Mietintääni TO-työryhmän mietinnöstä

Tekijänoikeustoimikunta esittää monia
hyviä, mutta myös monia huonoja ideoi-
ta.

Kuva: Opensourceway/ Joshua Gajownik:
Copyright License Choice
CC-By-SA 2.0

Lähinnä media-alan suuryritysten ja TO-mafian edustajien miehittämä, Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen, keväästä 2010 vuodenvaihteeseen toiminut tekijänoikeustoimikunta luovutti eilen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäelle mietintönsä, joka sisältää ehdotuksia moniin tekijänoikeusasioihin.

Mietinnössä on paljon hyviä pointteja ja ideoita, mutta myös paljon epäkohtia ja suoranaisia vaaran paikkoja, jos toimikunnan esityksiä lähdetään ilman tarkempaa syyniä toteuttamaan.

Kaikkein tärkeimmäksi huomioitavaksi nostaisin toimikunnan todella vaarallisen ja monin paikoin ongelmallisen esityksen koskien ”laittomien” verkkopalveluiden estämistä Internet-operaattoreille kohdistuvin estomääräyksin.

Käsittelen tässä kirjoituksessa vain pintapuolisesti mielestäni merkittävimpiä asioita. Koko mietintö (240 sivua) on ladattavissa PDF:nä OKM:n sivustolta. Myös OKM:n tiedote ja IT-viikon uutinen saattavat olla kiinnostavaa luettavaa suppeampaa käsittelyä kaipaaville.

1. TV-, radio- ja lehtiarkistojen uudelleenkäyttö

Ylen Elävä arkisto on hyvä esimerkki
arkistomateriaalin uudelleen käyttä-
misen mahdollisuuksista. Onkin toi-
vottavaa, että medioille annetaan laa-
jemmat mahdollisuudet hyödyntää
arkistojensa helmiä.
Kuva: Kuvakaappaus/ Elävä arkisto

Mietinnön ensimmäisessä luvussa1 työryhmä esittää, että mediayhtiön tilaaman materiaalin uudelleenkäyttöä koskevaa tekijänoikeuslain pykälää 25 g muutettaisiin.

Nykyisellään pykälä antaa TV-yhtiöille mahdollisuuden sopia tekijänoikeuksien haltijoiden sijaan edustajajärjestöjen kanssa yhtiön tilaaman materiaalin uudelleen TV:ssä näyttämisestä, jos materiaali on kovin vanhaa (lähetetty ennen vuotta 1985). Työryhmän esityksessä aikarajaa rukattaisiin roimasti lähemmäksi nykyisyyttä (TV ja radio: -2002, lehdet: -1999), ja se laajennettaisiin koskemaan myös radiokanavia ja lehtiä. Lisäksi esityksessä annettaisiin mediayhtiöille mahdollisuus näyttää ohjelmaa myös Internetissä.

Huomionarvoista on, että tällainen sopiminen koskee sekä nykylainsäädännössä että ehdotuksessa vain sellaista materiaalia, joka on mediayhtiön tilauksesta tuotettua. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos ohjelmaa ei olisi tuotettu ilman mediayhtiön tilausta, se kuuluu tällaisen sopimisen piiriin, ei muuten.

Lisäksi työryhmä nosti esityksessä moneen kertaan esille tekijän mahdollisuuden kieltää tällainen käyttö halutessaan.

Mielestäni muutos on aiheellinen, ja osapuolet tasapuolisesti huomioiva. Kun mediayhtiöiden ennen käytännössä mahdotonta sopimista jokaisen oikeudenhaltijan kanssa erikseen yksinkertaistetaan, tuetaan paitsi mediayhtiötä, myös kotimaisen kulttuurin säilymistä: esim. MTV:llä ja Ylellä on varmastikin suurempi mielenkiinto ylläpitää ja kasvattaa arkistoaan, kun arkiston sisältöä voi myös esittää. On tasapuolisuuden nimissä myös hyvä, että että lehtiartikkelit ja radio-ohjelmat otettaisiin mukaan tällaiseen menettelyyn.

Tältä osin mietintö on tasapuolinen ja -painoinen, ja siihen on – ainakin minun – helppo yhtyä.

2. ”Laittomat palvelut” ja Internet-operaattorien vastuu

Toimikunta haluaisi yksioikoisem-
man tavan estää käyttäjien pääsy
”laittomille sivustoille” Internet-
operaattorien avulla. Esityksessä
on lukuisia ongelmakohtia.
Kuva: The Pirate Bay -logo/ The Pirate
Bay

Työryhmä käsittelee mietintönsä toisessa luvussa Internet-välittäjien – käytännössä siis Internet-operaattorien – vastuuta tekijänoikeusrikkomuksissa.

Tekijänoikeustyöryhmä esittää, että tekijänoikeuslakia muutettaisiin sellaiseksi, että oikeudenomistajat voivat hakea uudella hakemusmenettelyllä oikeusistuimelta päätöstä, joka velvottaisi operaattorin estämään asiakkaidensa pääsyn laittomaan palveluun ilman, että palvelua itseään vastaan nostettaisiin syytettä. Myöskin nykyinen estomääräyksen väliaikaisuus poistettaisiin.

Työryhmä perustelee valintaansa sillä, että useimmiten laittomien palvelujen ylläpitäjiä on mahdotonta saada vastaamaan syytteeseen johtuen ylläpitäjien anonyymiydestä tai siitä, ettei palvelun kotimaan lainsäädäntö vastaa täkäläistä.

Esityksessä on lukuisia ongelmia, joista valtaosan työryhmä tunnustaa. Pääongelmina näkisin seuraavat:

  • Miten määritellään ”laiton palvelu”?
  • Estot eivät ole teknisesti mielekkäitä
  • Estojen aiheuttamat haitat eivät ole suhteessa saavutettuihin hyötyihin
  • Ei kestorajoitusta
  • Ei vaatimusta aktiivisesti hakea toimenpiteitä ja päätöksiä palvelua vastaan
  • Operaattoreille aiheutuvat vastuut ja haitat
  • Estosta aiheutuvat riskit Internetin neutraaliudelle ja vakaudelle

Laittoman palvelun määrittelyn työryhmä antaisi tilannekohtaisesti tuomioistuimen arvioitavaksi: tuomioistuin ottaisi huomioon laittoman ja laillisen materiaalin suhteen, ja määrittelisi sen perusteella, onko laillisessa palvelussa laitonta tiedonvaihtoa, vai laittomassa palvelussa laillista tiedonvaihtoa.

Tällainen määrittely ei missään tapauksessa tulisi olla tuomioistuimen tehtävä: jokaisen tiedoston laillisuuden määritteleminen vaatisi erillisen käsittelyn. Jos tällainen rajanveto halutaan tehdä, tulisi eston hakijan ensin hankkia oikeuden päätös jokaiselle ”laittomalle” tiedostolle, ja pääsynesto-oikeudenkäynnissä esittää ne todisteina. Jos todistetusti laittoman materiaalin määrä ylittää huomattavasti (esim. suhteessa 100:1) laillisen materiaalin, voitaisiin näinkin laajaa rajausta edes harkita. Missään tapauksessa se, että tuomioistuin ”maalaisjärjen” perusteella päättelee palvelun olevan laiton, ei saa riittää.

