itQ:n suhde (piilo)mainontaan

itQ-blo­gi­ni ei ole mi­nul­le kul­ta­kai­vos, ei­kä sen tar­vit­se­kaan ol­la. Kir­joi­tan mis­tä ha­luan, en sii­tä mis­tä mi­nul­le eh­kä jo­tain mak­set­tai­siin.

Kuva: Ku­va­kaap­paus itQ:n Google AdSense-tilin etu­si­vus­ta. Klik­kaa isom­mak­si.

Kuluttaja-asiamies antoi vast’ikään linjauksensa koskien blogeissa esiintyvää markkinointia ja sen tunnistettavuutta. Ohjeistuksessa painotetaan, että erityyppisten sponsorointien (esim. tuotelahjat, rahalliset kirjoituspalkkiot) pitää olla lukijalle selviä. Kuluttaja-asiamiehen linjaus on paikallaan; ei niinkään siksi, että piilomainostusongelmia nykyään juurikaan olisi, vaan siksi, että aiempaa selvää ohjeistusta asiaan ei ole. Nyt on.

Linjaus koskee lähinnä ammattiblogaajia ja muita puhtaasti kaupallisia blogeja. Minä ja itQ-blogini emme kuulu noihin kategorioihin: olen aina kirjoittanut omaksi ilokseni1, eikä blogi ole tuottanut minulle taloudellista hyötyä2. Vaikken ylimääräisiä tienestejä pistäisikään pahakseni, on nykytilanne suurimmaksi osaksi tietoinen ja haluamani valinta.

Tämä on sisarartikkeli itQ:n suhde Journalistin ohjeisiin -artikkelille.

”Mutta onhan tässä nytkin näitä mainoksia”, sanoisi mainosestoja käyttämätön lukijani. Totta, mainoksia on kyllä. Google-mainokset ovat olleet osa blogiani lähes koko sen olemassaoloajan. Mainostulot ovat kuitenkin melko mitättömät: tähän päivään mennessä mainosklikkaukset ovat ”tuottaneet” minulle 30 euroa 77 senttiä. Google maksaa mainosrahat sadan euron erissä, joten tällä tahdilla ensimmäinen šekki3 pamahtaa lapaan noin 14 vuoden päästä, vuonna 2027. Mainokset ovat blogissani enemmänkin hauska kokeilu kuin kovaa bisnestä.

Toistaiseksi mikään firma ei ole lähettänyt minulle hyvää hyvyyttään tuotelahjoja saatikka4 rahaa. Kerran−pari vuodessa saan kuitenkin sähköpostitse erilaisia ehdotuksia kirjoittaa rahaa vastaan jostain tuotteesta tai palvelusta, mieluiten positiiviseen sävyyn linkkien ja kuvien kera5. Vaikka Kuluttaja-asiamiehen mukaan moinen touhu olisikin sallittua (kunhan sponsorointi käy ilmi), olen moisesta aina kieltäytynyt: minulle on tärkeämpää voida seistä kirjoittamani takana, kuin tienata muutamia kymppejä copypastettamalla valmiita mainosfraaseja.

Jotkut kirjoitukseni toki ovat tiettyä tuotetta tai palvelua ylistäviä, esimerkiksi XBMC:stä tai Ovi Musiikista kertovat postaukseni. Noistakaan en ole kuitenkaan saanut keltään senttiäkään, vaan kehut ovat aidosti ansaittuja. Toki jos kirjoitukseni tuottaa jollekulle taloudellista hyötyä, saa minua muistaa rahallisesti6.

Ei siinä, että kieltäytyisin raha- tai tavaralahjoituksista, jos ne olisivat täysin vastikkeettomia7. Kumma kyllä, tuollaisia ”ota tästä uusin iPhone8, ei tarvitse kirjoittaa mitään, ellet halua” -viestejä ei sähköpostiini kolahtele.

Voisin kyllä harkita yhteistyötä esimerkiksi jonkin kotimaisen viihde-elektroniikkafirman9 kanssa siten, että kyseinen yritys antaisi minun aloitteestani kirjoituksen kohteena olevan vempeleen lainaksi (tai omaksi, mikä jottei). Vastineeksi yritys saisi nimensä näkyviin postaukseen, tyyliin ”kirjoitusta varten laitteen lainasi/lahjoitti Firma Oy”. Laitevalmistajien kanssa moinen diili ei onnistuisi, sillä heillä olisi varmasti vaatimuksia tekstin sisällön suhteen.

