Tapaus Chisugate

Chi­su­gate läh­ti liik­keel­le pik­ku­ty­tön la­dat­tua il­mei­ses­ti va­hin­gos­sa lait­to­mas­ti Chi­sun Kun va­lais­tun 2.0 -le­vyn. Ty­tön isä ei suos­tu­nut mak­sa­maan 600 eu­roa, po­lii­sit vei­vät ko­neen, nou­si me­dia­myl­läk­kä, so­vin­to teh­tiin ja isä pu­lit­ti TTVK:lle 300 eu­roa.

Kuva: Albumi­kansi ko. levystä

Noin viikko sitten Internetissä kuohui, kun poliisi paukkasi takavarikoimaan pikkutytön kannettavan tietokoneen, jonka Nalle Puh -koristelu on muistettu joka uutisartikkelissa mainita. Kyttäjutun takapiruna oli TTVK, jonka mielestä tyttö oli ladannut koneelleen Chisun levyn laittomia keinoja pitkin. Ilmeisesti TTVK oli kirjeitse vaatinut tytön isää maksamaan 600 euroa, ja isän kieltäydyttyä poliisit tulivat ovelle.

Isä nosti asiasta Facebookissa metakan, ja pian myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta. Noin viikon verran saatiin nauttia pitkästä aikaa terveestä keskustelusta liittyen suomalaiseen tekijänoikeuskulttuuriin ja -lainsäädäntöön. Monelta − esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen − suunnalta kuultiin kuuluisa ”jotain tarttis tehdä”.

Tänään kuitenkin esimerkiksi Digitoday uutisoi, että TTVK ja tytön isä ovat päässeet sopuun tässä Chisugateksi nimetyssä keississä:

TTVK:n mukaan poliisitutkinnasta on luovuttu ja korvauksista on tehty
sopimus. Osapuolet sopivat, että alkuperäinen korvausvaatimus 600 euroa
puolittuu 300 euroon.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko TTVK:lla riittänyt pokkaa viedä asiaa oikeuteen asti, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että TTVK voitti tämän erän.

Suurella todennäköisyydellä sopimuksessa isää kielletään antamasta mitään lausuntoja tapaukseen liittyen, joten julkisuuteen päätyvät tiedot tulevat olemaan joko huhupuheita tai TTVK:n käsialaa. Toisin sanoen keskustelu on päättynyt, mikä on sääli, sillä puhuttavaa olisi varmasti vielä riittänyt.

TTVK:n omasta tiedotteesta päätellen tapaus olisi Team Kotilaiselle jotain opettanut:

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, että [–] nyt viimeistään on syytä
vakavissaan ottaa puheeksi vaihtoehtoiset keinot piratismin
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Millaisia sitten mahtavat olla TTVK:n ”vaihtoehtoiset keinot”? Aiemminhan yhdistys on vaatinut Suomeen kolmesta-poikki -rangaistusta, mutta tällä kertaa esiteltiin pari muuta ideaa (korostukset omiani):

Huomautuskirjemenettelyssä teleoperaattori lähettää
liittymänhaltijalle
huomautuksen havaitusta tekijänoikeudenloukkauksesta, jolloin
liittymänhaltijalla olisi mahdollisuus puuttua tilanteeseen esim.
keskustelemalla asiasta perheen lasten kanssa.
[–]
Toinen tehokas tapa puuttua piratismiin on estää pääsy laittomille
sivustoille
. EU:n ulkopuolisten sekä ylläpitäjiltään tuntemattomien
piraattisivustojen blokkaus ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu.

Nämäkin keinot ovat lievästi sanottuna huonoja ideoita. ”Hei jätkä, sä waretat. Kohta häkki heilahtaa!” -kirjeitä inhosin jo pari vuotta sitten, eikä myöskään Internet-sensuuri ole koskaan mieltäni lämmittänyt. Esimerkiksi TTVK:n usein käyttämä TPB=laiton palvelu -argumentti ärsyttää itseäni suunnattomasti.