Jos, ja kun, oikeudenomistaja ei pysty aukottomasti osoittamaan, että palvelu olisi laiton, oikeudenomistajan tulisi hakea estoa vain siltä osin, kun se pystyy osoittamaan sen oikeuksia rikottu. Käytännössä tämä tarkoittaisi yksittäisten tiedostojen estämistä. Tekijänoikeustoimikunta kuitenkin tiedostaa, että tällainen ei ole mahdollista (luku 2, kohta 2.4.4, sivu2 62):

Pääsyn estoa ei käytännössä ole mahdollista toteuttaa vain osittain eli vain esimerkiksi laittoman aineiston osalta. Säännöksen mukainen määräys merkitsisi sitä, että pääsy tietylle yksilöidylle verkkosivulle estetään kokonaan ja samalla estetään pääsy sen välityksellä tarjottavaan aineistoon.

Vaikka yksittäisen aineiston estäminen onkin käytännössä mahdotonta, ei se missään nimessä voi oikeuttaa käyttämään räikeästi ylimitoitettua, vaikkakin tehokkaampaa, metodia. Jos yksittäisen materiaalin esto ei ole mahdollista, pitää tässä tapauksessa estoa päinvastoin kaventaa, vaikka se efektiivisesti tarkoittaisi sitä, että mitään ei estetä.

Esimerkeiksi eston teknisistä toteutustavoista työryhmä antaa DNS- ja IP-osoitteisiin koskevat estot. Kuten Elisalle määrätty TPB:n esto osoittaa, tällaiset estot ovat varsin helposti kierrettävissä. Työryhmän mielestä palvelun estämisellä saavutettaisiin merkittävää hyötyä (luku 2, kohta 2.4.2, sivu2 58):

On oletettavaa, että suurin osa käyttäjistä, jotka eivät näin pääsisi laittoman sivuston palveluihin, siirtyisi käyttämään tarjolla olevia laillisia verkkopalveluja.

Työryhmä elää tältä osin täysin harhaisessa mielikuvassa. En usko, että yksittäisen tällaisen palvelun pääsyn esto juurikaan lisäisi ”laillisten” palvelujen käyttöä: palvelun käyttäjät joko siirtyisivät käyttämään toista vastaavaa palvelua (The Pirate Bayn tapauksessa toista BitTorrent-hakukonetta), tai kiertäisivät eston. Internetin rakenteesta johtuen täysin aukottomia estoja on äärimmäisen hankala, ellei mahdoton, toteuttaa.

Esityksessä käytettävän estotavan tai tapojen yhdistelmän valinnan tekisi tuomioistuin kuultuaan operaattoria aiheesta. Tässä asiassa esitys on oikeansuuntainen: operaattorille pitää antaa mahdollisuus käyttää teknisesti sille sopivinta tapaa.

Esitys ei ole kovin teknologianeutraali, ja sen ilmaisutavasta käy ilmi, ettei esityksen laatijoilla ole ollut tarvittavaa asiantuntemusta Internetissä käytettävien protokollien suhteen. Tämä on huomattavissa siitä, että esityksessä puhutaan lähinnä ”verkkosivuista”, vaikka HTTP(S)-protokollan lisäksi Internet on paljon muutakin, ja tekijänoikeutta voi rikkoa – ja yleensä rikotaankin – toisen protokollan avulla. Jo tällaisen asiantuntemattomuudenkin takia olisi parempi, ettei mietintöä tältä osin juurikaan otettaisi huomioon.

Esityksessä hälyttävää on myös se, että ilmeisesti tekijänoikeusjärjestöjen suhteellisesti ylisuuresta edustuksessa työryhmässä johtuen työryhmä olisi luomassa eräänlaista estoautomaattia: jos varsinaista palveluntarjoajaa vastaan ei tarvitse aloittaa – ja ennen kaikkea ylläpitää – mitään oikeustoimea eston saamiseksi, on todennäköistä että erinäiset TO-järjestöt alkaisivat käyttää tätä estomenettely pääasiallisena – ehkä jopa ainoana – tapana rajoittaa palvelun toimintaa. Lienee sanomattakin selvää, että tällainen toiminta on monella tapaa ongelmallinen ja ristiriidassa yleisen oikeudentajun kanssa.

Se, että oikeudenhaltijat käyttäisivät
operaattoreita vastaan hankittuja esto-
määräyksiä ykkösaseenaan, on varsin
kiero ja kaikin puolin kohtuuton ase-
telma.

Kuva: Unplugged, tekijä nige_mar.
CC-By-NC-SA 2.0

Jotta välittäjää vastaan voidaan estoa lähteä hakemaan, mielestäni tulisi ehdottomasti vaatia myös sitä, että hakija aktiivisesti kohdistaa toimiaan myös varsinaista rikkojaa vastaan – oli se kuinka hankalaa tahansa. Jos tällainen on ylivoimaista hakijan kannalta, tulisikin ennemmin miettiä millaisia ratkaisuja olisi käytettävissä esim. kansainvälisen yhteistyön parantamisessa asiassa.

Myöskään ei pidä lähteä siitä, että tuomioistuimen määräämät estot olisivat ikuisia. Hyväksyn sen, että estomääräykset olisivat nykyistä pidempiä, mutta pitäisin kohtuullisena sitä, että esimerkiksi vuosittain tarkistettaisiin, onko eston jatkamiselle enää perusteita. Oikeuslaitoksen taakan keventämiseksi tässä voitaisiin käyttää yksinkertaisempaa todistelua: jos esimerkiksi suojattu teos on edelleen saatavilla samalla tavalla kuin ensimmäisen päätöksen antohetkellä, voitaisiin estoa jatkaa automaattisesti.

Estomekanismien luominen ja ylläpitäminen, kuin myös oikeudenkäsittelyt, mielestäni rasittavat kohtuuttomasti suoraan laittomaan toimintaan liittymätöntä välittäjää so. Internet-operaattoria. Vaikka esityksessä mainitaankin, että operaattori voi myöhemmin vaatia korvauksia ”laittoman palvelun” tarjoajalta, on tämä käytännössä haaveajattelua, jos kerran mekanismi luotaisiin juuri siksi, ettei rikkovaa osapuolta saada tavoitettua.

Operaattoreita ei tulisikaan missään nimessä velvoittaa luomaan tai ylläpitämään estomekanismeja – ainakaan omalla kustannuksellaan. Tältä osin pitäisin kohtuullisena, että hakija korvaisi operaattorille sille aiheutuneet kustannukset (implementointi-, kehitys-, oikeudenkäynti-, jne), ja hakija sitten itse vaatisi tätäkin summaa korvattavaksi oikeudenkäynnissään varsinaista rikkojaa vastaan. Tällainen menettely olisi omiaan myös hillitsemään oikeudenomistajien –  tai käytännössä TO-mafian – haluja hakea estomääräyksiä mielivaltaisesti.

Viimeisenä seikkana bulleteissani nostin riskit internetin neutraaliudelle ja toiminnan vakaudelle. On selvää, että kun esim. DNS-nimipalvelinten eheyttä rikotaan, ja luodaan keinotekoisia esteitä Internet-liikenteen reitittymiselle, haavoitetaan samalla Internet-infrastruktuuria. Vaikkapa eston konfiguroiminen väärin johonkin operaattorin järjestelmään voi aiheuttaa jopa taloudellista haittaa operaattorin toiminnasta riippuvaisille tahoille.

Internetin toimintaa ei tule missään tilanteissa keinotekoisesti rajoittaa – eihän esimerkiksi postin tule silputa kaikkia tiettyyn osoitteeseen meneviä kirjeitä sisällöstä riippumatta. Yleisestikin Internetissä tapahtuvia rikoksia tulisi tutkia samalla tavoin kuin muitakin rikoksia, eikä kehittää omituisia kiertomekanismeja.

