Mennyttä ja tulevaa, osa 2015

Taas alkaa olla yksi vuosi lopuillaan. Vaikka kirjoittamistahtini on tänä vuonna ollut kauniisti sanottuna rauhallinen, päätin tällaisen perinteisen yhteenvetopostauksen silti kirjoittaa.

Tänä vuonna tämä postaus mukaan lukien olen saanut julkaistua vain seitsemän blogipostausta. Monet kirjoittelut ovat jääneet luonnoksiksi lähinnä ajanpuutteen takia. Aikani kun on huvennut koodailuun (mm. Nurin 4 ja Hashtag 2), opiskeluun, japanijuttuihin ja töihin.

Vuonna 2015 olen sentään ehtinyt kirjoittaa palvelunestohyökkäyksistä, japanin kirjoittamisesta uudella Debianilla, Elisan ongelmista (kuten aina) ja Linux-pelistriimaamisesta. Kesällä tapahtui myös itQ:n nimenvaihdoksen jälkeen suurin muutos, kun siirsin blogin Googlen Blogger-palvelusta omalle AWS-pilvipalvelimelleni WordPressiin pyörimään. Kuollut blogini ei siis ole.

Jatka lukemista >>

Katoaako kasettimaksu vai tuleeko tuplalasku?

Val­tion en­si vuo­den bud­jet­tiin ol­laan va­raa­mas­sa 12 M€ mak­set­ta­vak­si to-jär­jes­töil­le yk­si­tyi­ses­tä ko­pioin­nis­ta. Mut­ta mah­taa­ko tä­mä kor­va­ta vi­ha­tun ka­set­ti­mak­sun?Kuva: Riku Eskelinen/ CC BY-SA 3.0

Suomen tunnetuimpiin lukeutuva it-asiantuntija Petteri Järvinen kertoo tänään blogissaan, että monien vihaama yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu, eli nk. kasettimaksu, olisi poistumassa. Järvisen mukaan rahat otettaisiin ensi vuodesta alkaen valtion budjetista, tehden valtion ensi vuoden menoista 12 miljoonaa euroa pulskemman.

Aluksi ajatus näytti omissa silmissäni hiukan oudolta, sillä hyvitysmaksumallin muutoksista ei ole julkisuudessa juuri keskusteltu, muista tekijänoikeusasioista (mm. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ja kaapelioperaattorien must-carry-maksut) kylläkin. Järvinenkin yllättyi asiasta:

Nyt, aivan puskista ja ilman ennakkovaroitusta, tulee tieto maksun
poistamisesta. [–] Asia on niin uusi, ettei hyvitysmaksun
virallinen sivusto tiedä siitä mitään. Asiasta ei liioin ole mainintaa OKM:n omalla sivulla. Outoa.

Jatka lukemista >>

Mennyttä ja tulevaa, osa 2013

Jou­lu on taas. Käyn tut­tuun ta­paan lä­pi, mi­tä tä­nä vuon­na ta­pah­tui, ja mi­tä en­si vuon­na pi­täi­si ta­pah­tua.

Kuva: mabu10: another christmas decoration. c bna 2.0

Niin alkaa vuosi 2013 olla lopuillaan, ja tapani mukaan (10, 11, 12) käyn tässä postauksessa läpi menneen vuoden antia vilkuillen kristallipallosta tulevaa.

Vuosi oli blogikirjoitteluni puolesta rauhallinen: tämä on vuoden kahdeskymmenes postaus. Syytän artikkelien vähäisyydestä enemmänkin oikean elämäni aktiivisuutta kuin puheenaiheiden puutetta: olen opiskellut ja paiskinut töitä täyspäiväisesti ilman kummoisia lepohetkiä.

Jotain olen sentään ehtinyt kirjoittaakin. Keväällä kirjoitin pakkosiirtymisestä miniläppäristä tablettiin, kesällä nettivakoilusta, syksyllä Kiakkovierasjuhla-viestiketjun paljastamasta poliisin mielivallasta, ja muutama päivä sitten japanin kirjoittamisesta Linuxilla. Muutamia muitakin kirjoituksenaiheita on vuoteen mahtunut. Postausten lisäksi olen jatkanut viime vuonna aloittamaani lyhyempien ajatusten jakoa Twitterissä ja Facebookissa − kannattaa seurata!

Miten kävi veikkausten?

Vuosi sitten veikkasin ostavani itselleni WiiU-konsolin. Näin ei ole käynyt kahdesta syystä: myyntihinta ei ole juurikaan laskenut (paitsi nyt ihan viime kuukausina), eikä konsolille oikein ole pelejäkään. Kunhan uusi Mario Kart ja Super Smash Bros julkaistaan, voi WiiU:n ostamisessa olla jotain järkeäkin.