Sen sijaan jossain määrin kelvollisen ­− ja ehkä kaikkein konkreettisimman − ehdotuksen ilmoille heitti Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti. Kirjoituksessaan hän esittää nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön muutoksia, jotka voisivat olla omiaan tuomaan jonkinlaista rotia nykymeininkiin.

Kuten totesin, nyt tämä sovinto on yleisen keskustelun kannalta harmillinen, vaikkakin täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä isän kannalta. Samalla se toimii eräänlaisena hiljaisena mandaattina TTVK:lle jatkaa valitsemallaan ei-niin-miellyttävällä linjalla.

Tarve tekijänoikeuksien ja niihin liittyvän lainsäädännön järkevöittämiselle ei ole poistunut mihinkään, ja tällaiset konkreettiset varoittavat esimerkit − vaikkakin tällä kertaa vähän ylilyötynä, myönnettäköön − ovat paikallaan herättämään ihmiset huomaamaan, millaisessa ympäristössä elämme. Mutta mistä löytyisi 8-vuotias poika Puuha-Pete -kannettavineen lataamaan Anna Puun albumia?

Kas näin leviää TO-mafian propaganda

Areena-esiintyminen ei ollut
ensimmäinen kerta, kun
TTVK:n Antti Kotilainen
saattaa itsensä naurunalai-
seksi. Tällainen kuva komis-
ti The Pirate Bayn etusivua
kun Elisa joutui estämään
sen.

Ylen eilen TV:ssä esittämässä ja tänään Areenassaan julkaisemassa Ajankohtaisessa kakkosessa kerrottiin mm. nettipiratismista (7:55-21:00). Tuossa jutussa kerrottiin, kuinka oululainen Markus Tuuponen oli tuomittu hovioikeudessa maksamaan yli 360 000 euroa hyvityksiä tekijänoikeusjärjestöille siitä, että oli ylläpitänyt DC-hubia.

Vaikka hovioikeuden päätös onkin täysin järjetön, oli silti huvittavaa katsoa, kuinka TO-mafialaiset kovin puolustivat päätöstä, vaikkei heillä niihin mitään järkeviä perusteita oikein ollut.

Olisi kuitenkin naiivia väittää, että nämä ihmiset olisivat tyhmiä, tai että eivät ymmärtäisi mistä puhuvat. He ymmärtävät täysin, mitä tekevät ja sanovat, ja tietoisesti haluavat luoda valheistaan totta toistamalla niitä tarpeeksi monta kertaa. Taktiikkana tuollainen ei ole mitenkään uusi, mm. Hitler kumppaneineen käytti samaa kuviota1. Valitettavasti kuitenkin Suomen oikeusistuimet ovat heidän puppunsa nielleet mukisematta.

Tässä Tuuposen tapauksessa häntä vastaan oikeutta kävi kukas muukaan kuin itse pääpiru, TTVK. TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen on mielissään päätöksestä (n. ajassa 10:40), ja kertoo että korvaukset ovat oikeansuuntaiset, sillä jaossa oli 90 teratavua tavaraa, jonka hän kääntää sujuvasti 80 miljoonaksi musiikkitiedostoksi. Kotilaisella olisi luultavasti ollut oikeitakin faktoja siitä, mitä ja kuinka paljon laitonta materiaalia oli jaossa, mutta omaa agendaa tukee enemmän se, että temmataan tuulesta lukuja.

Hieman myöhemmin (n. 12:30) Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto täysin oikeutetusti kummeksuu sitä, että palvelun ylläpitäjää ylipäätään rangaistaan palvelun käyttäjien tekemisistä.

Palmulehdon pointissa piileekin koko jutun avainasia: TO-mafia haluaa rangaista ylläpitäjiä – sehän on heille kannattavampaa – sen sijaan että se keskittäisi voimansa niihin, jotka heidän oikeuksiaan todellisuudessa rikkovat. Näin tapahtuu oikeastaan järjestään meillä ja maailmalla: esimerkiksi tiedostonjakopalvelu Megauploadin sulkivat yhdysvaltalaisviranomaiset sikäläisten järjestöjen pyynnöstä.

