Kuukausi: helmikuu 2011

AdWords: kaksi päivää

Posted onLeave a comment

Googlen tarjoamasta 75
eurosta on parissa päivässä
kulunut vajaa neljä euroa.
Kuva: Oma valokuva

Olen nyt pari päivää käyttänyt AdWordsiä, kun kerran tarjoutui tilaisuus sitä ilmaiseksi kokeilla. Kuten kirjoitin aiemmin, mainosten luonti on helppoa ja nopeaa, mutta millaisia tuloksia näin nopeasti saa? Katsotaanpa, mitä AdWordsin hallintaliittymän monipuoliset tilastot kertovat.


AdWordsiä on hieman vaikeaa saada näyttämään myös kuluvan vuorokauden tiedot: sen yleisimmät aikavälivalinnat päättyvät aina edelliseen päivään. Esim. valinta ”tämä kuukausi” kuitenkin näyttää myös nykyisen päivän tiedot.

Asetin AdWordsin määrittelemään napsautushinnan automaattisesti päiväbudjetin rajoissa. Päiväbudjetiksi asetin yhden kahdeskymmenesosan 75 eurosta, eli 3,75 €. Tuollaisilla määrillä ei vielä mahtavia klikkaustulvia aikaansaada, mutta se ei ole tarkoituksenikaan.

Eiliseltä päivältä AdWords kertoo, että kaikkiaan 6 klikkausta maksoi 2,24 euroa. Kovin edulliseksi ei siis yksi napsautus tule. Sivunäyttöjä sen sijaan kertyi yli kymmenen tuhatta, tosin en tiedä ottaako AdWords huomioon ne käyttäjät, joilla on mainostenesto käytössä.

AdWordin etusivu antaa hyvän
lähtökohdan tietojen tarkemmalle
tutkimiselle, kunhan aikavälin
asettaa oikein.
Kuva: Kuvakaappaus,
adwords.google.fi

AdWordsin aloitussivu tarjoaa varsin hyvän yleiskatsauksen tilanteeseen, ja sen tiedot ovat muutettavissa vapaasti. Tähän alkusivulle voikin kerätä sellaiset tiedot, joita itse kokee tarvitsevansa. Kattavampia tietoja varten AdWords tarjoaa Kampanjat-välilehdellä jos jonkinlaista statistiikkaa. Raportteihin en tässä yhteydessä tutustunut, mutta ehkä myöhemmin käyn sitäkin läpi.

Kampanja-välilehdeltä voin todeta, että parissa päivässä mainokseni on kerännyt yhdeksän klikkausta reilusta 22 000 sivunäytöstä. Googlen hakujen yhteydessä näyttöjä on ollut noin 500, joista kerran näyttö on johtanut klikkaukseen. Display-verkostossa, eli käytännössä AdSense-asiakkaiden sivustoilla, näyttöjä on siis ollut valtaosa, kuten myös napsautuksista.

On varsin ymmärrettävää, että hakujen yhteydessä klikkaussuhde on suurempi (n. 0,2%) kuin mitä erilaisimmilla sivustoilla (n. 0,04%), sillä hakujen yhteydessä on mahdollista, että materiaalini oikeastikin vastaa sitä, mitä käyttäjä hakee. Tavanomaisilla sivustoilla käyttäjä ei välttämättä hae yhtään mitään, ja tällöin kiinnostus mainoksia kohtaan ylipäänsä on ymmärrettävästi pienempi.

Tarkempia käyttäjätietoja en kerää (vaikka Google tarjoaisi siihenkin työkaluja) blogini kävijöistä, joten tarkempia tilastoja esim. vierailuajasta on hankala kertoa. Kuitenkin pitäisin näitä muutamaa klikkausta melko vähäisenä esityksenä ottaen huomioon, että se on leikisti maksanut jo neljä euroa. En kuitenkaan ole vielä antamassa lopullista lausuntuani, vaan mainoskampanja jatkuu.

Mainittakoon lopuksi, että syy aiemmassa kirjoituksessa ihmettelemälleni ylimääräiselle viidelle eurolle oli siinä, että Google perii aktivointimaksua sen viitosen verran. Tällöin todellista krediittiä jäi se 75 euroa. Melko rehtiä touhua.

