Tekijä: Riku Eskelinen

Elisa Viihteen synkkä ja sumea tulevaisuus

Posted on8 Comments

TV-oh­jel­mien net­ti­tal­len­nuk­set ovat vaa­ras­sa. Yle sa­noo, et­tei sen ka­na­via saa tal­len­taa. Tal­len­nus­rii­ta­pu­ka­rien so­vin­to­kaan ei tuo käyt­tä­jäl­le kuin har­me­ja.

Ku­va: Ri­ku Es­ke­li­nen: Kau­ko – Vi­ri­tys­ku­va. c ba 3.0

Olen jo usean vuoden ajan ollut Elisa Viihde -asiakas, ja suhteemme Elisan kanssa on nähnyt jos jonkinlaista. Onpa aika ajoin sopimuksen irtisanominen ja jopa purku on käynyt mielessäni, tosin kilpailijan kelkkaan hyppääminen ei. Syy uskollisuudelleni löytyy palvelun käytön vapaudesta ja jopa Elisan avomielisyydestä asiakkaitaan kohtaan, varsinkin TV-tallenteiden kohdalla: katsominen ja koneelle lataus onnistuu Linuxilla ongelmitta, ja epävirallisista käyttöliittymistä saa puhua.

Ajat ovat kuitenkin kovat kaupalliselle TV:n etätallennukselle, sillä tekijänoikeusmafia ynnä TV-talot ovat huomanneet, että rahaa valuu heidän näppiensä ohi. Heidän näkemyksensä on, että TV-ohjelmia ei saa tallentaa asiakkaan puolesta, mikä tarkoittaisi nettitallennuspalvelujen olevan laittomia.

Palvelujen laittomana pitäminen ei ole uusi ajatus: Nyttemmin konkurssiin ajautunutta pelinavaaja TVKaistaa1 ja sen johtohenkilöitä vastaan on nostettu kovia syytteitä jo aikaa sitten. Elisakin on joutunut tekemään pieniä myönnytyksiä vuosien varrella turvatakseen Viihteen tulevaisuuden.

Tänä vuonna tallennesotku on kuitenkin saanut kaksi uutta, rajua käännettä. Nämä uhkaavat jo niitä mukavuusaspekteja, joiden takia jaksan Viihteestä 30 euroa kuussa2 maksaa.

Pienempi ongelmista: Ylen kanavia ei saa tallentaa

Kun Yleisradio aloitti kaikkien TV-kanaviensa HD-lähetykset, kertoi Elisa tuovansa uudet kanavat nettitallennuksen piiriin. Muut nettitallennusoperaattorit eivät tähän uskaltautuneet.

Digilelut.fi kertoi noin viikko sitten, että Yle ei salli minkään operaattorin tallentaa TV-ohjelmia. Kielto koskee sekä uusia HD-kanavia että niiden vanhoja SD-laatuisia sisaruksia.

Toistaiseksi Elisa ei kuitenkaan ole rajoittanut Ylen kanavien tallentamista tai tallenteiden katsomista millään tapaa. Myös Ylen HD-kanavien tallenteet ovat katsottavissa ja ladattavissa vapaasti; toisin kuin esim. MTV3 HD, jolta tallennetut ohjelmat näkyvät vain digiboksin kautta.

On epäselvää, miten ja milloin − jos milloinkaan − Elisa aikoo Viihde-palveluaan muuttaa vastaamaan Ylen vaatimuksia. Tiedustelin asiaa Elisan asiakaspalvelusta viikko sitten, mutten toistaiseksi ole saanut heiltä vastausta. Minkäänlaisia väliaikatietoja Elisa ei ole antanut myöskään asiakastiedotteen muodossa.

Se isompi ongelma: ”Nettitallennussovun” tuomat heikennykset

Tammikuussa Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tiedotteen, jonka mukaan nettitallennusoperaattorit, to-järjestöt ja mediatalot ovat päässeet sopuun ehdoista, joilla nettitallennusta voitaisiin pyörittää. Ehdotus vaatisi toteutuessaan muutoksia tekijänoikeuslakiin.