Suomessa oikeus päätyy yleensä
TO-mafian kannalle, oli se lain-
mukaista tai ei.

Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani,
CC-By-NC-ND-2.0

On kuitenkin hämmästyttävää, miten helposti suomalainen oikeusistuinkin tulkitsee lakia väärin rangaistessaan ylläpitäjää. Tähän tarttuu (n. 16:10) myös Effin varapuheenjohtaja Ville Oksanen. Kun toimittaja kysyy, olisiko oikeudenmukaisempaa tuomita tekijät ylläpitäjien sijaan, Oksasen väittelyparina ollut LYHTY:n projektijohtaja Lauri Kaira väistää sen saman tien tarttuen siihen, että Oksanen esittää kovia väitteitä.

Kaira itse sen sijaan väittää pokkana, että The Pirate Bay itse laittaisi laittomasti materiaalia jakoon ja tienaisi sillä rahaa. Oksanen toki oikaisee väitettä saman tien, mutta hiukan myöhemmin Kaira pitää TPB:tä jälleen laittomana piraattipalveluna, kuten myös Megaupload-palvelua. Kuten kirjoitin aiemmin, kyseessä ei voi mitenkään olla tietämättömyys, vaan täysin puhdas harhaanjohtaminen ja propagandan levittäminen.

Kairan puheet vahvistavat entisestään sitä kuvaa, että tällainen toiminta TO-mafian suunnalta kuuluu olennaisena osana heidän toimintataktiikkaansa. Jutun ja viimeaikaisten tapahtumien perusteella voisikin kuvitella tuon taktiikan toimivan jotakuinkin näin:

  1. Bongaa yksittäinen oikeusrikkomus palvelussa X.
  2. Onko ylläpitäjä saatettavissa vastaamaan? Jos on, pirun hieno homma, syytetään sitä kaikista palvelun käyttäjien ehkä tekemistä rikkomuksista, ja arvotaan hyvitysvaatimuksen summan nollien määrä. Ei siksi, että rahaa koskaan saataisiin, mutta saadaanhan ilmaista tilaa propagandalle ja penskat olemaan kiltisti. Yksi pilattu elämä sinne tänne.
  3. Jos ylläpitäjää ei saada vastuuseen, huudetaan kovaan ääneen että ”Laiton palvelu!”. Vaaditaan sitten vaikka operaattoria estämään pääsy koko palveluun. Mitä sitten, jos operaattorille tulee kuluja? Mitä sitten, jos muutkin kärsivät? Haetaan käräjäoikeuden (painotetulla) nopalla heittämä päätös ja julkaistaan lehdistötiedote, että ”Oikeus on voittanut!”
  4. Jos vaihe 3 kestää liikaa, tai ehkä muuten vaan, tehdään velikultien kanssa ehdotus lain muuttamiseksi.

Koska Suomi on näennäisen vapaa maa, saa tuollaista taktiikkaa harrastaa. Sen sijaan älytöntä on se, että Suomessa oikeusistuimet lähtökohtaisesti tulkitsevat mafian johtopäätöksiä absoluuttisina totuuksina. Siksi olisikin ehkä paikallaan, että Tuuponen – tai joku muu vastaavassa tilanteessa oleva – veisi asiaa Palmulehdon ehdottamalla tavalla eteenpäin aina EU-tasolle. Mahdollisesti sitä kautta Suomeenkin saataisiin – kauniisti sanottuna – jotain rotia tällaisiin päätöksiin.

Jutun lopussa mainittiin vielä sekin, että nykyinen tekijänoikeuslaki on vanha ja muutoksen tarpeessa. Näin toki onkin, mutta toivoisin, että laki suunniteltaisiin kokonaan uudelleen ilman, että eräs tietty intressipuoli pääsee käytännössä päättämään yksinään sisällöstä. Toiveeni on kuitenkin mitä luultavimmin turha.

1) Olen jo pitkään odottanut mahdollisuutta pelata natsikortin, ja kun sitä tällä lailla suorastaan tyrkytettiin minulle, niin olihan tuo pakko päästä kirjoittamaan. Jos vedit herneet nenääsi, otat elämän ihan liian vakavasti.

