Apua Facebook-madon tunnistamiseen

Olen tä­nään näh­nyt ”mie­len­kiin­toi­sia” pos­tauk­sia Face­boo­kis­sa enem­män kuin ai­koi­hin. Ky­sees­sä on ma­to­tyyp­pi­ses­ti le­vi­ä­vä ros­ka­pos­ti. Sen tun­nis­ta­mi­ses­sa WOT-li­sä­osa on avuk­si.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus Face­boo­kis­ta.

Varmasti kaikki Facebook-käyttäjät törmäävät aika ajoin tilanteeseen, jossa FB-kaveri julkaisee arveluttavaa, yleensä kuitenkin tietyllä tapaa uteliaisuuden herättävää, materiaalia. Suurin osa ymmärtää, että tällainen käyttäjä on joutunut Facebook-madon uhriksi ja tajuaa olla klikkaamatta linkkiä. Esittelyteksti saa kuitenkin aina houkuteltua jonkun klikkaamaan, ja pian roskaa on entistä useamman facebookittajan silmillä.

Jos on luonteeltaan utelias, eikä niin kovin teknisesti orientoitunut, saattaa vahinko sattua. Tällöin parasta on poistaa roskasivuston lähettämä tilapäivitys, jotta kierre saataisiin katkaistua. Jatkossa kannattaa olla hieman tarkempi: tähän on mainio, suomalainen2 ja ilmainen työkalu olemassa.

Var­si­nai­sel­la hui­jaus­si­vus­tol­la käyt­tä­jää tyy­pil­li­ses­ti hou­ku­tel­laan klik­kaa­maan ”vi­de­on” Play-pai­ni­ket­ta. Vi­deo­ta ei pyö­ri­mään saa, mut­ta klik­kaa­jan Face­book-sei­näl­le il­mes­tyy päi­vi­tys pyy­tä­mät­tä ja yl­lät­täen.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus hui­jaus­si­vus­ta4.

Käydäänpä ensin lyhyesti läpi, mistä oikeastaan edes puhutaan. Facebook-madon toimintaidea on useimmiten seuraava: käyttäjän siirryttyä kohdesivulle, tässä tapauksessa osoitteeseen http:​//821​40837​12920​5ruth​ietop​video​9pef​aquyk​ypefa​quyky​.[poistettu]​/vide​oen.p​hp?wa​tch=U​oQgS2​NfP&p​lay=​true&​[poistettu], hänen olisi tarkoitus klikata ”YouTube-soittimen”1 ”Play-nappia”1. Sen sijaan, että haluttu video lähtisi pyörimään, sivusto lähettää käyttäjän nimissä Facebookiin uuden roskapostauksen. Kaikki on siis pelkkää huijausta, eikä mitään videota sivustolla ole alunalkaenkaan.

Madon sielunelämää kuvailee tarkemmin Troy Hunt blogissaan (englanniksi), enkä siksi lähde asiaa tarkemmin kuvailemaan. Sen sijaan haluan kertoa, miten helposti Facebookissa − ja muuallakin Internetissä3 − voi suojella itseään epäilyttäviltä, jopa vaarallisilta sivuilta. Apu löytyy Web Of Trust -selainlisäosasta.

Lisäosa on saatavilla yleisimmille selaimille, ja se kertoo sivujen luotettavuuden selaimen työkalurivillä olevalla yksinkertaisella kuvakkeella: vihreä=hyvä, punainen=huono, ja värit noiden välillä ovat jotain siltä väliltä. Työkalu on kelvollinen auki olevan sivuston luotettavuuden suurpiirteiseen arviointiin, mutta sen todellinen voima on mielestäni Facebook-sivujen (ja mm. Googlen hakusivujen) linkkeihin ilmestyvät kuvakkeet, jotka kertovat linkin kohteesta huomattavan paljon.