Kun ehdotuksen esittelyslaideja selaa läpi, käy selväksi, että Elisaa ja muita tallentajia on kyykytetty urakalla, ja ota-tai-jätä -mentaliteetti haisee matkojen päähän. Ehdotetut muutokset ovat kaikki asiakkaan kannalta silkkoja heikennyksiä:

  1. Operaattorit maksaisivat hyvitysmaksua tallentamisesta. Nettihuhujen mukaan tämä tarkoittaisi asiakkaalle viiden euron korotusta kuukausimaksuun.
  2. Tallenteiden säilytysaika rajattaisiin kahteen vuoteen. Esimerkiksi historiallisesti merkittävien uutistapahtumien arkistointi nettipalvelussa ei olisi enää mahdollista.
  3. Tallenteiden alkuun tulisi mainoksia, joiden yli ei voisi kelata. Jotta tämä olisi teknisesti toteutettavissa, olisi esimerkiksi Viihteen varsin avointa toimintamekanismia pakko lähteä sulkemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa DRM:ää, joka estäisi Linux-katselun ja tappaisi yhteisön luomat sovellukset.

Elisan asiakaspalvelulle lähettämässäni kyselyssä tiedustelin myös tähän esitykseen liittyvistä muutoksista Viihteessä, mutta kuten sanottu, eivät he toistaiseksi ole vastanneet. Myöskään asiakastiedotetta ei aiheesta ole.

Astu esiin, Elisa

On suorastaan käsittämätöntä, ettei Elisa ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa asiakkailleen yhtään mitään asioiden kehittymisestä. Pelkonani onkin, että eräänä päivänä saan huomata Viihteen tulleen rampautetuksi käyttökelvottomaksi, ja puhelinpalvelun nauhoitteelta raikaa ”ei me olla koskaan luvattu mitään tommosia, deal with it”.

Elisan viestinnän pitäisikin nyt lopettaa mykkäkoulunsa, ja olla rehellisiä  asiakkailleen. On selvää, että osa asiakkaista tulee repimään pelihousunsa, ja näin ollen Elisan on taloudellisesti kannattavampaa lykätä vääjäämätöntä asiakaspakoa mahdollisimman pitkään. Millään tavalla kunnioitettavaa tällainen vitkuttelu ei kuitenkaan ole.

Sama koskee toki muitakin nettitallennusta tarjoavia firmoja. En ole kuullut Soneran tai DNA:n kertoneen omien palvelujensa kohtalosta sen enempää.

Asiakkaan aika painaa paniikkipainiketta

EV-Down­loader -skrip­ti­ni li­sää tal­len­ne­si­vul­le lin­kin, jos­ta vi­deon saa la­dat­tua ko­neel­leen.

Kuva: Kuva­kaap­paus elisaviihde.fi -netti­kälistä skriptin kanssa.

Jos on jo Elisa Viihteen, Sonera Viihteen, DNA Welho Viihteen3 tai muun vastaavan käyttäjä, kannattaa varautua ihan kaikkeen: esimerkiksi uusien maksukanavapakettien tilauksessa kannattaa olla maltillinen. Itselle tärkeät tallenteet, varsinkin vanhemmat sellaiset, kannattaa kopioida omalle koneelle talteen. EV-tallenteiden latailu onnistuu esimerkiksi asentamalla Firefoxiin GreaseMonkey-lisäosa ja siihen EV-Downloader -skriptini, joka luo tallenteen katselusivulle latauslinkin.

Niiden, jotka vasta haikailevat nettitallenteiden perään, kannattaa odottaa tilanteen selviämistä: jos lopputuloksena on pelkkää kuraa, alkaa kahden vuoden määräaikainen sopimus äkkiä tuntua pallolta jalassa. Oikean, omalle kiintolevylleen tallentavan, digiboksin voi toki käydä kikantin hyllyltä nappaamassa.
—
1) TVKaista-palvelu on edelleen olemassa ja käytössä. Tästä ja firman omistussuhdesotkusta voisi kirjoittaa yhden postauksellisen, mutta jääköön tällä kertaa.
2) Valokuidun vetämisen yhteydessä 2-megainen netti tuli vuokraan kuuluvaksi, ja Elisa Viihteeni hinnasta katosi tuolloin kymppi.
3) On siinä Soneralla ja DNA:lla oltu luovia, kun tuotteen nimeä on pohdittu.