Googlelta 75 euroa AdWordsiin ja mitä siitä seuraa

Posted onLeave a comment

Google lähetti minulle oikein
lahjakortin, arvoltaan 75 C¹.
Kuva: Oma valokuva

Google lähestyi minua oikein paperisella kirjeellä jokin aika sitten, ja tarjosi mahdollisuutta kokeilla sen AdWords-mainostustaan 75 euron arvosta. Koska kirjeessä vakuuteltiin riskittömyyttä, päätin kokeilla.

Googlen AdSense on itselleni tuttu, ja se on käytössä tässä blogissani ja verkkosivuillani. Itse en tosin mainoksia näe, ja tuskin kovin moni lukijanikaan, kiitos AdBlock Plussan ja kumppanien. Tämä myös lieni syynä Googlen näennäisen jalomieliseen tarjoukseen.

Kirjautuminen onnistui samalla Google-tunnuksella kuin muihinkin Googlen palveluihin, mutta hieman omituisesti minun täytyi kuitenkin kertoa yhteystietoni. Ilmeisesti kirjautumistietojen lisäksi palveluilla ei ole yhteistä käyttäjätietokantaa, sillä esim. AdSenseä käyttöönottaessa annoin samat tiedot.

Ensivaikutelma AdWordsistä oli hieman sekava, sillä toimintoja oli paljon. Aluksi en meinannut löytää kenttää lahjakortin avainkoodin syöttämiselle, mutta lopulta löysin sen.

Koodin syöttämisen jälkeen Google kertoi saldokseni ”(80,00 €)”. Tiedä mistä se ylimääräinen viisieuroinen on sinne tullut… Jatkuvasti sivusto tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia siirtää oikeaa valuuttaa AdWordsiin, mutta siitä en ainakaan tällä haavaa ole kiinnostunut. Myöskään ei ollut itsestäänselvää, täytyykö mainostamisen aloittamiseksi maksaakin jotain.

AdWordsissä toimintoja riittää,
mutta hyvän ohjeistuksen
ansiosta niitä on ilo käyttää.
Kuva: Kuvakaappaus/
adwords.google.fi

Oletettavasti kuitenkaan ei tarvitse, sillä Kampanjat-välilehdeltä uuden mainoksen teko oli helppoa. Palvelussa ei tarvitsisi välttämättä syöttää paljon muuta kuin mainosteksti, -linkki ja hakusanat aloittaakseen, mutta toisaalta erilaisia säätövaihtoehtoja löytyi mm. päivittäiseen budjetointiin, klikkauksen maksimihintaan, alueellisten ryhmien valintaan ja erilaisten päätelaitteiden valitsemiseen. Suurimmaksi osaksi tyydyin kuitenkin oletusasetuksiin.

Tekstimainoksilla on melko tiukka tekstiraja, joten kovinkaan pitkää eeposta ei voi kirjoittaa, ja ehkä hyvä niin: mainokset pysyvät väkisinkin lyhyinä ja ytimekkäinä. Sen sijaan avainsanalistaan ei ollut mitään näkyvää rajoitusta, ja sivuilla ehdotettiin noin 10-20 avainsanan (tai -fraasin) listaa. Itse tyydyin kymmeneen. Avainsanojen muuttaminen myöhemmin on helppoa.

Kokonaisuudessaan mainoksen luomiseen kului ehkä 10-15 minuuttia, mutta jos myöhemmin haluaisin samanlaisen toteuttaa, onnistuisin siinä noin 5 minuutissa.

Ohjeita on sivustolla paljon ja ne – yhdessä muun sivuston kanssa – ovat pääosin suomeksi. Google on selkeästi panostanut tässä käyttäjäystävällisyyteen, ja hyvä niin, sillä uskoisin AdWordsin olevan melko merkittävä liiketoiminta Googlelle.

Kyseessä on laaja kokonaisuus, ja sen tutkimiseen tarvitsee aikaa. Päivitän tilannetta tänne sitä mukaa, kun kokemukset karttuvat. Jos päädyit blogiini mainoksen kautta, kuulisin mielelläni myös palautetta esim. kommenteissa.
—
1) Niin, pitkällisen pähkäilyn lopputuloksena totesin, ettei Googlen käyttämästä fontista todellakaan löydy €-merkkiä, vaan he joutuivat laittamaan siihen yliviivatun C:n. Kysymys kuuluu: eikö kaksoisyliviivausta löytynyt?

