaisuutta, vaan ennemminkin aloittaa puhtaalta pöydältä. ”Mielekästä”-sanan korostin siksi, että kun nyt kuitenkin puhutaan suomalaisesta lainsäädännöstä, erityisesti
immateriaalioikeus-sellaisesta, ne tyhmät ja suorastaan vaaralliset ideat
pääsevät harmillisen usein aina lakiin ja sovellukseen asti.
—
1) Kasettimaksu-nimitys on peräisin ajalta, jolloin kopiointi perustui pitkälti siihen, että nuoriso kopioi kasettimankoillaan C-kaseteille mielestään hyviä kappaleita radiosta. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuksi se muuttui jo hyvän aikaa sitten, mutta terminä se on turhan raskas. Jos puhun blogissani kasetti- tai hyvitysmaksusta, viittaan 99,999 prosentin todennäköisyydellä juuri yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuun.

Raspberry Pi kouraan kesäkuun alussa

Posted onLeave a comment

Jos Far­nell pys­tyy pi­tä­mään kiin­ni ai­ka­tau­lus­taan, pi­täi­si ke­sä­kuun alus­sa Rasp­berry Pin ol­la hyp­py­sis­sä­ni.

Kuva: Rasp­berry Pi -logo/ Rasp­berry Pi Founda­tion

Farnell on ollut pitkään hiljaa Raspberry Pi -laitteen toimitukseen liittyen: edellinen sähköpostiin kolahtanut väliaikatiedote saapui tasan kuukausi sitten. Kuitenkin kyseinen firma kertoi sähköpostitse perjantaina, että laitteen voisi olettaa saapuvan viikolla 23:

Dear customer,
Having successfully passed its CE compliance testing, we can now confirm that your Raspberry Pi will be delivered in the week commencing04/06/2012.

Hyviä uutisia siis, vaikkakin alun perin Farnell lupaili toimituksen tapahtuvan toukokuussa. Sen sijaan RS Componentsista ei ole kuulunut oikeastaan mitään.

Myöskin on hieman epäselvää, milloin ja miten Farnell aikoo laitteen veloittaa: toistaiseksi ennakkotilauksessa käyttämääni Visa Electron -tiliä ei ole veloitettu. Toivon, että Farnell tuo tähän asiaan lisäselvyyttä piakkoin.

Kun Raspberry Pi sitten kesäkuussa saapuu, sen olisi tarkoitus toimia mediakeskuksen ytimenä: virtalähde, muistikortti, FullHD-näyttö, kaiuttimet ja kaukosäädin odottavat jo valmiina. Sen sijaan Raspbmc ei vielä aivan asennuskunnossa ole, joten olettaa saattaa että kesäkuun alussa meininki on siltä osin hieman karua purkkaviritystä esimerkiksi Debianin päällä.

Joka tapauksessa on mukava tietää, että asiat menevät eteenpäin. Toivottavasti Farnell pystyy pitämään kiinni tästä aikataulusta, eikä lisäviivästyksiä aiheudu. On kuitenkin odotettavissa, että kesäkuisia Raspberry Pi -blogipostauksia ei voi estää.

Blogipoiminta: Hippasilla Gramexin kanssa

Posted onLeave a comment

Ju­ha­ni Kes­ki-Rah­ko­nen ker­too tuo­rees­sa blo­gis­saan Gra­mex­in ja kump­pa­ni­en hä­nel­le ai­heut­ta­mas­ta pään­vai­vas­ta.
Kuva: Openclipart

Ensimmäiset onnekkaat ovat jo saaneet Raspberry Pi -koneet käyttöönsä, mutta itse joudun vielä odottamaan – RS Componentsilta tai Farnellilta ei ole kuulunut lisätietoja sitten viimeisimmän kirjoitukseni.

Onneksi blogattavia aiheita riittää, ja tällä kertaa ajattelin kertoa miehestä, joka on omien sanojensa mukaan ”hippasilla Gramexin kanssa”: Juhani Keski-Rahkonen pyörittää työkseen liikuntakeskusyritystä, ja työssään hän on kiinnittänyt huomiota epäkohtaan, josta kertoo blogissaan:

Musiikki on minulle sekä harrastus, että työväline. Arvostan musiikin tekijöitä ja heille kuuluu asianmukainen korvaus tekemästään työstä. Tässä blogissa puutun epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin tuon korvauksen jaossa ja postaan myös päivityksiä siitä kuinka tämä asia etenee.