Näin raportoit bugista, tavis

Posted onLeave a comment

Oh­jel­mis­to­vir­heet eli bu­git ovat usein är­syt­tä­viä. Löy­tä­mäs­tään bu­gis­ta kan­nat­taa ker­toa seik­ka­pe­räi­ses­ti oh­jel­man te­ki­jäl­le, jot­ta vi­ka voi­daan kor­ja­ta.

Kuva: gotsumbeers: Broken Computer- Day 273. c nd 2.0

Jokaiselle on varmasti joskus käynyt niin, että työpöytä- tai websovellus ”sekoaa” kesken käytön: ruudulle hyppii kryptisiä virheilmoituksia, toiminto aiheuttaa väärän lopputuloksen, ohjelma kaatuu vieden tallentamattomat työt mennessään… Käyttäjän kiusaajana on tällöin bugi eli ohjelmointivirhe.

Olen huomannut, että bugin osuessa omalle kohdalle suurin osa ihmisistä hakkaa päätä seinään, ja aloittaa alusta toivoen parempaa lopputulosta. Toiset taas kysyvät kaverilta apua, ja jos sekään ei auta, ottavat yhteyttä yrityksensä IT-tukeen tai ohjelmiston valmistajaan.

Havaitut ongelmat kannattaa aina raportoida eteenpäin, jotta ohjelmiston kehittäjä voi ne ratkaista. Yleensä oikea osoite on ohjelmiston valmistaja, mutta töissä on kannattavampaa lähestyä omaa IT-tukea. Yhteydenotto kannattaa tehdä kirjallisesti (eli sähköpostitse) ja huolella. Ohjelmiston kehittäjät eivät näet ole selvänäkijöitä tai velhoja, vaan tarvitsevat runsaasti tietoa voidakseen paikantaa ja korjata vian. ”Tää ei toimi”, ”Siihen tuli joku ilmoitus” ja ”Korjaa toi” -tyyppiset viestit kirvoittavat − vastaanottajan mielentilasta riippuen − joko ilkeämielistä naurua tai ärräpäitä.

Bugi-ilmoituksesta pitäisi selvitä neljä asiaa:

  1. Käyttöympäristö: Millä laitteella1 ongelma tapahtui? Mikä käyttöjärjestelmä2 siinä on? Mikä versio3 ohjelmistosta on käytössä?
  2. Toisto-ohjeet: Seikkaperäinen vaiheittainen kuvaus siitä mitä teit, ennen kuin ongelma ilmeni.
  3. Lopputulos: Mitä tapahtui edellisten vaiheiden tekemisen jälkeen? Virheilmoitusten sisältö kannattaa kertoa sanatarkasti. Myös kuvakaappaus havainnollistaa usein tilannetta.
  4. Haluttu lopputulos: Mitä olisi pitänyt tapahtua?

Esimerkiksi4:

Hei.

Yritin tänään avata CSV-muotoista tiedostoa Microsoft Office 2010 Excelillä. Käytössäni on pöytäkone, jossa on suomenkielinen Windows 7. Taulukko avautuu kyllä, mutta koko rivin sisältö on aina kunkin rivin ensimmäisessä solussa. Rivin sisällön pitäisi jakautua usealle sarakkeelle. Tiedostoa käsitellessä ei tule virheilmoituksia.

Ystävällisin terveisin,
Erkki Esimerkki

Vastaanottaja käsittelee viestisi, ja arvioi korjaustarpeen. Tyypillisesti bugin status voidaan jakaa johonkin seuraavista lokeroista:

  • Korjattava: Ohjelmiston kehittäjä on tunnistanut vian ja aikoo korjata sen5.
  • Toimii suunnitellusti: Olet ymmärtänyt jonkin toiminnon väärin, eli saavuttamasi lopputulos on oikea.
  • Tarvitaan lisätietoja: Viankuvaustasi täytyy tarkentaa, jotta ohjelmistokehittäjä voi paikallistaa virheen.
  • Ei voida toistaa: Virhettä ei pystytty toistamaan ohjeittesi mukaan. Tällaisia vikoja on hankala korjata, ja ne saattavat jopa olla lähtöisin muualta kuin ohjelmistosta itsestään6.
  • Ei korjata: Kehittäjä ei näe korjaamista järkeväksi. Se saattaa esimerkiksi esiintyä vain vanhentuneessa versiossa, tai koskea vain marginaalista osaa käyttäjistä.