Niin tai näin, tarkoituksenani ei ole nyt tai koskaan10 kirjoittaa itQ:a työkseni tai edes sivubisneksenäni. Näin ollen voin luvata sinulle, arvoisa lukija, että blogini postaukset ovat omia mielipiteitäni, ja ne syntyvät omasta raivostani intohimostani IT:aa, sananvapautta, yksityisyyttä ja elämää kohtaan.

Otan toki mielelläni vastaan palautetta ja kirjoitusehdotuksia esimerkiksi sähköpostitse tai kommenteissa. Mielipiteeni eivät kuitenkaan muutu rahaa vastaan.


1) Tai päästelläkseni höyryjä.
2) Toiminta on ollut pikemminkin tappiollista, kun olen pyöräyttänyt parit kilpailut.
3) Joo joo, Google maksaa rahat tilisiirrolla. Mutta halusin päästä käyttämään hattuässää.
4) Google ja Voikko sanovat, että saatika on väärin.
5) Valmiit kuvat ja ”mainitse nämä” -luettelot ovat aina liitteenä.
6) Tai siis ei saa, sillä lahjoitusten pyytäminen ilman rahankeräyslupaa on laitonta.
7) Näin varmaankin saa Suomessakin sanoa, ilman että sitä pidetään lahjoitusten kerjäämisenä?
8) En kyllä ottaisi mitään iRoinaa edes ilmaiseksi.
9) Esim. Gigantin tai Verkkokauppa.com:in, mutta miksei myös jonkun muunkin. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: markkinointi[ÄTmerkki]itq.fi .
10) Tai mistä sitä tietää, mutta ei nyt ainakaan näillä näkymin. Never say never ja niin poispäin.

Netposti − pakko ottaa

Itel­la on mai­nos­ta­nut jo­ka puo­lel­la ko­va­ää­ni­ses­ti Net­pos­ti-pal­ve­lu­aan. Mai­nok­sis­sa suo­ras­taan pa­ko­te­taan ot­ta­maan pal­ve­lu käyt­töön, ha­lu­si ku­lut­ta­ja si­tä tai ei.
Ku­va: Osa Itel­lan mai­nos­ban­ne­ris­ta

22.1.2013: Tähän kirjoitukseen liittyen olen julkaissut tarkennuksia ja syvempää analyysiäni yksityisyysongelmiin. Suosittelen lukemaan uuden postaukseni tämän luettuasi.

Itella on viime viikkoina mainostanut omaa Netposti1-palveluaan aggressiivisesti niin TV:ssä2, Internetissä, radiossa2, mainostauluissa kuin fyysisillä kirjeilläkin: jokainen on varmasti huomannut mainoksen jossain muodossa.

Vaikka Netposti ei palveluna olekaan mitenkään uusi (se on ollut olemassa ainakin vuodesta 2008 asti), on Itella nyt päättänyt jostain syystä alkaa tunkea sitä väkivalloin kuluttajien kurkusta alas.

Tyypillisesti mainos on muotoa ”Tiedote! Sinulle on avattu oikea
postilaatikko osoitteessa netposti.fi. Aktivoi se 31.12. mennessä”. Ainakin itselleni valitut sanainkäänteet vaikuttavat varsin tarkoitushakuisilta. Kun tuollaisia ”tiedotteita” on käytännössä pakko nähdä ja kuulla joka puolella, tuntuu siltä, että Itellan viesti kuluttajille onkin: ”Joko menet aktivoimaan sen palvelun, tai itket ja menet. Mitä nopeammin, sitä vähemmän saat raippaa. Ja kuka tietää, kuinka paljon postejasi hukkuu vitkutellessasi? Hopi hopi!”.