Suomalaisilla suurilla operaattoreilla ei ole ollut tänäkään vuonna mitään intoa IPv6:een. Sen sijaan operaattori-NAT:in taakse mobiililiittymiä on ryhdytty hiljalleen siirtämään. Toivoa sopii, ettei sama ratkaisu ilmesty myös kiinteisiin liittymiin.

The Pirate Bay -sensuuri lienee edelleen voimassa alkuperäisen määräyksen mukaan. Itse en asiasta tiedä, sillä säädin aikanaan verkkoni kiertämään eston, ja toistaiseksi en ole huomannut muutosta saavutettavuudessa.

Entäs ensi vuonna?

Äkkiseltään tulee mieleen pari juttua:

Kilometrivero on herättänyt perustellusti tunteita monissa suomalaisissa. Ensi vuonna asiasta käytäneen vielä nykyistä enemmän ”keskustelua”: Ollila Crew’n hyväveliverkoston avulla liikkumisen seuraaminen murjotaan laiksi väkisin, oli kansa mitä mieltä tahansa.

Alkuvuonna Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite päässee eduskunnan käsiteltäväksi. Aloitetta tuskin sen suuremmin edes vilkaistaan, sillä kansalaisten kuuleminen ei näemmä kuulu demokraattisen yhteiskunnan toimintaan.

Tylsät tilastot

Tämä postaus mukaanluettuna blogissani on nyt 280 postausta. Tämän vuoden kirjoituksien top-5 luetuimmat:

  1. Tie miniläppäristä tablettiin (625)
  2. Oman .fi-domainin hankinta vie puoli tuntia ja 12 euroa (363)
  3. Kiakkovierasjuhla paljasti poliisin mielivallan (356)
  4. Mikä Netpostissa tarkemmin ottaen mättää (303)
  5. Yhteystyypin muuttuminen tuo jännitystä (213)

Tänä vuonna vierailuja itQ:n pääsivustolle on Analyticsin mukaan kertynyt hiukan vajaa 10 000. Suurin osa vierailijoista saapuu sivustolle Googlen hakukoneen kautta, mutta nykyään hakusanat eivät näy Analyticsille, joten en tiedä mitä on haettu. Jaksan kuitenkin uskoa, että täysiä robotteja tuosta määrästä ei ole kovinkaan moni, sillä noin 95 % kävijöistä on Suomesta.

Sitten vielä

Joulu kannattaa käyttää rauhoittumiseen ja lepoon. Itsekin olen jättänyt koulu- ja työasiat taka-alalle ainakin ensi viikkoon asti, ja suosittelen tätä niille, joilla tällainen mahdollisuus on.

Kaikki eivät joulua voi viettää kotonaan rauhassa: joukko palomiehiä, poliiseja ja erilaisia terveydenhuollon ammattilaisia työskentelee myös näin jouluna. Ei myöskään pidä unohtaa niitä, jotka pyörittävät erilaisia 24/7 -huoltoasemia ja vastaavia usein (lähestulkoon) yksinään.

Vietitpä jouluasi yksin tai yhdessä; töissä, kotona tai muualla, haluan toivottaa sinulle…

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014.
Riku Eskelinen
itQ.fi

Groovesharkin Broadcast – laitontako?

Groove­sharkin Broad­cast-toi­min­nol­la ku­ka ta­han­sa voi ryh­tyä tis­ki­ju­kak­si ja soit­taa muil­le käyt­tä­jil­le ha­lua­mi­aan kap­pa­lei­ta. Mut­ta ku­ka vas­taa te­ki­jän­oi­keuk­sis­ta? Otin asias­ta sel­vää.

Kuva: Kuva­kaap­paus erääs­tä Groove­sharkin Broad­cast-lä­he­tyk­ses­tä.

Ylistämäni Grooveshark-musiikkipalvelu julkaisi kesällä Broadcast-nimisen1 toiminnon, jossa käyttäjä voi luoda kanavan, johon muut voivat liittyä, ja kuunnella samoja kappaleita lähes reaaliajassa. Toisin sanoen kyseessä on eräänlainen nettiradio.

Käytän itse toimintoa usein − joskin vain kuuntelijan roolissa − ja olen malliin tykästynyt: kappalevalinnat ovat automaattisesti kappaleita soittolistan jatkoksi lätkivää Radio-toimintoa parempia, ja onhan toiminnossa hieman yhteisöllisyyttäkin.

En kuitenkaan ole itse koskaan Broadcast-lähetystä luonut, sillä pelko tekijänoikeusmafian hyökkäävän kimppuuni saman tien on estänyt sen: vaikka toistaminen tapahtuukin täysin Groovesharkin palvelinten kautta, on lähetyksen isäntä silti tiskijukan roolissa. Joku voisi tulkita asiaa niin, että kanavan perustaja olisi tällöin myös tekijänoikeudellisessa vastuussa, ja tarvitsisi asianmukaiset luvat ja lisenssit.