Internet-operaattoreita toimikunnassa edustava FiCom jätti esitykseen tältä osin eriävän mielipiteen. Tiedotteessaan se kritisoi esitystä samansuuntaisesti kuin minä tässä kirjoituksessani. FiComin näkemyksen mukaan laillisten palvelujen kehittäminen olisi sen sijaan oikea ratkaisu:

Tehokkain tapa taistella nettipiratismia vastaan on kehittää laillisia,
laadukkaita ja helppokäyttöisiä palveluja digitaalisille
sisältömarkkinoille. Estotoimenpiteiden tie on väärä tie, joka voi
pahimmillaan johtaa sananvapautta loukkaavaan sensuuriin.

3. TV-ohjelmien verkkotallennuspalvelun hyvitys oikeudenomistajalle

Minunkin käyttämä Elisa Viihde on
hyvä esimerkki TV-ohjelmien verk-
kotallennuspalvelusta.
Kuva: Kuvakaappaus/ elisaviihde.fi

Mietintönsä luvussa kolme tekijänoikeustoimikunta käsittelee TV-ohjelmiston verkkotallennuspalvelujen (kuten käyttämäni Elisa Viihde) laillisuutta ja mahdollisia malleja ongelmien ratkaisuun.

Käytännössä tällainen palvelu toimii siten, että palvelun käyttäjä valitsee haluamansa ohjelman tallennettavaksi, ja sitten haluamanaan ajankohtana katselee tämän tallenteen. Käyttäjän näkökulmasta katsottuna se ei juurikaan poikkea tallentavan digiboksin käytöstä.

Kuitenkin lainsäädännöllisesti, ja varsinkin mietittäessä palvelun laillisuutta yksityisenä kopiointina, toimikunta havaitsi ongelmia. Yhteistä säveltä ei oikeuksienhaltijoiden ja palveluntarjoajien välillä löytynyt, mutta toimikunta esittää seuraavat vaihtoehdot (luku 3, kohta 1.2, sivu2 75):

Vaihtoehdot ovat:

  • Yksityisen kopioinnin rajoitussäännös + hyvitysmaksukorvaus
  • Suora lisensiointi
  • Kollektiivinen lisensiointi
  • Sopimuslisenssiratkaisu

Siitä, voiko tällaista tallennuspalvelua pitää yksityisenä kopiointina, voi olla montaa mieltä. Mietinnössä ei anneta selvää ratkaisua asiaan, mutta huomioinarvoista on kuitenkin se, että vaikka yleensä yksityisen kopioinnin voi antaa yritykselle tehtäväksi, laki nimenomaisesti kieltää tällaisen teettämisen mm. ”elokuvateoksista”.

Tässä valossa vaikuttaisikin siltä, että yksityisen kopioinnin perusteella tällaista palvelua ei saisi tarjota. Tällainen rikkoo ainakin omaa oikeustajuani vastaan, ja tältä osin olisikin syytä muuttaa lainsäädäntöä avoimempaan suuntaan.

Yksityisen kopioinnin osalta löysi toimikunta myös muita ongelmia, kuten sen, että jokaista tallennuspyyntöä varten tuskin luodaan omaa kopiotaan, ja että käyttäjälle tuleva live-TV-lähetys ja palveluntarjoajan tallentama TV-lähetys voivat poiketa (esim. alueellisten lähetysten takia). Myös hyvitysmaksumalli aiheutti ongelmia, sillä tällaisesta palvelusta ei tällä hetkellä voida lain mukaan periä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua.

Vaikka vastustankin yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua yleisesti, vaikuttaa kaikista luontevimmalta ja mielekkäimmältä tavalta toteuttaa tällainen palvelu nimenomaan yksityiseen kopiointiin vedoten, ehkä siten että palveluntarjoajat maksavat sovittua hyvitysmaksua TO-järjestöille.

Seuraavana mallina toimikunnan listalla on suora lisensointi, joka tarkoittaa sitä, että palveluntarjoaja maksaa kunkin teoksen (TV-ohjelma ym.) oikeudenhaltijoille erikseen korvauksen. On päivänselvää, ettei tällainen malli ole millään tavalla toteuttamiskelpoinen, sillä olisi kohtuutonta velvoittaa palveluntarjoajat sopimaan kunkin ohjelman suhteen asia erikseen. Toimikunta päätyi samanlaiseen lopputulokseen (luku 3, kohta 3.1, sivu2 91):

Verkkotallennuspalvelujen osalta suora lisensiointi ohi televisioyhtiöiden olisi ongelmallista, koska oikeudenhaltijoita on TV-ohjelman lähetysvirrassa niin paljon, että olisi käytännössä mahdotonta saada lisensioiduksi jokaista ohjelmaa.

Tämän seurauksena palveluja ei voitaisi toteuttaa laajoina edes kaikki vapaat kanavat ja ohjelmat kattavina vaan ne voisivat koskea ainoastaan lisensioituja ohjelmia. Tallennettavien kanavien osalta olisi aukkoja sellaisten ohjelmien osalta, joita ei voitaisi tallentaa.

Palveluntarjoajan on myös mahdotonta saada tietoa lähetysten sisällöstä niin kauan etukäteen, että lisensiointi tällaisten palvelujen osalta olisi käytännössä mahdollista toteuttaa.

Kollektiivisella lisensoinnilla tarkoitetaan sitä, että palveluntarjoajat sopisivat TO-edustajajärjestöjen kanssa ohjelmista siltä osin, kun oikeudenomistajat ovat järjestöjen jäseniä. Vaikka tämä joiltain osin helpottaisi palveluntarjoajien tehtävää, olisi niiden taakka edelleen täysin kohtuuton, jotta ne voisivat mielekkäästi palvelua tarjota.

Listan viimeisenä on sopimuslisenssiratkaisu, joka tarkoittaisi sitä, että lakia muuttamalla mahdollistettaisiin palveluntarjoajan ja oikeudenhallintaorganisaation (todennäköisesti siis jonkin TO-järjestön) välinen sopimus, jossa kaikki materiaali – riippumatta oikeudenhaltijasta – lisensoitaisiin samalta taholta.

Tämä on näistä kolmesta mallista varmasti toteuttamiskelpoisin, mutta siihen liittyy silti useita ongelmia, joista merkittävimpänä se, että senkään avulla ei voida aukottomasti kaikkia ohjelmia lisensoida: oikeudenhaltijalla on oikeus kieltäytyä tällaisesta menettelystä. Lisäksi tällainen sopimuslisenssi vaatisi runsaasti TO-järjestöjen ja palveluntarjoajien välistä neuvottelua.

4. ”Kaupallinen linkittäminen

Erilaisten linkkien käyttö on
merkittävä osa Internetin toi-
mintaa, eikä linkittämistä mis-
sään muodossa tule mielestäni
lainsäädännöllä rajoittaa.
Kuva: Openclipart

Mietinnössä käsitellään myös – luvussa neljä – sitä, millaista linkittämistä voidaan pitää oikeutettuna ja millaista oikeuttamattomana. Luku käsittelee erilaisia tapoja viitata ja linkittää toisen materiaaliin yhtenä kokonaisuutena, ja perustuu mietinnön liitteenä olevaan, toimikunnan Helsingin yliopiston kauppaoikeuden dosentti Taina Pihlajarinteeltä tilaamaan, selvitykseen. Kirjoitushetkellä ei ole tutustunut liitteeseen, vaan tässä kirjoittamani perustuu yksinomaan luvun 4 sisältöön.

Luku pitää mm. hyperlinkkejä, RSS-syötteitä ja kuvaviitteitä kaikkia yhtälailla linkkeinä, ja näin toki onkin. Kuitenkin jos kaikkia linkkejä pidetään samanarvoisina, on erilaisten – lähinnä moraalisten – oikein/väärin-päätösten tekeminen vaikeampaa, mikä näkyy ennen kaikkea luvun lopun ratkaisuvaihtoehdoissa.