Konkreettisimmat ongelmat tuossa muotoilussa ovat:

  • ”Tiedote”: Jokainen mainos kerrotaan tiedotteena. Näin toki onkin, mutta ainakin omaan korvaani julistamalla jokin asia tiedotteeksi siitä tehdään virallinen ja muodollinen ilmoitus. Ei tämä Itellan mainos nyt mikään kriittinen viranomaistiedote ole.
  • ”Sinulle on avattu –”: Kuka avasi? Postiko? Kenen oikeutuksella? Itellalla on varmaankin ollut tarkoituksena herättää mielikuva, että he ovat hoitaneet kaikki esivalmistelut puolestani, mutta minusta tuntuu enemmänkin että Itella on tehnyt nimissäni asioita, joita en haluaisi tehdä.

    Toisaalta, mitä tämä ”avaaminen” tarkoittaa? Pitäisikö nyt yhtäkkiä varautua siihen, että kaikki posti siirtyy ”uuteen postilaatikkoon”? Tällaisten pelkojen herääminen ihmisissä on täysin mahdollista, ja pelolla markkinoiminen on eettisesti vähintäänkin arveluttavaa.

  • ”– oikea
    postilaatikko”:
    Oikea postilaatikko on fyysinen laatikko, johon posti laitetaan, ei virtuaalinen kolo Itellan käyttämän palvelinsalin palvelinten levytilassa. Lisäksi oikeaan postilaatikkoon postia voi lähettää kuka tahansa, ja sinne voi sujauttaa kirjeen myös naapuri ihan Itellan valvovan silmän ohi. Joten mikään oikea postilaatikko Netposti ei missään nimessä ole.
  • ”Aktivoi se 31.12. mennessä”: Tai muuten…? Missään Itella ei vaivaudu kertomaan, mistä he ovat tuon aikarajan repineet. Palvelunsa sivustolla Itella kirjoittaa jonkinlaisista arvonnoista, joten todennäköisesti tällaisesta on kyse. Varsinaisissa mainoksissa en ole mistään arvonnasta kuullut. Tuntuukin vähän siltä, että myös aikarajan tarkoituksena on herättää pelkoa: jos en käy aktivoimassa Netpostia annettuun aikarajaan mennessä, minun käy huonosti. Kuten totesin edellä, pelottelu ei ole oikea tapa markkinoida yhtään mitään.

Erityisen paljon minua häiritsi postiluukusta3 kolahtanut valkoinen kirjekuori4, jonka osoiteikkunassa luki vain ”Sisältää tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle.”. Vaikka aihetta ei ollutkaan vaikea arvata, päätin avata kirjeen silkasta mielenkiinnosta. Kirjeen sisältö oli mainoksista tuttuun propagandatyyliin kirjoitettu: ”Tiedotteessa” muistettiin kehua, miten ilmainen, turvallinen, varma, kätevä, elinikäinen ja ennen kaikkea tarpeellinen Netposti on. Myös takaraja aktivoinnille löytyi viestin lopusta.

Kirjeen A4-arkin toinen puoli5 oli varsin ilmavasti täytetty, joten Itella olisi halutessaan voinut lisätä sivun loppuun pienellä jonkinlaisen ”Netpostia ei ole pakko aktivoida. Jos et halua käyttää Netpostia, voit hävittää tämän kirjeen ilman että SWAT-tiimi rynnii ovista ja ikkunoista” -alaviitteen, mutta kuten muut kampanjan mainokset ovat tehneet varsin selväksi, Itellan tarkoituksena on pakottaa kaikki suomalaiset palvelun käyttäjiksi.

En tiedä, miksi Itellalla on pakottava tarve saada Netpostiin lisää käyttäjiä, mutta voisin kuvitella, että Itellalle toimitettu Netposti-kirje tuottaa paperista kirjettä enemmän voittoa, ja maksavien lähettäjien houkuttelu palvelua käyttämään on sitä helpompaa, mitä enemmän Netposti-tunnuksen omistavia vastaanottajia on. Markkinoinnin tarve sinänsä on ymmärrettävää, mutta Itella on toiminnallaan ylittänyt hyvän maun ja järkevyydenkin rajat moninkertaisesti.