Käsittämättömät suoja-ajat

Posted onLeave a comment

Teosten suoja-ajat ovat
mielestäni pahoin yli-
mitoitettuja.
Kuva: Openclipart

Olen ennenkin kritisoinut tässä blogissani tekijänoikeuksellisen suoja-ajan uskomatonta ylimitoitusta, ja niin ajattelin tehdä tälläkin kertaa.

Kirjoittelin PHP:llä pienen skriptin, joka esittää tämänhetkiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön perustuvia arvioita joidenkin teosten tekijänoikeuksien raukeamisesta. Kun tekijänoikeus Suomessa päättyy 70 vuoden päästä tekijän kuolinvuoden loppumisesta, on tänä päivänä tehdyt teokset suojattuja vielä vuonna 2141.

Sivulla on esimerkkejä enemmänkin, enkä niitä tähän rupea kopioimaan, mutta mainittakoon kuitenkin, että omien arvioideni mukaan Adolf Hitlerin Mein kampf (Taisteluni) vapautuu tekijänoikeuden raskaan ikeen alta Suomessa jo vuonna 2016. Toivottavasti kirjoittaja ei koe, että hänen oikeuksiaan on julmasti poljettu.

Ylipitkä esitys antaisi poliisin loukata tietoturvaa ja yksityisyyttä

Posted on1 Comment

Poliisilla voi olla pian valtuudet
murtautua verkon välityksellä
tietokoneelle.
Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC-By-NC-SA 2.0

Sunnuntai-iltana erinäiset kotimaiset keskustelufoorumit ohjasivat minut Piraattipuolueen foorumille, jossa puolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto esittelee lausuntoluonnosta varsin kyseenalaisille esityksille poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön muuttamiseksi. Paketti sisältää omasta mielestäni räikeitä loukkauksia yksityisyyteen ja on liian laaja käsiteltäväksi kokonaisuutena.


Viestissä kritisoidaan esitysten pituutta, eikä syyttä:

Kyse on paketista, johon kuuluu kaksi hallituksen esitystä, joihin sisältyy 93 lakiesitystä. Yhteensä nämä esitykset ovat noin 310 000 sanaa, eli lähes tuhannen äidinkielen ylioppilasaineen verran. Muille kuin virkatyönä asioihin perehtyville esityksiin tutustuminen on kohtuuttoman raskasta. Myös paketista päättävien kansanedustajien olisi pystyttävä kiireen keskellä perehtyä esityksiin.

On mielestäni varsin kyseenalaista tehdä esityspaketteja, jotka ovat noin tuhteja. Palmulehto kertoo Uuden Suomen – joka varsin asiallisesti uutisoi asiasta muiden ”vallan vahtikoirien” ollessa hiljaa – uutisessa myös seuraavaa:

Esitystä on ruotinut lähinnä
Piraattipuolue.
Kuva: Piraattipuolueen tunnus,
Piraattipuolue

Lakiesitys on niin laaja, ettei tähän pakettiin kukaan kansanedustaja jaksa perehtyä. He lukevat vain tiivistelmät ja äänestävät sitten niiden pohjalta. Tänne on piilotettu todella vakavia kohtia[.]

Mielestäni tällainen tilanne on huolestuttava, jos kansanedustajilta ei edes voi kohtuudella odottaa että he tuntisivat kaikki esitykseen kirjatut miinat. Eikä siinä, uskoisin että kansanedustajilla on muutakin tekemistä kuin selata liki 900-sivuinen¹ esitysnivaska läpi. Tällöin syntyy tilanne, jossa on äänestettävä osittain mututuntumalta, mikä on yhteiskunnallisesti vaarallinen uhka.

Pian voimme olla tilanteessa, jossa eri etujärjestöt runnovat lakiesityksiksi monituhatsivuisia eepoksia, joita kukaan ei edes lue, vaan luotetaan muiden luonnehdintaan sisällön laadusta. Näillekin esityksille varmasti erilaisia intressitahoja löytyisi, mutta en nyt ala tempaamaan tuulesta mielivaltaisia syytöksiä.

Millaisia uhkia esitykset sitten sisältävät erityisesti sähköisen tietoturvan ja yksityisyyden kannalta? Suurimpana uhkana pidän poliisille kaavailtua oikeutta ehkä jopa tarvittaessa murtautua tietojärjestelmään ja etsiä sieltä materiaalia – esitys puhuu etäetsinnästä. Tällaisella toiminnalla loukataan epäillyn lisäksi myös mahdollisesti monen muun – syyttömän – tietoturvaa ja yksityisyyttä, sillä en usko että on mitään pomminvarmaa keinoa eritellä, mikä materiaali kuuluu epäillylle ja mikä jollekin muulle.