Pääpiirteissään Keski-Rahkosta hiertää tilanne, jossa Gramex ja Teosto haluavat kerätä sekavin periaattein rahaa kaikesta siitä musiikista, jota mm. liikuntakeskuksissa soitetaan. Jos miestä on uskominen, ja miksei olisi, on tilanne kieltämättä suhteellisen sietämättömällä tolalla:

[Gramexin vastauksen koskien tiedustelua CC-lisensoitua musiikkia] tulkitsee helposti niin, että mikäli käyttää Jamendosta ladattua/ostettua Creative Commons musiikkia niin myös näistä tulisi Gramexin maksut maksaa.
Näin asia ei vaan voi olla!
Jamendo ei kuulu Gramexin alaisuuteen minkään lain nojalla.

Toisin kuin eräät1, Keski-Rahkonen on tehnyt muutakin kuin piessyt näppistään blogiinsa: hän on ollut lukuisia kertoja yhteydessä eri organisaatioiden eri henkilöihin selvittäessään asiaa, ja tällainen toiminta on mielestäni vähintäänkin kunnioitettavaa. On mielenkiintoista seurata, millaisia piirteitä Keski-Rahkosen blogi saa, ja suosittelenkin seuraamaan sitä.
—
1) Itseironia on tarkoituksellista, mutta itse itseäni itseltäni puolustaakseni on sanottava, että aika ajoin käyn keskusteluja myös suoraan kirjoitusten kohteiden kanssa.

TTVK:n hamuama kolmesta-poikki -laki loukkaisi perusoikeuksiakin

Posted on1 Comment

TTVK:n mie­les­tä Suo­meen­kin pi­täi­si saa­da Rans­kas­ta tut­tu kol­mes­ta poik­ki -la­ki, jos­sa net­ti kat­kais­tai­siin kol­men to-louk­kauk­sen jäl­keen. La­ki oli­si omi­aan ai­heut­ta­maan mer­kit­tä­viä va­hin­ko­ja mm. yk­si­tyi­syy­del­le.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC By-NC-SA 2.0

Ranskassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä paljon puhuttanut ja vieläkin kiistanalainen kolmesta virheestä poikki -periaatteella toimiva nk. Hadopi-laki[WP], jossa Internet-yhteys voidaan katkaista jos yhteyden kautta jaetaan toistuvasti luvattomasti to-suojattua materiaalia.

Kiteytettynä three-strikes -systeemi toimii näin:

  1. Ensin liittymänhaltijaa lähestytään sähköpostitse viestillä, jossa kerrotaan että liittymässä on havaittu waretusta.
  2. Jos laittoman materiaalin jako jatkuu, kolahtaa liittymänhaltijan postilaatikkoon kirje, jossa kerrotaan samat asiat kuin sähköpostissa.
  3. Jos fyysinen kirjekään ei saa waretusta loppumaan, katkaistaan nettiyhteys joiksikin kuukausiksi.

Tällaisessa käytännössä on lukuisia ongelmia, joita kerron myöhemmin tässä kirjoituksessani.

Suomessa hieman vastaavaa varoituskirjelakia väsättiin reilu vuosi sitten (Hallitus esittää Suomeen varoituskirjeitä warettamisesta), mutta asia jäi sikseen. Nyt TTVK toivoo lehdistötiedotteessaan samanlaista järjestelmää myös Suomeen:

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen uskoo, että Ranskan mallin tapainen ilmoitusmenettely toimisi Suomessakin: ”Malli on tuottanut positiivista tulosta nettipiratismin kitkemisessä Suomen ulkopuolella ja vastaavanlainen ilmoitusmenettely olisi tehokas keino puuttua laittomaan tiedostojenjakoon täälläkin. – – ”

Toivon todella, että tällainen TO-mafian märkä uni ei Suomessa koskaan toteudu, sillä siihen liittyy liuta ongelmia, joista osa on jo Ranskassa konkretisoitunut. Muutamia mainitakseni:

  1. Kuka valvoo ja tekee päätökset? Valvontaan ja toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittaisiin jokin riippumaton taho, sillä esim. TTVK:n ollessa nettipoliisin kengissä se arvatenkin vetäisi kotiinpäin. Toisaalta tuskin poliisilta löytyy resursseja kyttäämiseen. En usko, että myöskään Internet-operaattorit innostuisivat valvomaan maksavia asiakkaitaan.