Luku käsittelee paljolti sitä, milloin oikeudenhaltijan voidaan katsoa antaneen hiljainen suostumus materiaalin käyttöön tietyllä tavalla. 4.-kohdan lopuksi kerrotaan, että suhteellisuudentajua tarvitaan:

— [O]ikeudenhaltijan ei tulisi – linkittämistekniikasta riippumatta – katsoa antavan suostumustaan toisten aineistojen systemaattiselle linkittämiselle perustuvassa palvelussa osana elinkeinotoimintaa silloin, kun tämä merkitsee vapaamatkustamista oikeudenhaltijan investoinneilla.

Tällainen toimisi ehkä yleisenä elämänohjeena, mutta varsinaista painoarvoa tuollaiselle, lähinnä filosofiselle, mietinnälle on vaikeaa antaa.

Luvun lopussa käsitellään toimikunnan esittämiä vaihtoehtoja: (kommentit omiani)

  1. Ei toimenpiteitä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ei tehtäisi muutoksia nykyiseen systeemiin, ja asiat ratkaistaisiin kuten aiemminkin: perustuen käsillä olevaan tilanteeseen. Tämä on mielestäni vaihtoehdoista paras, joskin siihenkin liittyy monia ongelmia, ja se voi johtaa sekaviin ja epäyhtenäisiin päätöksiin.
  2. Erilliset kansalliset säännökset. Toimikunta käsittelee tässä erilaisia tapoja, joilla lainsäädäntöä muuttamalla saataisiin rajattua, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä linkittämistä. En eri alivaihtoehtoihin pureudu sen tarkemmin, mutta mielestäni jos linkittämiselle aletaan mm. kaupallisen tarkoituksen mukaan asettaa rajoituksia, saattaa se haitata jotain tulevaisuudessa käytännöllistä tiedonkäsittelytapaa. Siksi pitäisinkin tätä lähestymistapaa ongelmallisena, ja ongelmat myös toimikunta tiedostaa.
  3. Uutisaggregointia koskeva sopimuslisenssi, joka tarkoittaisi käytännössä sitä, että syötteitä palvelussaan käyttävät palvelut maksaisivat syötteen lähteille korvausta. En pidä tuollaista mallia millään tavoin toteuttamiskelpoisena, sillä se nostaisi kyseisenlaisia palveluiden luomiskynnystä, kun aloituskustannukset nousisivat kohtuuttomiksi. Myöskin rajanveto sille, millaisesta palvelusta pitäisi maksaa korvauksia, olisi todennäköisesti hankalaa. Vaihtoehdon kuvauksen lyhyydestä (n. puoli sivua) päätellen tekijänoikeustoimikuntakaan ei tätä mallia ole kovin merkittävänä pitänyt.
  4. EU-sääntelyn kehittäminen. Samoin kuin toisen vaihtoehdon kohdalla, pidän sopivan linkityksen määritelmän lakiin kirjaamista ongelmana. Se, että päätös tapahtuisi EU-lähtöisesti, ei muuta mitään.

Henkilökohtaisesti lähden siitä, että kaikenlainen linkittäminen, tapahtui se teknisesti miten tahansa, on laillista. Esimerkiksi RSS-syötteen lataaminen uutissivustolta omaan verkkopalveluun, ja siellä sen esittäminen käyttäjälle – maksusta tai ilman – pitää sallia. Uutissivusto voi kuitenkin todella yksinkertaisin toimenpitein estää tällainen toiminta olemalla julkaisematta syötettä, tai vaihtoehtoisesti muuten muuttaa syötettä sellaiseksi, että se paremmin palvelee tarkoitustaan (esim. johdantotekstit ja linkit artikkeleista koko artikkelin sijaan). Samanlaiset periaatteet toimivat myös muissa linkitystavoissa.

Mielestäni rahaa vastaankin tulee voida luoda uusia innovatiivisia verkkopalveluita, eikä linkittämistä missään mielessä pidä lakiteitse estää. Luonnollisesti esim. materiaalin kopiointi (scraping) toiselta sivulta omalle ja sen esittäminen omana materiaalina on – ja on syytä ollakin – laitonta.

1) Onkohan ”luku” tässä oikea termi? Jos ei, jätä korjausehdotuksesi kommentteihin.
2) Viitattu sivu tarkoittaa PDF-lukijan ilmoittamaa sivunumeroa, ei sivulla mainittua sivunumeroa. Näin on teknisten seikkojen takia: voit loikata suoraan mainitsemalleni sivulle syöttämällä sen numeron lukijaasi.

TPB-esto: millainen se on ja miten se kierretään

Elisa esti The Pirate Bayn tänään.
Esto on laaja, mutta helposti kier-
rettävissä.

Kuva: The Pirate Bay -logo/
The Pirate Bay

Elisa ryhtyi tänään estämään asiakkaitaan pääsemästä The Pirate Bay -sivustolle lokakuisen käräjäoikeuden päätöksen johdosta, kun Elisa sai ulosottoviranomaiselta tarkennuksia siihen, miten esto tapahtuu. Asiasta uutisoi muun muassa It-viikko.

Itse Elisan liittymää käyttävänä voin vahvistaa, että estotoimenpiteet ovat ainakin kirjoitushetkellä meneillään. Käsittelen estoja tarkemmin alempana tässä kirjoituksessa.

Päivitys 11.6.: Soneran ja DNA:n liittyessä Elisan seuraan, päivitin TPB-eston kierto-ohjetta. Lue uusi artikkelini »

The Pirate Bay on kirjoitushetkellä käytettävissä Elisan liittymissä käyttäen osoitetta http://thepiratebay.ee, jonka DNS- ja IP-osoitteet puuttuvat estolistoilta.

Elisan lehdistötiedotteessa liittymäliiketoimintajohtaja Henri Korpi valottaa eston käyttöönoton syytä:

Ulosottoviranomaiselta saamiemme yksilöityjen tietojen perusteella meidän on toteutettava vaadittavat toimenpiteet, kunnes asia on käsitelty oikeusteitse loppuun saakka.

Tiedotteessa kerrotaan myös, että esto on toteutettu kahdella tapaa: poistamalla DNS-osoitteet nimipalvelimilta, sekä estämällä liikenne IP-osoitteisiin. Lista poistetuista ja estetyistä osoitteista on annettu Elisan asiakastiedotteessa, ja sen tietojen pohjalta ryhdyinkin selvittämään estoja tarkemmin.

Mielenkiintoista on, että toisin kuin lapsipornofiltterin kanssa, tässä ei käyttäjää ohjata selitesivulle, vaan selain näyttää lopulta aikakatkaisuviestin. Olisi vähintäänkin aiheellista informoida asiakkaita jollain tapaa, joskaan se ei ole teknisesti kovin helppoa toteuttaa.

DNS-eston testasin siten, että kutakin listattua osoitetta kyseltiin Elisan (193.229.0.40 ja 193.229.0.42) ja OpenDNS:n (208.67.220.220) nimipalvelimia vasten. Elisan palvelimet palauttivat lähes kaikille kyselyille koodin NXDOMAIN, joka tarkoittaa ettei DNS-osoitetta löydy.

Allaolevassa taulukossa on listattu tulokset näiltä nimipalvelimilta. Ensimmäisenä oleva ”google.fi” on todisteena siitä, että nimipalvelimet muuten toimivat mielekkäästi.