Kannattaa myös varautua siihen, että joudut vastailemaan erilaisiin jatkokysymyksiin, jotta virhe voidaan paikallistaa. Paikallistaminen − saatikka sitten virheen korjaaminen7 − saattaakin sitten kestää, eikä hoputus yleensä auta. Henkeä ei siis kannata varsinaisesti pidätellä.

Parhaassa tapauksessa bugi kuitenkin ennen pitkää korjataan, ja loppukäyttäjän − sinun − elämäsi helpottuu. Turhaa ajanhukkaa virheiden ilmoittaminen siis ei ole, mutta huolellinen siinä kannattaa olla.

—
1) Yrityksen IT-tuki arvostaa koneen laitenimeä, muuten riittää laitteen tyyppi (kannettava, tabletti, kännykkä, pöytäkone).
2) Kannattaa olla niin tarkka kuin osaa.
3) Myös ohjelmiston kieli on hyvä mainita, jos ohjelmistosta on useita kieliversioita.
4) Tässä tietoja on vielä suppeahkosti. Enemmänkin kannattaisi kertoa, jotta välttyisi jatkokysymyksiltä.
5) Korjaus tulee ennen pitkää. Toiminnan kannalta kriittiset bugit korjataan nopeammin kuin marginaalista käyttäjäryhmää haittaavat pikkuongelmat.
6) Esim. viallisesta laitteistosta.
7) Hiukankin ”ammattimaisemmissa” ohjelmistoissa muutoksia ei tehdä sormia napsauttamalla, vaan ne vaativat varsinaisen koodailun lisäksi mm. testausta ja erilaisia hyväksyntöjä.

.fi-osoitteisiin tiedossa lisävaikeuksia ja -kustannuksia

Posted on1 Comment

Tä­nä päi­vä­nä oman .fi-tun­nuk­sen va­raa­mi­nen on no­pe­aa ja edul­lis­ta. Tu­le­vai­suu­des­sa tun­nuk­set va­ra­taan vä­li­mie­hel­tä, joka ot­taa mak­sus­ta oman sii­vun­sa. Tie­to­yh­teis­kun­ta­kaa­ri tuo mui­ta­kin huo­non­nuk­sia suo­ma­lai­siin verk­ko­tun­nuk­siin.

Kuva: Kuva­kaap­paus domain.fi -si­vus­tol­ta

Kirjoitin vajaa vuosi sitten, että .fi-verkkotunnuksen hankkiminen on helppoa ja suhteellisen edullistakin. Omissa nimissäni on tämän blogin itq.fi-domainin lisäksi myös kingi89.fi, ja molemmat tunnukset olen itse varannut Viestintäviraston palvelulla.

Tulevaisuudessa tällainen peli ei tule vetelemään, jos1 hallituksen esitys Tietoyhteiskuntakaareksi menee läpi. Lähes 400-sivuinen esitys olisi niputtamassa monia digitaaliseen viestintään ja tietoliikenteeseen liittyviä lakeja yhteen, tavoitteena mm. yksinkertaistaa menoa.

Siivous onkin toki paikallaan, ja pääosin muutokset ovat melko kohtuullisia, mutta mitään herkkupaloja ei esityksestä löydy. Kaltaisilleni tein-itse-ja-säästin -verkkotunnushaltijoille Tietoyhteiskuntakaari sen sijaan tarjoaa rasvaamatonta rautakankea hanuriin.

Esityksessä käsitellään .fi-verkkotunnuksia varsin lyhyesti, mutta sitäkin dramaattisemmin:

  1. Tunnuksia voisivat hakea muutkin kuin suomalaiset henkilöt ja organisaatiot.
  2. Verkkotunnukset olisi pakko varata Viestintäviraston sijaan verkkotunnusvälittäjältä, toisin sanoen kaupalliselta yritykseltä.
  3. Verkkotunnusvälittäjille asetettaisiin vaatimuksia mm. asiakaspalvelun suhteen.

