Facebook 7 päivässä: Päivä 4

Edelleenkin olen havaitsevinani jonkinlaista omituista addiktiota Facebookkiin, kun en ole vieläkään tunnustani poistattanut (vaikka välillä tekee hiukan tiukkaa).

Käyttöliittymän sinänsä pienet viat kasvavat usein kohdatessa suuriksi puutteiksi, mikä taas aiheuttaa toistuvia ”FFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFFUUUUUUUUUUUUUUU-” -ragetuksia. Eniten itseäni häiritsee se, että käyttöliittymä on oikeasti raskas ja optimoitu ilmeisesti vähintään 1280×1024 -kokoiselle näytölle.

Toinen ärsyttävä asia on se, että liki mikä tahansa saattaa laukaista ”Lähetetään 1000 ilmoitusta kaikille kavereillesi” -mekanismin, mikä saattaa vastaanottavista osapuolista tuntua lähinnä spämmäämiseltä. Vähintä, mitä pitäisi tehdä on vaatia jonkinlainen K/E-vahvistus aina kun jotain ollaan lähettämässä.

Vielä kolmaskin seikka – joskin huomattavasti vähäpätöisempi – tulee mieleeni: Keskustelun käyttäjälukumäärä ei oikeastaan ikinä pidä paikkaansa. Olisiko se nyt aivan mahdoton ajatus AJAX:ia hyväksikäyttämällä päivittää ne tiedot esim. kerran minuutissa? Nykyinen päivittymistaso (jos sivunlatausten välillä päivittämisiä edes tehdään) on yksinkertaisesti riittämätön.

Pidginiin saa muuten Facebook-keskustelut toimimaan asentamalla liitännäisen (Geneerinen Linux, Debian ja Windows ovat tuettuna, ja lähdekoodi on saatavilla), joka on kyllä varsin mainio, jos ei jaksa FB-kavereitaan varten selainta aukaista. Liitännäinen tukee myös ilmoituksia, mikä on vain plussaa, ja kun vielä otetaan huomioon, että Pidginissä voi yhdellä yhteystiedolla olla monta yhteystapaa, onkin Facebook-protokollasta apua kavereiden kiinnisaamiseksi pikaviestimellä.

Facebookissa on sovelluksia mahdoton määrä, mutta Mafia Wars -niminen yksilö on vallan mainiota ajanvietettä, joskin Facebookille ominaisesta raskaudesta sekin kärsii, ja hieman bugeja löytyy asettelusta ja muutenkin.

Jos huomenna testaisi sen mobiiliselauksen kunnolla, niin voisin siitäkin kirjoittaa jonkin verran…

Niin, ja koskapa tämä blogikirjoitukseni RSS:n avulla myös Facebookissa näkyy, kerrottakoon kaikille, että kommentoida saa, mutta ihan täällä Bloggerissa. Tämä kuitenkin on ihan julkisesti esillä oleva kirjoitus, ja toivon että siinä olevista asioista keskusteltaisiin sen yhteydessä yhtälailla täysin kaikkien halukkaiden nähden.

Facebook 7 päivässä: Päivä 3

Alkuinnostus alkaa mennä ohi, ja Facebook on pian vain yhteisösivusto muiden joukossa. Kuitenkin jostain syystä se jää lojumaan johonkin välilehteen, jotta väliaikatietojen katsominen olisi nopeaa. Muilla sivustoilla en samanlaista ”riippuvuutta” ole huomannut.

Päivän itkut: Facebook on käännetty vähän miten sattuu. Vaikkakin käännösjälki käänetyiltä osin on siistiä, olisi ehkä fiksumpaa tuoda käännökset kokonaisuuksina. Nyt kun saattaa olla, että samankin osion sisällä on sekä suomea että englantia. Sinäänsä tuo sekakielisyys ei juurikaan itseäni haittaa, mutta pakko valittaa siitäkin nyt.