Mennyttä ja tulevaa, osa 2011

Joulu ja uusivuosi ovat jokavuotiseen
tapaansa ovella. Tänäkin vuonna on
tapahtunut kaikenlaista kirjoittamisen
arvoista.

Kuva: Openclipart

Vuosi 2011 on käymässä vähiin, ja nyt onkin hyvä hetki joulun- ja uudenvuodenvieton ohessa kerrata hieman, mitä tänä vuonna on tapahtunut, ja toisaalta arvailla ensi vuoden asioita.

Kirjoitin samanlaisen artikkelin viime vuonna, ja lähdenkin liikkeelle siinä heitetyistä ennustuksista tälle vuodelle.

Piraattipuolueelle ei eduskuntavaaleissa paikkoja tullut, mutta Perussuomalaisten jytky on omiaan kyllä herättämään ajatuksia ihmisissä. Ehkä ensi eduskuntavaaleissa paikkoja jo heltiäisi, ellei sitä ennen äänikynnystä ole ruuvattu liian korkeaksi.

Esitin myös viime vuonna arveluja siitä, että Ubuntu voisi vaihtua toiseen distribuutioon. Näin ei – lähinnä omasta laiskuudestani johtuen – tapahtunut, vaikka olenkin ollut julkaisu julkaisulta tyytymättömämpi Canonicalin tapaan ajaa muutoksia läpi muiden mielipiteistä välittämättä. Debianiin siirtyminen on kuitenkin ainakin palvelimien osalta mahdollista, sitten kun ohjelmistojen päivittäminen tulee ajankohtaiseksi.

Mediamaksua ei tullut, mutta sen sijaan vähin äänin juonittu Yle-vero herätti ainakin minussa kuumia tunteita. Näillä näkymin reilun vuoden päästä nykyinen TV-talouskohtainen TV-maksu vaihtuu veronmaksajakohtaiseen Yle-veroon.

Julian Assangekaan ei ole mediasta mihinkään kadonnut, ja Britannian korkein oikeus tehnee ratkaisunsa Assangen Ruotsiin luovuttamisen suhteen ensi vuoden alkupuolella. Toivoa sopii, että Assangea ei luovuteta, sillä siitä seuraisi todennäköisesti vangitseminen Guantanamo Bayhin Ruotsin luovuttaessa hänet USA:han vastaamaan syytteisiin mm. terrorismista.

IPv4:n osoiteavaruuden loppuminen ei vielä loppukäyttäjää kosketa, koska ISP:illä IP-osoitteita vielä riittää jaettavaksi. Internet-käytön lisääntyessä ja päätelaitekirjon laajentuessa on kuitenkin todennäköistä, että IPv6:n laajempi käyttöönotto on lähivuosina tehtävä.

Tänä vuonna kirjoitin muunmuassa seuraavista aiheista: Nokian päätös ottaa WP7 ensisijaiseksi alustakseen, Grooveshark-online-musiikkipalvelu, käräjäoikeuden päätös estää TPB Elisan verkossa ja Raspberry Pi -tietokone. Lisäksi olen käsitellyt sananvapaus-, yksityisyydensuoja-, tekijänoikeus- ja monia muita asioita IT-maailmasta ja toisinaan sen ulkopuolelta.

Kirjoittelu jatkuu myös ensi vuonna samalla linjalla, ja todennäköisesti ensi vuonna blogistani saa lukea kirjoituksia siitä, miten Raspberry Pi -tietokone mullistaa elämiä, miten meillä ja maailmalla rajoitetaan sananvapautta erilaisin tekopyhin keinoin ja miten suuryritykset käyttävät asemaansa väärin. Mahtuneepa vuoteen todennäköisesti muitakin uutiskommentteja, arvosteluja ja kertomuksia elävästä elämästä.

