IT-viikon uutisen mukaan DNA on lanseeraamassa laajakaistaliittymää, jonka kuukausimaksuun sisältyy rajaton määrä musiikkilatauksia osasta DNA:n musiikkikaupan valikoimaa (Universal-levy-yhtiön artisteilta). Liittymä maksaisi nelisenkymmentä euroa kuussa, joten musiikkiveroa kertyisi tällöin 10-15 euroa.
Musiikkivalikoima on tässä tapauksessa kuitenkin varsin suppea, ja kaikki kappaleet ovat WMA-DRM10 -suojattuja, joten esim. Linuxilla sellaisten kuuntelusta ei kannata haaveilla. Näiden takia veikkaan, ettei tämä Musiikkilaajakaistaksi nimetty palvelu tule ikinä saavuttamaan merkittävää osuutta edes DNA:n laajakaistaliittymistä.
Rajoittamattomuus on hyvä asia, mutta mitä kuluttajat kaipaavat tähän vielä, on valtava kokoelma musiikkia kaikilta artisteilta, ja ilman mitään DRM-virityksiä hyvälaatuisena MP3-tiedostona (tietenkin myös OGG- ja FLAC-muoto pitäisi tarjota, mutta MP3 on hyvä kompromissi noin aluksi). Tuollaisesta palvelusta olisinkin valmis maksamaan vaikka sen 15 € ylimääräistä kuussa.
Millainen olisi sitten minun Musiikkilaajakaistani toimintamalli? Noh, tässäpä tulee:
- Kuluttaja tilaa laajakaistaansa erillisen lisäpalvelun, kutsuttakoon tätä vaikka latausoikeudeksi, josta maksaa 10 € kuussa.
- Kuluttaja saa näin ollen oikeuden ladata (ja jakaa) valitsemallaan tavalla (DC++, BitTorrent …) musiikkia P2P-verkoissa niin paljon kuin haluaa. Levitys- ja ylläpitokustannuksia ei synny, sillä käyttäjät käyttävät laillisiksi tehtyjä laittomia verkkoja.
- Kuun lopussa kuluttaja raportoi Operaattorille, mitä musiikkia hän on ladannut (artisti, levy, kappale jne), jotta Operaattori voi tilittää tuon summan tekijänoikeusjärjestölle selvityksineen siitä, mitä musiikkia on ladattu minkäkin verran. Tilastot ovat luonnollisestikin anonyymejä.
- Tekijänoikeusjärjestö jakaa rahaa artisteille suhteutettuna ”menekkiin”. Rahantuloa ei voi estää.
Tällä tavalla jo 10 000 tilaajaa tuottaisivat vuodessa 10000×10×12=1 200 000 euroa. Niin, yli miljoona euroa siitä, että saavat ladata musiikkia omilla ehdoillaan. Kuulostaa mielestäni aika hyvältä.
Tässä on tietysti joitakin juridisia oikeuksia, eivätkä musiikkikaupat varmasti ilahtuisi ajatuksesta, mutta mikään este ei ole ylitsepääsemätön. Suosittelenkin tällaista toimintamallia kehitettäväksi valtion, ISP:iden ja tekijänoikeusjärjestöjen/oikeudenhaltijoiden kanssa niin, että kuluttajan – maksavan asiakkaan – ääni vaihteeksi painaisikin jotain.
—
PS. TietoEnator vaihtaa nimensä takaisin Tiedoksi. Erään IT-viikon uutista kommentoineen sanoin: ”Tieto lisää tuskaa”.