Pääsinpä tänään etsimään kaveria kaverihaulla, mutta valitettavasti kyseisen henkilön nimi oli hyvin geneerinen ja siksi tuloksia löytyi sivukaupalla. Koitin tarkentaa mm. paikkakunnan ja opiskelupaikan mukaan, mutta sitten Facebook ei löytänyt enää yhtään tulosta. Sinänsä epäloogista, kun henkilö kuitenkin kuului kokeilemiini verkostoihin. Loppujen lopuksi löysin tämän kaverini antamansa sähköpostiosoitteen syöttämällä – turhan hankalaksi meni mielestäni.

Naurahdin Friend Facts -sovelluksen ilmoitukselle {kaverin nimi tähän} vastasi juuri sinua koskevaan kysymykseen ”Onko henkilöllä Riku Eskelinen kivat rinnat?”. Omasta mielestäni rintani ovat ihanat.

Facebook 7 päivässä: Päivä 2

Facebook on oikeastaan aika mainio sivusto: Ei taida olla toista yhtä helppoa tapaa selvittää, mitä kellekin kuuluu yhdellä silmäyksellä. Tällaiset palvelut, oikein käytettynä, saattaisivat jopa vähentää syrjäytymistä ja ehkäpä se pitäisi Isojen Pamppujen® huomata myös, ennen kuin syytellään Internetiä kaikesta pahasta.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna Facebook on uskomattoman raskas web-ohjelmisto, mikä näkyy jatkuvasti sivuilta toisille navigoitaessa. Esimerkiksi erästä sovellusta käyttäessä koko Naamakirjan käyttöliittymä jämähti täysin ja lopputuloksena paniikkisen räpeltämisen jälkeen tapahtui kaikenlaista ja JQuery tarjoili dialogeja ties mihin vahvistamisiin ja siltikin jotain ilmoituksia lähti jonnekin päin. Pahoittelut kaikille jotka tästä traumoja saivat.

Raskautta ehkä selittää se, että Facebook on tungettu täyteen erilaisia toimintoja, ja etusivukin vilisee JavaScriptiä vaativia elementtejä. Kaikkia näitä toimintoja ei kuitenkaan tarvita, joten ehkäpä jonkinlainen muokattavuus sen osalta olisi paikallaan.

Asetusten muuttaminen on sekavaa ja hidasta, ja navigointi asetussivujen välillä ei oikein vastannut omia vaatimuksia yksinkertaisuudesta. Tokikin sen kanssa selvisin, mutta jollekin muulle kaikkien ruuvien säätäminen on ylivoimainen tehtävä. Ehkä asian toisaalta halutaan olevankin näin.

Kun vielä käytin sivustoa jo aiemmin mainitulla Eee:n pienellä näytöllä, on kaikki täynnä kaikkea ja ähkyntunne on väistämätön. Täytynee koittaa mobiiliversiota Nokia 5800 XM:lläni jossain vaiheessa viikkoa.

Facebook 7 päivässä: Päivä 1

Kun vielä vajaa viikko on aikaa, ennen kuin puolustusvoimat vaatii minua ilmestymään Parolaan, on hyvä aika kehittää jotain kiinnostavaa. Tuumasta toimeen: Teema tälle viikolle on Facebook seitsemässä päivässä.

Käyttöehdot ja yksityisyydensuoja ovat usein olleet kritiikin kohteina, mutta nykyisellään ne ovat kuitenkin ihan hyväksyttävissä. Tärkeimpänä itse pidän sitä, että tili on mahdollista poistaa kokonaan, jos niin halutaan.

Rekisteröinti
Rekisteröityessä kysyttävät tiedot ovat yllättävän vähät, ja vastoin yleistä käytäntöä salasanaa ja sähköpostiosoitetta ei tarvitse toistaa. Tietenkin hieman huolettaa se, ettei salattua HTTPS-protokollaa tarjota tietojen antamiseen.

Rekisteröityminen on todella helppo ja nopea, ja mahtavaa on myös se, että rekisteröitymiseen ei kuulu mitään aktivointikoodin etsimistä sähköpostista.