Lausuntoluonnoksessa pidetään epäloogisena sitä, että ”laite-etsinnän suorittamiselle olisi huomattavasti matalampi kynnys kuin tekniselle kuuntelulle”. Jos näin todella on, lisääntyy poliisin mielivalta entisestään. Tänä päivänä tietokoneet kuitenkin sisältävät hyvin paljon henkilökohtaista ja arkaluontoista materiaalia käyttäjistään. Tällaisten yksityisten tietojen pakko-otolle pitäisi olla todella kovat perusteet sen sijaan että rimaa pyrittäisiin hivuttamaan alemmas. Kun vielä loukataan mahdollisesti lukuistenkin muiden oikeutta yksityisyyteen, olisi mielestäni kohtuullista että tietojen oton perusteena pitäisi olla vähintäänkin epäily taposta.

Itseäni huolestuttaa myös, mitä tiedoille tapahtuu sen jälkeen kun poliisi on rikoksen selvittämiseen tarvittavan materiaalin läpi kolunnut ja analysoinut. Jos todella tuomitaan rikoksesta, olisi kohtuullista että vain rikokseen suoraan liittyvä materiaali tuhotaan. Muu data tulee palauttaa omistajalleen tai omistajilleen. Myöskään poliisille ei saa antaa mielivaltaisia oikeuksia kahlata ihmisten kiintolevyjä läpi periaatteella ”jos sieltä joku rikos paljastuisi”. Lisäksi kun tutkinta on saatu päätökseen, tulee poliisin tuhota kaikki omat kappaleensa ei-relevantista datasta.

Lausuntoluonnos nostaa esiin myös huolen esitetystä oikeudesta ”tekniseen laitetarkkailuun”, mikä käytännössä voisi tarkoittaa esim. ohjelmallisen tai laitteisto-keyloggerin asentamista järjestelmään:

Ehdotetun pakkokeinolain 10:23 §:ssä olisi säädökset teknisestä laitetarkkailusta. Perustelujen mukaan laitetarkkailussa ei saa selvittää viestin tai tunnistamistietojen sisältöä. Toisaalta perustelujen mukaan teknisessä laitetarkkailussa saataisiin tutkia ”laitteeseen tallennettuja asiakirjoja” ja selvittää tarkkailtavan salasanoja ”näppäimistökuuntelulla”. Perusteltu ovat tältä osin hämmentävät. Eikö asiakirjan sisältämän tiedon tai näppäimistöllä kirjoitetun tekstin seuraaminen ole nimenomaan viestien sisällön selvittämistä?

Lopuksi luonnos esittelee epäkohdan poliisille kaavaillussa oikeudessa asentaa vihamielisiä ohjelmistoja salaa tietojärjestelmään:

Ehdotetussa pakkokeinolain 10:26 §:ssä säädettäisiin muun muassa ohjelmiston asentamisesta tietokoneeseen. Käytännössä pykälässä annetaan poliisille oikeus tehdä salaisia tietomurtoja jopa verkon välityksellä. Poliisille ei pidä antaa tällaista oikeutta, koska se vaarantaa tietoturvan.

Jos poliisille annetaan
oikeus asentaa haitta-
ohjelmia salaa, ovat
ongelmat moninaiset
ja vakavat.
Kuva: Openclipart

Jos poliisi murtautuu tietojärjestelmään, loukataan törkeästi epäillyn ja muidenkin yksityisyyttä, mikä itsessään on varsin huolestuttavaa. Murtautumisessa ja ohjelmistojen sala-asentamisessa ei voida millään eliminoida sitä mahdollisuutta, etteikö se altistaisi järjestelmää myös rikollisille tietomurroille. Poliisin tehtävä ei kuitenkaan mielestäni ole altistaa edes rikoksesta epäiltyjä rikoksille, vaan päin vastoin suojella rikoksilta.

On varsin tekopyhää väittää, etteikö rehellisellä kansalaisella olisi mitään pelättävää. Hyvin harvassa on sellainen suomalainen, joka ei joskus olisi jotain lakia rikkonut. Siksi onkin pidettävä erittäin kirkkaana mielessä pakkokeinon käytöstä aiheutuvan vahingon ja siitä saatavan hyödyn välinen suhde.

