Avainsana: yksityisyys

Net­pos­ti oli­kin py­kä­lää mo­ni­mut­kai­sem­pi asia kuin ku­vit­te­lin. Jo­ka ta­pauk­ses­sa suo­sit­te­len edel­leen suo­si­maan pe­rin­teis­tä pos­tin vas­taan­ot­toa. Kuva: Itella Oyj/ Mikko Käkelä: Postinjakelua

Kirjoitin vajaa pari kuukautta sitten Itellan varsin aggressiivisesta Netpostin mainostamisesta, siihen liittyvistä ongelmista sekä Netpostista yleensä. Kirjoittamisen jälkeen pyysin Itellalta1 lisätietoja muutamasta mietityttämään jääneestä asiasta.

Sain kyselyyni business director Tommi Björklundilta yllättävänkin kattavan vastauksen, ja sen perusteella päivitän tässä kirjoituksessa hiukan kantojani. Samalla avaan hieman tarkemmin Netpostin toimintatapaa. Alun perin minun piti saada tämä kirjoitus valmiiksi jo tammikuun alussa, mutta erinäisten kiireiden takia sain sen pihalle vasta nyt. Paikkaansapitävyys lienee kuitenkin edelleen samalla tasolla.

Aluksi huomautan, ettei minulla ole mitään Itellaa vastaan per se2. Netpostiin liittyvät ongelmat johtuvat oikeastaan sen tavasta hyödyntää teknologioita, ja jonkin toisen toimijan vastaavalla palvelulla3 vaaranpaikat ovat lähtökohtaisesti samat – vähän niin kuin sähköisessä äänestämisessä.

Olen myös edelleen sitä mieltä, että edellisessä kirjoituksessa ruotimani markkinointitapa on todella kehno siitä heräävien vääränlaisten mielikuvien ja pelkojen takia. Björklund4 kertoi markkinoinnin tarkoituksen olevan:

— tehdä ihmiset tietoiseksi Netpostin olemassa olosta, mistä palvelussa on kyse ja mahdollisuudesta ottaa se käyttöönsä. Palvelun aktivointi on täysin vapaaehtoista ja sen voi tehdä myös 31.12. jälkeen.

No, ainakin jok’ikinen suomalainen on nyt täysin tietoinen palvelun olemassaolosta, sen verran joka tuutista mainoksia on tullut, vaikkakin nyttemmin kampanja on ilmeisesti loppunut. Toivoa sopii, että jos Itella joskus vielä Netpostiaan haluaa mainostaa, se tehdään tyystin eri tavalla.

Netpostin ongelmat

Luetteloin alkuperäisessä viestissäni Netpostin ongelmia. Björklund otti mainitsemiini asioihin vastauksessaan kantaa, ja pidän reiluna julkaista nuo vastineet (olennaisilta osin):

Korvaavuus

Palkkakuitin sähköistäminen on työnantajan päätös ja markkinoilla on useita eri ratkaisuja sähköisten palkkakuittien jakeluun.

On totta, että Netposti on vain yksi vaihtoehto palkkakuittien vastaanottamiseen, eikä kukaan varsinaisesti pakota yksittäisiä työnantajia valitsemaan juuri Itellan palvelua. Ainakin omien havaintojeni mukaan Netposti on saavuttanut de facto -aseman sähköisessä asiapostin vastaanotossa.

Monopoli

Paperikirjeen muodossa aiemmin jaeltu posti on mahdollista vastaanottaa sähköisessä maailmassa monen eri toimijan tarjoamien ratkaisujen kautta. [–] Periaatteessa kuka tahansa voi halutessaan alkaa tarjota samankaltaista palvelua. [–] Netpostissa olevat kirjeet voi siirtää omalle tietokoneelleen pdf-muotoisina 

Oli virhe itseltäni analysoida Netpostia kokeilematta sitä itse. Tässä yhteydessä tein virheellisesti oletuksen, että sähköistä postiaan ei voisi kopioida muualle järkevästi. PDF-sarjavienti ratkaisennee5 riittävällä tavalla viestien siirrettävyysasian. Toki tilanne on se, ettei näitä vanhoja viestejä voi mihinkään toiseen palveluun viedä, koska sellaisia ei käytännössä ole.