    Todennäköisintä on, että Suomeen perustettaisiin käytännössä kumileimasimena toimiva valtion virasto, johon oikeudenomistajat – käytännössä siis TO-mafia – kaataisivat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja ilmoituksia eteenpäin lähetettäviksi.

  2. Syyllisen valitseminen: Yksinkertaisinta olisi kaikista rötöksistä syyttää liittymänhaltijaa, kuten Ranskassa. Tällöin liittymänhaltija olisi vastuussa kaikesta hänen liittymänsä kautta menevästä liikenteestä, ja hän olisi siis syyllinen myös esimerkiksi opiskelija-asunnon kämppiksen waretteluihin – eihän syyttömiä rangaista. Muut selvityskeinot vaatisivat sitten jo laitteiden takavarikointia, mikä tekisi prosessista liian raskaan.
  3. Internet-yhteyden katkaiseminen: Ranskan mallissa kolmas ”huti” tarkoittaa Internet-yhteyden katkaisemista 2-12 kuukaudeksi. Tänä aikana operaattori toki laskuttaa liittymänhaltijaa normaalisti. ”Syyllinen” ei myöskään saa tänä rangaistusaikana hankkia toista yhteyttä käyttöönsä.

    Internet on tänä päivänä lähes samanlaisessa asemassa kuin sähkö tai juokseva vesi, enkä pidä ihmisen pakkonetittömyyttä kovinkaan reiluna temppuna. Kun huomioon otetaan vielä se, että rangaistusta kärsimään laitetaan liittymänhaltija – joka saattaa siis olla täysin viaton, samalla kun varsinainen warettaja pääsee kuin koira veräjästä – on järjestely todella epäoikeudenmukainen.

  4. Yksityisyydensuoja: Jotta rangaistukset voidaan kohdistaa ”oikeaan” ihmiseen, pitää operaattorin antaa tietoja edelleen. Tässä on vaarana se, että yksityisiä tietoja esim. IP-osoitteeseen kytketyn liittymän haltijasta joutuu muidenkin kuin valvontaviranomaisen nähtäville ilman tuomioistuinta.
  5. Valittaminen ja todistustaakka: Ranskan mallissa sähköposti- tai kirjevaroituksesta ei voi valittaa, ja netin katkaisemisenkin osalta todistustaakka on rangaistuksen kohteella. Tämä taas on ilmeisessä ristiriidassa länsimaalaisen syyttömyysolettaman[WP] kanssa.

    Lisäksi läpimenneelläkään valituksella ei voi päästä eroon Internetistä bännäykseltään, vaan ainoastaan lyhentää rangaistuksen pituutta.

Uhkana olisi siis se, että viattomalta ihmiseltä kielletään Internetin käyttö jopa vuodeksi ilman oikeita perusteluja tai oikean tuomioistuimen käsittelyä, eikä hänelle tarjota edes mahdollisuutta taistella vastaan.

En ihmettele, että TTVK niin kovasti tällaisen ”ilmoitusmenettelyn” (kuten TTVK:n tiedotteessa Antti Kotilainen Hadopi-lakia kutsuu) haluaisi Suomeen rantautuvan – toisaalta en ihmettelisi vaikka kyseinen organisaatio vaatisi julkisia hirttotuomioita kaikille warettajiksi epäillyille. Toivon kuitenkin, etteivät maamme päättäjät lähde tähän sidontaleikkiin mukaan.

Raspberry Pi -uutisia

Posted on2 Comments

CE-merk­ki löy­tyy lä­hes kai­kes­ta, mi­tä voi ku­vi­tel­la os­ta­van­sa; ei kui­ten­kaan vie­lä Rasp­berry Pis­ta.
Kuva: Riku Eskelinen, CC BY-SA 3.0

Raspberry Pi -projektin vaikeudet jatkuvat, ja laitteiden toimitukset loppukäyttäjille viivästyvät edelleen. Tällä kertaa syynä on se, että toisin kuin Raspberry Pi -säätiö alunperin ajatteli, tarvitaan myös lähinnä harrastajille myytäville, karuille ja kotelottomille Raspberry Pi:ille1 CE-merkintä. Säätiö kertoi asiasta blogissaan.

