Ovi Musiikki = Me likes

Kuten aiemmin kirjoitin, Nokia vaihtoi Nokia Musiikki -palvelunsa Ovi Musiikiksi. Sain jokin aika sitten (en lue sähköpostejani päivittäin) viestin, jonka mukaan uusi musiikkisivusto on käytössä.

Sivusto toimii varsin hyvin Firefoxilla, eikä mitään itkuvirsiäkään Linuxista tullut. Myöskin vanhat tunnukset toimivat.

Ovi Musiikki -sivusto näyttää Firefoxilla hyvältä.

Sivusto vaati hieman totuttelua, ehkä siitä johtuen etten juuri musiikkikauppoja tietokoneella käytä, mutta on kuitenkin kaikin puolin selkeä. En tiedä, onko vanha musiikkikaupan tilini saldo päässyt vanhenemaan vai eikö vanhoja krediittejä vain siirretty, mutta saldoni näytti heti kirjauduttuani 0,00 euroa.

Musiikin ostaminen on kuitenkin helppoa: valitsin haluamani kappaleen ja klikkasin Lataa. Tämän jälkeen syötin Visa Electron -korttini tiedot, ja ostotapahtuma oli siinä. Tämän jälkeen mp3-tiedosto lähti latautumaan mukavalla nopeudella. Latausnopeus oli noin 200-400 kt/s (tällä ”100-megaisella” netillä voi ladata parhaimmillaan n. 4-5Mt/s), eli jonkin verran käyttäjiä tällä melko uudella sivustolla taitaa jo olla.

Parasta kuitenkin on, että aiemmin ostamani DRM-suojattu WMA-musiikki on ladattavissa uudelleen ilmaiseksi MP3-muodossa, ja luonnollisesti latasinkin biisit kovalevylle samalla. Toiminto on hiukan piilossa: Tili » Lataustiedot » Ostettu musiikki.

Musiikinlaatu ei ole aivan huippuluokkaa, mutta muut kuin hifistelijät tulevat varmasti toimeen bittitaajuuden ollessa 256 kbps ja näytteytyksen 44,1 kHz. ID3-tägityksestä käytössä on versio 2.3.0.

Tällainen musiikkikauppa on erinomainen lisä Nokian Ovi-perheeseen, ja tulee toivottavasti osoittamaan muillekin musiikin verkkomyyjille, että bisneksen teko verkkosisällöillä on mahdollista myös ilman kuluttajan kiusaamista Digital Rights Managementilla.

Nokialta DRM:töntä musiikkia

Käytän puhelimenani Nokian 5800XM:ia, joka on Nokian ensimmäinen Symbian-pohjainen kosketusnäyttöpuhelin. Puhelin on ollut itselläni reilun vuoden ja siitä löytyy kirjoituksia tästä blogista enemmänkin.

Olen käyttänyt jonkin verran puhelimen musiikkikauppaa, vaikkakin DRM-suojatut WMA-tiedostot ovat melkoista PITA:a. On kuitenkin käytännöllistä ladata kappaleita suoraan puhelimeen, kun hintakin on kohtuullinen: varsin usein jostain päin Internetiä tai maailmaa on saatavilla koodeja, jolla musiikkikaupan saldoa täyttää. Puhelimeni ei siis ole Comes with Music -tyyppiä.

Sain jokin aika sitten Nokialta seuraavanlaisen sähköpostin:

Nokia Musiikkikauppa siirtyy Ovi-palveluihin. Uuden nimen ja uudistetun ulkonäön ohella Ovi Musiikki (ennen Nokia Musiikkikauppa) siirtyy DRM-vapaisiin MP3-kappaleisiin, joita voit kuunnella PC:llä, Mac-tietokoneella ja millä tahansa kannettavalla musiikkisoittimella. Voit myös selailla, etsiä ja ladata musiikkia lähes millä tahansa selaimella – suoraan, ilman erillistä ohjelmistoa.

Lähetämme sinulle uuden sähköpostin Nokia Musiikkikaupan muuttuessa Ovi Musiikiksi. Varmistaaksemme saumattoman siirtymän toivomme, ettet tällä välin muuta Nokia Musiikkikauppa-tilisi tietoja kuten salasanaasi, sähköpostiosoitettasi tai matkapuhelinnumeroasi. Muutos ei vaadi sinulta mitään toimenpiteitä.