Hain tekijänoikeusasioihin selvyyttä kysymällä asiasta kolmelta suomalaiselta organisaatiolta: äänitetuottajien kattojärjestö Musiikkituottajilta, sekä tekijänoikeusjärjestö Gramexilta ja Teostolta. Lähetin tiedustelun myös Groovesharkille, mutta en saanut heiltä vastausta.

Gramexin kanta on, että asia ei kuulu heille. Viestiini vastasi medialisensointipäällikkö Juhani Ala-Hannula:

Kyselemäsi kaltaiset interaktiiviset musiikkipalvelut ja niissä mahdollisesti mukana olevat erilaiset lisä- ja kanavapalvelut eivät kuulu Gramexin hallinnointiin tai lisensoinnin piiriin [–].

Musiikintuottajien puolesta vastasi toiminnanjohtaja Lauri Rechardt. Hänelle Broadcast-toiminto oli toimintatavaltaan tuntematon, minkä johdosta hän ei ottanut sen laillisuuteen kantaa. Rechardt kommentoi kuitenkin Grooveshark-palvelun ja sen käyttäjien tekijänoikeusvastuuta yleensä:

Mikäli Groovesharkin käyttäjät saattavat musiikkia yleisön saataville ilman lupaa, ovat myös palvelun käyttäjät vastuussa loukkauksista — tosin ainoastaan niiden äänitteiden osalta joita käyttäjät itse saattavat yleisön saataville.

Käytännössä kanteiden nostaminen yksittäisiä käyttäjiä vastaan on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, koska palvelun ylläpitäjät ovat tiedossa ja heitä vastaan on siis jo nostettu kanteita Yhdysvalloissa.

Teoston palvelukehityspäällikkö2 Jouni Sirén huomautti, ettei Groovesharkilla ole tarvittavaa toimintalisenssiä Suomessa. Se on kuitenkin Groovesharkin itsensä, ei palvelun käyttäjän, ongelma:

Lisensioinnin tulisi tapahtua GrooveSharkin toimesta, elleivät he sitten
itse erikseen selkeästi konseptoi palveluaan siten että loppukäyttäjän
tulisi tämä lisensiointi hoitaa. Meidän kannaltamme kiinnostava taho tässä
tapauksessa on palvelun tarjoaja, ei yksittäinen käyttäjä.

Vastauksista päätellen näyttäisi siis siltä, ettei Broadcast-lähetyksen isännän tarvitse hankkia lupaa touhulleen, vaan kuka tahansa voi hyvillä mielin perustaa oman Broadcast-kanavan, ja soittaa tilaajille musiikkia Groovesharkin laajasta valikoimasta.

Groovesharkilla itsellään sen sijaan olisi tekijänoikeuksien selvittämisessä tehtävää, mistä sekä Teoston Sirén että Musiikintuottajien Rechardt muistivat mainita vastauksissaan. Sääli, ettei Groovesharkilta saatu vastausta tähän kirjoitukseen− olisi ollut mielenkiintoista tietää, onko suomalaisten tahojen kanssa edes yritetty neuvotella.

En tiedä, onko ”laillisissa” suoratoistopalveluissa, kuten Spotifyssa, vastaavaa toimintoa. Jos toiminto löytyy, on käyttäjän tietenkin vielä turvallisempaa käyttää tuollaista palvelua. Itse en voisi harkita Groovesharkista pois vaihtamista tuolloinkaan, sillä mistään muualta ei löydy käytännössä lainkaan aasialaista musiikkia, kuten itseäni kiehtovaa j-poppia3.


Disclaimer: En ole lakimies, eikä tätä kirjoitusta kannata pitää absoluuttisena totuutena. En ota vastuuta, jos joku haastaa sinut oikeuteen.
1) Suomenkielinen käännös puhuu livelähetyksestä.
2) Käänsin tämän itse ”Head of Service Development” -tittelistä.
3) Tai ainakaan en ole törmännyt moiseen palveluun. Jos sinä olet, kerro asiasta kommenteissa.

Tapaus Chisugate

Chi­su­gate läh­ti liik­keel­le pik­ku­ty­tön la­dat­tua il­mei­ses­ti va­hin­gos­sa lait­to­mas­ti Chi­sun Kun va­lais­tun 2.0 -le­vyn. Ty­tön isä ei suos­tu­nut mak­sa­maan 600 eu­roa, po­lii­sit vei­vät ko­neen, nou­si me­dia­myl­läk­kä, so­vin­to teh­tiin ja isä pu­lit­ti TTVK:lle 300 eu­roa.