Toimitusten viivästymisen kestosta ei ollut kirjoitushetkellä tietoa, mutta blogikirjoituksen perusteella voisi viivästyksen olevan korkeintaan muutamien viikkojen luokkaa.


Hyviäkin uutisia laitteeseen liittyen on: ensinnäkin säätiö julkaisi tänään kuvia 2000 ensimmäisestä Iso-Britanniaan saapuneesta laitteesta. On hämmästyttävää nähdä, miten kompaktisti laitteet voidaan pakata. Blogin eräässä kuvatekstissä kehutaankin:

We’re really pleased they pack down so neatly
– one of the reasons we aimed for a footprint as small as possible was
to ensure shipping costs for schools and other institutions around the
world would be nice and low. You could outfit two classrooms with what’s
in this box alone.

Toinen, lähinnä itselleni hyvä uutinen on se, että Farnell UK lähestyi minua tänään sähköpostitse, ja tarjosi mahdollisuutta ennakkotilata Raspberry Pin.

Luonnollisesti käytin tilaisuuden hyväkseni: sähköpostissa ollutta linkkiä klikkaamalla päätyi ennakkotilaussivulle, johon yhteystiedot tuli syöttää. Samassa yhteydessä piti syöttää myös luottokorttitiedot, mikä on vähän vaarallista touhua yleensä. Varmistin kuitenkin, että SSL-suojaus sertifikaatteineen on kunnossa, ja syötin uhkarohkeasti päivittäisostoskäytössä olevan Visa Electron -korttini tiedot.

Korttia ei veloitettu vielä tässä vaiheessa, joten en tiedä, onnistuuko Electronilla maksaminen oikeasti – joissakin palveluissa se onnistuu ja joissakin ei. Lisäksi huomioitavaa on se, että joidenkin pankkien asiakkaiden tulee ottaa Internet-korttimaksut erikseen käyttöön verkkopankistaan. Nordean asiakkaana olen joutunut tämän käyttöönoton aiemmin jo tekemään.

Vaikka välillä tulee takaiskuja, etenee Raspberry Pi -projekti kuitenkin tasaisesti eteenpäin. Toivottavasti eteneminen jossain vaiheessa konkretisoituu minulle kopsahtavaksi Raspberry Piksi.

 * * *

PS. Tänään oli entisellä kotipaikkakunnallani, Orivedellä, kouluampumistapaus. Kenellekään ei ilmeisestikään onneksi käynyt pahemmin. On mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa media ja poliitikot osoittavat yksimielisesti Internetin syylliseksi koko juttuun. Kirjoitin aiheesta Kauhajoen kouluammunnan aikaan syksyllä 2008 (Mr. Internet ja sen syyllisyys Kauhajoen kouluammunnassa), ja allekirjoitan oman tekstini edelleen, ja erityisesti tämän:

Olen yleensäkin sitä mieltä, että seurausten poistaminen on tärkeää
jatkovahinkojen minimoimisen kannalta, mutta se syyn eliminoiminen on
sitäkin tärkeämpää. Näin ollen tälle ongelmalle pitäisi oikeasti tehdä
jotain. Ja tässä pieni tietoisku myös Isoille Pampuille® hallituksessa
ja muualla: Syy tässä ei ole Internet, eikä se tieto mitä sitä kautta
liikkuu. Todellinen syy on se, että opiskelijoiden tunteita ja
mielenterveyttä ei selvästikään tarkkailla tarpeeksi.

Ampuja on minun ikäiseni, enkä tiedä oliko hän varmasti opiskelija, mutta yhtä kaikki pitäisin aktiivisen tarkkailumekanismin kehittämistä kipeästi kaivattuna, jotta ei tarvitse koskaan puhua neljännestä kouluammuskelusta.
—
1) Haen tässä ”RPi-laitteille”-sanaa vastaavaa taivutusta. Se saattaisi olla tuo, Raspberry Piille, tai ehkä jopa Raspberry Peille. Oman ehdotuksen voi jättää kommentteihin.