Hyvä uutinen on DRM-vapaus, eli että tiedostoja voi vapaasti siirrellä ja kuunnella valitsemallaan laitteella. Itse ainakin pidän siitä, että voin kuunnella musiikkia myös tietokoneillani, joissa kaikissa Linux rullaa ainoana käyttöjärjestelmänä.

Toivoa sopii, ettei Nokia pilaa nykyistä, varsin toimivaa musiikkikauppasovellusta S60v5:ssä jollain Ovi Kaupan tapaisella roskalla. Myöskin suuret odotukset on tällä selainpohjaisella musiikkikaupalla.

Luulen kuitenkin, että on liikaa vaadittu että Nokia antaisi ladata jo ostetut kappaleet uudelleen MP3-muodossa. Mutta aika näyttää kuinka muutos onnistuu.

Tämä on myös ennen kaikkea askel eteenpäin kohti verkkomusiikkikaupankäyntiä ilman keinotekoista DRM-puukotusta. Se, jos mikä, kehittää laillisia markkinoita. Tästä olisi monen muun musiikkikaupan syytä ottaa opiksi.

Musiikki osana laajakaistaliittymää

IT-viikon uutisen mukaan DNA on lanseeraamassa laajakaistaliittymää, jonka kuukausimaksuun sisältyy rajaton määrä musiikkilatauksia osasta DNA:n musiikkikaupan valikoimaa (Universal-levy-yhtiön artisteilta). Liittymä maksaisi nelisenkymmentä euroa kuussa, joten musiikkiveroa kertyisi tällöin 10-15 euroa.

Musiikkivalikoima on tässä tapauksessa kuitenkin varsin suppea, ja kaikki kappaleet ovat WMA-DRM10 -suojattuja, joten esim. Linuxilla sellaisten kuuntelusta ei kannata haaveilla. Näiden takia veikkaan, ettei tämä Musiikkilaajakaistaksi nimetty palvelu tule ikinä saavuttamaan merkittävää osuutta edes DNA:n laajakaistaliittymistä.

Rajoittamattomuus on hyvä asia, mutta mitä kuluttajat kaipaavat tähän vielä, on valtava kokoelma musiikkia kaikilta artisteilta, ja ilman mitään DRM-virityksiä hyvälaatuisena MP3-tiedostona (tietenkin myös OGG- ja FLAC-muoto pitäisi tarjota, mutta MP3 on hyvä kompromissi noin aluksi). Tuollaisesta palvelusta olisinkin valmis maksamaan vaikka sen 15 € ylimääräistä kuussa.

Millainen olisi sitten minun Musiikkilaajakaistani toimintamalli? Noh, tässäpä tulee:

  1. Kuluttaja tilaa laajakaistaansa erillisen lisäpalvelun, kutsuttakoon tätä vaikka latausoikeudeksi, josta maksaa 10 € kuussa.
  2. Kuluttaja saa näin ollen oikeuden ladata (ja jakaa) valitsemallaan tavalla (DC++, BitTorrent …) musiikkia P2P-verkoissa niin paljon kuin haluaa. Levitys- ja ylläpitokustannuksia ei synny, sillä käyttäjät käyttävät laillisiksi tehtyjä laittomia verkkoja.
  3. Kuun lopussa kuluttaja raportoi Operaattorille, mitä musiikkia hän on ladannut (artisti, levy, kappale jne), jotta Operaattori voi tilittää tuon summan tekijänoikeusjärjestölle selvityksineen siitä, mitä musiikkia on ladattu minkäkin verran. Tilastot ovat luonnollisestikin anonyymejä.
  4. Tekijänoikeusjärjestö jakaa rahaa artisteille suhteutettuna ”menekkiin”. Rahantuloa ei voi estää.

Tällä tavalla jo 10 000 tilaajaa tuottaisivat vuodessa 10000×10×12=1 200 000 euroa. Niin, yli miljoona euroa siitä, että saavat ladata musiikkia omilla ehdoillaan. Kuulostaa mielestäni aika hyvältä.

Tässä on tietysti joitakin juridisia oikeuksia, eivätkä musiikkikaupat varmasti ilahtuisi ajatuksesta, mutta mikään este ei ole ylitsepääsemätön. Suosittelenkin tällaista toimintamallia kehitettäväksi valtion, ISP:iden ja tekijänoikeusjärjestöjen/oikeudenhaltijoiden kanssa niin, että kuluttajan – maksavan asiakkaan – ääni vaihteeksi painaisikin jotain.

PS. TietoEnator vaihtaa nimensä takaisin Tiedoksi. Erään IT-viikon uutista kommentoineen sanoin: ”Tieto lisää tuskaa”.