Vaikka Itella onkin valtionyhtiö, tulisi sen mielestäni käyttäytyä yhtä
hyvin kuin minkä tahansa rahaa tekevän yrityksen: sen palvelut kuitenkin
maksavat ihan oikeita euroja, ja suomalaiset − postipalvelujen
käyttäjät − ovat sen asiakkaita. En toisaalta hyväksyisi tällaista
ylimielisyyttä, vaikka sen takana olisi valtion laitos. Jos jotain,
valtion omistamana yrityksenä ja eräänlaisena yritysten esikuvana
Itellan tulisi toimia erityisen vastuullisesti ja kaikki huomioiden.

Itellan tulisikin hetimmiten ainakin selkeyttää mainontaansa, ja poistaa siitä kaikki pelotteet. Erityisen tärkeää olisi kertoa, että Netpostin käyttö ei suinkaan ole pakollista, vaan että se on vain maksuton lisäpalvelu sellaista haluaville.

Ongelmia Netpostissa itsessään

On selvää, etten itse aio näistäkään uhkailuista huolimatta rekisteröityä Netposti-palvelun käyttäjäksi, sillä koen tuollaisen palvelun monin tavoin ongelmalliseksi niin itselleni kuin muillekin:

  1. Korvaavuus: Netposti ei tuo lisää paperipostiin, vaan eri toimijat siirtävät viestintänsä verkkopalveluun. Esimerkiksi joillakin työpaikoilla ei nykyäänkään ole mahdollista enää saada paperista palkkakuittia, vaan työntekijä on pakotettu käyttämään Netposti-palvelua. Mitä enemmän Netposti-käyttäjiä, sitä helpompi lähettäjien on pakottaa vastaanottajat käyttämään palvelua.
  2. Monopoli: Tavallisen sähköpostiosoitteen saa kukin hankkia haluamastaan palvelusta, eikä fyysinen postilaatikkokaan ole Itellan omaisuutta. Sen sijaan Netposti on tiukasti Itellan kontrollissa, eikä palveluntarjoajan vaihtaminen ole mahdollista. Sähköiset kirjeensä voi kopioida muualle vain copy-pastettamalla tai tulostamalla.
  3. Tietoturva ja yksityisyys: Itellalla ei ole mitään keinoa varmistaa, etteivätkö viestit pääsisi kolmansien osapuolien tietoon. On esimerkiksi teoriassa mahdollista, että Itella itse tai jokin viranomainen lukee viestejä ilman, että vastaanottaja saa tästä ikinä tietää. Myöskään tietomurtoja ei voida sataprosenttisesti ehkäistä.
  4. Tietojen säilytys: Itella kertoo säilyttävänsä viestit seitsemän vuoden ajan, mutta oletettavasti viestejä voi itsekin poistaa. On kuitenkin todennäköistä, että myös poistetut viestit jäävät esimerkiksi varmuuskopioille käytännössä ikuisiksi ajoiksi, ja voivat näin joutua vastaanottajan näkökulmasta vääriin käsiin.
  5. Ikuisuus: Kirjeessä kerrotaan palvelun olevan ”elinikäinen”. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tuollaiset lupaukset ovat katteettomia: Itella saatetaan vaikkapa yksityistää, jonka jälkeen sveitsiläinen sijoituspankki uutena omistajana päättää lakkauttaa ydinliiketoimintaan kuulumattomia palveluja. 
  6. Digikuilun kasvaminen: Todennäköisesti aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät osaa tai halua käyttää Internetiä lainkaan. Aina kun tällaisia yhteiskunnan kannalta kriittisiä toimintoja siirretään Internetiin, riski tällaisen ei-diginatiivin ihmisen syrjäytymisestä kasvaa. Ongelmat ovat jo tänä päivänä todellisia, eikä Itellan toiminnallaan tulisi ainakaan edesauttaa kuilun kasvamista.

Ryhtyessään käyttämään Netpostia yksilö ei siis pelkästään tee valintaa omasta viestienjakelustaan: samalla hän on osa sitä joukkoa, joka valinnallaan hiljaa hyväksyy tällaisen epäeettisen toiminnan. Mitä useampi Netpostin aktivoi, sitä enemmän sivulliset joutuvat kärsimään palvelun muuttuessa yhä välttämättömämmäksi osaksi arkea.


