Yle-verolle ”hyötykäyttöä”

Vuo­den alus­ta al­kaen Yleis­ra­di­ol­le al­kaa vir­ra­ta ra­haa Yle-ve­ron kaut­ta. Il­mei­ses­ti pu­hu­taan niin isois­ta ra­hois­ta, et­tä Ylel­le te­kee tiuk­kaa saa­da ne ka­do­tet­tua jo­hon­kin, kun on vält­tä­mä­tön­tä os­taa mil­joo­nia mak­sa­va, huo­nos­ti me­nes­ty­nyt, tans­si­oh­jel­ma kan­san kat­sot­ta­vak­si.

Kuva: Matti Mattila: Monitoring room. CC BY 2.0

Vaikka TV-maksun haukkumaani Yle-veroon vaihtumiseen on vielä muutama kuukausi aikaa, on Ylellä jo lähtenyt mopo keulimaan: Rahaa on tulossa ovista ja ikkunoista, ja johonkin kankkulan kaivoonhan se kaikki on heitettävä, jotta on perusteita kinuta lisää. Tällä kertaa rahoja hassataan isoon formaattiin perustuvaan tanssiohjelmaan. Ilta-Sanomat kertoi asiasta tänään:

Yleisradio ottaa ison riskin ostettuaan Pakko tanssia -formaatin, joka
alkaa Suomessa keväällä. Ohjelman hinta on miljoonatasoa. [–] Brittiläiseen Got to Dance -formaattiin perustuva tanssiohjelma on yksi Yleisradion historian suurimmista viihdepuolen tv-satsauksista.

Uutisesta paistaa noin 40 000 kilometrin1 päähän se, että vuoden päästä Ylen asiakkailla ei ole enää mahdollisuutta äänestää jaloillaan jättämällä TV-maksu maksamatta, sillä Yle-vero on pakko maksaa. Eihän tämä nyt ihan reilulta tunnu.


No minkä takia Yleisradion sitten tällainen miljoonia maksava ohjelma on otettava pyöritykseen? Ilta-Sanomien uutisessa Yleisradion fiktiopäällikkö Olli Tola perustelee valintaa näin:

Tällaiset
talenttikilpailut ovat edelleen maailmanlaajuisesti kaikkein
suosituimpia ohjelmia. Yhtiön johto tuli siihen tulokseen, että
pärjätäkseen viihteen alueella Ylen on mentävä mukaan kansainväliseen
formaattikilpailuun, ja tarvitsemme siihen samoja aseita kuin
kilpailijoillammekin on.

Tuota… mitkä kilpailijat? Keiden kanssa Yleisradio kilpailee? Kaupallisten mediayhtiöiden ja TV-kanavien? Ei Yleisradio ole mikään voittoa tavoitteleva monikansallinen mediakonserni, vaan Suomen valtion omistuksessa oleva ”julkista palvelua harjoittava”2 yhtiö.

Yhtiön tehtäviin kuuluu kylläkin ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä”, muttei kaupallisten kanavien kanssa mahdollisimman monen 13-tusinassa-jee-me-tanssitaan -ohjelman painaminen eetteriin kustannuksista välittämättä.

Eikä Ylen tulevan tanssiohjelma alkujaan brittiläinen ohjelmaformaatti mitenkään erityisen menestyksekkäästi ole maailmalla pyörinyt: se on Wikipedian mukaan pyörinyt lisäksi Yhdysvalloissa, Puolassa ja Australiassa. Puolassa siitä on tehty kaksi kautta, USA:ssa sarja peruttiin kuukausi aloituksen jälkeen, ja Australian versio ei koskaan edes päässyt alkamaan.

Vertailun vuoksi Tanssii tähtien kanssa -sarjan Dancing with the Stars -konsepti on myyty Suomen ja isäntämaa Ison-Britannian lisäksi Alankomaihin, Albaniaan, Argentiinaan, Australiaan, Belgiaan, Bosniaan ja Hertsegovinaan, Brasiliaan, Bulgariaan, Chileen, Espanjaan, Etelä-Afrikkaan, Etelä-Koreaan, Indonesiaan, Intiaan, Israeliin, Italiaan, Itävaltaan, Japaniin, Kiinaan, Kreikkaan, Kroatiaan, Latviaan, Norjaan, Pakistaniin, Peruun, Puolaan, Ranskaan, Romaniaan, Ruotsiin, Saksaan, Slovakiaan, Sloveniaan, Tanskaan, Tšekkiin, Turkkiin, Unkariin, Uuteen-Seelantiin, Venäjälle, Vietnamiin, Viroon ja Yhdysvaltoihin (Wikipedia).

Ja jos ihan totta puhutaan, en pidä kovinkaan realistisena, että Yle saisi ohjelmallaan kummoisia katsojalukuja aikaiseksi. Tanssiohjelmia Suomessa kuitenkin nykyään pyörii joka kanavalla, ja uuden ohjelman ujuttaminen katseluvälineiden ruuduille on kovin hankalaa. Mielenkiintoista olisikin vaikka ensimmäisen tuotantokauden jälkeen tietää, paljonko yksi jakso tuli maksamaan per katsoja ja per veronmaksaja.