Tietoturva ja yksityisyys sekä Tietojen säilytys

Varmistamme tätä [=tietoturvaa] tietoturvapolitiikallamme ja valitsemillamme teknisillä ratkaisuilla sekä näiden säännöllisellä läpikäynnillä ja auditoinnilla. Netposti-palvelun tietoturvakäytännöt ovat rinnastettavissa verkkopankkiratkaisuihin.

Myös näitä osuuksia [=tietojen säilytystä ja poistamista] auditoidaan varmistaaksemme, että toimintamme on palvelulupauksen mukaista. 

Käsittelen näitä asioita myöhemmin tässä artikkelissa.

Ikuisuus

Tietääksemme Itellan omistaja eli valtio ei ole harkitsemassa Itellan myymistä näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. 

Vaikka tällä hetkellä voidaankin olla suhteellisen varmoja siitä, ettei Itella olisi lopettamassa palvelua, ei sitä voida pitää mitenkään ikuisena lupauksena, eikä näin ollen Netpostia − tai mitään muutakaan − pitäisikään markkinoida elinikäisenä.

Aiemmassa postauksessani esitin esimerkin, jossa ”sveitsiläinen sijoituspankki uutena omistajana päättää lakkauttaa ydinliiketoimintaan kuulumattomia palveluja”, mutta se ei toki ole ainoa mahdollinen skenaario. Muutamia muita:

1. Itella muuttaa mieltään.
2. Itellan kannattavuus laskee radikaalisti, ja valtio päättää lopettaa ”postilaitoksen” toiminnan.
3. Pitkän TO-mafia vastaan muu maailma -taistelun lopputuloksena Internet lakkautetaan.
4. Ihmisten elinikä kasvaa lääketieteellisten läpimurtojen johdosta sellaisiin mittasuhteisiin, että nykyinen kotiplaneetta vaihtuu yhden ihmiselämän aikana useita kertoja.
5. Aikamatkailu tai nollalla jakaminen.

Digikuilun kasvaminen

Koko ajan kasvava osuus suomalaisista haluaa hyödyntää internetin tarjoamia mahdollisuuksia – myös postinsa helpommassa vastaanottamisessa ja käsittelyssä. Itellan perinteiset palvelut ovat edelleen niitä tarvitsevien ja haluavien asiakkaiden käytettävissä. [–] Käsityksemme mukaan Netposti-palvelun tarjoaminen sitä haluaville ei ole epäeettistä. Ymmärryksemme mukaan myöskään sivulliset tai osalliset eivät joudu kärsimään siitä, että joku aktivoi Netposti-palvelun käyttöönsä.

Myönnettäköön, että epäeettinen oli pientä liioittelua6. Joka tapauksessa pidän ongelmallisena sitä, että tällaista palvelua tarjoamalla ja halukkaiden sitä käyttämällä syntyy myös Internet-erakoille painetta käyttää palvelua. Vastaavankaltainen, jo nykypäivänä konkreettinen, tilanne on Facebookin suhteen: jos et ole Facessa/Feissarissa/Äfbeessä7, et ole olemassa.

Väärinkäsitykseni Itellan roolista

Kirjoittaessani edellistä kirjoitusta Itellan rooli paperisten ja sähköisten kirjeiden jakeluprosessissa oli itselleni epäselvä. Björklundin lähettämän taustamateriaalin perusteella asia kuitenkin selvisi (jossain määrin). Yrityksethän nykyään hyvin vähän lähettävät täysin omatoimisesti kirjeitä, sillä prosesseja on ulkoistettu.

Näin se toimii:

1. Yritys luo lähetettävän aineiston (esim. laskun, tilinauhan, ym.)
2. Yritys toimittaa aineiston tulostusoperaattorille. Itella8 on eräs tulostusoperaattoreista.
3. Tässä vaiheessa reitti haarautuu. Tulostusoperaattori voi, sopimuksen ja tilanteen9 mukaan joko…

… tulostaa ja kuorittaa aineiston, ja siirtää sen jakeluoperaattorille (käytännössä Itellalle) jaeltavaksi. Jakeluoperaattori jakelee aineiston perinteisiin postilaatikoihin ym. Vastaanottaja hakee postinsa postilaatikostaan ja lukee sen.