1) Yleensä aina linkitän mainitsemiini palveluihin, mutta ymmärtänet miksen tällä kertaa niin päättänyt tehdä. Jos kuitenkin haluat harata vastaan, niin kuka minä olen tuomarille.
2) Itseäni huvittaa Itellan vast’ikään lanseeraama tunnussävel, josta tulee väkisin mieleen SimCity 3000:n valikkomusiikki. Tosin Itellan melodia tuntuu loppuvan ikään kuin kesken, eikä se oikeastaan edes ”synkkaa” tunnusanimaation kanssa.
3) Niin, kerrostaloissa ei edes käytetä oikeita ”oikeita postilaatikkoja”.
4) Kirjekuoren tunnistin avaamatta Itellan lähettämäksi kolmen tuntomerkin perusteella: I. Kirjasin oli Itellan vakiokirjasin, II. Kirjekuoressa ei ollut mitään merkintöjä. Jopa osoitteettomissa mainoskirjeissä on Itellan merkinnät, ja kuka muukaan kuin Itella itse voisi tuota sääntöä kiertää. III. En muista, että mikään firma olisi koskaan kertonut osoitteettoman mainoksensa olevan ”tärkeää tietoa jokaiselle suomalaiselle”. Itellan ylimieliset mainokset sen sijaan tunkevat naamalle kaikkialta, joten sisältö oli helppo arvata.
5) Kääntöpuolella oli samat tekstit ruotsiksi.

Varo ”soittoäänen” tilausta Zediltä

Mitä tässä mainostetaan? No tietenkin oikeutta tilata 7 soittoääntä viikon
sisällä hintaan 19 €.
Kuva: Kaappaus Zed Oy:n mainoksesta.

Vapaasti lähetettävissä TV-ohjelmissa on mainoksia, tämähän on itsestäänselvää. Mainoksissa markkinoidaan tuotteita ja palveluja, ja useimmiten tarkoituksena on saada katsoja kiinnostumaan tuotteesta ja ostamaan sen. Joskus ei ole kuitenkaan aivan selvää, mitä oikeastaan ollaan myymässä, ja toisinaan vaikuttaakin enemmänkin siltä, että katsojaa halutaan tietoisesti johtaa harhaan.

Mielestäni Zed Oy mainostaa varsin epäilyttävästi tuotteitaan televisiossa. Esimerkkeinä toimikoon kolme kyseisen yhtiön mainosta, jotka esitettiin tallentamani ohjelman (Supertehtaat: Lego, SuomiTV, ma 27.2.2012) mainoskatkoilla.


Liitin mainokset yhteen videoon, jonka voit katsoa alta. Laatu videossa on kehnohko, mutta parempilaatuinen yksilö on katsottavissa Vimeossa (jätä salasanakenttä tyhjäksi). Viittaan eri mainoksiin niissä soitetun artistin nimellä.

Ensimmäinen mainos: Chisu (0:12-0:31)

Mainoksessa miesääni kehottaa tilaamaan Chisun Sabotage-kappaleen soittoääneksi lähettämällä tekstiviestin lyhytpalvelunumeroon samalla kun kyseinen kappale soi taustalla. Mielestäni tästä saa sellaisen kuvitelman, että kyseessä on nimenomaan tämän yksittäisen kappaleen lataus.

Kuitenkin alareunassa pienin kirjaimin seisoo seuraavaa:

Tilaamalla tuotteen saat 75 krediittiä Zed One -palveluun. K-18 tai huoltajan suostumus. Tilaus on kertaluonteinen ja sinulla on seitsemän päivää aikaa käyttää krediitit. Hinta 19e. Tarkista puhelimesi sopivuus: www.zed.fi. Asiakaspalvelu puh. 0203 16400 (0,08e/puh + 0,15e/min). Palvelun tarjoaa Zed Oy, Iso Roobertinkatu 21, 00120 Hki

Eroa on kuin yöllä ja päivällä: siinä missä muu materiaali mainostaa yhtä soittoääntä, on pikkupräntti tarjoamassa musiikkikappaleen sijaan melkein 20 euron edestä ”krediittejä”, jotka pitäisi käyttää viikossa.