Vielä hieman tilastoja blogini olemassaoloajalta:

  • Sivunäyttöjä yhteensä 5800.
  • Suosituimmat artikkelit ovat ”Vattefall soitti” (486) ja ”Suvi Linden angstii” (239).
  • Suosituimmat selaimet: Firefox (52 %), Chrome (20 %), Internet Explorer (17 %).
  • Suosituimmat käyttöjärjestelmät: Windows (66 %), Linux (14 %), Muu Unix (9 %).

Lainaan lopuksi vuoden takaista itseäni:

Tietokone ei joulun olemassaoloon huomiota kiinnitä, mutta onneksi me ihmiset emme ole koneita. Jääköön hetkeksi verkkokortin valot palamaan vilkkumatta, sillä on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin se, mikä palvelimen keskikuorma on 5 minuutin aikajaksolla. Ehkä nyt on hyvä aika keskittyä niihin. Tässä vaiheessa lienee aiheellista kiittää kaikkia blogini säännöllisiä ja satunnaisia lukijoita ja kommentoijia mielenkiinnosta ja toivottaa hyvää joulua ja uuttavuotta.

Ylipitkä esitys antaisi poliisin loukata tietoturvaa ja yksityisyyttä

Poliisilla voi olla pian valtuudet
murtautua verkon välityksellä
tietokoneelle.

Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC-By-NC-SA 2.0

Sunnuntai-iltana erinäiset kotimaiset keskustelufoorumit ohjasivat minut Piraattipuolueen foorumille, jossa puolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto esittelee lausuntoluonnosta varsin kyseenalaisille esityksille poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön muuttamiseksi. Paketti sisältää omasta mielestäni räikeitä loukkauksia yksityisyyteen ja on liian laaja käsiteltäväksi kokonaisuutena.


Viestissä kritisoidaan esitysten pituutta, eikä syyttä:

Kyse on paketista, johon kuuluu kaksi hallituksen esitystä, joihin sisältyy 93 lakiesitystä. Yhteensä nämä esitykset ovat noin 310 000 sanaa, eli lähes tuhannen äidinkielen ylioppilasaineen verran. Muille kuin virkatyönä asioihin perehtyville esityksiin tutustuminen on kohtuuttoman raskasta. Myös paketista päättävien kansanedustajien olisi pystyttävä kiireen keskellä perehtyä esityksiin.

On mielestäni varsin kyseenalaista tehdä esityspaketteja, jotka ovat noin tuhteja. Palmulehto kertoo Uuden Suomen – joka varsin asiallisesti uutisoi asiasta muiden ”vallan vahtikoirien” ollessa hiljaa – uutisessa myös seuraavaa:

Esitystä on ruotinut lähinnä
Piraattipuolue.
Kuva: Piraattipuolueen tunnus,
Piraattipuolue

Lakiesitys on niin laaja, ettei tähän pakettiin kukaan kansanedustaja jaksa perehtyä. He lukevat vain tiivistelmät ja äänestävät sitten niiden pohjalta. Tänne on piilotettu todella vakavia kohtia[.]

Mielestäni tällainen tilanne on huolestuttava, jos kansanedustajilta ei edes voi kohtuudella odottaa että he tuntisivat kaikki esitykseen kirjatut miinat. Eikä siinä, uskoisin että kansanedustajilla on muutakin tekemistä kuin selata liki 900-sivuinen¹ esitysnivaska läpi. Tällöin syntyy tilanne, jossa on äänestettävä osittain mututuntumalta, mikä on yhteiskunnallisesti vaarallinen uhka.

Pian voimme olla tilanteessa, jossa eri etujärjestöt runnovat lakiesityksiksi monituhatsivuisia eepoksia, joita kukaan ei edes lue, vaan luotetaan muiden luonnehdintaan sisällön laadusta. Näillekin esityksille varmasti erilaisia intressitahoja löytyisi, mutta en nyt ala tempaamaan tuulesta mielivaltaisia syytöksiä.