Minkä ihmeen takia Yleisradio tällaiseen rahojenhassaukseen haluaa sitten lähteä? En tiedä. Ja koska en tiedä, esitän villin veikkauksen: rahoituksenkalastelun helpottamisen. Jos alkaa näyttää siltä, että Ylellä on vaikeuksia saada verotulonsa johonkin ängettyä, on veron vuosittainen ylöspäin korjaaminen vaikeammin perusteltavissa. Ja lisää rahaahan on saatava, oli se kuinka itsetarkoituksellista ja härskiä tahansa.

Eihän Yle-vero ajatuksena huono ole, mutta jo ennen veron voimaantuloa on selvää, miten kainostelematta Yleisradio aikoo käyttää uutta mahdollisuuttaan hyväkseen ja kupata veronmaksajalta vuosi vuodelta enemmän rahaa. Vastineeksi saamme jatkossakin nauttia Ylen laadukkaista ohjelmista, ja monien miljoonien TV-show’ista, joita kukaan ei katso.

1) 40 000 kilometriä on noin suunnilleen matka maapallon ympäri.
2) Kts. Laki Yleisradio Oy:stä 22.12.1993/1380.

Laillisia ”lapsipornosivuja”

Ilta-Sanomien julkaisemassa uutisessa rikosylikomisario Lars Henriksson KRP:stä toteaa seuraavaa:

Poliisin väitetään toimivan vastoin lakia. Jos näin kovia väitteitä esitetään, odotan kovia faktoja. Harva on yksilöinyt, millä suodatetulla sivulla ei lapsipornoa ole.

Tässäpä Henrikssonille näitä kovia faktoja kovia syytteitä puolustamaan, aloitetaanpa sensuurilaista. 1 §:

Tämän lain tarkoituksena on lasten ja heidän perusoikeuksiensa suojaamiseksi edistää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan estää pääsy ulkomailla ylläpidettäviin lapsipornosivustoihin.

Lapsiporno.info ei ole tietääkseni ulkomailla ylläpidetty, tai sitten olen käsittänyt jotain pahasti väärin.

Henrikssonille soitettu puhelu tekee asiasta ehkä hieman koomisen. Siinä hän toteaa että Lapsiporno.info on portaali lapsipornosivuille, mutta Google on selain. Wikipedian käsitys selaimesta taitaa poiketa Henrikssonin käsityksestä:

WWW-selain on tietokoneohjelma, joka antaa käyttäjänsä katsella ja lähettää tekstiä, kuvia ja muita WWW-sivuilta löytyviä tietoja. Sivuilla olevat tekstit ja kuvat voivat sisältää hyperlinkkejä muille WWW-sivuille, jotka voivat kuulua samaan tai johonkin muuhun sivustoon. Selaimen avulla voi hyödyntää verkosta löytyviä tietoja nopeasti näiden linkkien avulla. Suosittuja selaimia ovat Microsoft Internet Explorer, Mozilla Firefox, Opera sekä Apple Safari. Selaimilla luetaan yleensä World Wide Webissä olevia tietoja, mutta niillä voi myös käyttää yksityisverkoissa olevia tai omalta tietokoneelta löytyviä sivuja.

Henrikssonillekin kerrottakoon, että Google on hakukone. Suosittelenkin Nikkiä tekemään lapsipornolistastaan hakukoneversion niin, että kun ”hakukenttään” kirjoittaa lapsiporno tai child pornography niin lista näytetään, muussa tapauksessa haku ohjataan Googleen. Pitäisi olla aika helppo toteuttaa. Ei olisi KRP:lläkään enää mussutettavaa asiaan.

Mutta takaisin asiaan. Henriksson peräänkuuluttaa laittomasti listoilla olevia sivuja yksilöityinä, joten tässä tulee. Koska en halua eikä ilmeisesti Google-palveluntarjoajakaan, että täällä on linkkejä mihinkään pornoon, olen poistanut sivujen päätteet (.com, .net, …). Hakemalla Nikin listasta löytää kyllä oikean osoitteen.

1. http://azureteens.***
Sivun lopusta löytyy seuraava teksti:

All Models on this page are 18 USC 2257 compliant.

Mitä tuo teksti tarkalleenottaen tarkoittaa? Paremmin nimellä 2257 tunnettu yhdysvaltalainen laki velvoittaa aikuisviihdesivuston tarkistamaan, että jokainen malli on yli 18-vuotias ja säilyttämään todisteet siitä. Eli 2257:n sisältävät sivustot voisivat FBI:n pyynnöstä todistaa jok’ikisen mallin kuvaushetken iän. Muita tällaisia sivuja on mm:

2. http://filthybrats.***
3. http://homefantasies.***
4. http://moveteens.***
5. http://picsocean.***

Ja varmasti lukuisia muita, onhan kyseiset sivustot poimittu sattumanvaraisesti listalta. Haluan lisäksi mainita, että moni sivustoista ilmoittaa, että mallit ovat olleet kuvaushetkellä vähintään 18-vuotiaita. Lisäksi osa sivustoista on sellaisia, jotka hankkivat materiaalinsa toisaalta automaattisesti, ja tällä lähdesivustolla taas on merkintä siitä, että mallit ovat olleet yli 18-vuotiaita. Niin ja sitten on sitä laillista homopornoa. Olen itse kyllä ihan hetero, vaikken mm. homojen adoptoimisoikeutta hyväksykään, mutta KRP:llä näyttää olevan jotain hampaankolossa tätä vähemmistöryhmää kohtaan.