Zedin tukisivuilta selviää, että yksittäinen ”aito soittoääni” maksaa kymmenen krediittiä, joten 75 krediitillä saa seitsemän ja puoli soittoääntä. Vastaavasti yksittäisen soittoäänen hinnaksi tulee 2,53 euroa! Melko kova hinta, ottaen huomioon että esim. Nokia Musiikki -kaupasta ostettuna Chisun Sabotage-kappale maksaisi 1,29 euroa – tällöin käsiinsä saa kopiosuojaamattoman kokonaisen kappaleen.

Krediitit pitää lisäksi käyttää viikossa – sen jälkeen ne oletettavastikin lakkaavat olemasta.

Toinen mainos: Kari Tapio (0:32-0:47)

Mainoksessa sama miesääni opastaa samanlaisin ohjein kuin ensimmäisessäkin tilaamaan Kari Tapion Olen suomalainen -kappaleen soittoääneksi. Lisänä kuitenkinkerrotaan mahdollisuudesta voittaa Tapion yhdeksänlevyinen CD-boksi. Olen suomalainen soi taustalla.

Ehdot ovat myös samat kuin Chisu-mainoksessa, joten myös tämän soittoäänen tilaamalla saa todellisuudessa 75 krediittiä viikoksi 19 euron hintaan. Vertailun vuoksi Tapion 44-kappaleisen Olen suomalainen – 44 huippuhetkeä 1972-1992 -kokoelman voi ladata Nokia Musiikista 12,99 eurolla.

Kolmas mainos: Hurriganes (0:48-1:18)

Tässä ohjelman mainoskatkojen viimeisessä Zed-mainoksessa tuttu miesääni komentaa: ”Tilaa nyt Hurriganesin klassikkobiisit Zed Plussasta soittareina!”. Mainoksessa tarjolla on kahden kappaleen, Get Onin ja I Will Stayn, soittoäänet.

Mainoksen pikkupräntti eroaa kahdesta aiemmasta: siinä missä aiemmissa kyseessä on ollut hintava kertatilaus, tässä ehdot ovat seuraavat:

Tilaamalla tuotteen liityt Zed Plussaan. Vähimmäislaskutus aina 15e. Tilaus uusiutuu kk:n välein. K-18 tai huoltajan lupa. Tarkista puhelimesi sopivuus: www.zed.fi. Tilauspalvelun sulku: lähetä SULJE numeroon 17235. Asiakaspalvelu 0203 16400 (0,08e/puh + 0,15e/min). Palvelun tarjoaa Zed Oy, Tammasaarenlaituri 3, 00180 Hki.

Zedin ohjesivusto paljastaa, että Zed Plus -kuukausimaksuun kuuluu 60 krediittiä – tämä tarkoittaa 6 soittoääntä, eli 2,50 euroa/kappale. Kuukauden välein puhelinlaskuun napsahtaa 15 euroa lisää maksuksi jäsenyydestä. Melko kallista, kun Nokia Musiikista Roadrunner-levyn (sisältää molemmat mainitut kappaleet) saa ladattavaksi 9,99 eurolla – ja sitä ei tarvitse maksaa kuukausittain.

Johtopäätöksiä

Ei kannata maksaa maltaita soittoää-
nistä, kun varsinaisetkin kappaleet
saa halvemmalla. Vaikkapa juuri jul-
kaistu Robinin levy alle 10 €.

Kuva: Kuvakaappaus/ Nokia Musiikki

En testannut tilaamista, mutta Zed kertoo ohjesivuillaan, että tilaukseen kuuluu 2-3 vahvistusviestiä. Viestit teoriassa estävät virhetilaukset, mutta tietämättä viestien sisältöä on vaikea arvoida niiden vaikutuksia käytännössä.

Kun huomioon otetaan vain mainokset, on mielestäni selvää, että Zed yrittää täysin tietoisesti johtaa ihmisiä harhaan ja tilaamaan kalliita palveluita, joista on hyvin vähän hyötyä: ideana on antaa asiakkaan ymmärtää, että hän tilaa yhtä tuotetta (soittoääntä) ja todellisuudessa tarjota toista (kerta- tai kestotilauspalvelua) – palveluntarjoajan eduksi. Vaikka luultavasti Zed noudattaa mainoksissaan lakeja ja asetuksia, on aiheellista kysyä, onko sen toiminta kuitenkaan kovinkaan eettistä tai kunnioitettavaa.