Sivuston käytön aloittaminen
Heti kun tiedot ja (re)CAPTCHA on syötetty, ryhtyy Facebookin opastettu aloittaminen tarjota kavereita. Hämärää on se, mistä palvelu ehdotukset – ilman juurikaan mitään lähtötietoja – ottaa, mutta ilmeisesti listatut käyttäjät ovat joskus esim. koittaneet hakea minua tuolta.

Aloittamisen toisessa vaiheessa palvelu haluaa tietää, mitä koulua olen käynyt – kentät ovat lukiota, korkeakoulua ja yritystä varten.

Kolmas vaihe sitten tarjoaa taas kerran kaverilistaa, tai tarkemmin ottaen tuntemiani ihmisiä katsottavaksi läpi. Tässä käyttöliittymä voisi olla kehittyneempi, sillä pienoiskuvat ovat niin surkean pieniä, että jos ja kun en nimestä tunnista, ei kasvotunnistuskaan ole optio. Toivottavasti en kuitenkaan kovin montaa tuttua nimeä skipannut tuossa touhussa. Hauska yksityiskohta tuossa listassa on muuten se, että vaikka Facebook ilmeisestikin käyttää sisäisesti UTF-8 -koodausta, se käyttää nimien lyhentämiseen substr:n kaltaista funktiota, vaikka oikea valinta olisi mt_substr. PHP:tä tuntemattomat vaietkoon.

Kuvan siirrossa jokin meni ensimmäisellä kerralla pieleen ja koko lataus jumittui kesken. Toisella yrityksellä onnistuin ja Facebook kehotti kirjoittamaan jotakin. Todella hämärää. En kirjoittanut kiusallani mitään, ja pääsin jatkamaan.

Etusivu ensimmäistä kertaa
Heti ensisilmäyksellä näkee, ettei sivua ole suunniteltu Eee:n piskuista 800×480 -näyttöä silmälläpitäen. Jokseenkin outoa, kun kuitenkin Facebookista on olemassa mobiiliversiokin. Ja odottihan etusivulla Vahvista sähköpostisi -pyyntökin…

Koontaa: First Impressions
Verkkosivuja jokusen itsekin toteuttaneena olen varsin tietoinen, että tällaisissa yhteisöpalveluissa ensivaikutelma vaikuttaa hyvin paljon siihen, rekisteröityykö käyttäjä vai ei. Facebook onnistuu tässä hyvin, sillä rekisteröinti on helppo ja nopea.

Tiettyjä epäloogisuuksia tuskin voinee täysin karsia pois, ja pientä teknistäkin viilaamista sivustossa on. En kuitenkaan aio ainakaan tätä viikon tutustumistani Facebookkiin tänään jättää kesken. Katsotaan sitten, millaiset tunnelmat on huomenna, kun olen hieman päässyt sisäistämään itseäni tähän.

Ei parannuksia tiedossa

Nokia Care -asiakastuesta vastattiin kyselyyni näin:

Muistikortin muisti ja puhelimen muisti ovat aina erillisiä muisteja, samaan tapaan kuin tietokoneeseen ostettu lisäkovalevy tai DVD näkyy erillisenä levynä. Tästä ei pääse ympäri.

Emme valitettavasti osaa Nokia Caressa sanoa mitä muutoksia tulee sisältymään tuleviin ohjelmistopäivityksiin.

Ilmeisesti tuo pointti meni heiltä ohi: itseäni häiritsee se, ettei muistien välillä voi kopioiodakaan mitään.

Ohjelmistopäivityksistä eivät sanoneet mitään, joten täytyy vain elää toivossa että parannuksia olisi tulossa. Jos ei tule, niin voi voi. Hienoa Nokia!

Todettakoon tähän edelleen, että vaikkakin postauksissani olen keskittynyt viime aikoina lähinnä 5800:n vikoihin, pidän edelleen kokonaisuutena puhelimesta. Siltikin olisi mielestäni aiheellista, että Nokian kokoinen yritys pitäisi vaikka jonkinlaista avointa bugiseurantaa.