Huo­no­mai­nei­sis­ta si­vus­tois­ta WOT va­roit­taa nä­ky­väs­ti, en­nen kuin käyt­tä­jä edes pää­see si­vul­le.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus WOT-li­sä­osan va­roi­tus­vies­tis­tä

WOT:n toimintaperiaate perustuu siihen, että lisäosan käyttäjät arvostelevat vierailemiaan sivuja muutamassa kategoriassa (Luotettavuus, Asioinnin turvallisuus, Tietosuoja ja haluttaessa Lapsiturvallisuus), ja palvelu laskee näistä sivustolle luokituksen, joka sitten esitetään käyttäjille. Huonoimmille sivustoille navigoitaessa lisäosa ei päästä käyttäjää sivustolle ennen kuin tämä on nähnyt varoitussivun.

Aivan sataprosenttisen luotettava WOT ei ole, sillä luokitukset perustuvat käyttäjien arvioihin. Monet käyttäjistä eivät esimerkiksi (ymmärrettävästi) piittaa TTVK ry:stä, jonka seurauksena heidän sivustolleen WOT antaa epätyydyttävä-arvosanan. Kuitenkin, jos Facebook-linkin luokitus on oranssi (huono), punainen (erittäin huono) tai valkoinen (ei tietoa), ei sitä yleensä kannata klikata.

Pidänkin WOT-lisäosaa ehdottomasti asentamisen arvoisena ihan kaikille. Nopeasti ymmärrettävä liikennevalo on hyvä apu sivuston arvioimiselle ennen klikkausta.

Pähkinänkuoressa:

  • Facebook-madot ovat ärsyttäviä.
  • Matopostausten tunnistamista auttaa Web of Trust -selainlisäosa.
  • Kyseisestä lisäosa on hyödyksi muutenkin.
  • Asenna se selaimeesi.


1) Termit lainausmerkeissä siksi, ettei kyseessä ole muuta kuin JavaScriptillä ryyditetty kasa HTML:ää ja kuvia.
2) WOT-palvelua ylläpitää suomalainen Wot Services Oy, mutta sen arvokkuus on sen kansainvälisen käyttäjäkuntansa ansiota.
3) Oikeastaan vain WWW:ssä, mutta oikeat termit eivät ole olleet IT-alalla aikoihin muodissa.
4) WOT-lisäosaa ei näy tässä, sillä varmuuden vuoksi avasin sivun virtuaalikoneessa.

Ohje: Tiedostot turvaan ja puhdas Ubuntu alle

Jos käyt­tö­jär­jes­tel­mä ei suos­tu käyn­nis­ty­mään, on puh­das asen­nus eh­kä pai­kal­laan. En­nen si­tä tär­keät tie­dos­tot pi­tää ko­pi­oi­da tur­vaan. Täs­sä oh­jees­sa ker­ron, mi­ten kaik­ki tä­mä ta­pah­tuu.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus Ubun­tun asen­ti­mes­ta.

Tänään törmäsin tilanteeseen, jossa eräällä Ubuntu-peruskäyttäjällä oli ongelmana, että tietokone käynnistyi jatkuvasti uudelleen, oletettavasti käyttöjärjestelmän vioittumisen seurauksena. Helpointa olisi tehdä puhdas uudelleenasennus, mutta ennen sitä pitäisi saada tärkeät tiedostot talteen.

Kun työpöydälle ei kerran pääse, tarvitaan hiukan aikaa ja vaivannäköä. Mitenkään ylivoimaisen vaikeaa se ei ole: tässä ohjeessa kerron, kuinka varmuuskopioidaan tiedostot, ja asennetaan sitten käyttöjärjestelmä uudelleen.

Ennen kuin aloitat

  • Jos tiedostosi ovat salatulla osiolla, ei tämä ohje sovellu sinulle.
  • Jos haluat säilyttää vioittuneen käyttöjärjestelmäsi, ei tämä ohje sovellu sinulle.
  • Suositeltavaa on, että tietokone on kytkettynä Internetiin koko operaation ajan.
  • Tietokoneen tehosta ja varmuuskopioitavien tiedostojen määrästä riippuen varaa aikaa puolesta tunnista useisiin tunteihin.
  • Suositeltavaa on käyttää USB-muistitikkua tai -kiintolevyä, mutta myös muistikortit toimivat yleensä.
  • Ohje on tehty Ubuntu 12.04 LTS:n asennusta varten (tarkemmin i386:n työpöytäversio). Voit ladata sen Ubuntun lataussivulta. CD:n polttoa ym. esitoimenpiteitä ei käsitellä tässä ohjeessa.
  • Jos sinulla ei ole toista tietokonetta, jolla seurata tätä ohjetta toimenpiteiden aikana, kannattaa tämän ohjeen PDF-versio tulostaa.
  • Teet kaikki toimenpiteet omalla vastuullasi. En anna ohjeelle mitään takuuta.