Oma suositukseni on, että kyseiseltä palveluntarjoajalta ei kannata tilata yhtään mitään. Jos haluaa suosikkikappaleen soittoääneksi kännykkäänsä, voi kokonaisen kappaleen ostaa omakseen huomattavasti edullisemmin.


DISCLAIMER: Korostan tässä, että tässä esittämät näkemykset ovat omiani. En tiedä, onko ”huijaaminen” Zedin taktiikka, vai näenkö minä mainokset vain sellaisina. Tee itse omat johtopäätöksesi.
Tekijänoikeuksista: Joo, ne Zedin mainokset ovat tekijänoikeussuojattua materiaalia, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan lainaaminen tällaisessa yhteydessä on sallittua – myös silloin kun se tarkoittaa koko teoksen julkaisua.

Reilu viikko AdWordsia

Tähän mennessä AdWords-
tulokset eivät ole säväyttäneet.
Kuva: Kuvakaappaus/
adwords.google.fi

Olen parissa aiemmassa postauksessani puinut Googlen AdWords -mainosohjelmaa. Nyt kun olen reilun viikon pyörittänyt testiksi mainosta blogiini, voisi olla taas hyvä aika katsoa tuloksia.


Päivittäisbudjettini olen pitänyt samassa 3,75 eurossa, mutta automaattinen napsautushinta (CPC) tuntuu silti nousevan jatkuvasti. Kun se alussa oli 0,37 euroa, on se tänään jo 1,04 euroa. Napsautuksia päivässä on tullut noin 3-4, joten valtavista liikennemääristä ei vielä voida puhua. Vastaavasti näyttökertoja tuntuu tulevan päivässä vähemmän kuin aluksi, joten hieman kyseenalaiselta tämä automaattitaktiikka vaikuttaa.

Napsautusten hinta kasvaa, mitä pidempään kampanja jatkuu.
Melko hämärä taktiikka mielestäni.
Kuva: Kuvakaappaus/ adwords.google.fi

Reilusti suurin osa kaikkiaan vajaasta 140 000 näytöstä tapahtuu Googlen ”Display-verkostossa”, eli käytännössä AdSense-mainostajien sivuilla. AdWords antaa melko hyvin tietoja niistä sivustoista, joilla mainoksia näytetään, sekä saavutetuista klikkauksista. Eniten mainoksia on näytetty suomi24.fi -sivustolla (n. 38 000 näyttöä), ja yli 10 000 näyttöä on kerännyt myös kolme muuta sivustoa. Muille sivustoille näyttöjä on kertynyt enemmän tai vähemmän.

Paljon näyttöjä, vähän klikkauksia.
AdWordsin Verkostot-lista antaa
kyllä runsaasti tietoja, mutta se
ei paljoa lohduta näillä tuloksilla.
Kuva: Kuvakaappaus/ adwords.google.fi

Keski-CPC on tätä kirjoittaessa 0,75 €, ja korkein CPC on siptune.net -sivustolla (1,07 €). Vastaavasti matalin CPC niistä sivustoista, jotka klikkauksia ovat ylipäänsä keränneet, on plaza.fi -sivustolla (0,41 €).

Klikkaussuhde on mielestäni melko vaatimaton 0,03 %, mutta tässäkin sivustoilla on suuria eroja: yli 100 näytön sivustoista, joilla klikkauksia ylipäänsä on tullut, parhaan suhteen antaa matkapuhelininfo.com 0,39 prosentilla, ja huonoimman suomi24.fi 0,02 prosentilla. Joukkoon mahtuu lisäksi paljon sivustoja, joilla on kyllä ollut paljon näyttöjä (esim. iltalehti.fi n. 11 000 näyttöä), mutta joissa yksikään selaaja ei ole mainostani klikannut.

Tähän mennessä on ”rahaa” mainostamiseen mennyt Googlen 75 eurosta 28 euroa kolme senttiä, ja sen vastineeksi blogiini on ohjattu 38 käyttäjää. Ei mielestäni kovinkaan hyvä suhde, mutta jokainen päättäköön senkin itse. On kuitenkin muistettava, ettei tätä mainoskampanjaa juuri ole suunniteltu, vaan se tehtiin lähinnä koemielessä. Your results may vary, kuten sanotaan.