PP:n ehdokas Lilja Tamminen
kirjoittaa esityksistä kovin
sanoin blogissaan.
Kuva: liljat.fi

Kun esitykset vielä sisältävät omituisia yrityksiä madaltaa poliisin kynnystä aiheuttaa tällaista vahinkoa niin epäillylle kuin sivullisillekin, ei voi kuin haukkoa henkeään ja toivoa että edes Piraattipuolueen tänään jättämä luonnos todella luetaan huolella ja näihin useisiin epäkohtiin puututaan.

Mainittakoon lopuksi niille, joita pitkä ja tylsä kirjoitukseni ei kiinnostanut, että aiheesta kirjoitti myös Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin ehdokas Lilja Tamminen varsin napakasti blogissaan.

—
On myönnettävä, etten itsekään noita esityksiä ole jaksanut kahlata läpi, joten joku nokkela voisi väittää lähdekritiikkini olevan retuperällä. Deal with it, tai kommentoi.
1) Olettaen, että arkkikoko on A4, johon mahtuu noin 350 sanaa.

Voi Nokia minkä teit

Posted onLeave a comment

Nokia otti yrityksenä
Microsoft-yhteistyön
vastaan onnesta
soikeana.
Kuva: Nokia.com

Nokia ilmoitti eilen sen, mitä pahoin pelättiin: Yhteistyöstä Microsoftin kanssa ja siirtymisestä Windows Phone 7 -käyttöjärjestelmään älypuhelimissa. Symbiania aletaan ajaa alas heti ja MeeGosta tehdään Elopin mukaan ”mahdollisuus oppia”. Uutinen šokeerasi minut, mutta toisaalta helpotti uuden puhelimen valintaa (se tulee olemaan Android, ehkä joku Samsungin puhelin, mutta hankinta ei ole ihan vielä ajankohtainen).

Yleisesti ottaen uutinen on otettu Suomessa varsin järkyttyneenä vastaan, eikä syyttä: Symbianista luopuminen vaikuttaa erityisesti Nokian Suomen työpaikkoihin, sillä Symbiania kehitetään lähinnä täällä. Nokian osakkeen arvo [taloussanomat.fi] romahti eilen yli 14 prosenttia, joten sijoittajatkin suhtautuivat asiaan varsin varautuneesti.

Myöskään MeeGoa ei siis näillä näkymin tulla puhelimissa näkemään, vaikkakin Nokia kertoi tiedotustilaisuudessaan julkaisevansa tänä vuonna MeeGo-laitteen. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa esimerkiksi yksittäistä tablettia, joka painetaan markkinoille kovaan hintaan tappioista välittämättä lähinnä imagon säilyttämiseksi. Nokian ilmoituksesta oli luettavissa, että Nokian MeeGo-osaajat tekevät nyt kesken olevan työnsä loppuun, jonka jälkeen voivat sitten alkaakin keskittyä joko WP7-kehitykseen tai tavaroidensa pakkaamiseen.

Itse ajattelin
hankkia Androidin
nykyisen Nokian
kännykän seuraajaksi.
Kuva: Android-robotti
CC-By-3.0 Google

Itse harkitsin MeeGo-puhelimen hankintaa seuraavaksi puhelimekseni, vaikkakin se olisi tarkoittanut jälleen ”prototyypin” hankintaa: samaan tapaan kuin silloin kuin ostin silloin uudelle Symbian 5th edition -alustalle tehdyn Nokia 5800XM:n vuonna 2009. Näillä näkymin on varmaa, että puhelimeni ei ole Nokia. Android-puhelimia sen sijaan valmistaa tällä hetkellä moni enemmän tai vähemmän varteenotettava valmistaja.

Nokia valitsi ehkä huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon, se on myönnettävä. Sen Symbian-alusta on useasti haukuttu hankalaksi kehittää, eikä Symbian ole pysynyt kehityksen mukana. Toisaalta Android ei ollut vaihtoehto, sillä kuten Nokia kertoikin, ei kiinalaisten halpavalmistajien kanssa ole mahdollisuuksia kilpailla. Applen iOS tai HP:n WebOS olisivat todennäköisesti olleet tavoittamattomissa, sillä kyseiset yhtiöt tuskin haluavat kilpailua omalle alustalleen. MeeGon menetys on sääli, mutta ymmärrettävää, sillä kehitys on ollut hidasta eikä Nokialla liene intressejä lähteä luomaan uutta Symbiania. Toisaalta Nokia saa kilpailuvalttia WP7:stä, koska sillä alustalla ei juurikaan kilpailijoita ole – ainakaan vielä. Toisaalta Nokia voittaa varmasti monet yhdysvaltalaiset puolelleen tällä tempulla.