 Tiedostojen varmuuskopiointi

Tie­dos­to­jen var­muus­ko­pi­oin­ti ta­pah­tuu ve­tä­mäl­lä ja pu­dot­ta­mal­la ha­lu­tut tie­dos­tot esim. muis­ti­ti­kul­le. Vai­kein­ta on löy­tää van­ha ko­ti­kan­sio.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus Ubun­tun Li­ve-työ­pöy­däs­tä.
  1. Käynnistä tietokone ja syötä polttamasi CD (tai DVD) asemaan. Varmista, että tietokone käynnistyy syöttämältäsi levyltä. Lisätietoja englanniksi Ubuntun ohjeissa.
  2. Odota hetki, kun asennin latautuu.
  3. Valitse aukeavasta ikkunasta kieleksi suomi, ja klikkaa sen jälkeen Kokeile Ubuntua.
  4. Odota, kun työpöytä latautuu.
  5. Klikkaa vasemman palkin kansion kuvaketta (Home folder). Tiedostoselainikkuna aukeaa.
  6. Klikkaa Devices-otsikon alta (seuraavaksi) isoin laite, kuvassa 8,2 GB Filesystem.
  7. Jos kansio nimeltään home löytyy, kaksoisklikkaa sitä siirtyäksesi siihen. Jos ei löydy, älä tee mitään.
  8. Jos käyttäjätunnustasi (yleensä etunimesi pienin kirjaimin) vastaava kansio löytyy, kaksoisklikkaa sitä siirtyäksesi siihen. Jos ei löydy, siirry seuraavaksi suurimpaan laitteeseen: jatka kohdasta 6. Jos olet käynyt kaikki laitteet läpi, ei tiedostojasi voi palauttaa tämän ohjeen avulla.
  9. Sinun pitäisi nyt olla vanhassa kotikansiossasi. Aseta nyt muistikortti, muistitikku, ulkoinen kiintolevy tms asemaan/porttiin.
  10. Syöttämäsi massamuistin pitäisi ilmestyä Devices-otsikon alle. Siirry massamuistiin klikkaamalla siitä.
  11. Palaa nyt vanhaan kotikansioosi klikkaamalla Edellinen-nuolta (kuvassa ympyröity sinisellä).
  12. Etsi ne tiedostot, jotka haluat kopioida. Vedä ja pudota ne edellä mainittuun massamuistiin kopioidaksesi ne.
  13. Kun kaikki tiedostot on kopioitu, siirry massamuistiin kohdan 10 ohjeen mukaisesti. Varmista, että löydät kaikki haluamasi tiedostot.
  14. Irrota nyt massamuisti klikkaamalla sen nimen vieressä olevaa Irrota-kuvaketta (⏏). Tämän jälkeen poista massamuisti portista/asemasta.
  15. Käynnistä nyt tietokone uudelleen klikkaamalla oikean yläkulman Asetukset-kuvaketta (kuvassa ympyröity punaisella), sen jälkeen klikkaamalla valintaa Shut down…, ja lopuksi klikkaamalla aukeavasta dialogista Restart-painiketta.
  16. Älä poista CD:tä/DVD:tä asemasta. Älä myöskään kytke varmuuskopiot sisältävää massamuistia uudelleen ennen kuin näin ohjeistetaan tekemään.