AdWords: kaksi päivää

Googlen tarjoamasta 75
eurosta on parissa päivässä
kulunut vajaa neljä euroa.

Kuva: Oma valokuva

Olen nyt pari päivää käyttänyt AdWordsiä, kun kerran tarjoutui tilaisuus sitä ilmaiseksi kokeilla. Kuten kirjoitin aiemmin, mainosten luonti on helppoa ja nopeaa, mutta millaisia tuloksia näin nopeasti saa? Katsotaanpa, mitä AdWordsin hallintaliittymän monipuoliset tilastot kertovat.


AdWordsiä on hieman vaikeaa saada näyttämään myös kuluvan vuorokauden tiedot: sen yleisimmät aikavälivalinnat päättyvät aina edelliseen päivään. Esim. valinta ”tämä kuukausi” kuitenkin näyttää myös nykyisen päivän tiedot.

Asetin AdWordsin määrittelemään napsautushinnan automaattisesti päiväbudjetin rajoissa. Päiväbudjetiksi asetin yhden kahdeskymmenesosan 75 eurosta, eli 3,75 €. Tuollaisilla määrillä ei vielä mahtavia klikkaustulvia aikaansaada, mutta se ei ole tarkoituksenikaan.

Eiliseltä päivältä AdWords kertoo, että kaikkiaan 6 klikkausta maksoi 2,24 euroa. Kovin edulliseksi ei siis yksi napsautus tule. Sivunäyttöjä sen sijaan kertyi yli kymmenen tuhatta, tosin en tiedä ottaako AdWords huomioon ne käyttäjät, joilla on mainostenesto käytössä.

AdWordin etusivu antaa hyvän
lähtökohdan tietojen tarkemmalle
tutkimiselle, kunhan aikavälin
asettaa oikein.
Kuva: Kuvakaappaus,
adwords.google.fi

AdWordsin aloitussivu tarjoaa varsin hyvän yleiskatsauksen tilanteeseen, ja sen tiedot ovat muutettavissa vapaasti. Tähän alkusivulle voikin kerätä sellaiset tiedot, joita itse kokee tarvitsevansa. Kattavampia tietoja varten AdWords tarjoaa Kampanjat-välilehdellä jos jonkinlaista statistiikkaa. Raportteihin en tässä yhteydessä tutustunut, mutta ehkä myöhemmin käyn sitäkin läpi.

Kampanja-välilehdeltä voin todeta, että parissa päivässä mainokseni on kerännyt yhdeksän klikkausta reilusta 22 000 sivunäytöstä. Googlen hakujen yhteydessä näyttöjä on ollut noin 500, joista kerran näyttö on johtanut klikkaukseen. Display-verkostossa, eli käytännössä AdSense-asiakkaiden sivustoilla, näyttöjä on siis ollut valtaosa, kuten myös napsautuksista.

On varsin ymmärrettävää, että hakujen yhteydessä klikkaussuhde on suurempi (n. 0,2%) kuin mitä erilaisimmilla sivustoilla (n. 0,04%), sillä hakujen yhteydessä on mahdollista, että materiaalini oikeastikin vastaa sitä, mitä käyttäjä hakee. Tavanomaisilla sivustoilla käyttäjä ei välttämättä hae yhtään mitään, ja tällöin kiinnostus mainoksia kohtaan ylipäänsä on ymmärrettävästi pienempi.

Tarkempia käyttäjätietoja en kerää (vaikka Google tarjoaisi siihenkin työkaluja) blogini kävijöistä, joten tarkempia tilastoja esim. vierailuajasta on hankala kertoa. Kuitenkin pitäisin näitä muutamaa klikkausta melko vähäisenä esityksenä ottaen huomioon, että se on leikisti maksanut jo neljä euroa. En kuitenkaan ole vielä antamassa lopullista lausuntuani, vaan mainoskampanja jatkuu.

Mainittakoon lopuksi, että syy aiemmassa kirjoituksessa ihmettelemälleni ylimääräiselle viidelle eurolle oli siinä, että Google perii aktivointimaksua sen viitosen verran. Tällöin todellista krediittiä jäi se 75 euroa. Melko rehtiä touhua.