Tämä logo löytyykin
sitten jatkossa
Nokian kännyköiden
käynnistyskuvasta
Kuva: Microsoft

Nokia onkin jo aloittanut kaiken ilon irtirepimisen, tai ehkä itsensä puolustamisen syytöksiltä siitä, ettei Microsoft ja Windows Phone 7 ole parhaat mahdolliset valinnat. Eräs esimerkki siitä on Nokian blogissaan julkaisema Five reasons to get excited about a Microsoft partnership (Viisi syytä innostua yhteistyöstä Microsoftin kanssa). Ohessa ne viisi syytä, ja miksi minä en niistä innostu. En ole saanut käsiini yhtään Nokian WP7-puhelinta*, joten oheiset arvioni perustuvat blogin tietoihin.

Great Usability
We’ve enjoyed our widgets on Symbian devices, but Microsoft’s tiles are even simpler to set up and to use: and they put the information that’s most needed by users right where you need it. Microsoft Windows Phone 7 offers great ease of use in comparison to other mobile operating systems. Every alternative will have it’s fans, but this one definitely drives up the usability of devices.

Jokaisessa älypuhelimessa on tänä päivänä erilaisia aloitusruutuwidgettejä – pieniä sovelmia, jotka mahdollistavat sovellusten käynnistämisen, toimintojen tekemisen tai esim. sään tarkastamisen. WP7 ei tässä tuo mitään merkittävää uutta innovaatiota sisään. Excitement 0/5.

Gaming at the next level
If you like to use your mobile device for gaming, then your world just might have got a lot rosier. Using a Nokia Windows phone we’re excited about the possibility of powerful console franchises appearing right on our mobile devices.

Onnea vaan konsolipelien porttaukseen kännykkään. Nokian N-Gagen piti olla mullistava pelipuhelin, jolle olisi miljoonittain pelejä, mutta se floppasi. Miksi: Tänä päivänä ihmisillä on kotonaan tehokkaat seitsemännen sukupolven [wikipedia.org] konsolit ja kannettavaa pelaamista varten voidaan hankkia oikeita kannettavia pelikonsoleita edullisesti.

Kännykällä pelaaminen rajoittuu itselläni mukaviin pieniin ajantappopeleihin, ja uskon että kaltaisiani on monia. Android ja ehkä varsinkin iOS ovat ottaneet tämän huomioon, ja voitosta osansa on saanut myös suomalainen Rovio tunnetulla Angry Birdsillään. En halua kännykkääni huonosti tehtyjä, kalliita ja raskaita pelejä, joita en kuitenkaan koskaan ehdi tai halua pelata loppuun. Excitement: 0/5.

Office
Dealing with proper work documents on a mobile device has always been the source of a lot of pain for users. That gets a lot easier when you’ve got a mobile version of Microsoft Office, authored by Microsoft themselves. There’s no-one who wouldn’t want the easiest experience possible when it comes to reading, writing and communicating.

Mielestäni esitysten ja asiakirjojen muokkaaminen kännykän pienellä näytöllä on kyseenalaista, enkä usko että kannettavat tietokoneet nyt niin harvinaisia ovat kuitenkaan. En lisäksi voi hyväksyä sitä, että Nokia tässä haluaa sanoa, että toimisto-ohjelmat=Microsoft Office. Luku- ja kirjoitusohjelmia on toisaalta jo saatavilla eri alustoille, ilman Microsoftin apua. Microsoft yrittää toki tästäkin hyötyä myymällä ylihintaista mobiilia Officeaan. Excitement: 0/5**.

Media centre
Or rather, “Music + Videos Hub”. Windows Mobile does a great job of bringing together your media in an attractive and user-friendly way.