Puhdas asennus

Puh­taas­sa asen­nuk­ses­sa tie­to­ko­neen kiin­to­le­vy tyh­jen­ne­tään ko­ko­naan, ja sa­mal­la van­ha käyt­tö­jär­jes­tel­mä hä­vi­ää.
Ku­va: Ku­va­kaap­paus Ubun­tun asen­ti­mes­ta.
  1. Käynnistä tietokone CD:ltä/DVD:ltä, kuten edellä kohdissa 1-2.
  2. Valitse kieleksi suomi, ja sitten klikkaa Asenna Ubuntu-painiketta.
  3. Aukeavalta sivulta valitse valintalaatikot Lataa päivitykset asennuksen aikana ja Asenna nämä ylimääräiset ohjelmistot. Klikkaa sitten Jatka-painiketta.
  4. Seuraavalta sivulta valitse vaihtoehto Korvaa käyttöjärjestelmä «järjestelmäsi nimi» käyttöjärjestelmällä Ubuntu. Klikkaa sitten Jatka.
  5. Varmista, että esitetyt tiedot ovat oikeat, ja aloita asennus klikkaamalla Asenna nyt.
  6. Asennus alkaa. Asennuksen aikana sinua pyydetään tekemään järjestelmäkohtaiset määrittelyt esim. näppäimistön ja aikavyöhykkeen suhteen. Syötä pyydetyt tiedot sivuille.
  7. Tietojen syöttämisen jälkeen asennus jatkuu. Voit odottaessasi tutustua Ubuntun esittelyyn.
  8. Kun asennus on valmis, klikkaa Käynnistä uudelleen nyt. Poista asennuslevy asemasta, kun tietokone syöttää sen ulos.
  9. Tietokone käynnistyy uudelleen, tällä kertaa uudelleenasennettuun järjestelmään.

Varmuuskopioiden palautus

  1. Kun olet kirjautunut ensimmäisen kerran sisään, syötä varmuuskopiot sisältävä massamuisti. Voit nyt kopioida tiedostot siltä omaan kotikansioosi.

Netposti − pakko ottaa

Itel­la on mai­nos­ta­nut jo­ka puo­lel­la ko­va­ää­ni­ses­ti Net­pos­ti-pal­ve­lu­aan. Mai­nok­sis­sa suo­ras­taan pa­ko­te­taan ot­ta­maan pal­ve­lu käyt­töön, ha­lu­si ku­lut­ta­ja si­tä tai ei.
Ku­va: Osa Itel­lan mai­nos­ban­ne­ris­ta

22.1.2013: Tähän kirjoitukseen liittyen olen julkaissut tarkennuksia ja syvempää analyysiäni yksityisyysongelmiin. Suosittelen lukemaan uuden postaukseni tämän luettuasi.

Itella on viime viikkoina mainostanut omaa Netposti1-palveluaan aggressiivisesti niin TV:ssä2, Internetissä, radiossa2, mainostauluissa kuin fyysisillä kirjeilläkin: jokainen on varmasti huomannut mainoksen jossain muodossa.

Vaikka Netposti ei palveluna olekaan mitenkään uusi (se on ollut olemassa ainakin vuodesta 2008 asti), on Itella nyt päättänyt jostain syystä alkaa tunkea sitä väkivalloin kuluttajien kurkusta alas.

Tyypillisesti mainos on muotoa ”Tiedote! Sinulle on avattu oikea
postilaatikko osoitteessa netposti.fi. Aktivoi se 31.12. mennessä”. Ainakin itselleni valitut sanainkäänteet vaikuttavat varsin tarkoitushakuisilta. Kun tuollaisia ”tiedotteita” on käytännössä pakko nähdä ja kuulla joka puolella, tuntuu siltä, että Itellan viesti kuluttajille onkin: ”Joko menet aktivoimaan sen palvelun, tai itket ja menet. Mitä nopeammin, sitä vähemmän saat raippaa. Ja kuka tietää, kuinka paljon postejasi hukkuu vitkutellessasi? Hopi hopi!”.