Millaisia uhkia esitykset sitten sisältävät erityisesti sähköisen tietoturvan ja yksityisyyden kannalta? Suurimpana uhkana pidän poliisille kaavailtua oikeutta ehkä jopa tarvittaessa murtautua tietojärjestelmään ja etsiä sieltä materiaalia – esitys puhuu etäetsinnästä. Tällaisella toiminnalla loukataan epäillyn lisäksi myös mahdollisesti monen muun – syyttömän – tietoturvaa ja yksityisyyttä, sillä en usko että on mitään pomminvarmaa keinoa eritellä, mikä materiaali kuuluu epäillylle ja mikä jollekin muulle.

Lausuntoluonnoksessa pidetään epäloogisena sitä, että ”laite-etsinnän suorittamiselle olisi huomattavasti matalampi kynnys kuin tekniselle kuuntelulle”. Jos näin todella on, lisääntyy poliisin mielivalta entisestään. Tänä päivänä tietokoneet kuitenkin sisältävät hyvin paljon henkilökohtaista ja arkaluontoista materiaalia käyttäjistään. Tällaisten yksityisten tietojen pakko-otolle pitäisi olla todella kovat perusteet sen sijaan että rimaa pyrittäisiin hivuttamaan alemmas. Kun vielä loukataan mahdollisesti lukuistenkin muiden oikeutta yksityisyyteen, olisi mielestäni kohtuullista että tietojen oton perusteena pitäisi olla vähintäänkin epäily taposta.

Itseäni huolestuttaa myös, mitä tiedoille tapahtuu sen jälkeen kun poliisi on rikoksen selvittämiseen tarvittavan materiaalin läpi kolunnut ja analysoinut. Jos todella tuomitaan rikoksesta, olisi kohtuullista että vain rikokseen suoraan liittyvä materiaali tuhotaan. Muu data tulee palauttaa omistajalleen tai omistajilleen. Myöskään poliisille ei saa antaa mielivaltaisia oikeuksia kahlata ihmisten kiintolevyjä läpi periaatteella ”jos sieltä joku rikos paljastuisi”. Lisäksi kun tutkinta on saatu päätökseen, tulee poliisin tuhota kaikki omat kappaleensa ei-relevantista datasta.

Lausuntoluonnos nostaa esiin myös huolen esitetystä oikeudesta ”tekniseen laitetarkkailuun”, mikä käytännössä voisi tarkoittaa esim. ohjelmallisen tai laitteisto-keyloggerin asentamista järjestelmään:

Ehdotetun pakkokeinolain 10:23 §:ssä olisi säädökset teknisestä laitetarkkailusta. Perustelujen mukaan laitetarkkailussa ei saa selvittää viestin tai tunnistamistietojen sisältöä. Toisaalta perustelujen mukaan teknisessä laitetarkkailussa saataisiin tutkia ”laitteeseen tallennettuja asiakirjoja” ja selvittää tarkkailtavan salasanoja ”näppäimistökuuntelulla”. Perusteltu ovat tältä osin hämmentävät. Eikö asiakirjan sisältämän tiedon tai näppäimistöllä kirjoitetun tekstin seuraaminen ole nimenomaan viestien sisällön selvittämistä?

Lopuksi luonnos esittelee epäkohdan poliisille kaavaillussa oikeudessa asentaa vihamielisiä ohjelmistoja salaa tietojärjestelmään:

Ehdotetussa pakkokeinolain 10:26 §:ssä säädettäisiin muun muassa ohjelmiston asentamisesta tietokoneeseen. Käytännössä pykälässä annetaan poliisille oikeus tehdä salaisia tietomurtoja jopa verkon välityksellä. Poliisille ei pidä antaa tällaista oikeutta, koska se vaarantaa tietoturvan.

Jos poliisille annetaan
oikeus asentaa haitta-
ohjelmia salaa, ovat
ongelmat moninaiset
ja vakavat.

Kuva: Openclipart

Jos poliisi murtautuu tietojärjestelmään, loukataan törkeästi epäillyn ja muidenkin yksityisyyttä, mikä itsessään on varsin huolestuttavaa. Murtautumisessa ja ohjelmistojen sala-asentamisessa ei voida millään eliminoida sitä mahdollisuutta, etteikö se altistaisi järjestelmää myös rikollisille tietomurroille. Poliisin tehtävä ei kuitenkaan mielestäni ole altistaa edes rikoksesta epäiltyjä rikoksille, vaan päin vastoin suojella rikoksilta.