… muuntaa aineiston Netpostin ymmärtämään muotoon ja toimittaa sen Itellan järjestelmään (Netpostiin). Itella jakelee postin vastaanottajan Netposti-laatikkoon. Vastaanottaja hakee postinsa Netpostista.

Itellalla on tässä siis potentiaalisesti kaksi eri roolia vedettävänä, mikä kannattaa pitää mielessä. Se, miten tuon asetelman näkee, jääköön jokaisen omaan harkintaan.

Tietosuoja, yksityisyys ynnä muut

Mikään verkkopalvelu ei voi koskaan taata, etteikö siihen voisi murtautua. Useimmiten verkkopalvelut ovat lisäksi nk. mustia laatikoita, eikä loppukäyttäjä näin tarkalleen ottaen tiedä palvelun toimintatapaa tai sitä, miten hänen tietojaan käsitellään. Nämä seikat ovat totta myös Netpostin kohdalla, eikä niitä tule mitenkään väheksyä.

Tiedustelin, kuinka Netpostin toiminnassa on varmistettu se, ettei tietoja päädy vääriin käsiin esimerkiksi tietomurron tai inhimillisen erehdyksen johdosta. Björklund vastasi:

Netpostia tietoturva-auditoidaan säännöllisin väliajoin ulkoisen toimijan toimesta. Palvelun käyttö tapahtuu verkkopankkitasoisesti salatun tietoliikenneyhteyden yli. Netpostin jakeluprosessi ei sisällä manuaalisia vaiheita. Kaikki palvelumuutokset ja käyttöönotot testataan tarkasti ennen niiden julkaisua.

Kaikki mainitut seikat ovat itsestäänselviä, mutta on hyvä, että nekin on ääneen mainittu. En ehkä itse luonnehtisi palvelua ”verkkopankkitasoiseksi”, sillä vaikka molemmissa palveluissa varmasti onkin liikenteensalaus käytössä, ovat ne muilta turvamekanismeiltaan (tunnistautuminen, istunnonhallinta,…) varmasti kovin erilaisia jo erilaisen luonteensa takia.

Vaikka homman rullatessa tavalliseen tapaan Itellalla ei ole ketään ihmistä prosessin välissä, ongelmatilanteissa Itellalla on mahdollisuus päästä käsiksi viesteihin:

Mahdollisten ongelmatilanteiden selvityksen varalta on olemassa työkalu, jonka avulla voidaan asiakkaan suostumuksella  tarkastella yksittäistä viestiä. Työkaluun on pääsy vain nimetyillä henkilöillä ja henkilöiden työkalulla suorittamat toimenpiteet kirjataan työkalun tapahtumalokiin.

Vaikka käyttölokia pidettäisiinkin, ei väärinkäytön riskiä voida täysin eliminoida: joku pääsyoikeudellinen saattaa esimerkiksi kuulla työsuhteensa olevan vaakalaudalla ja ryhtyä terrorisoimaan työnantajaansa, samalla loukaten viestintäsalaisuutta.
 
Lisäksi koska tiedot ovat mitä luultavimmin sellaisenaan Itellan hallinnoimilla palvelimilla, on ainakin teoriassa jonkun mahdollista hakea mielivaltaisia viestejä työkalun ohikin.

Ylipäätään se, että jollakin muulla kuin vastaanottajalla ja lähettäjällä on mahdollisuus − olkoon kuinka teoreettinen tahansa − päästä käsiksi viesteihin, on viestintäsalaisuuden kannalta ongelmallista. Kun lähetettävää viestiä käsittelevät useat tahot, saattavat Netpostiin liittyvät viestintäsalaisuusuhat vaikuttaa epäolennaisilta. Näin ehkä onkin, mutta jostainhan epäkohtien putsaaminen on aina aloitettava.

Lähtökohtaisesti Netposti-laatikon sisältöä Itella ei ulkopuolisille avaa10, ja näin asian toki pitää ollakin. Kuitenkin joissain tilanteissa tietojen luovutus saattaisi olla mahdollista:

Vaikka teknisesti luovutus voisi olla mahdollista, niin Itella toimii Suomen lakien ja asetusten mukaisesti sekä käyttäjien kanssa tekemiensä sopimusten ehtoja kunnioittaen. Nämä eivät salli viestisisältöjen luovuttamista ulkopuolisille muutoin kuin lakeihin kirjatuissa erityistapauksissa.