Konkreettisimmat ongelmat tuossa muotoilussa ovat:

  • ”Tiedote”: Jokainen mainos kerrotaan tiedotteena. Näin toki onkin, mutta ainakin omaan korvaani julistamalla jokin asia tiedotteeksi siitä tehdään virallinen ja muodollinen ilmoitus. Ei tämä Itellan mainos nyt mikään kriittinen viranomaistiedote ole.
  • ”Sinulle on avattu –”: Kuka avasi? Postiko? Kenen oikeutuksella? Itellalla on varmaankin ollut tarkoituksena herättää mielikuva, että he ovat hoitaneet kaikki esivalmistelut puolestani, mutta minusta tuntuu enemmänkin että Itella on tehnyt nimissäni asioita, joita en haluaisi tehdä.

    Toisaalta, mitä tämä ”avaaminen” tarkoittaa? Pitäisikö nyt yhtäkkiä varautua siihen, että kaikki posti siirtyy ”uuteen postilaatikkoon”? Tällaisten pelkojen herääminen ihmisissä on täysin mahdollista, ja pelolla markkinoiminen on eettisesti vähintäänkin arveluttavaa.

  • ”– oikea
    postilaatikko”:
    Oikea postilaatikko on fyysinen laatikko, johon posti laitetaan, ei virtuaalinen kolo Itellan käyttämän palvelinsalin palvelinten levytilassa. Lisäksi oikeaan postilaatikkoon postia voi lähettää kuka tahansa, ja sinne voi sujauttaa kirjeen myös naapuri ihan Itellan valvovan silmän ohi. Joten mikään oikea postilaatikko Netposti ei missään nimessä ole.
  • ”Aktivoi se 31.12. mennessä”: Tai muuten…? Missään Itella ei vaivaudu kertomaan, mistä he ovat tuon aikarajan repineet. Palvelunsa sivustolla Itella kirjoittaa jonkinlaisista arvonnoista, joten todennäköisesti tällaisesta on kyse. Varsinaisissa mainoksissa en ole mistään arvonnasta kuullut. Tuntuukin vähän siltä, että myös aikarajan tarkoituksena on herättää pelkoa: jos en käy aktivoimassa Netpostia annettuun aikarajaan mennessä, minun käy huonosti. Kuten totesin edellä, pelottelu ei ole oikea tapa markkinoida yhtään mitään.

Erityisen paljon minua häiritsi postiluukusta3 kolahtanut valkoinen kirjekuori4, jonka osoiteikkunassa luki vain ”Sisältää tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle.”. Vaikka aihetta ei ollutkaan vaikea arvata, päätin avata kirjeen silkasta mielenkiinnosta. Kirjeen sisältö oli mainoksista tuttuun propagandatyyliin kirjoitettu: ”Tiedotteessa” muistettiin kehua, miten ilmainen, turvallinen, varma, kätevä, elinikäinen ja ennen kaikkea tarpeellinen Netposti on. Myös takaraja aktivoinnille löytyi viestin lopusta.

Kirjeen A4-arkin toinen puoli5 oli varsin ilmavasti täytetty, joten Itella olisi halutessaan voinut lisätä sivun loppuun pienellä jonkinlaisen ”Netpostia ei ole pakko aktivoida. Jos et halua käyttää Netpostia, voit hävittää tämän kirjeen ilman että SWAT-tiimi rynnii ovista ja ikkunoista” -alaviitteen, mutta kuten muut kampanjan mainokset ovat tehneet varsin selväksi, Itellan tarkoituksena on pakottaa kaikki suomalaiset palvelun käyttäjiksi.

En tiedä, miksi Itellalla on pakottava tarve saada Netpostiin lisää käyttäjiä, mutta voisin kuvitella, että Itellalle toimitettu Netposti-kirje tuottaa paperista kirjettä enemmän voittoa, ja maksavien lähettäjien houkuttelu palvelua käyttämään on sitä helpompaa, mitä enemmän Netposti-tunnuksen omistavia vastaanottajia on. Markkinoinnin tarve sinänsä on ymmärrettävää, mutta Itella on toiminnallaan ylittänyt hyvän maun ja järkevyydenkin rajat moninkertaisesti.