Kuva: Albumi­kansi ko. levystä

Noin viikko sitten Internetissä kuohui, kun poliisi paukkasi takavarikoimaan pikkutytön kannettavan tietokoneen, jonka Nalle Puh -koristelu on muistettu joka uutisartikkelissa mainita. Kyttäjutun takapiruna oli TTVK, jonka mielestä tyttö oli ladannut koneelleen Chisun levyn laittomia keinoja pitkin. Ilmeisesti TTVK oli kirjeitse vaatinut tytön isää maksamaan 600 euroa, ja isän kieltäydyttyä poliisit tulivat ovelle.

Isä nosti asiasta Facebookissa metakan, ja pian myös tiedotusvälineet kiinnostuivat asiasta. Noin viikon verran saatiin nauttia pitkästä aikaa terveestä keskustelusta liittyen suomalaiseen tekijänoikeuskulttuuriin ja -lainsäädäntöön. Monelta − esimerkiksi kulttuuriministeri Arhinmäen − suunnalta kuultiin kuuluisa ”jotain tarttis tehdä”.

Tänään kuitenkin esimerkiksi Digitoday uutisoi, että TTVK ja tytön isä ovat päässeet sopuun tässä Chisugateksi nimetyssä keississä:

TTVK:n mukaan poliisitutkinnasta on luovuttu ja korvauksista on tehty
sopimus. Osapuolet sopivat, että alkuperäinen korvausvaatimus 600 euroa
puolittuu 300 euroon.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko TTVK:lla riittänyt pokkaa viedä asiaa oikeuteen asti, mutta valitettavasti vaikuttaa siltä, että TTVK voitti tämän erän.

Suurella todennäköisyydellä sopimuksessa isää kielletään antamasta mitään lausuntoja tapaukseen liittyen, joten julkisuuteen päätyvät tiedot tulevat olemaan joko huhupuheita tai TTVK:n käsialaa. Toisin sanoen keskustelu on päättynyt, mikä on sääli, sillä puhuttavaa olisi varmasti vielä riittänyt.

TTVK:n omasta tiedotteesta päätellen tapaus olisi Team Kotilaiselle jotain opettanut:

Kaikki osapuolet ovat samaa mieltä, että [–] nyt viimeistään on syytä
vakavissaan ottaa puheeksi vaihtoehtoiset keinot piratismin
torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

Millaisia sitten mahtavat olla TTVK:n ”vaihtoehtoiset keinot”? Aiemminhan yhdistys on vaatinut Suomeen kolmesta-poikki -rangaistusta, mutta tällä kertaa esiteltiin pari muuta ideaa (korostukset omiani):

Huomautuskirjemenettelyssä teleoperaattori lähettää
liittymänhaltijalle
huomautuksen havaitusta tekijänoikeudenloukkauksesta, jolloin
liittymänhaltijalla olisi mahdollisuus puuttua tilanteeseen esim.
keskustelemalla asiasta perheen lasten kanssa.
[–]
Toinen tehokas tapa puuttua piratismiin on estää pääsy laittomille
sivustoille
. EU:n ulkopuolisten sekä ylläpitäjiltään tuntemattomien
piraattisivustojen blokkaus ei nykyisellä lainsäädännöllä onnistu.

Nämäkin keinot ovat lievästi sanottuna huonoja ideoita. ”Hei jätkä, sä waretat. Kohta häkki heilahtaa!” -kirjeitä inhosin jo pari vuotta sitten, eikä myöskään Internet-sensuuri ole koskaan mieltäni lämmittänyt. Esimerkiksi TTVK:n usein käyttämä TPB=laiton palvelu -argumentti ärsyttää itseäni suunnattomasti.

Sen sijaan jossain määrin kelvollisen ­− ja ehkä kaikkein konkreettisimman − ehdotuksen ilmoille heitti Piraattipuolueen blogissa puolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti. Kirjoituksessaan hän esittää nykyiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön muutoksia, jotka voisivat olla omiaan tuomaan jonkinlaista rotia nykymeininkiin.

Kuten totesin, nyt tämä sovinto on yleisen keskustelun kannalta harmillinen, vaikkakin täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä isän kannalta. Samalla se toimii eräänlaisena hiljaisena mandaattina TTVK:lle jatkaa valitsemallaan ei-niin-miellyttävällä linjalla.

Tarve tekijänoikeuksien ja niihin liittyvän lainsäädännön järkevöittämiselle ei ole poistunut mihinkään, ja tällaiset konkreettiset varoittavat esimerkit − vaikkakin tällä kertaa vähän ylilyötynä, myönnettäköön − ovat paikallaan herättämään ihmiset huomaamaan, millaisessa ympäristössä elämme. Mutta mistä löytyisi 8-vuotias poika Puuha-Pete -kannettavineen lataamaan Anna Puun albumia?