Tällainen erikoistapaus olisi esimerkiksi tilanne, jossa vastaanottajaa epäillään rikoksesta, josta minimirangaistus on vuosi vankeutta12.

Se, että tietojen luovuttaminen on teoriassa mahdollista, avaa niin ikään uusia väärinkäytön mahdollisuuksia, sillä ei voida olettaa, että viranomaiset toimisivat aina oikein11.

Varsinainen ongelma ja ratkaisuja siihen

Mielestäni yksityisiin viesteihin ei tulisi kenenkään muun kuin lähettäjän ja vastaanottajan päästä käsiksi. Nykyteknologia ja -talous on kuitenkin luonut tilanteen, jossa viestin teoriassa näkeviä välikäsiä on useita. Netposti on yksi näistä. Ongelmia ei poista Netpostin käyttämättäjättäminen, joskaan ei käyttäminen tilannetta ainakaan paranna.

Eräs mahdollinen ratkaisu olisi se, että yritykset tulostaisivat ja kuorittaisivat kirjeensä aina itse perinteisin menoin. Ratkaisu ei toki ole mikään tekniikan riemuvoitto, mutta jonkinlainen sekin.

Jos sähköisiä viestintäkanavia halutaan käyttää, pitäisi viesti jo lähettäjän päässä salata vahvasti siten, etteivät välittäjät pääsisi siihen käsiksi. Tällainen menetelmä olisi periaatteessa toteutettavissa Netpostia hyödyntäen: tällöin Netposti-palvelu käsittelisi vain sille tuntemattomalla avaimella salattuja viestejä, ja salauksen purkaminen tapahtuisi vastaanottajan selaimessa. Tarvittava teknologia on jo olemassa, mutta kuluttajat eivät osaa vaatia sitä.

Kun Netposti ryhtyy välittämään salattuja viestejä, poistan sen mustalta listaltani. Siihen asti en sitä halua kenellekään suositella.

—
1) Yksityisen blogistin näkökulmasta yhteyden ottaminen yrityksiin on aina hiukan hankalaa: kun käytettävissä ei ole ”virallisten medioiden” laajempia viestintäkanavia, on usein epäselvää, miten ja kehen tulisi olla yhteydessä. Yleensä olen yrittänyt olla yhteydessä jonkinlaiseen tiedottajaan tai media relations -vastaavaan, mutta Postin/Itellan kohdalla tällaista tahoa en heidän verkkosivuiltaan silloin löytänyt (yhteystieto löytyy kyllä, mutta en tuolloin osannut etsiä oikeasta paikasta). Loppujen lopuksi yhteydenottoni tapahtui asiakaspalvelukanavaa pitkin, mutta kuten huomata saattaa, se osoittautui kuitenkin hedelmälliseksi.
2) Minkähän takia tätä termiä suomenkielisessä tekstissä niin harvoin näkee? Ja jos et tiennyt, per se on latinaa ja tarkoittaa sinänsä, itsellään.
3) Onko muita tällaisia palveluita olemassa Suomessa? Edes kuriositeettitasolla?
4) Tässä ja muualla lainauksissa oletan – paremman tiedon puutteessa – niiden olevan Björklundin näppäimistöstä lähtöisin. Tämän nimenomaisen lainauksen lähde-PDF:n tekijänä ko. henkilö ainakin on merkittynä.
5) Taipuuko ratkaisee potentiaaliin näin?
6) Tykkään kirjoittaa värikkäästi, ja tulen jatkossakin ampumaan enemmän-vähemmän räikeästi yli.
7) Omasta mielestä Facebookista pitäisi puhua sen oikealla nimellä (valinnan mukaan joko [feisbu:k] tai [fɑsebo:k]). Äläkä edes kuvittele puhuvasi kuulleni somesta.
8) Tarkemmin ottaen eräs konsernin yhtiöistä, Itella Informaatio.
9) Esim. onko vastaanottajalla Netposti käytössään? Haluaako vastaanottaja viestinsä sinne ko. lähettäjältä?
10) Juu, kysyin tätäkin.
11) Oikein laillisesti, moraalisesti, eettisesti, …
12) PakkokeinoL, 2 luku 3 §, Postilähetyksen ja telesanoman takavarikko