DNS-osoite Elisa 1 Elisa 2 OpenDNS
google.fi 209.85.173.105 209.85.173.104 209.85.173.105
thepiratebay.org NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.thepiratebay.org NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
depiraatbaai.be NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.depiraatbaai.be NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
piratebay.am NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.piratebay.am NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
piratebay.net NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.piratebay.net NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.piratebay.no NXDOMAIN NXDOMAIN NXDOMAIN
piratebay.no NXDOMAIN NXDOMAIN NXDOMAIN
piratebay.se NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.piratebay.se NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
suprnova.com NXDOMAIN NXDOMAIN NXDOMAIN
www.suprnova.com NXDOMAIN NXDOMAIN NXDOMAIN
themusicbay.com NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.themusicbay.com NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
themusicbay.net NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.themusicbay.net NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
themusicbay.org NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.themusicbay.org NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
thepiratebay.am NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.thepiratebay.am NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.thepiratebay.com NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
thepiratebay.com NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
thepiratebay.gl NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.thepiratebay.gl NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
thepiratebay.net NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.thepiratebay.net NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.thepiratebay.se NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
thepiratebay.se NXDOMAIN NXDOMAIN 194.71.107.15
www.piraattilahti.fi NXDOMAIN NXDOMAIN 79.171.233.94
piraattilahti.fi NXDOMAIN NXDOMAIN 79.171.233.94
thepiratepay.org.nyud.net 129.74.74.20 204.85.191.10 129.107.35.132

Suurin osa estetyistä osoitteista saa OpenDNS:ltä vastaukseksi The Pirate Bayn IP-osoitteen 194.71.107.15. Mielenkiintoisesti Elisan nimipalvelimet palauttavat kuitenkin tuon IP-osoitteen käänteisenä DNS-osoitteena aivan oikein thepiratebay.org:n.

Listassa on kuitenkin muutamia osoitteita, jotka eivät sovi kaavaan:

  • (www.)piratebay.no, (www.)suprnova.com: Näitä osoitteita ei vaikuta olevan muutenkaan. Tarkistin asian vielä Googlen DNS-palvelua vasten, ja tulos oli NXDOMAIN myös silloin. Olisikin mielenkiintoista tietää, onko ulosottoviranomaisen kyhäämä lista jonkinlainen copypaste esim. jostain vanhasta foorumiviestistä.
  • (www.)piraattilahti.fi: Viestintäviraston verkkotunnuspalvelun mukaan osoitteet on varannut Ville Vuorinen. Vuorinen kertoo verkko-osoitteestaan blogissaan:

    Piraattilahti eroaa thepiratebaysta siten, että piraattilahti on vain osoite, joka ohjaa eri reittiä piratebayhin. Eli jos pääsy thepiratebay.orgiin estetään suomessa operaattoreiden, tai krpn puolesta DNS, tai IP estolla, piraattilahti.fi palvelee silti.. Palvelimella sijaitseva piraattilahden hakemisto on tyhjä, eikä se ole missään yhteydessä thepiratebay.orgiin.

    Kirjoitushetkellä verkko-osoite osoittaa kuitenkin Effin sivuille.

  • thepiratepay.org.nyud.net: Pienet sivut usein kaatuvat suurten kävijävyöryjen alle. Coral CDN tarjoaa kuitenkin ilmaisen mahdollisuuden sivulatausten jakamiseen sen palvelimille, jolloin alkuperäisen palvelimen kuorma vähenee. Coral CDN:n käyttö on yksinkertaista: halutun DNS-osoitteen perään lisätään nyud.net, ja pilvipalvelu hoitaa loput.

    Verkko-osoite on väärin kirjoitettu Elisan tiedotteessa, ja sellaisenaan testattu. Oikein kirjoitettu versio palauttaa NXDOMAIN:n Elisan DNS-palvelimilta. Sen sijaan muiden TPB-osoitteiden ja nuyd.net:n yhdistelmiä ei ole ilmeisesti estetty.

Mielenkiintoista on, että listassa olevien verkko-osoitteiden seassa oli myös kaksi erilaista välipalvelinpalvelua. On hieman kyseenalaista estää tiettyjä proxyjä toimimasta, kun niitä Internetissä kuitenkin on käytettävissä käytännössä rajaton määrä. Ilta-Sanomien¹ haastattelema Effin hallituksen varapuheenjohtaja Ville Oksanen kertoo artikkelissa sensuurin epätoivoisuudesta:

Kiinassa on virasto, jossa on 15 000 henkilöä vastaamassa internetin sensuroinnista. Ei sielläkään ole onnistuttu.

IP-estolistalla on Elisan tiedotteen mukaan kolme The Pirate Bayn IP-osoitetta: 194.71.107.15, 194.71.107.19 ja 194.71.107.18. Ilmeisesti nämä on estetty palomuurisäännöin, sillä kirjoitushetkellä reittiä ei löytynyt, vaan matka tyssäsi Elisan yhdyskäytävään Helsingissä:

$ tracepath 194.71.107.15
 1:  kserver-fukushima.kserver.dy.fi    0.100ms pmtu 1500
 1:  10.9.64.1                         55.861ms asymm  2
 1:  10.9.64.1                         56.149ms asymm  2
 2:  172.29.249.129                    66.636ms
 3:  ge0-2-0.jyvyo-p2.fi.elisa.net     57.797ms asymm  4
 4:  ae1.helpa-gw1.fi.elisa.net        62.618ms asymm  7
 5:  no reply
 6:  no reply
 7:  no reply
 8:  no reply
 9:  no reply
^C

Mielenkiintoisesti muut The Pirate Bayn IP-osoitteet (194.71.107.*) näyttivät reitittyvän oikein.

Ensimmäistä kertaa Suomessa nähtiin tällainen sekä IP- että DNS-esto, jolloin eston ohittaminen ei onnistu vain nimipalvelinta vaihtamalla, sillä nimipalvelimesta riippumatta IP-osoite pysyy samana.

Näin aukeaa The Pirate Bay, vaikkei pitäisi.

Kuva: Kuvakaappaus.

Apuun tulevatkin erilaiset välityspalvelimet, joista kirjoitushetkellä eniten puhuttu on alussa mainitsemani thepiratebay.ee, joka palauttaa IP-osoitteen 90.190.69.252. IP-osoite kuuluu TeliaSoneran omistaman virolaisen Elionin osoiteavaruuteen.

Esto on siis varsin helposti kierrettävissä, ja on todisteena siitä, että rakenteeltaan avoimessa Internetissä erilaiset estotoimenpiteet ovat varsin tehottomia ja turhia. Internetin avoimuuden rajoittaminen on kuitenkin aina vaarallista, sillä aina kun luodaan uusia estomekanismeja, erilaiset väärinkäytökset helpottuvat.

Kokonaisuutena The Pirate Bayn estäminen on saavuttanut jo jonkinlaisen farssin mittapuun, ja Elisan lehdistötiedotteessa Korpi korostaakin, että toisenlaiset keinot olisivat parempia:

Toimijoiden pitäisi nyt keskittyä toimenpiteisiin, joilla aidosti voidaan vähentää piratismia eli käytännössä sisällön saamista verkkojakeluun kohtuullisella hinnalla ja samaan aikaan muun jakelun kanssa.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan estoa jatketaan. Toivottavasti hovioikeudelta – sitten aikanaan – löytyy sen verran osaamista ja ymmärrystä, että tällainen älyttömyys saataisiin loppuun, eikä yllytettäisi tekijänoikeusjärjestöjä hakemaan mielivaltaisesti estoja muillekin sivustoille.