Esityksen mukaan ”suorat asiakkuudet loppukäyttäjän kanssa aiheuttavat tällä hetkellä suurimman osan viranomaisen verkkotunnushallintoon liittyvästä työmäärästä”, mikä saattaakin pitää paikkansa. En siltikään haluaisi maksaa yksityiselle yritykselle todennäköisesti moninkertaista hintaa siksi, että Valtion Virkamiehellä on parempaakin tekemistä.

On näet selvää, että kun verkkotunnuksen hankkimiseen tulee uusi kaupallinen porras lisää, on tunnuksen haltijan kaivettava kuvettaan entistä avokätisemmin. Tämän myöntää jopa Viestintävirasto tiedotteessaan:

Muutos voi
aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia verkkotunnuksen haltijalle, jolla ei ole
aikaisemmin ole ollut asiakassuhdetta palveluntarjoajaan.

Viestintäviraston käyttämä ”voi aiheuttaa” on huvittavan alakanttiin kaunisteltu ilmaus. On päivänselvää, että esimerkiksi vuoden varauksen hinta nousee nykyisestä 12 eurosta vähintäänkin 20 − ehkä jopa 30 − euron tuntumaan, sillä jostainhan on verkkotunnusvälittäjänkin leipänsä tehtävä.

En äkkiseltään keksi mitään muuta syytä muutokselle kuin sen, että nyt palvelua tarjoavat yritykset2 ovat lobanneet asiaa LVM:lle vimmatusti. Toki esityksessä tarjotaan koska muuallakin maailmassa tehdään näin -perustelua, mutta sille en anna mitään painoarvoa.

Erityisesti uudella käytännöllä halutaan ilmeisesti varmistaa, ettei kaiken maailman nörtit pääse pilaamaan taloudellisesti arvokasta .fi-tunnuskantaa omilla virityksillään, vaan että isot pojat isoine rahoineen saavat olla rauhassa. Tämä näkyy kahdessa muussa verkkotunnuksien käsittelyyn liittyvässä muutoksessa: aiemman luetteloni kolmoskohta varmistaa, etteivät nuo pahaiset dataleuat voi toimia verkkotunnusvälittäjänä itse; ykköskohta puolestaan avaa .fi:n myös ulkomaalaisille − heillähän sitä pätäkkää enemmän onkin.

Poistamalla suomalaisuusvaatimus heikennetään ihmisten luottamusta .fi-tunnuksiin. En näet usko, että menee kauaakaan, ennen kuin phishing- ja haittaohjelmasivustoja on pystyssä kuin .com:ssa konsanaan. Nykyään  verkkotunnuksen ollessa suomalaisen nimissä saadaan oikeuden eteen melko varmasti joku raahattua. Sen sijaan zimbabwelaisen John Doen tavoittaminen tulee olemaan haasteellista. Ainakin suomalaisten itsensä tuntema turvallisuudentuntu .fi-osoitteista katoaa muutaman iltapaskalööpin ansiosta.

Jos nyt sitten haluaisi toimia itsensä verkkotunnusvälittäjänä, ei se esityksen valossa täysin mahdotonta olisi, mutta aiempaa enemmän teknistä osaamista se kylläkin vaatisi. Esityksessä edellytetään, että välittäjän täytyy informoida asiakasta hyvissä ajoin mm. tunnuksen vanhenemisesta, ja uskoisin osaavani asian kertoa siten, ettei minun tarvitsisi haastaa itseäni oikeuteen. Välittäjän täytyy tosin antaa myös Viestintävirastolle tietoja mm. häiriöistä ja tietoturvauhista palvelun toiminnassa, mikä mutkistaa asioita jokseenkin. Täysin mahdotonta se ei kuitenkaan olisi.

Tiivistettynä: Nykyisessä verkkotunnuskäytännössä ei ole mitään vikaa − se on monessa mielessä parempi kuin muualla maailmassa, eikä siitä pidä luopua (painostuksesta huolimatta). Jos Ficoralla todella ollaan kyllästyneitä tavallisten ihmisten näkemiseen, pitäisi valtion perustaa Suomeen julkisin varoin pyöritettävä ja käyttäjälle maksuton ”verkkotunnusvälittäjä” paikkaamaan.
—
1) − ja kun −
2) mm. webhotellifirmat

Mennyttä ja tulevaa, osa 2013

Posted onLeave a comment

Jou­lu on taas. Käyn tut­tuun ta­paan lä­pi, mi­tä tä­nä vuon­na ta­pah­tui, ja mi­tä en­si vuon­na pi­täi­si ta­pah­tua.