Vaikka Itella onkin valtionyhtiö, tulisi sen mielestäni käyttäytyä yhtä
hyvin kuin minkä tahansa rahaa tekevän yrityksen: sen palvelut kuitenkin
maksavat ihan oikeita euroja, ja suomalaiset − postipalvelujen
käyttäjät − ovat sen asiakkaita. En toisaalta hyväksyisi tällaista
ylimielisyyttä, vaikka sen takana olisi valtion laitos. Jos jotain,
valtion omistamana yrityksenä ja eräänlaisena yritysten esikuvana
Itellan tulisi toimia erityisen vastuullisesti ja kaikki huomioiden.

Itellan tulisikin hetimmiten ainakin selkeyttää mainontaansa, ja poistaa siitä kaikki pelotteet. Erityisen tärkeää olisi kertoa, että Netpostin käyttö ei suinkaan ole pakollista, vaan että se on vain maksuton lisäpalvelu sellaista haluaville.

Ongelmia Netpostissa itsessään

On selvää, etten itse aio näistäkään uhkailuista huolimatta rekisteröityä Netposti-palvelun käyttäjäksi, sillä koen tuollaisen palvelun monin tavoin ongelmalliseksi niin itselleni kuin muillekin:

  1. Korvaavuus: Netposti ei tuo lisää paperipostiin, vaan eri toimijat siirtävät viestintänsä verkkopalveluun. Esimerkiksi joillakin työpaikoilla ei nykyäänkään ole mahdollista enää saada paperista palkkakuittia, vaan työntekijä on pakotettu käyttämään Netposti-palvelua. Mitä enemmän Netposti-käyttäjiä, sitä helpompi lähettäjien on pakottaa vastaanottajat käyttämään palvelua.
  2. Monopoli: Tavallisen sähköpostiosoitteen saa kukin hankkia haluamastaan palvelusta, eikä fyysinen postilaatikkokaan ole Itellan omaisuutta. Sen sijaan Netposti on tiukasti Itellan kontrollissa, eikä palveluntarjoajan vaihtaminen ole mahdollista. Sähköiset kirjeensä voi kopioida muualle vain copy-pastettamalla tai tulostamalla.
  3. Tietoturva ja yksityisyys: Itellalla ei ole mitään keinoa varmistaa, etteivätkö viestit pääsisi kolmansien osapuolien tietoon. On esimerkiksi teoriassa mahdollista, että Itella itse tai jokin viranomainen lukee viestejä ilman, että vastaanottaja saa tästä ikinä tietää. Myöskään tietomurtoja ei voida sataprosenttisesti ehkäistä.
  4. Tietojen säilytys: Itella kertoo säilyttävänsä viestit seitsemän vuoden ajan, mutta oletettavasti viestejä voi itsekin poistaa. On kuitenkin todennäköistä, että myös poistetut viestit jäävät esimerkiksi varmuuskopioille käytännössä ikuisiksi ajoiksi, ja voivat näin joutua vastaanottajan näkökulmasta vääriin käsiin.
  5. Ikuisuus: Kirjeessä kerrotaan palvelun olevan ”elinikäinen”. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tuollaiset lupaukset ovat katteettomia: Itella saatetaan vaikkapa yksityistää, jonka jälkeen sveitsiläinen sijoituspankki uutena omistajana päättää lakkauttaa ydinliiketoimintaan kuulumattomia palveluja. 
  6. Digikuilun kasvaminen: Todennäköisesti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää Internetiä lainkaan. Aina kun tällaisia yhteiskunnan kannalta kriittisiä toimintoja siirretään Internetiin, riski tällaisen ei-diginatiivin ihmisen syrjäytymisestä kasvaa. Ongelmat ovat jo tänä päivänä todellisia, eikä Itellan toiminnallaan tulisi ainakaan edesauttaa kuilun kasvamista.

Ryhtyessään käyttämään Netpostia yksilö ei siis pelkästään tee valintaa omasta viestienjakelustaan: samalla hän on osa sitä joukkoa, joka valinnallaan hiljaa hyväksyy tällaisen epäeettisen toiminnan. Mitä useampi Netpostin aktivoi, sitä enemmän sivulliset joutuvat kärsimään palvelun muuttuessa yhä välttämättömämmäksi osaksi arkea.