Elisaa on kuitenkin tästä kaikesta turha syyttää: se on kuitenkin aktiivisesti taistellut vastaan. Syyttävä sormeni lankeaakin nyt IFPI:ä ja TTVK:ta kohti. Jos oikeus päätyy siihen, että estolle ei ollut perusteita, pitäisi nämä veijarit saattaa rahallisesti vastuuseen teoistaan, jotta vastaavaa ei tarvitsisi kokea enää koskaan. Pidetään peukkuja!


1) Huomautuksia IS:n uutisesta: Oksanen ei ilmeisesti ollut tietoinen, että piraattilahti.fi ohjasi alunperin TPB:hin. Ilta-Sanomien mainitsema piraatti.fi -osoite ei ole estettynä, vaan toimi ainakin kirjoitushetkellä normaalisti.
Muokattu 9.1.12 klo 18:45: Lisätty huomioita TorrentFreakin uutisen pohjalta.

    ”Scarlet v. SABAM” -jutun vaikutus Elisan TBP-estoon

    EU-tuomioistuin päätyi belgialaisen ope-
    raattorin puolelle. Elisan tilanteeseen se
    ei välttämättä kuitenkaan tuo helpotusta.
    Kuva: Balance Scale, Sepehr Ehsani,
    CC-By-NC-ND-2.0

    Kirjoitin noin kuukausi sitten Helsingin käräjäoikeuden päätöksestä, jonka mukaan Internet-operaattori Elisan olisi estettävä asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -sivustolle.

    Samaan aikaan Belgian Teostoa vastaava SABAM-järjestö (Société belge des auteurs, compositeurs et éditeurs SCRL) ja sikäläinen operaattori Scarlet Extended SA väänsivät Euroopan unionin tuomioistuimessa siitä, voiko operaattoria pakottaa estämään laiton tiedostojenjako. EU-tuomioistuin on nyt päätöksensä tehnyt, ja tullut siihen lopputulokseen, ettei operaattoria voi velvoittaa estämään tällaista liikennettä.

    Kirjoitukseni on pitkä (850 sanaa) ja ehkä hieman poukkoilevakin, mutta olen tässä pyrkinyt mahdollisimman tyhjentävästi kertomaan näistä asioista.

    SABAM on belgialaisessa oikeudessa vaatinut, että Scarletin tulisi omalla kustannuksellaan valvoa kaikkea – mutta erityisesti P2P- – liikennettä ja sitten siitä suodattaa laittomat tiedostonlataukset. Tämän vaatimuksen kohtuullisuutta, toteuttamiskelpoisuutta ja laillisuutta EU-tuomioistuin tarkasteli EU-direktiivien valossa.

    Tuomioistuin oli tuomion mukaan aiemmin käsitellyt samankaltaista asiaa ja tullut päätökseen, että kaiken liikenteen valvominen ei ole kohtuullista (kohta 36):

    Tällainen yleinen valvontavelvollisuus olisi myös vastoin direktiivin 2004/48 3 artiklaa, jonka mukaan tässä direktiivissä tarkoitettujen toimenpiteiden on oltava oikeudenmukaisia ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa olla liian kalliita –.

    Tällainen valvonta johtaisi siihen, että operaattorin olisi aktiivisesti kuunneltava kaikkea sen asiakkaiden liikennettä, ja tuomioistuin katsoi sellaisen olevan kiellettyä (kohta 40):

    — [Määräys käyttää aktiivista suodatusta] velvoittaisi sen [=operaattorin] valvomaan aktiivisesti kaikkien sen asiakkaiden kaikkia tietoja immateriaalioikeuksien kaikkien uusien loukkausten estämiseksi. Tästä seuraa, että mainitulla määräyksellä asetettaisiin internetyhteyden tarjoajalle sellainen yleinen valvontavelvollisuus, joka on kielletty direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohdassa.

    Tuomioistuin käsittelee päätöksessään myös sitä, että tällainen määräys ei olisi suhteessa siihen, miten immateriaalioikeuksia on syytä suojella. Myöhemmin päätöksessään se käsittelee myös EU-kansalaisten oikeutta yksityisyyteen (kohdat 50-51), ja näkee valvontajärjestelmän uhkana näille perusoikeuksille:

    — [R]iidanalainen suodatusjärjestelmä on omiaan loukkaamaan myös internetyhteyden tarjoajan asiakkaiden perusoikeuksia eli heidän perusoikeuskirjan 8 artiklalla suojattua oikeuttaan henkilötietojen suojaan sekä heidän perusoikeuskirjan 11 artiklalla suojattua vapauttaan vastaanottaa tai levittää tietoja.

    On nimittäin selvää, että määräys riidanalaisen suodatusjärjestelmän käyttöönotosta merkitsisi kaiken sisällön järjestelmällistä analysointia sekä niiden käyttäjien IP-osoitteiden keräämistä ja yksilöimistä, joilta verkkoon on alun perin lähetetty laitonta sisältöä, ja että kyseiset osoitteet ovat suojattuja henkilötietoja, koska niiden avulla mainitut käyttäjät on mahdollista tunnistaa täsmällisesti[1].

    SABAM ajoi Scarletille estoa kaikkeen
    laittomaan P2P:hen, Suomessa Elisan
    halutaan estävän vain The Pirate Bay-
    hin pääsy. Tällä on paljonkin eroa.
    Kuva: The Pirate Bay -logo/
    thepiratebay.org

    Päätös on mielestäni oikea tarpeellinen linjanveto tässä asiassa, vaikkakin SABAM ajoikin paljon suurempaa velvollisuutta operaattorille kuin TTVK (et al.) Elisalle TPB-tapauksessa. Tämän takia EU-tuomioistuimen päätöksen ei pitäisi aiheuttaa suuriakaan riemunkiljahduksia Elisan tai TTVK:n lakimiesten kahvihuoneissa, vaikkakin verkkolehti Digitodayn mukaan juuri näin on käynyt – vieläpä molempien taholla.

    Lehden haastatteleman Elisan liittymäliiketoimintajohtajan2 Henri Korven mukaan:

    Käsittääksemme EU-oikeuden käsittelemässä tapauksessa on paljon samankaltaisuutta meidän tapauksemme kanssa ja nähdäksemme siinä esitetyt perustelut ja johtopäätökset ainakin osittain ovat sovellettavissa myös meidän tapaukseemme.

    Samaisessa jutussa haastateltiin myös TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilaista, jonka mielestä EU-tuomioistuimen päätös koskee varsin erilaista asiaa kuin heidän Elisaa vastaan ajamansa:

    Elisan tapauksessa on kyse yksittäiseen, räikeän laittomaan Pirate Bay -palveluun kohdistettavista estotoimista, ei yleisestä monitorointivelvollisuudesta[.] —

    Näin onkin, sillä käräjäoikeuden Elisalle antama määräys ei Elisaa pakota estämään kaikkea laitonta P2P-liikennettä, vaan estämään pääsy tietylle sivustolle.

    Kuitenkin käräjäoikeuden vaatimaa täysin aukotonta estoa on mahdotonta toteuttaa, ja mitä aukottomammaksi estoa yritetään saada, sitä enemmän Elisan on valvottava asiakkaidensa liikennettä. Tässä suhteessa EU-tuomioistuimen päätöksessä on paljonkin sellaista, mitä hovioikeuden tulisi ottaa – sitten aikanaan – huomioon.

    Käräjäoikeuden päätöksessä on toki muitakin ongelmakohtia, kuten se, että toteutuessaan TPB:n blokkaaminen estäisi myös muiden kuin TTVK:n edustamien tahojen omistamien materiaalien laitonta latausta, ja jopa laillisia tiedostonlatauksia. Tässä mielessä päätös ei ole laillinen, sillä sen aiheuttama haitta ei ole mitenkään järkevässä suhteessa haettuun hyötyyn nähden, eikä se muutenkaan seuraa lakia tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (5.6.2002/458). Toivoa sopii, että hovioikeus edes vilkaisee tuota lakia.