Kuva: mabu10: another christmas decoration. c bna 2.0

Niin alkaa vuosi 2013 olla lopuillaan, ja tapani mukaan (10, 11, 12) käyn tässä postauksessa läpi menneen vuoden antia vilkuillen kristallipallosta tulevaa.

Vuosi oli blogikirjoitteluni puolesta rauhallinen: tämä on vuoden kahdeskymmenes postaus. Syytän artikkelien vähäisyydestä enemmänkin oikean elämäni aktiivisuutta kuin puheenaiheiden puutetta: olen opiskellut ja paiskinut töitä täyspäiväisesti ilman kummoisia lepohetkiä.

Jotain olen sentään ehtinyt kirjoittaakin. Keväällä kirjoitin pakkosiirtymisestä miniläppäristä tablettiin, kesällä nettivakoilusta, syksyllä Kiakkovierasjuhla-viestiketjun paljastamasta poliisin mielivallasta, ja muutama päivä sitten japanin kirjoittamisesta Linuxilla. Muutamia muitakin kirjoituksenaiheita on vuoteen mahtunut. Postausten lisäksi olen jatkanut viime vuonna aloittamaani lyhyempien ajatusten jakoa Twitterissä ja Facebookissa − kannattaa seurata!

Miten kävi veikkausten?

Vuosi sitten veikkasin ostavani itselleni WiiU-konsolin. Näin ei ole käynyt kahdesta syystä: myyntihinta ei ole juurikaan laskenut (paitsi nyt ihan viime kuukausina), eikä konsolille oikein ole pelejäkään. Kunhan uusi Mario Kart ja Super Smash Bros julkaistaan, voi WiiU:n ostamisessa olla jotain järkeäkin.

Suomalaisilla suurilla operaattoreilla ei ole ollut tänäkään vuonna mitään intoa IPv6:een. Sen sijaan operaattori-NAT:in taakse mobiililiittymiä on ryhdytty hiljalleen siirtämään. Toivoa sopii, ettei sama ratkaisu ilmesty myös kiinteisiin liittymiin.

The Pirate Bay -sensuuri lienee edelleen voimassa alkuperäisen määräyksen mukaan. Itse en asiasta tiedä, sillä säädin aikanaan verkkoni kiertämään eston, ja toistaiseksi en ole huomannut muutosta saavutettavuudessa.

Entäs ensi vuonna?

Äkkiseltään tulee mieleen pari juttua:

Kilometrivero on herättänyt perustellusti tunteita monissa suomalaisissa. Ensi vuonna asiasta käytäneen vielä nykyistä enemmän ”keskustelua”: Ollila Crew’n hyväveliverkoston avulla liikkumisen seuraaminen murjotaan laiksi väkisin, oli kansa mitä mieltä tahansa.

Alkuvuonna Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite päässee eduskunnan käsiteltäväksi. Aloitetta tuskin sen suuremmin edes vilkaistaan, sillä kansalaisten kuuleminen ei näemmä kuulu demokraattisen yhteiskunnan toimintaan.

Tylsät tilastot

Tämä postaus mukaanluettuna blogissani on nyt 280 postausta. Tämän vuoden kirjoituksien top-5 luetuimmat:

  1. Tie miniläppäristä tablettiin (625)
  2. Oman .fi-domainin hankinta vie puoli tuntia ja 12 euroa (363)
  3. Kiakkovierasjuhla paljasti poliisin mielivallan (356)
  4. Mikä Netpostissa tarkemmin ottaen mättää (303)
  5. Yhteystyypin muuttuminen tuo jännitystä (213)

Tänä vuonna vierailuja itQ:n pääsivustolle on Analyticsin mukaan kertynyt hiukan vajaa 10 000. Suurin osa vierailijoista saapuu sivustolle Googlen hakukoneen kautta, mutta nykyään hakusanat eivät näy Analyticsille, joten en tiedä mitä on haettu. Jaksan kuitenkin uskoa, että täysiä robotteja tuosta määrästä ei ole kovinkaan moni, sillä noin 95 % kävijöistä on Suomesta.