1) Yleensä aina linkitän mainitsemiini palveluihin, mutta ymmärtänet miksen tällä kertaa niin päättänyt tehdä. Jos kuitenkin haluat harata vastaan, niin kuka minä olen tuomarille.
2) Itseäni huvittaa Itellan vast’ikään lanseeraama tunnussävel, josta tulee väkisin mieleen SimCity 3000:n valikkomusiikki. Tosin Itellan melodia tuntuu loppuvan ikään kuin kesken, eikä se oikeastaan edes ”synkkaa” tunnusanimaation kanssa.
3) Niin, kerrostaloissa ei edes käytetä oikeita ”oikeita postilaatikkoja”.
4) Kirjekuoren tunnistin avaamatta Itellan lähettämäksi kolmen tuntomerkin perusteella: I. Kirjasin oli Itellan vakiokirjasin, II. Kirjekuoressa ei ollut mitään merkintöjä. Jopa osoitteettomissa mainoskirjeissä on Itellan merkinnät, ja kuka muukaan kuin Itella itse voisi tuota sääntöä kiertää. III. En muista, että mikään firma olisi koskaan kertonut osoitteettoman mainoksensa olevan ”tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle”. Itellan ylimieliset mainokset sen sijaan tunkevat naamalle kaikkialta, joten sisältö oli helppo arvata.
5) Kääntöpuolella oli samat tekstit ruotsiksi.

Tapaus Chisugate

Chi­su­gate läh­ti liik­keel­le pik­ku­ty­tön la­dat­tua il­mei­ses­ti va­hin­gos­sa lait­to­mas­ti Chi­sun Kun va­lais­tun 2.0 -le­vyn. Ty­tön isä ei suos­tu­nut mak­sa­maan 600 eu­roa, po­lii­sit vei­vät ko­neen, nou­si me­dia­myl­läk­kä, so­vin­to teh­tiin ja isä pu­lit­ti TTVK:lle 300 eu­roa.

Kuva: Albumi­kansi ko. levystä

Noin viikko sitten Internetissä kuohui, kun poliisi paukkasi takavarikoimaan pikkutytön kannettavan tietokoneen, jonka Nalle Puh -koristelu on muistettu joka uutisartikkelissa mainita. Kyttäjutun takapiruna oli TTVK, jonka mielestä tyttö oli ladannut koneelleen Chisun levyn laittomia keinoja pitkin. Ilmeisesti TTVK oli kirjeitse vaatinut tytön isää maksamaan 600 euroa, ja isän kieltäydyttyä poliisit tulivat ovelle.

Isä nosti asiasta Facebookissa metakan, ja pian myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta. Noin viikon verran saatiin nauttia pitkästä aikaa terveestä keskustelusta liittyen suomalaiseen tekijänoikeuskulttuuriin ja -lainsäädäntöön. Monelta − esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen − suunnalta kuultiin kuuluisa ”jotain tarttis tehdä”.

Tänään kuitenkin esimerkiksi Digitoday uutisoi, että TTVK ja tytön isä ovat päässeet sopuun tässä Chisugateksi nimetyssä keississä:

TTVK:n mukaan poliisitutkinnasta on luovuttu ja korvauksista on tehty
sopimus. Osapuolet sopivat, että alkuperäinen korvausvaatimus 600 euroa
puolittuu 300 euroon.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko TTVK:lla riittänyt pokkaa viedä asiaa oikeuteen asti, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että TTVK voitti tämän erän.

Suurella todennäköisyydellä sopimuksessa isää kielletään antamasta mitään lausuntoja tapaukseen liittyen, joten julkisuuteen päätyvät tiedot tulevat olemaan joko huhupuheita tai TTVK:n käsialaa. Toisin sanoen keskustelu on päättynyt, mikä on sääli, sillä puhuttavaa olisi varmasti vielä riittänyt.