    Sen sijaan on kuitenkin aivan tuulesta temmattu ajatus, että EU-tuomioistuimen päätös ainakaan helpottaisi tekijänoikeusjärjestöjen asemaa. Kuitenkin mm. Ilta-Sanomat uutisoi, että IFPI (arvelisin, että TTVK:n edustamana) on nyt hakemassa Helsingin käräjäoikeudelta samanlaista estopäätöstä myös Soneraa ja DNA:ta vastaan.

    Spekulatiivisesti voisikin kuvitella, että IFPI/TTVK on jopa hieman pelästynyt EU-tuomioistuimen päätöstä, ja nyt koittaa kiireellä laittaa operaattorit luomaan sensuurikoneistoa, jotta jatkossa voitaisiin sanoa operaattoreilla olevan käytössään tarvittavat mekanismit. Jos ja kun käräjäoikeus päätyy Soneran ja DNA:n suhteen samaan lopputulokseen kuin Elisan kanssa, on uhkana se, että hovioikeudessa katsotaan tällaisen sensuurin olevan arkipäivää, ja näin ollen hyväksyttävissä.

    Myöskään ennakolta ei voida tietää, tulevatko Sonera ja DNA valittamaan päätöksistään Elisan tavoin, vai tyytyvätkö ne kohtaloonsa. Jos operaattorit eivät valita päätöksestä, lujittautuu sensuuri entistä tiukemmin osaksi tietoyhteiskuntaamme.

    Lopuksi kerrottakoon. että Tietokoneen uutisen mukaan tekijänoikeusjärjestöt ja Elisa ovat ilmeisestikin päässeet yhteisymmärrykseen The Pirate Bayn estämisestä, ja IFPI:ä edustava Lauri Rechardt kertookin lehdelle, että Elisan asiakkaiden pääsy TPB:hin estyy vielä tämän vuoden aikana. Sitä, miten esto tullaan toteuttamaan, ei Elisa tai IFPI vielä ole kertonut, mutta oletan että Elisa poistaa The Pirate Bayn osoitteet nimipalvelimiltaan.

    Tätä kirjoittaessa Elisa ei vielä estä pääsyä The Pirate Bayhin millään tavoin. Nähtäväksi jää, miten ja milloin esto tullaan toteuttamaan.

    1) Vaikka EU-tuomioistuin väittääkin IP-osoitteiden olevan Internet-käyttäjän yksilöiviä tietoja, näin ei tietenkään ole. Käsittelin asiaa tässä blogissani elokuussa 2010. En kuitenkaan halua takertua pikkuseikkoihin.
    2) On siinä miehellä titteliä kerrakseen. Mitenköhän tämä on saatu mahtumaan käyntikorttiin?

    Oikeus määräsi Elisan estämään TPB:n, vaikkei kukaan voita mitään

    TTVK sai käräjäoikeuden käskemään
    Elisaa estämään TPB-sivuston. Mikä
    operaattori on seuraavana TTVK:n
    listalla?
    Kuva: Kuvakaappaus/ elisa.fi
    Esi­mer­kik­si IT-viikko uuti­soi tä­nään, että Inter­net-ope­raat­tori Eli­salle mät­käis­tiin Hel­sin­gin kärä­jä­oi­keuden ta­hol­ta kes­keyt­tä­mis­mää­räys kos­kien The Pi­rate Bay -tor­rent­si­vus­toa. Asian kä­sit­te­ly ei tul­lut kenel­lekään yllä­tyk­senä, joskin kärä­jä­oi­keu­den pää­tös vaa­tia Eli­saa estä­mään pääsy sivus­tolle on melko dra­maat­ti­nen rat­kai­su.


    Elisa ruotii päätöksen teknistä toteutettavuutta kovin sanoin lehdistötiedotteessaan:

    Elisan käsityksen mukaan väliaikaisen päätöksen sisältö on niin epäselvä, ettei suoraan sen perusteella voida ryhtyä toimenpiteisiin. Päätöksen mukaan Elisan on poistettava palvelimiltaan päätöksessä yksilöimättömät Pirate Bayn domain-nimet sekä estettävä liikenne päätöksessä yksilöimättömiin IP-numeroihin.

    Voisi kuvitella, että jos Elisa joihinkin toimenpiteisiin ryhtyy, se muokkaisi tai poistaisi nimipalvelimiltaan The Pirate Bayn osoitteet, vaikkakin Elisan tiedotteesta saa sellaisen kuvan, että päätöksen mukaan liikenne pitäisi tosiaan kokonaan estää. Tällöin käytännössä vähintäänkin kaikki HTTP-liikenne pitäisi vetää Elisan välipalvelimien kautta, mikä on operaattorille sekä tyyristä että sen luottamusta käyttäjän silmissä nakertavaa touhua.

    Kirjoitushetkellä Elisa ei ole estänyt sivustoa, ja Elisan nimipalvelin 193.229.0.40 palauttaa oikean IP-osoitteen (194.71.107.15). Toivoa sopii, että Elisalla riittää innostusta taistella vastaan myös hovioikeudessa, jossa asiaa seuraavaksi käsitellään. Seuraan tilannetta ja päivitän blogiani tarpeen vaatiessa.

    Näkisin, että tällainen yhden sivuston estäminen ei estoa hakenutta TTVK:ta kiinnosta niinkään sen todellisen haitan takia, vaan siksi että se voisi tällä lailla luoda vakiintuneen ja tehokkaan järjestelmän oman agendansa ajamiseen oikeusteitse.

    TTVK lähettääkin terveisensä muillekin operaattoreille omassa tiedotteessaan:

    Pääkanteen lisäksi oikeudenhaltijat tulevat hakemaan nyt keskeyttämismääräyksiä Pirate Bayn osalta muitakin teleoperaattoreita koskien.

    Verisuonien pullistumista aiheuttaa minussa myös se, että TTVK:n tiedotteessa ilmaistaan myös tyytymättömyys siihen, ettei Suomessa voikaan pakottaa operaattoreita estämään pääsy ”pahoille” sivustoille ilman kohdesivustoa vastaan nostettavaa kannetta. Olisiko maailma TTVK:n mielestä sitten parempi paikka, kun kaikki tarpeeksi vaikutusvaltaiset ja rahakkaat tahot voisivat ampua sivustoja alas sormia napsauttamalla?

    Vaikka kyseessä onkin vasta käräjäoikeuden päätös, ja asian käsittely hovi- ja todennäköisesti myös korkeimmassa oikeudessa tulee viemään todennäköisesti vuosia, on se silti omiaan antamaan erittäin vaarallisen kuvan siitä, miten viestinviejiä hiljennetään.

    TTVK koittaa saada yhtä operaattoria
    estämään yhtä sivustoa. Operaattoreita
    ja sivustoja on useita, eikä pahimmas-
    sakaan tapauksessa lopputulos muuta
    mitään. Pääkallolippu heiluu jatkossakin.

    Kuva: The Pirate Bay -logo/ thepiratebay.org

    Ottamatta kantaa itse The Pirate Bayn laillisuuteen tai laittomuuteen on joka tapauksessa väärin, että Internetin neutraaliuteen yritetään puuttua kovistelemalla operaattoreita. Jos TTVK kokee tarpeelliseksi purkaa harmistustaan The Pirate Baytä kohtaan, se voi nostaa – ja nostaakin – kanteen itse sivustoa vastaan. Operaattorien ydintehtävä kun ei ole kertoa sen asiakkaille, mikä on oikein ja väärin, eikä sellaista roolia saa niille pakottaa.