Hieno homma, mutta median toistossa ei ole oikeastaan mobiilipuolella enää mitään, mitä WP7 voisi parantaa. Jopa oma 5800XM:ni selviää suhteellisen hyvin median toistosta. Ainoa, mitä kaipaisin lisää, on tukea formaateille (Kuten Ogg Vorbis ja Theora, FLAC), enkä jaksa uskoa että Microsoftilta intressejä löytyy muiden kuin ”omien” formaattiensa tukemiseen (WMV, WMA + pakolliset MPEG-formaatit). Ihmettelen, miksei tässä juhlittu että ”WP7 tuo uskomattomia lisäetuja sisällöntuottajille tarjoamalla Windows Median mahtavat DRM-rajoitukset tuettuna paremmin kuin koskaan”. Excitement: 0/5.

Mobile Email
If you’re one of the many millions of people who depend on connecting to a Microsoft Exchange server, then you may well be looking forward to the likelihood of improved support that comes with having MS as your mobile device’s operating system provider.

Ensinnäkin, en ole yksi niistä monesta miljoonasta, joiden elämä riippuu Microsoftin Exchange-palvelimesta. En ole ko. teknologiaan tutustunut, mutta käsittääkseni Nokialla on jo ihan hyvin toimiva Exchange-tuki. Pelkän sähköpostin lukeminen kännykällä taas ei ole mitään avaruusfysiikkaa, ja siitä selviää puhelin kuin puhelin. Ehkä tässä olisi PR:n kannattanut pikkaisen ottaa selvää asioista ja leveillä hieman esim. uskomattoman hyvällä yhteystietojen synkronisoinnilla Exchangea vasten. Excitement: 0/5.

And of course there’s more
The Nokia Microsoft strategic alliance will intertwine the companies in more ways than one. This is more than about combining Windows Phone 7 with Nokia hardware. Microsoft’s Bing has already been using NAVTEQ mapping technology, Nokia devices have already been using Microsoft technology. There are many layers to this alliance, whether it be bringing Bing Search to Ovi Maps or navigation to Windows or simply combining the best brains in both companies to produce something entirely revolutionary.

Tässä puhelimessa
Symbian vielä on,
mutta jatkossa Nokia
luottaa amerikkalaiseen
ohjelmistojättiin nimeltä
Microsoft.
Kuva: Nokia N8, Nokia.com

Lisää? Voi ei. En halua huonoa Bingiä kännykkääni. Enkä jaksa uskoa oikein sitäkään, että Microsoft haluaisi Nokian teknologioita työpöytäkäyttöjärjestelmiinsä. Jos MS niin haluaa, se tulee syömään Nokian itseensä.

Microsoftillehan tämä on erinomainen diili, sillä nyt se on vain ”palveluntarjoaja”, joka rahastaa jokaisella Nokian älypuhelimella ilman vastuuta niistä sen enempää. Nokialle – kuten aiemmin sanoin – tämä on vähiten huono diili. Vielä on liian aikaista sanoa, onko tämä se viimeinen niitti Nokian arkkuun, mutta suoraan sanottuna heikolta näyttää.

Kilpailu mobiilikäyttöjärjestelmissä on dramaattisesti muuttumassa: jos Microsoft saa tällä tavoin tuulta WP7:n alle, se saattaa nousta kilpailemaan Applen iOS:n ja Googlen Androidin kanssa. Sen sijaan Symbian poistuu lavalta ja backstagella odotellut MeeGokin saa kylmää kyytiä. Toisaalta HP:n WebOS saattaa nousta kovaksikin peluriksi, eikä esim. Blackberryn tulevaisuuttakaan oikein voi ennustaa. Aika näyttää, miten käy.

Heitän nopeasti vielä oman arvioni siitä, millainen mobiilikäyttöjärjestelmätilanne on kahden vuoden päästä (myydyt puhelimet):

Käyttöjärjestelmä Q4/2010*** Q4/2012****
Symbian 31 % 0 %
iOS 16 % 20 %
WP7 3 % 10 %
Android 33 % 50%
Muut 17 % 20 %

—
*) Hei Nokia: Lähettäkääs minulle huviksenne prototyyppi niin voin sitten sitä kaikelle kansalle dissailla. Hieno mediatemppu, eh?
**) Tämä sai minut lähinnä vihaiseksi, mutta ei nyt kuitenkaan anneta negatiivisia pistemääriä.
***) Lähde: Canalys Smart Phone Analysis.
****) Oma arvioni. Jos olet eri mieltä, kerro ihmeessä kommenteissa.