TTVK:n omasta tiedotteesta päätellen tapaus olisi Team Kotilaiselle jotain opettanut:

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, että [–] nyt viimeistään on syytä
vakavissaan ottaa puheeksi vaihtoehtoiset keinot piratismin
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Millaisia sitten mahtavat olla TTVK:n ”vaihtoehtoiset keinot”? Aiemminhan yhdistys on vaatinut Suomeen kolmesta-poikki -rangaistusta, mutta tällä kertaa esiteltiin pari muuta ideaa (korostukset omiani):

Huomautuskirjemenettelyssä teleoperaattori lähettää
liittymänhaltijalle
huomautuksen havaitusta tekijänoikeudenloukkauksesta, jolloin
liittymänhaltijalla olisi mahdollisuus puuttua tilanteeseen esim.
keskustelemalla asiasta perheen lasten kanssa.
[–]
Toinen tehokas tapa puuttua piratismiin on estää pääsy laittomille
sivustoille
. EU:n ulkopuolisten sekä ylläpitäjiltään tuntemattomien
piraattisivustojen blokkaus ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu.

Nämäkin keinot ovat lievästi sanottuna huonoja ideoita. ”Hei jätkä, sä waretat. Kohta häkki heilahtaa!” -kirjeitä inhosin jo pari vuotta sitten, eikä myöskään Internet-sensuuri ole koskaan mieltäni lämmittänyt. Esimerkiksi TTVK:n usein käyttämä TPB=laiton palvelu -argumentti ärsyttää itseäni suunnattomasti.

Sen sijaan jossain määrin kelvollisen ­− ja ehkä kaikkein konkreettisimman − ehdotuksen ilmoille heitti Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti. Kirjoituksessaan hän esittää nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön muutoksia, jotka voisivat olla omiaan tuomaan jonkinlaista rotia nykymeininkiin.

Kuten totesin, nyt tämä sovinto on yleisen keskustelun kannalta harmillinen, vaikkakin täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä isän kannalta. Samalla se toimii eräänlaisena hiljaisena mandaattina TTVK:lle jatkaa valitsemallaan ei-niin-miellyttävällä linjalla.

Tarve tekijänoikeuksien ja niihin liittyvän lainsäädännön järkevöittämiselle ei ole poistunut mihinkään, ja tällaiset konkreettiset varoittavat esimerkit − vaikkakin tällä kertaa vähän ylilyötynä, myönnettäköön − ovat paikallaan herättämään ihmiset huomaamaan, millaisessa ympäristössä elämme. Mutta mistä löytyisi 8-vuotias poika Puuha-Pete -kannettavineen lataamaan Anna Puun albumia?

Lunttilappu Linux-päätteeseen

Ko­ko­sin mie­les­tä­ni olen­nai­sim­mat Li­nux-päät­teen tie­don­jy­vät yk­siin di­gi­taa­li­siin kan­siin. Ky­sei­sen tu­le­van best-sel­le­rin voi la­da­ta PDF-muo­dos­sa ko­neel­leen ja tu­los­taa vaik­ka ka­ve­reil­leen­kin.

Kuva: Riku Eskelinen: Cheat sheetin kansi. c b FI 1.0

Aikani ratoksi kokosin peruskäyttäjän kannalta olennaisimmat ohjelmat, komennot, toiminnot ja ohjeet Linux-päätteeseen liittyen yhteen nelisivuiseen (tulostettuna yksi kaksipuoleinen A4-arkki) cheat sheettiin. Lähtökohtana oli saada mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman pieneen tilaan, joten täysin Linux-noviisille ohje ei ole suunniteltu. Sen sijaan kaikille peruslogiikan ymmärtäville, mutta aika ajoin taikasanoja unohtaville, voin sitä ominkehuin suositella.

Omasta näkökulmasta tarkastellessa helposti unohtaa olennaisia asioita ja korvaa niitä epäolennaisilla. Puutteista, virheistä, turhista tiedoista ja muista kehitysideoista voi kertoa tämän postauksen kommenteissa.

Lunttilappua saa levittää Creative Commons Nimeä 1.0 Suomi -lisenssin mukaisesti, joten ei muuta kuin tulostimet laulamaan.

Lataa Linux-päätekäytön cheat sheet (PDF)