Sitten vielä

Joulu kannattaa käyttää rauhoittumiseen ja lepoon. Itsekin olen jättänyt koulu- ja työasiat taka-alalle ainakin ensi viikkoon asti, ja suosittelen tätä niille, joilla tällainen mahdollisuus on.

Kaikki eivät joulua voi viettää kotonaan rauhassa: joukko palomiehiä, poliiseja ja erilaisia terveydenhuollon ammattilaisia työskentelee myös näin jouluna. Ei myöskään pidä unohtaa niitä, jotka pyörittävät erilaisia 24/7 -huoltoasemia ja vastaavia usein (lähestulkoon) yksinään.

Vietitpä jouluasi yksin tai yhdessä; töissä, kotona tai muualla, haluan toivottaa sinulle…

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014.
Riku Eskelinen
itQ.fi

Anthyllä japania kirjoittamaan

Posted onLeave a comment

Ja­pa­nin kir­joit­ta­mi­nen Li­nu­xil­la on­nis­tuu kä­te­väs­ti An­thyn avul­la, vaik­ka hiu­kan al­ku­sää­tä­mis­tä tar­vi­taan.

Kuva: Kuva­kaappaus

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut japanilaisesta kielestä ja kulttuurista1, kuten kunnon nörtin kuuluu, mutta japanin kieli on itselleni ollut varsin vieras. Tänä syksynä ryhdyin korjaamaan tilannetta aloittamalla japanin opiskelun yliopistossani. Japani 1 -kurssin jälkeen kielitaitoni toki rajoittuu yksinkertaisiin Mitä kello on?2- ja En syönyt kalaa aamulla3 -lauseisiin ja muutamaan kanjiin4, mutta nekin olisi mukavaa voida kirjoittaa tietokoneella. Onneksi 日本語-tuen asentaminen onnistui vaivatta.

Päivitys 19.5.2015: Tämä ohje käsittelee Debianin Wheezy-versiota. Uudelle Jessie-versiolle on oma ohjeensa.

Aivan näppäimistöasettelua vaihtamalla ei työpöytäkoneeni Debian Wheezyä saa japania tuottamaan, vaan kirjoittamiseen tarvitaan erikseen asennettava syöttömetodisovellus5. Aiemmin olen kokeeksi käyttänyt SCIM:iä, mutta Gnome3:n kanssa en sitä saanut toimimaan. Näin ollen päädyin IBus:iin, joka ei loppukäyttäjän kannalta eroa SCIM:istä millään tapaa.

Syöttömetodityökalun lisäksi on asennettava vielä kielikohtainen editori6, joka hoitaa varsinaisen näppäinpainallusten muunnon esimerkiksi hiraganoiksi tai kanjeiksi. Anthy on japanin kirjoittamiseen ehkä yleisin, joten päädyin käyttämään sitä.

Kirjoitustuen asentaminen ja alkusäädöt

IBus ja Anthy asentuvat päätteessä yhdellä komennolla78:

sudo apt-get install ibus-anthy

Asennuksen valmistuttua IBus voidaan käynnistää Toiminnot-valikon kautta, jolloin näppäimistökuvake ilmestyy yläpalkkiin. Omalla kohdallani oli tarpeen vielä kirjautua ulos ja sisään, jotta IBusin sai toimimaan kunnolla9. Seuraavalla kirjautumiskerralla IBus latautuu automaattisesti.

IBus li­sää ku­vak­keen­sa ylä­palk­kiin. Näp­päi­mis­tö tar­koit­taa, et­tä IBus ei ole käy­tös­sä; Aち puo­les­taan il­mai­see, et­tä Anthy on käy­tös­sä.Kuva: Kuva­kaappaus

Kun IBus on saatu käyntiin, täytyy vielä Anthy ottaa käyttöön. Klikkaamalla hiiren kakkosella näppäimistökuvaketta aukeaa pudotusvalikko, josta valitaan Asetukset-valinta.