    Internetin toiminnan vääristeleminen tällä tavalla, kun otetaan huomioon se että todelliset tulokset tulevat oikeudenomistajien kannalta olemaan korkeintaan symbolisia, on lapsellista ja naurettavaa. Vertauskuvallisesti voitaisiin sanoa, että kun minä varastan kaupasta TTVK:n puussa kasvaneen omenan, käy TTVK hakkaamassa kauppiaan ja vaatimassa että minua ei saa enää heidän kauppaansa päästää. Onko se sitten oikein?

    Pahoittelen tässä herkässä mielentilassa tekemiäni tuskaisen pitkiä ja epäselviä virkkeitä. Syntaksivirheistä ja vääristä mielipiteistä saa jättää kommentteja.

    Neljä riskiä vapaudelle

    George Orwellin kirja Vuonna 1984 on tänään
    ajankohtaisempi kuin koskaan.
    Kuva: Tuntematon ajattelija
    Haluan esit­tää muu­ta­man huoles­tut­tavan esi­merkin siitä, miten yksi­tyi­syy­teemme puutu­taan tai halutaan puuttua. Vastaa­van­laisia suunni­telmia on toki muitakin, mutta nämä nousivat itsel­leni – median avus­tuk­sella tai ilman – mieleen ensim­mäisenä. Komment­teihin voi jättää omia huolen­aiheitaan.

    Sormenjälkirekisteri

    Suomalaisen passin biotunnistee-
    seen kuuluu myös asianomaisen
    sormenjäljet, jotka tallennetaan
    rekisteriin.
    Kuva: Noble. Public Domain

    Jos haluaisin matkustaa Schengen-maiden ulkopuolelle, pitäisi minun hankkia passi. Mutta nykyään myönnettävä ”biopassi?” ei oikeastaan houkuttele. Sen sijaan, että kitisisin RFID-sirun tietoturvasta, huolettaa itseäni enemmänkin passin myöntämiseen vaadittu sormenjälkien tallentaminen tietokantaan.

    Kun sormenjälkirekisteriä otettiin käyttöön vuonna 2009, olivat poliitikot ja muut virkaapitävät kilvan julistamassa kansalle, että tämä kaikki on vain heidän edukseen, eikä tietoja käytetä heitä vastaan. Nyt, vuonna 2011, kuitenkin eduskunnassa mietitään, tulisiko poliisin sittenkin päästä käsiksi rekisteriin vakavien rikosten tutkinnassa.

    Lapsipornofiltteri

    Vuonna 2007 tuli voimaan Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista, ja Internet-operaattorit alkoivat asentaa omia DNS-suodattimiaan vuotta myöhemmin. Asiasta pidettiin mekkalaa, eikä vähiten suomalaisen lapsiporno.info -sivun jouduttua ilman pätevää syytä estolistalle.

    Jo tuolloin valveutuneet kansalaiset huolestuivat sensuuriteknologian käytöstä muihinkin tarkoituksiin, vaikka heille vakuuteltiinkin muuta. Aika ajoin maamme päättäjät keksivät, miten kansan oloja voitaisiin entisestään parantaa laajentamalla estolista koskemaan milloin vihapuheita, milloin nettipokeria. Viimeksi asia nousi tapetille sisäasiainministeri Päivi Räsäsen tutustuttua Iltalehden uutiseen Onion-verkossa sijaitsevasta Thorlaudasta, ja keksittyään että lainsäädäntöä täytyy muuttaa1.

    Haittaohjelmat ja tietotekninen vakoilu

    Saksassa poliisit jo tunkeu-
    tuvat troijalaisineen koneel-
    le. Koska Suomessa?
    Kuva: Openclipart

    Kirjoitin keväällä, että Suomessa on kaavailtu poliisille mahdollisuutta murtautua tietokoneelle rikoksenselvittelyä varten. Saksassa tällainen toiminta on jo käynnissä, ja saksalainen Deutsche Welle kertoi verkkosivuillaan, että joissakin Saksan osavaltioissa poliisi on käyttänyt hakkeriryhmän esille nostamaa haittaohjelmaa, ”Bundestrojania” (”Valtiontroijalainen”), jolla voidaan vakoilla käyttäjää laajemminkin kuin mitä laissa on esitetty. Poliisit ovat kuitenkin kiistäneet käyttävänsä troijalaista lain vastaisesti.

    Autojen sijainnin seuraaminen tiemaksun määrittelemiseksi

    Autonavigaattori on hyvä
    apuväline perille löytämiseen,
    mutta täytyykö Isoveljenkin
    tietää, minne menet?
    Kuva: Openclipart

    Silloin tällöin uutisiin nousee jonkun Tärkeän Ihmisen/Ryhmittymän ehdotus siitä, että autoveron sijaan/rinnalle pitäisi kehitellä sijaintiin ja ajankohtaan perustuva tie- tai ruuhkamaksu. Viimeksi tällaista julkisesti esitti liikenneministeri Merja Kyllönen.

    Pääpiirteittäin idea on se, että satelliittipaikannuksen ja kaikkiin autoihin pakolla asennettavan laitteen avulla määriteltäisiin auton sijainti, ja sitten laskutettaisiin taajamissa ruuhka-aikaan ajelevia ihmisiä. ”Mut hei eiks olis hyvä idea, et valvottais nopeuksia samalla?” ja niin edelleen.

    Mitä yritän sanoa

    Nostin tässä esille neljä enemmän tai vähemmän ajankohtaista poimintaa siitä, miten aluksi luodaan lainsäädäntö, joka mahdollistaa yksilönvapauden ja -yksityisyyden valvomisen tai rajoittamisen teknisesti niin, että se vaikuttaa joko moraalisesti oikealta/neutraalilta, tai vaikuttaa vain marginaaliseen ryhmään. Tällä tavoin pyritään minimalisoimaan kohu, vaikkakin Suomessa erinäiset ryhmät ovat onneksi kiitettävän valveutuneita.

    Sitten kun laki on saatu läpi ja käytäntöön, alkaa luodulle tekniikalle löytyä muitakin käyttötarkoituksia. Lakia rukataan koskemaan vähän sitä sun tätä, ja ultimaattisena tavoitteena rakkaassa isänmaassamme ei tapahdu enää lainkaan rikoksia.

    Mutta eikö se ole hyvä että valvotaan? Vai oletko sä joku rikollinen? Kuka meistä ei ole rikkonut lakia ja päässyt kuin koira veräjästä, kun mitään järjestelmällistä valvontamekanismia ei ole? Ihan oikeasti. Minä ainakin olen rikollinen.

    Ei myöskään ole minkäänlaista tapaa ennustaa, mikä tulevaisuudessa mahdollisesti muuttuu rikolliseksi, ja minkä selvittelyyn sitten käytetään sekalaisin perusteluin luotuja valvontajärjestelmiä. Tänäkin päivänä on maita, joissa vääristä mielipiteistä päätyy hirteen roikkumaan.

    En halua, että minun jokaista askeltani ja näppäimenpainallustani valvotaan yleisen edun – tai minkään muunkaan – nimissä, ja siksi vastustankin jyrkästi kaikkia yksityisyyteen edes teoreettisesti puuttuvia rajoituksia.

    1) En ole varma, mitä kaikkea Räsänen on tarkkaan ottaen asiaan lausunut, mutta Piraattipuolueen kannanotosta voinee vetää jotain johtopäätöksiä.