On varsin tekopyhää väittää, etteikö rehellisellä kansalaisella olisi mitään pelättävää. Hyvin harvassa on sellainen suomalainen, joka ei joskus olisi jotain lakia rikkonut. Siksi onkin pidettävä erittäin kirkkaana mielessä pakkokeinon käytöstä aiheutuvan vahingon ja siitä saatavan hyödyn välinen suhde.

PP:n ehdokas Lilja Tamminen
kirjoittaa esityksistä kovin
sanoin blogissaan.

Kuva: liljat.fi

Kun esitykset vielä sisältävät omituisia yrityksiä madaltaa poliisin kynnystä aiheuttaa tällaista vahinkoa niin epäillylle kuin sivullisillekin, ei voi kuin haukkoa henkeään ja toivoa että edes Piraattipuolueen tänään jättämä luonnos todella luetaan huolella ja näihin useisiin epäkohtiin puututaan.

Mainittakoon lopuksi niille, joita pitkä ja tylsä kirjoitukseni ei kiinnostanut, että aiheesta kirjoitti myös Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin ehdokas Lilja Tamminen varsin napakasti blogissaan.


On myönnettävä, etten itsekään noita esityksiä ole jaksanut kahlata läpi, joten joku nokkela voisi väittää lähdekritiikkini olevan retuperällä. Deal with it, tai kommentoi.
1) Olettaen, että arkkikoko on A4, johon mahtuu noin 350 sanaa.

Mennyttä ja tulevaa

Näin joulun alla ja uudenvuoden kynnyksellä löysin hyvän hetken kirjoittaa hieman koontaa tämän vuoden blogivuodatuksistani sekä hieman niistä aiheista, jotka ensi vuonna saattavat vaatia blogaustani.

Tämä on tämän vuoden 31. postaus. Pidin vuoden taukoa bloginpidosta, mutta heti vapauduttuani ”vankilasta” jatkoin uudella tarmolla kirjoittamista. Vuoden aikana olen kirjoittanut mm. HDTV-projektistani, josta ei sitten tullutkaan mitään, Elisa Viihteen toimivuudesta ja toimimattomuudesta ja HP-tulostimen huollosta. Onpa vuoteen mahtunut myös erilaisia testejä, uutiskommentteja ja monta ihmetyksen hetkeä IT-maailman ja sananvapauden merkeissä.

Ensi vuonna on eduskuntavaalit, ja mielenkiintoista tulee olemaan Piraattipuolueen menestys vaaleissa. Ubuntusta on odotettavissa kaksi uutta julkaisua ensi vuonna, vaikken tiedäkkään, olenko välttämättä päivittämässä enää niihin vai johonkin ihan muuhun distribuutioon. Ensi vuonna tai muuten lähitulevaisuudessa puheeksi tullee myös TV-lupamaksun korvaava mediamaksu, ja eiköhän Wikileaks Assangeineen vielä otsikoissa pysy. IPv4:sta pitäisi loppua alkukeväästä vapaat osoitteet, ja onkin mielenkiintoista nähdä, millaisia reaktioita se herättää Internetin hierarkian eri oksilla. Toivoa sopii kuitenkin, ettei uusia rajoituksia sananvapauteen yritetä ujuttaa.

Tietokone ei joulun olemassaoloon huomiota kiinnitä, mutta onneksi me ihmiset emme ole koneita. Jääköön hetkeksi verkkokortin valot palamaan vilkkumatta, sillä on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin se, mikä palvelimen keskikuorma on 5 minuutin aikajaksolla. Ehkä nyt on hyvä aika keskittyä niihin. Tässä vaiheessa lienee aiheellista kiittää kaikkia blogini säännöllisiä ja satunnaisia lukijoita ja kommentoijia mielenkiinnosta ja toivottaa hyvää joulua ja uuttavuotta.

KServerillä on muuten huoltokatko kuunvaihteessa, lisätietoja teknisissä tiedotteissa.