Aukeavaa IBus Preferences10 -dialogia käyttämällä voi muuttaa myös esimerkiksi pikanäppäimiä11, mutta siirtykäämme nyt Input Method -välilehdelle, jonka Select an input method -pudotusvalikosta valitaan japani > Anthy ja klikataan Lisää. Seuraavalla Advanced-välilehdellä olevalla Share the same input method among all applications -valintalaatikolla säädellään, täytyykö syöttötapa aktivoida joka sovellukselle erikseen. Riippuu käyttötavasta, kumpi valinta on parempi, mutta suosittelen valitsemaan laatikon, jotta syöttötapa pysyy samana ohjelmien välillä vaihdettaessakin. Muita muutoksia ei tarvitse tehdä, joten asetusdialogin voi tässä vaiheessa sulkea.

Kirjoittaminen

Oletuksena Anthy-syöttö ei ole käytössä; tällöin yläpalkissa näkyy näppäimistön kuva, ja suomeksi kirjoittaminen onnistuu tavalliseen tapaan.

Japanin kirjoittamiseksi painetaan Ctrl+Space, jolloin näppäimistökuvake muuttuu Anthyn Aち12-kuvakkeeksi. Tällöin kirjoitetut tavut muutetaan hiraganoiksi.

Haluttu hiraganoin kirjoitettu sana tai fraasi voidaan muuttaa kanjeiksi13 painamalla Space; jos ensimmäinen ehdotus ei ollut oikea, voidaan ehdotusluettelo aukaista painamalla välilyöntiä uudelleen. Haluttu ehdotus hyväksytään painamalla Enter, jolloin alleviivaus katoaa. Toki myös hiraganakirjoitus voidaan hyväksyä: tällöin ei paineta välilyöntiä lainkaan. Rivinvaihto ja sanaväli14 voidaan syöttää Enterillä ja Spacella silloin, kun mikään sana ei ole aktiivisena. Valittu teksti voidaan muuttaa kokonaan hiraganoiksi painamalla F6, tai katakanoiksi painamalla F7.

Pienen totuttelun jälkeen kirjoittaminen onnistuu luontevasti. Kun halutaan jatkaa suomen kirjoittamista, poistetaan Anthy käytöstä painamalla uudelleen Ctrl+Space.

Huomioita

  • Oletusasetuksena IBus täytyy ottaa käyttöön kullekin ikkunalle erikseen. Jos jatkuva Ctrl+Space:n ränkkääminen ärsyttää, voi sen käyttötilan vaihtaa kaikkia ikkunoita koskevaksi asetuksia muuttamalla.
  • Java-ohjelmissa (esim. NetBeans) kuolleet näppäimet (esim. ¨-näppäin) eivät toimi IBusin kanssa. IBusin voi poistaa käytöstä tietylle ohjelmalle käynnistämällä ohjelman päätteessä XMODIFIERS=”” -etuliitteellä. Esim:
    XMODIFIERS=”” netbeans

—
1) Eli katsonut animea ja kuunnellut j-poppia.
2) なんじですか。
3) あさ、　さかなをたべませんでした。
4) Esim. 女, 男 ja 子 (nainen, mies ja lapsi).
5) Englanniksi Input Method tai IM.
6) Eli Input Method Editor, IME.
7) Käytän Debianissa Ubuntusta tuttua sudoa, enkä erillistä root-tiliä.
8) ibus-anthy -paketin riippuvuuksina tulee kaikki tarvittava, joten en niitä tässä ole erikseen luetellut.
9) Ilmeisesti ennen IBusia käynnistyneet ohjelmat eivät halua toimia sen kanssa yksiin. Saattaa olla, että pelkkä ohjelmien sulkeminenkin riittäisi.
10) IBusin suomenkielinen käännös on jokseenkin keskeneräinen, joten osa teksteistä on suomeksi, osa englanniksi.
11) Minulla esimerkiksi IBus↔normaali syöttö -vaihtaminen on asetettu Ctrl+Alt+Space -yhdistelmään, sillä oletusnäppäinyhdistelmä on mm. NetBeansin käytössä.
12) Vai onko se A5?
13) Esimerkiksi わたしのねこ:n ensimmäinen ehdotus on 私の猫.
14) Tai oikeastaan ideografiväli, ”　”.